Lue keskustelun säännöt.
Ekan lapsen tekeminen 40 vuotiaana?
10.12.2022 |
Tarkoitus oli, että puitteet olisi ennen kolmeakymmentä kunnossa. Nyt olen laskenut, että opintolainat ja muut velat on maksettu vasta nelikymppisenä pois. Siitä vielä menisi vuosia, että saisi ostettua oman asunnon. Eli ehkä 45-vuotiaana voisi alkaa yrittää ensimmäistä lasta. Onko muilla käynyt näin?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 18-vuotiaana.
Opiskelin nuorena äitinä korkeakoulututkinnon ja asuin vuokra-asunnossa.
Lapset tarvitsevat rakkautta, eivät puitteita.
Rakkaus ei pidä fyysistä puolta lämpimänä, ei vaateta, ei kata terveyskuluja, ei täytä vatsaa ja suotavaa olisi jopa, että monipuolisella ravintorikkaalla ravinnolla eikä anna kattoa pään päälle.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä enemmän myös puitteilla, materialla, palstan lahja-aloitusta lainatakseni myös merkeillä, on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No 1 % miehistä tulee isäksi yli 40v, siis saa ekan lapsen. 1 %
Miehet eivät voi tätä itse valita, joten tällä "tilastotiedolla" ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
Syy, miksi muutin Suomesta poids jo vuosia sitten. En kestä teidän ilmapiiriä sitten yhtään. Ihan kuin naisena, adhd, kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta, ei nykyajan feministi, olisi tarpeeksi haastavaa löytää omaa polkuaan niin vielä nykyinen tilanteeni saisi suurimman osan ihan kauhun valtaan ja toteamaan, että mä pilaan mun lapsennelämän. Olen raskaana tällä hetkellä, opintolainaa 65000€, ikää 33, tukiverkostoja ei täällä ole (edes miestä, hän asuu Suomessa). Asunto on yksiö, vuokralla asun ja tullaan asumaan. Asutaan luultavasti tässä yksiössä vielä pari vuotta. Opinnot saan päätökseen keväällä. Palaan vakipaikkaani ja ylenen johtajaksi. Mutta ei, en suostu tak halua tuota suomalaista asennetta antaa lapselleni. Hän on vapaa lintu tekemään mitä itse haluaa ja tietää, että tuki ja turva tulee kyllä minun puolelta. Koulut tulee käymään yksityisessä oppilaitoksessa, en todellakaan edes Suomessa laittaisi kunnalliseen kouluun. Tulee kasvamaan kanssani ja ihmetellen maailmaa. Kotona ei luultavasti paljoa tulla viettämään aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Riittää että on koulutus hankittu ja pari vuotta työkokemusta ennen lapsia. Noiden muiden asioiden tavoitteleminen on täysin turhaa.
Eikö ihmiset halua elää elämää ollenkaan, oikeasti hyvä nuoruus alkaa siinä 28v ja loppuu ehkä 34-38 paikkeilla ja tuota ei takaisin saa, joten ei kannata pilata tuota parasta aikaa elämässä tuollaisilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
Syy, miksi muutin Suomesta poids jo vuosia sitten. En kestä teidän ilmapiiriä sitten yhtään. Ihan kuin naisena, adhd, kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta, ei nykyajan feministi, olisi tarpeeksi haastavaa löytää omaa polkuaan niin vielä nykyinen tilanteeni saisi suurimman osan ihan kauhun valtaan ja toteamaan, että mä pilaan mun lapsennelämän.
Olen raskaana tällä hetkellä, opintolainaa 65000€, ikää 33, tukiverkostoja ei täällä ole (edes miestä, hän asuu Suomessa). Asunto on yksiö, vuokralla asun ja tullaan asumaan. Asutaan luultavasti tässä yksiössä vielä pari vuotta. Opinnot saan päätökseen keväällä. Palaan vakipaikkaani ja ylenen johtajaksi.
Mutta ei, en suostu tak halua tuota suomalaista asennetta antaa lapselleni. Hän on vapaa lintu tekemään mitä itse haluaa ja tietää, että tuki ja turva tulee kyllä minun puolelta. Koulut tulee käymään yksityisessä oppilaitoksessa, en todellakaan edes Suomessa laittaisi kunnalliseen kouluun. Tulee kasvamaan kanssani ja ihmetellen maailmaa. Kotona ei luultavasti paljoa tulla viettämään aikaa.
Laitoin kappalejaon kuntoon kun et siihen edes kyennyt. Ei kestä kiittää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit olla jo mummoiässä.
Jätä lastenteko nuoremmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 18-vuotiaana.
Opiskelin nuorena äitinä korkeakoulututkinnon ja asuin vuokra-asunnossa.
Lapset tarvitsevat rakkautta, eivät puitteita.
Rakkaus ei pidä fyysistä puolta lämpimänä, ei vaateta, ei kata terveyskuluja, ei täytä vatsaa ja suotavaa olisi jopa, että monipuolisella ravintorikkaalla ravinnolla eikä anna kattoa pään päälle.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä enemmän myös puitteilla, materialla, palstan lahja-aloitusta lainatakseni myös merkeillä, on merkitystä.Juuri näin. Mutta tuolla lainauksesi kirjoittajalla on vaan jäätävä COPIUM päällä kun tuli jostain kännipanosta raskaaksi. "Rakkaus voittaa kaiken" mutta ei kyllä täytä mahaa terveellisellä ruoalla. Säälin hänen lastaan, toivottavasti ei ole onnistunut lisääntymään enempää.
18-vuotiaana esikoisen saanut tässä: ei ollut kännipano, olin ihan naimisissa, saimme vielä kaksi lasta lisää. Kaikki lapset nyt aikuisia, jokainen akateemisesti koulutettu, ihan hyvällä ruoalla kasvanut.
Kiva, että muiden haukkumuinen on teille merkityksellisin asia maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 37,ei lapsia. Vielä toivon, että saisin yhden. Mutta elämä ei ole mennyt niinkuin halusi. Tällä hetkellä terveydellinen asia on vienyt vauvakuumeen, eikä mieskään vielä halua. Vaikea asia. Pikkuhiljaa olen sitäkin ajatusta työstänyt, että lasta ei koskaan tulekaan olemaan. Puolensa siinäkin. Tällä hetkellä vielä toivon ja teen mitä voin asioille.
Vierailija kirjoitti:
Riittää että on koulutus hankittu ja pari vuotta työkokemusta ennen lapsia. Noiden muiden asioiden tavoitteleminen on täysin turhaa.
Minä sain ekan lapsen kesken yliopisto-opintojen ja toisen heti gradun ja valmistumisen jälkeen. Tein äitiyslomalla ja hoitovapaalla osa-aikaisesti oman alan töitä ja nuoremman ollessa 3v siirryin kokoaikaiseksi.
En oikeastaan keksi tästä kuin hyviä puolia. Uraa on ollut helpompi rakentaa, kun perhevapaat eivät ole katkoneet sitä. Hoitovapaalla elintaso ei erityisemmin laskenut suhteessa opiskeluaikaan, melkein päin vastoin, koska oli muutenkin tottunut tulemaan toimeen vähällä. Mistään oleellisesta ei ole tarvinnut tinkiä, pystyttiin matkustamaan (edullisiin kohteisiin toki) lasten ollessa pieniä ja omat huoneet saivat siinä vaiheessa kun niitä oikeasti tarvitsivat.
Eli oman kokemuksen perusteella ei ole mitenkään tarpeen, että kaikki taloudelliset puitteet ovat kunnossa ennen lasten saamista. Nyt nelikymppisenä on kivaa, kun lapset ovat isoja ja helppoja, ja silti itse edelleen kohtuullisen nuori. Ei yhtään käy kateeksi niitä ikätovereita, joilla on vauva tai pienet lapset kotona. Olemme hyvätuloisia, ja tuloista ja kivasta tekemisestä pääsee mielestäni helpommin nauttimaan koululaisten kuin pikkulasten kanssa. Luultavasti ehdimme myös viettää pitkän pätkän aktiivista aikaa lastenlasten elämässä, mikäli niitä tulee. Lasten muutettua kotoa olen alle 50, ja ehdin hyvin vaikka tehdä jatko-opintoja tai vaihtaa alaa, jos siltä tuntuu.
Eli ei ole mikään pakko mennä tietyn kaavan mukaan. Pikkulapset eivät tarvitse oikeastaan muuta kuin aikaa ja rakkautta, muut puitteet ehtii hyvin hoitaa kuntoon myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan ole "oikea aika" hankkia lapsia. Niitä hankitaan sitten kun halutaan ja voimavarat riittävät, sitten niiden kanssa eletään ja kaikki muu järjestetään sen mukaan.
Itse sain lapset parikymppisenä, tein tuolloin matalapalkka-alalla töitä, elimme todella nuukasti ja säästimme niin paljon kuin mahdollista. Kun kuopuksen jälkeen vanhempainvapaa päättyi, ostimme omakotitalon vaivoin kerättyjen säästöjen avulla ja minä pääsin opiskelemaan. Kävin vielä osa-aikaisesti siinä töissä. Toisinaan oli raskasta ja rahasta tiukkaa mutta kaikki järjestyi, 40v on sitten mukavaa päästä nauttimaan elämästä kun velat on maksettu, työura hyvällä mallilla ja lapsetkin jo aikuisuuden kynnyksellä.
Odottaminen ei välttämättä ole edes vaihtoehto, ennemminkin pohtisin, miten talouden saisi järjestettyä fiksusti lapsen kanssa, ei se mikään mahdottomuus ole.
Velaton vela! Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Oletko valmis ottamaan vastaan vammaisen lapsen tai useampia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
Syy, miksi muutin Suomesta poids jo vuosia sitten. En kestä teidän ilmapiiriä sitten yhtään. Ihan kuin naisena, adhd, kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta, ei nykyajan feministi, olisi tarpeeksi haastavaa löytää omaa polkuaan niin vielä nykyinen tilanteeni saisi suurimman osan ihan kauhun valtaan ja toteamaan, että mä pilaan mun lapsennelämän. Olen raskaana tällä hetkellä, opintolainaa 65000€, ikää 33, tukiverkostoja ei täällä ole (edes miestä, hän asuu Suomessa). Asunto on yksiö, vuokralla asun ja tullaan asumaan. Asutaan luultavasti tässä yksiössä vielä pari vuotta. Opinnot saan päätökseen keväällä. Palaan vakipaikkaani ja ylenen johtajaksi. Mutta ei, en suostu tak halua tuota suomalaista asennetta antaa lapselleni. Hän on vapaa lintu tekemään mitä itse haluaa ja tietää, että tuki ja turva tulee kyllä minun puolelta. Koulut tulee käymään yksityisessä oppilaitoksessa, en todellakaan edes Suomessa laittaisi kunnalliseen kouluun. Tulee kasvamaan kanssani ja ihmetellen maailmaa. Kotona ei luultavasti paljoa tulla viettämään aikaa.
Jos aiot muuttaa töiden perässä lapsi mukana yhä uudelleen ja uudelleen, niin kannattaa miettiä mitä tuon tyyppinen irrallisuus tekee lapselle. Kotia ei ole oikein missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 18-vuotiaana.
Opiskelin nuorena äitinä korkeakoulututkinnon ja asuin vuokra-asunnossa.
Lapset tarvitsevat rakkautta, eivät puitteita.
Juuh. Lapsi ei tarvitse lämpimiä vaatteita, lämmintä asuntoa talvella, puhdasta vettä, lastenhoitajaa, riittävää hyvälaatuista ruokaa tai kasvaessaan laadukkaita vaatteita. Mitä jos miettisit omia elämänvalintojasi ja poistuisit tältä foorumilta. Toivottavasti lapsesi voi katsoa äitiään silmiin ja olla hänestä ylpeä - epäilen vahvasti.
Onpa sinulla ikävä asenne. Nuo kaikki asiat saa hankittua pienilläkin tuloilla, kyse on ennen kaikkea priorisoinnista. Meillä oli omistusasunto (pieni) rauhallisella alueella, lapset yksityisessä päiväkodissa kun sinne menivät ja ruoka itse tehtyä luomua, vaikka vain toinen kävi kokopäivätyössä. Laadukkaita vaatteita ym. saa käytettyinä ja harrastuksiin saatiin tukea isovanhemmilta.
Toivottavasti lapsesi oppivat avarampaa ajattelua ja jättävät muut tuomitsematta aikuisena, vaikka eivät siihen ole saaneet kovin hyviä lähtökohtia kotoa.
T. Se, joka hankki lapset kesken opintojen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedäthän ettei tällä palstalla moista katsota hyvällä. Aletaan heti postaamaan kaikenlaista " ei myönteistä" hankettasi kohtaan. Tuodaan esiin tunnettuja " mantroja" mitä tarkoittaa kun äiti on yli 40 ja kuinka hirveät riskit on saada lapsi siinä iässä. Lapsi on takuulla vammainen ja ei tule pärjäämään elämässä etkä sinä jaksa äitinä millään..,
Noinhan se on mennyt kaikilla jotka ovat lapsia saaneet yli 40- vuotiaana, vai mitä?
Joo kaikki me alettiin yrittämään lasta 45-50v, ihan normijuttu. Eiku hetkinen mun lapset onkin jo eka aikuinen ja toinen lukiossa.
N53
Vierailija kirjoitti:
Minä sain esikoiseni 42 -vuotiaana, toista ei enää tullut, vaika yritettiin.
Mikäikäisen puolison kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitkä pitää olla kunnossa ennen kuin lapsen hankkii. Tärkeysjärjestyksessä ja pätee vain jos asut Suomessa:
1. Parisuhde
2. Vakaa hyväpalkkainen työpaikka molemmilla
3. Velaton riittävän suuri asunto hyvien koulujen ja päiväkotien alueella
4. Tukiverkosto
Loppu tulee sen jälkeen itsestään ja voit olla varma, että lapsesi saa lapsen arvoisen elämän. Jos tämä saa alapeukkuja, niin tiedetään varmasti minkälaisia "lapsia" alapeukuttajat kasvattavat ja missä olosuhteissa. Toivottavasti lastensuojelu pitää heistä hyvää huolta.
En usko, että yhdelläkään lasteni koulu- tai päiväkotiryhmäkavereiden vanhemmilla on velaton asunto. Kenenkään asunto ei myöskään ole alle 300keur arvoltaan. Veikkaanpa, että tältä alueelta kuitenkin kasvaa kunnollisia kansalaisia, todennäköisesti jopa elämässä keskimääräistä paremmin pärjääviä (melkein kaikilla on esim. korkeakoulutetut vanhemmat, kyseessä hyvämaineinen pientaloalue, jossa toki päiväkodit ja koulut lähellä). Terkkuja vaan pk-seudun lapsiperhe-alueelta!
Teet ne lapset nuorempana. Suomen syntyvyys vaatii uhrauksia, ei kaikilla voi olla omaa asuntoa.
Munasoluja pakkaseen niin ehkä voi onnistua paremmin. Sinne mansikoitten ja mustikoitten sekaan vaan, varo ettet vahingossa leivo niistä munasoluista mitään.
Itselläkin oli ensin ajatus ,että tietyt asiat olisi kun on tietyn ikäinen,no vaihtuvalle työtilanteelle en mahtanut mitään ja sille,että sopivaa miestä ei löytynytkään oikeaan aikaan,eli aikataulua on ollut pakko venyttää,vastaus kysymykseesi: kyllä nelikymppisenä vielä ehtii ekan lapsen tekemään,jos vehkeet toimii,onpahan jäänyt aikaa omalle itselle ennen lasta :)