Lue keskustelun säännöt.
Ekan lapsen tekeminen 40 vuotiaana?
10.12.2022 |
Tarkoitus oli, että puitteet olisi ennen kolmeakymmentä kunnossa. Nyt olen laskenut, että opintolainat ja muut velat on maksettu vasta nelikymppisenä pois. Siitä vielä menisi vuosia, että saisi ostettua oman asunnon. Eli ehkä 45-vuotiaana voisi alkaa yrittää ensimmäistä lasta. Onko muilla käynyt näin?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata enää noin vanhana. Lapset tehdään alle 40v.
Höpö höpö. Vielä viiskymppisenäkin ehtii ihan hyvin.
Haista höpö höpö v!ttu!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää että on koulutus hankittu ja pari vuotta työkokemusta ennen lapsia. Noiden muiden asioiden tavoitteleminen on täysin turhaa.
Ei pidä täysin paikkaansa. Turha lasta on hankkia mihinkään vuokraluukkuun tai tilanteeseen missä velkaa on kaulaan asti - tämä on tilanen monella, joka asuu Helsingissä.
Lapselle pitää tarjota parhaat mahdolliset lähtökohdat ja tämä tarkoittaa hyvää toimeentuloa, velatonta tai pienivelkaista taloutta ja tervettä, vakaata parisuhdetta.
Oletko syntynyt perseestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 18-vuotiaana.
Opiskelin nuorena äitinä korkeakoulututkinnon ja asuin vuokra-asunnossa.
Lapset tarvitsevat rakkautta, eivät puitteita.
Rakkaus ei pidä fyysistä puolta lämpimänä, ei vaateta, ei kata terveyskuluja, ei täytä vatsaa ja suotavaa olisi jopa, että monipuolisella ravintorikkaalla ravinnolla eikä anna kattoa pään päälle.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä enemmän myös puitteilla, materialla, palstan lahja-aloitusta lainatakseni myös merkeillä, on merkitystä.
Kuinkahan erilaista kommentointi olisi ollut vähän toisenlaiseen kommenttiin:
"Sain esikoiseni 28-vuotiaana.
Opiskelin äitinä korkeakoulututkinnon ja asuin vuokra-asunnossa.
Lapset tarvitsevat rakkautta, eivät puitteita"
Ei varmaan olisi herättänyt ihan yhtä suuria ennakkoluuloja ja idioottimaisuuksia. "Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä enemmän myös puitteilla..." niin, korkeakoulutuksen hankkinut nuori äiti varmaan jäi ikuisesti vuokraloukkuun eikä mihinkään ole paremmin varaa lapsen kasvaessa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
Syy, miksi muutin Suomesta poids jo vuosia sitten. En kestä teidän ilmapiiriä sitten yhtään. Ihan kuin naisena, adhd, kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta, ei nykyajan feministi, olisi tarpeeksi haastavaa löytää omaa polkuaan niin vielä nykyinen tilanteeni saisi suurimman osan ihan kauhun valtaan ja toteamaan, että mä pilaan mun lapsennelämän. Olen raskaana tällä hetkellä, opintolainaa 65000€, ikää 33, tukiverkostoja ei täällä ole (edes miestä, hän asuu Suomessa). Asunto on yksiö, vuokralla asun ja tullaan asumaan. Asutaan luultavasti tässä yksiössä vielä pari vuotta. Opinnot saan päätökseen keväällä. Palaan vakipaikkaani ja ylenen johtajaksi. Mutta ei, en suostu tak halua tuota suomalaista asennetta antaa lapselleni. Hän on vapaa lintu tekemään mitä itse haluaa ja tietää, että tuki ja turva tulee kyllä minun puolelta. Koulut tulee käymään yksityisessä oppilaitoksessa, en todellakaan edes Suomessa laittaisi kunnalliseen kouluun. Tulee kasvamaan kanssani ja ihmetellen maailmaa. Kotona ei luultavasti paljoa tulla viettämään aikaa.
Jos aiot muuttaa töiden perässä lapsi mukana yhä uudelleen ja uudelleen, niin kannattaa miettiä mitä tuon tyyppinen irrallisuus tekee lapselle. Kotia ei ole oikein missään.
Kerrotko mitä se tekee? En ole vielä tähän päivään sitä itse keksinyt ja olen asiasta paljon keskustellut kahden eri terapeutin kanssa. He ovat sitä mieltä, että kunhan lapsella on turvalliset aikuiset ympärillä ja kunhan lapsella on perusturvallisuuden tunne kunnossa. Saanko sen perusturvallisuuden tunteen lapselle rakennettua sillä, että on aina se sama fyysinen laatikko, johon mennään? Vai voisiko sen saada jo sillä, että on se tuttu sänky, asuu missä vain? Saako sen perusturvallisuuden tunteen nostettua sillä, että lapsella on se koti jossain lähiössä ja siellä eletään ja samalla esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa hakataan? Saako se lapsi onnellisen ja turvallisen lapsuuden jos koti on vakituisesti siinä yhdessä paikassa, mutta lapsi kasvaa normaalissa suomalaisessa kodissa eli joko pahoinpidellään henkisesti (jätetään kasvattamatta eli vapaakasvatus tai kasvatetaan jatkuvalla lyttäämisellä) tai fyysisesti (käydään käsiksi, rajoitetaan liikkumista)? Vai onko tämä nyt sitä suomalaisten uskollisuutta siihen ainoaan sijoittamisen muotoon eli omaan kotiin ja siitä ei muuteta mihinkään?
Miksi tuttavapiireissäni vaikuttavat tasapainoisimmilta ne lapset, joilla on vanhempien työn vuoksi toisinaan muuttoja? Enkä puhu minkään maan sisällä muuttamista, vaan maasta toiseen.
Erittäin pieni osa naisista hedelmöittyy omilla munasoluilla 45v ikäisenä. 40-43 vuotiaana on yleisesti ottaen vielä vähän parempi mahdollisuus raskautua, mutta ei onnistu läheskään kaikilta.
Ap, varaudu jäämään lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä sain ensimmäisen lapsen 40-vuotiaana koska aikaisemmin ei ollut mahdollista. Sairaat vanhempani hoidin hautaan, minulla on hyväpalkkainen työ kuten miehelläni, perinnön turvin nyt oma asunto velaton. Tukiverkkoja ei lapsen hoitoon enää tarvitse vaan pärjätään näin kolmistaan oikein hyvin. Eli sujuu se näinkin vaikkei mikään geneettinen ihanne olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää että on koulutus hankittu ja pari vuotta työkokemusta ennen lapsia. Noiden muiden asioiden tavoitteleminen on täysin turhaa.
Ei pidä täysin paikkaansa. Turha lasta on hankkia mihinkään vuokraluukkuun tai tilanteeseen missä velkaa on kaulaan asti - tämä on tilanen monella, joka asuu Helsingissä.
Lapselle pitää tarjota parhaat mahdolliset lähtökohdat ja tämä tarkoittaa hyvää toimeentuloa, velatonta tai pienivelkaista taloutta ja tervettä, vakaata parisuhdetta.
Miksi hyvät lähtökohdat tarkoittavat velatonta taloutta? Maksan asuntolainaa 400e kk en nyt äkkiseltään keksi miten tuo on kovin paljon lapselta pois kun jossain sitä on kuitenkin asuttava.. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva enää saa lapsia yli 40 v
Mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi saada. Suurin osa ei vain halua lapsia enää 40-vuotiaana, siksi heidän osuus synnyttäjistä on pieni.
Voi voi. Opintolaina oli maksamatta ja asunto ostamatta kun lapset tuli. Nyt olen 40v ja lapset tehty, opintolaina maksettu ja talo ostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sentään jo velaton mutta menee yhtä kauan saavuttaa tarpeeksi vakaa elämäntilanne
Ei elämä ole koskaan vakaa
Kun oot 45 Sun vanhemmat tarvii jo tukea ja hoitoa. Ei aikaa lapsille...
Ja sä voit olla neljävitosena jo itse hoitoa vailla. Oletko uskaltanut tehdä elämässäsi mitään ilman suunnittelija, ääriviivoja ja merkkipaaluja? Elämä yllättää meistä jokaisen, tavalla tai toisella, vaikka kuinka yrittää säätää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhasta munasolusta + vanhan miehen siittiöstä syntyy "erityis"lapsia. Vaiettu totuus.
Just oli tutkimusta jonka mukaan kaikista siittiöistä + naisen munasolusta syntyy erityslapsia, jos miehen sukusolut annetaan keinohedelmöityksen kautta.
Ei siis johdukaan miehen iästä vaan ongelma on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 18-vuotiaana.
Opiskelin nuorena äitinä korkeakoulututkinnon ja asuin vuokra-asunnossa.
Lapset tarvitsevat rakkautta, eivät puitteita.
Rakkaus ei pidä fyysistä puolta lämpimänä, ei vaateta, ei kata terveyskuluja, ei täytä vatsaa ja suotavaa olisi jopa, että monipuolisella ravintorikkaalla ravinnolla eikä anna kattoa pään päälle.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä enemmän myös puitteilla, materialla, palstan lahja-aloitusta lainatakseni myös merkeillä, on merkitystä.
Lapsilla on Suomessa ilmainen terveydenhuolto
Kauhea yhtälö kun sinä 55v ja lapsi 15v. Toisella pahat vaihdevuodet ja toisella paha murrosikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata enää noin vanhana. Lapset tehdään alle 40v.
Höpö höpö. Vielä viiskymppisenäkin ehtii ihan hyvin.
Ehtii, ehtii, muttei jaksa.
Valvominen syö ihmistä nuorenakin, mutta nuorena jaksaa silti paremmin. Lisäksi pitää olla järkevä ja ajatella sitäkin, että omat vanhat vanhemmat tarvinnevat hoitoa myös - tai pahimmassa tapauksessa itselle tulee joku kremppa, jos ei ole mikään urheilullinen tyyppi.
Saimme molemmat lapsemme ollessamme hieman yli 23. Nyt on mahtavaa aikaa, kun lapset ovat jo aikuisia ja itsekin on vielä aika nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
Syy, miksi muutin Suomesta poids jo vuosia sitten. En kestä teidän ilmapiiriä sitten yhtään. Ihan kuin naisena, adhd, kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta, ei nykyajan feministi, olisi tarpeeksi haastavaa löytää omaa polkuaan niin vielä nykyinen tilanteeni saisi suurimman osan ihan kauhun valtaan ja toteamaan, että mä pilaan mun lapsennelämän. Olen raskaana tällä hetkellä, opintolainaa 65000€, ikää 33, tukiverkostoja ei täällä ole (edes miestä, hän asuu Suomessa). Asunto on yksiö, vuokralla asun ja tullaan asumaan. Asutaan luultavasti tässä yksiössä vielä pari vuotta. Opinnot saan päätökseen keväällä. Palaan vakipaikkaani ja ylenen johtajaksi. Mutta ei, en suostu tak halua tuota suomalaista asennetta antaa lapselleni. Hän on vapaa lintu tekemään mitä itse haluaa ja tietää, että tuki ja turva tulee kyllä minun puolelta. Koulut tulee käymään yksityisessä oppilaitoksessa, en todellakaan edes Suomessa laittaisi kunnalliseen kouluun. Tulee kasvamaan kanssani ja ihmetellen maailmaa. Kotona ei luultavasti paljoa tulla viettämään aikaa.
Jos aiot muuttaa töiden perässä lapsi mukana yhä uudelleen ja uudelleen, niin kannattaa miettiä mitä tuon tyyppinen irrallisuus tekee lapselle. Kotia ei ole oikein missään.
Kerrotko mitä se tekee? En ole vielä tähän päivään sitä itse keksinyt ja olen asiasta paljon keskustellut kahden eri terapeutin kanssa. He ovat sitä mieltä, että kunhan lapsella on turvalliset aikuiset ympärillä ja kunhan lapsella on perusturvallisuuden tunne kunnossa. Saanko sen perusturvallisuuden tunteen lapselle rakennettua sillä, että on aina se sama fyysinen laatikko, johon mennään? Vai voisiko sen saada jo sillä, että on se tuttu sänky, asuu missä vain? Saako sen perusturvallisuuden tunteen nostettua sillä, että lapsella on se koti jossain lähiössä ja siellä eletään ja samalla esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa hakataan? Saako se lapsi onnellisen ja turvallisen lapsuuden jos koti on vakituisesti siinä yhdessä paikassa, mutta lapsi kasvaa normaalissa suomalaisessa kodissa eli joko pahoinpidellään henkisesti (jätetään kasvattamatta eli vapaakasvatus tai kasvatetaan jatkuvalla lyttäämisellä) tai fyysisesti (käydään käsiksi, rajoitetaan liikkumista)? Vai onko tämä nyt sitä suomalaisten uskollisuutta siihen ainoaan sijoittamisen muotoon eli omaan kotiin ja siitä ei muuteta mihinkään?
Miksi tuttavapiireissäni vaikuttavat tasapainoisimmilta ne lapset, joilla on vanhempien työn vuoksi toisinaan muuttoja? Enkä puhu minkään maan sisällä muuttamista, vaan maasta toiseen.
Ohis: voin kertoa, mitä jatkuva muuttaminen tekee lapselle. Ei koe olevansa kotona missään, ei juurru eikä myöhemminkään halua kiintyä mihinkään, koska kaikki muuttuu kuitenkin. Inhoan muuttoja ja kaikkea uutta. Lapsena vanhempien työn vuoksi muutettiin muutama kerta ja koin sen ärsyttävänä, ettei minua mietitty koskaan, miltä se minusta tuntuu. Sanottiin vaan, että lapset ne tottuu kaikkeen.
Oikeasti minun piti mennä uuteen päiväkotiin/kouluun ja aloittaa uusien oppilaiden keskellä, tutustua ja omaksua uudet tavat. Jouduin aika usein etsimään kaveria siitä joukosta, koska jostain syystä uusia ei oteta helposti mukaan, kun valmiit porukat on jo syntyneet. Olen ikuinen yksinäinen susi.
Työkseni katson eri ikäisten naisten sisuksiin. Sieltä sen näkee, kohdunnapukasta, mikä on todennäköisyys tulla raskaaksi. Yli neljäkymppisen kohdunsuu voi olla enää pienen pieni reikä, ja vaikka siittiöt olisivat kuinka eläväisiä, niitten pääsyn nuppineulan päätä pienemmästä reiästä eteenpäin kohtuun, voisi vahvasti epäillä olevan melko hankalaa. Suunnitella voi, mutta tosiasiat pitäisi myös ottaa huomioon, fysiologia menee oman geneettisen suunnitelmansa mukaan. No, onhan keinohedelmöitys, senkin voi suunnitella. Aivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
Syy, miksi muutin Suomesta poids jo vuosia sitten. En kestä teidän ilmapiiriä sitten yhtään. Ihan kuin naisena, adhd, kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta, ei nykyajan feministi, olisi tarpeeksi haastavaa löytää omaa polkuaan niin vielä nykyinen tilanteeni saisi suurimman osan ihan kauhun valtaan ja toteamaan, että mä pilaan mun lapsennelämän. Olen raskaana tällä hetkellä, opintolainaa 65000€, ikää 33, tukiverkostoja ei täällä ole (edes miestä, hän asuu Suomessa). Asunto on yksiö, vuokralla asun ja tullaan asumaan. Asutaan luultavasti tässä yksiössä vielä pari vuotta. Opinnot saan päätökseen keväällä. Palaan vakipaikkaani ja ylenen johtajaksi. Mutta ei, en suostu tak halua tuota suomalaista asennetta antaa lapselleni. Hän on vapaa lintu tekemään mitä itse haluaa ja tietää, että tuki ja turva tulee kyllä minun puolelta. Koulut tulee käymään yksityisessä oppilaitoksessa, en todellakaan edes Suomessa laittaisi kunnalliseen kouluun. Tulee kasvamaan kanssani ja ihmetellen maailmaa. Kotona ei luultavasti paljoa tulla viettämään aikaa.
Varaudu siihen, että adhd periytyy melko varmasti. Eli vauvana ärtyisä ja itkuinen, taaperona ehtiväinen, koululaisena tulee nuhteita koko ajan kotiin. Mutta sinähän tiedät itsekin sen :)
Tää aloitus on ollut täällä aiemminkin