Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat oikeasti miestäsi,muutat maalle.so simple
Jos ap:n mies oikeasti rakastaa häntä, hän ei muuta tuppukylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Huono vertaus. Neukkuturistit tulivatkin ostosreissulle ostamaan sellaista mitä eivät omasta asuinpaikastaan saaneet tai maksoi liikaa siellä. Minä asun maaseudulla mutten missään korvessa ja käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, kaikenlaisissa tapahtumissa, poliittisissa kokouksissa ja oopperassakin käyn muutaman kerran vuodessa. Ei ole ongelmia asua pienemmällä paikkakunnalla näissä jutuissa vain juntti kuvittelee olevan.
Erinomainen vertaus, koska juntit tulevat Stadiin ostamaan sitä, mitä eivät kotikylän Pirkka-marketista saa.
Mitähän mahdat tarkoittaa? Ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi netistä tilattua.
Älä muuta sano. Ollanko kaupungissa niin juntteja, ettei tiedetä, että maalla asuvalla on netti ja sen kautta voi tilata mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Älä jaksa. Ei maaseutu mitään junttilaa ole.
Väärin, ikävä kyllä.
Maaseutu ON ihan karmeaa junttilaa. Muuttotappiokunnan ilmapiiri jo.... hrrr......
Mikään mahti maailmassa ei saa minua muuttamaan kerrostaloläävään naapurin paskatamista kuuntelemaan. Se sopii ma mmuloille ja muille v A jaa älyisille.
Sanotaan näin että maaseudun pysähtyneisyys, ankeus, kyttäävä ilmapiiri ja suoranainen haju sopivat sinulle oikein hyvin, kulta pieni!
Sanoisin että käy silmälääkärissä. Sulje sopii katuväkivalta, ruuhka, rumat kerrostalot,pakokaasu ja kunhan pääsee päivittäin kiertelemään kauppoja. Maalla tuoksuu muuten ilman raikkaus ja on marjoja, sieniä ja kalaa.
Ihmiset on maaseudulla ystävllisiä ja auttavaisia.Joo, tässäkin ketjussa tuo maalaisten ystävällisyys oikein huokuu. 😂 Tuo on muuten aika yleinen harhakäsitys maalaisilla, ettei pk-seudulla pystyisi esim. marjastamaan. Sankot saa joka vuosi helposti täyteen, jopa paremmin kuin maaseudulla (jossa sattuneesta syystä vierailen paljonkin). Täällähän riittää suojeltuja luonto-alueita yllin kyllin, ei tarvitse aina mennä samaa metsätietä pitkin sinne samaan talousmetsään.
Jännä. Täällä kun ehdottaa köyhille marjastusta ja sienestystä, niin ei mitenkään onnistu koska asuu pk-seudulla.
Jaahas. En viitsinyt lukea kaikkea, mutta missä on lapset? Jos yhdessä peräti 20 vuotta? Jokin ei täsmää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.Jep, jos on persaukinen, niin varmaan voisi olla parempi asua maaseudulla.
Olen eri mieltä. Siellä on pakko ylläpitää joka aikuiselle omia ajokelpoisia autoja ja maksaa erikseen tiemaksua tiestä, joka aurataan milloin aurataan, jos aurataan. Ja tarvitset mitä tahansa, aina on mentävä autolla hakemaan se kilometrien päästä. Mua alkoi pitemmän päälle ärsyttää jo viiden kilometrin kauppamatka. Työlästä. Kauppaan oli tuo 5 km, mutta vaateliikkeisiin ym 15 km, samoin pankkipalveluihin ja kunnallisiin. Muistan ajaneeni joinain päivinä kuuteen kertaan sitä 15 kilometrin matkaa kuntakeskustaan.
Se on hukattua aikaa, pois elämästä. Lasken sillekin tietyn hinnan. Kun asuu kaupungissa, ajankäytön voi suunnitella paljon paremmin eikä puoli päivää hukkaannu autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
No miten usein käyt oopperassa? Kyllä maaltakin sinne pääsee ihan silloin kun tahtoo. Ei sen vieressä tartte asua.
Ei todellakaan pääse "kun tahtoo". Itse ainakaan ei tulisi käytyä lähimainkaan niin usein erinäisissä kulttuuririennoissa (ei välttämättä juuri oopperassa) jos se tarkoittaisi helvetinmoista reissaamista. 15 min lähijunassa on sopiva käytettävä aika siirtymiseen.
Aika yksioikoista. Käyhän monet joka päivä kaupungissa töissä esimerkiksi tunnin ajomatkan päästä autolla. Ihan samalla tavalla voi käydä myös näyttelyissä, oopperassa tai teatterissa, tai ne voi jopa yhdistää illalla siihen työmatkaan. Esimerkiksi Helsingin työssäkäyntialue ulottuu Lohjalle, Hyvinkäälle ja Porvooseen. Hyvinkääläiset ehkä käyttää lähijunia, mutta Porvooseen tai Lohjalle mennään omalla autolla. Sinne muutto on yleensä valinta, ja siellä asuu ihmisiä, jotka eivät halua matkustaa lähijunalla tai metrolla. Ei edes sitä 15 minuuttia.
Joo, monet käyvät. Itse en ikinä ajaisi tunnin yhtäsuuntaista työmatkaa mihinkään. Totaalista ajanhaaskausta ja surkeilla keleillä vähän riskaabeliakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Voi kuule. Sinulla on mutta minäpä en tuollaista halua. Onko sinun vaikea tajuta, etten ole sinä? Taidat olla sangen rajaton ja katkera ihminen.
Moni taas ei ottaisi kaupunkilaista pintaliitäjäjuppia joka ei yleensäkään osaa tehdä mitään muuta kuin kulkea nappaskengissä baarista toiseen kännykkä kourassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. En viitsinyt lukea kaikkea, mutta missä on lapset? Jos yhdessä peräti 20 vuotta? Jokin ei täsmää...
Kaikki eivät hanki niitä. Kaikki eivät saa niitä. Joidenkin 20 vuotta yhdessä olleiden lapset ovat jo aikaa sitten aikuisia ja muuttaneet omilleen.
Näkökulmasi on kapea kuin maalaisjuntilla. Satutko olemaan sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat oikeasti miestäsi,muutat maalle.so simple
Jos ap:n mies oikeasti rakastaa häntä, hän ei muuta tuppukylään.
Ei mene noin. Itse kyllä lähtisin. Saa tulla mukaan tai sitten ei. Oma talo voittaa jonkun vuokrakämpän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Voi kuule. Sinulla on mutta minäpä en tuollaista halua. Onko sinun vaikea tajuta, etten ole sinä? Taidat olla sangen rajaton ja katkera ihminen.
Moni taas ei ottaisi kaupunkilaista pintaliitäjäjuppia joka ei yleensäkään osaa tehdä mitään muuta kuin kulkea nappaskengissä baarista toiseen kännykkä kourassa.
Tuo mielikuva on jostain leffasta peräisin. Sulla ei taida olla kovin laaja tuttavapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.Jep, jos on persaukinen, niin varmaan voisi olla parempi asua maaseudulla.
Olen eri mieltä. Siellä on pakko ylläpitää joka aikuiselle omia ajokelpoisia autoja ja maksaa erikseen tiemaksua tiestä, joka aurataan milloin aurataan, jos aurataan. Ja tarvitset mitä tahansa, aina on mentävä autolla hakemaan se kilometrien päästä. Mua alkoi pitemmän päälle ärsyttää jo viiden kilometrin kauppamatka. Työlästä. Kauppaan oli tuo 5 km, mutta vaateliikkeisiin ym 15 km, samoin pankkipalveluihin ja kunnallisiin. Muistan ajaneeni joinain päivinä kuuteen kertaan sitä 15 kilometrin matkaa kuntakeskustaan.
Se on hukattua aikaa, pois elämästä. Lasken sillekin tietyn hinnan. Kun asuu kaupungissa, ajankäytön voi suunnitella paljon paremmin eikä puoli päivää hukkaannu autossa.
Jep, ihan samaa mieltä. Tarkoitin lähinnä sitä, ettei tuollainen 4 hengen asuminen 62 neliön asunnossa ole järkevää ainakaan jos se vieläpä ahdistaa suuresti. Jos ei varaa ole suurempaan, niin tuollaisessa tilanteessa kannattanee miettiä asunnon sijaintia uudestaan (eikä sitä silti tarvitse kovin kauas muuttaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?
Hups, 30km esim Turkuun.🤣 Ompa täällä nyt tosikkoja kun heti menee herne nenuun.
-onpa-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat oikeasti miestäsi,muutat maalle.so simple
Jos ap:n mies oikeasti rakastaa häntä, hän ei muuta tuppukylään.
Ei mene noin. Itse kyllä lähtisin. Saa tulla mukaan tai sitten ei. Oma talo voittaa jonkun vuokrakämpän.
Asunto ei voita rakasta ihmistä. Tämä on suhteen koetinkivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viskimessut onkin mahtava peruste asuinpaikan valintaan.
Se oli yksi monista mahdollisuuksista. Mitä siellä sun peräkylässäsi onkaan, juhannuksena poltetaan kokko Kossua ryystäen ja hyttysiä imettäen. Muina viikonloppuina juodaan Kossua ja imetetään hyttysiä. Talvella juodaan Kossua ja ikävöidään imijää. Edes hyttystä.
Ootko kaupunkijuntti edes ikinä maaseudulla käynytkään? Kaikkialla on vähän erilaistakin riippuen onko länsi- vai itä- tai pohjois-Suomen maaseutu. Et tunne kotimaatasi ollenkaan paitsi ehkä Kaurismäen elokuvista.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat oikeasti miestäsi,muutat maalle.so simple
Onko mies tänä päivänäkin perheen pää? Jos mies rakastaa minua, miksei hän asetu sinne minne minä haluan? Talonhan saa kyllä myytyä.
Jos tilanne olisi toisinpäin ja minä perisin talon, en usko että mieskään olisi innolla muuttamassa pohjoiseen lapsuuden tuppykylääni, hänelle vieraalle maaperälle.
Jomman kumman pitää taipua, mutta miksi se olisin minä? Se voin olla minä, mutta miksi se ei voisi olla mieskin? En tiedä pystyykö kumpikaan taipumaan... Lapsia ei onneksi ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat oikeasti miestäsi,muutat maalle.so simple
Jos ap:n mies oikeasti rakastaa häntä, hän ei muuta tuppukylään.
Ei mene noin. Itse kyllä lähtisin. Saa tulla mukaan tai sitten ei. Oma talo voittaa jonkun vuokrakämpän.
Menee se noin. Itse en kyllä lähtisi. Oma talo ei välttämättä voita kivaa vuokra-asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Älä jaksa. Ei maaseutu mitään junttilaa ole.
Väärin, ikävä kyllä.
Maaseutu ON ihan karmeaa junttilaa. Muuttotappiokunnan ilmapiiri jo.... hrrr......
Mikään mahti maailmassa ei saa minua muuttamaan kerrostaloläävään naapurin paskatamista kuuntelemaan. Se sopii ma mmuloille ja muille v A jaa älyisille.
Sanotaan näin että maaseudun pysähtyneisyys, ankeus, kyttäävä ilmapiiri ja suoranainen haju sopivat sinulle oikein hyvin, kulta pieni!
Sanoisin että käy silmälääkärissä. Sulje sopii katuväkivalta, ruuhka, rumat kerrostalot,pakokaasu ja kunhan pääsee päivittäin kiertelemään kauppoja. Maalla tuoksuu muuten ilman raikkaus ja on marjoja, sieniä ja kalaa.
Ihmiset on maaseudulla ystävllisiä ja auttavaisia.Joo, tässäkin ketjussa tuo maalaisten ystävällisyys oikein huokuu. 😂 Tuo on muuten aika yleinen harhakäsitys maalaisilla, ettei pk-seudulla pystyisi esim. marjastamaan. Sankot saa joka vuosi helposti täyteen, jopa paremmin kuin maaseudulla (jossa sattuneesta syystä vierailen paljonkin). Täällähän riittää suojeltuja luonto-alueita yllin kyllin, ei tarvitse aina mennä samaa metsätietä pitkin sinne samaan talousmetsään.
Jännä. Täällä kun ehdottaa köyhille marjastusta ja sienestystä, niin ei mitenkään onnistu koska asuu pk-seudulla.
En minä marjastanut maaseudulla asuessakaan. Jätän sen mieluusti mummoille ja papoille, joilta puuttuu itsesuojeluvaisto ja joilla on kosolti vapaa-aikaa. Köyhyyshän ei tarkoita sitä, että olisi jouten, vaan esimerkiksi sitä, että työstä saatavalla palkalla ei elä.
Olen käsittänyt, että maaseutuelinkeinoja tuetaan aika rankasti verovaroista. Köyhiähän he tietenkin ovat aina kun täyttelevät tukiaishakemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin jos haluat asua kaupungin keskustassa. Entäs jos pitäisitte sitä ok-taloa maalla kakkosasuntona? Se voisi olla sellainen talviasuttava kesämökki tai weekendhouse. Mies voi oleskella siellä ehkä välillä enemmänkin, jos viihtyy siellä paremmin. Kerroit, että sieltä talolta on 30 km kaupunkiin, mikä ei ole pitkä matka.
Kokemuksesta kuitenkin sanon, että kun miehen entinen kotitalo on vaikka vain kakkosasuntonakin, niin pidä vain puolesi ettei mies taannu siellä noudattamaan perheensä ikivanhoja sääntöjä ja perinteitä, joihin sinun pitää vain sopeutua. Sopikaa yhdessä teidän omat säännöt.
Hyvin sanottu. Ehkä tämä on juuri yksi pelkoni. Miehen lapsuuden tutut + asuminen lapsuuden talossa voisi aiheuttaa epätoivottua "taantumista". Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Pelkään sitä ristiriitaa että mies onnellisena taantuu omiin menneisyyden kuvioihinsa samalla kun minä kärsin. Tuskin mieskään suostuisi muuttamaan pohjoiseen minun synnyinsijoilleni jos tilanne olisi toisinpäin.
ap
Teidän kannattaa puhua tuosta asiasta. Ei se ole hassu pelko. Meillä miehen kotitalon perimisestä on kulunut jo pian 15 vuotta, mutta vieläkin silloin tällöin, tosin nykyään enää tosi harvoin, tulee noita taantumuksen hetkiä.
Minä kyllä sanon aika napakasti vastaan, tyyliin "en ole sun äitis" tai "puhut isäsi äänellä", ja kyllä se ääni sitten muuttuu. Eihän miehenkään ole helppoa päästä irti niistä kahleista. Meillä nuo ovat nykyään siis ihan pikkujuttuja, mutta aluksi noista joutui keskustelemaan enemmänkin.
Miksi naisille ei kelpaa asua kirkonkylällä? Minä asun noin 5000 asukkaan kirkonkylällä ja en ikinä muuta täältä pois. En ymmärrä tuota naisten vihaa pieniä kyliä kohtaan. Siksikö sinne kaupunkiin pitää mennä, jotta saa parempia Instagram-kuvia? Vai luuleeko naiset, että kaupunkimiehet olisivat muka parempia kuin me kylillä asuvat miehet? M25
Oletko kuullut että nykyään maalaisten Volvot saa kännykällä lämpimäksi?