Mies sotkee perheen arjen

Vierailija kirjoitti:

Mies on ilmeisesti onnistunut ulkoistamaan itsensä aika tehokkaasti perhe-elämästä. Vai miten pienten lasten vanhempi voi vain vetäytyä tekemään omiaan? Tai tunnin lasten kanssa olemisen jälkeen väsyä niin, ettei enää halua olla heidän kanssaan? Kyllä itsekin usein haluaisin vetäytyä omiin oloihin ja sysätä lapset jonkun muun hoidettaviksi muttei se vaan käy, koska olen heidän vanhempansa.

Jos mies on vain joku viihdyttäjä ja silloin tällöin osallistuva vanhempi, niin toki lapset käyttäytyvät kuten sellaisen seurassa käyttäydytään.

Ja sitten ehkä se tärkein: älä mahdollista miehelle tuota roolia. Hänen on otettava vastuuta ilman, että sinä olet aina paikkaamassa tilannetta. Vai voitko sinäkin vetäytyä tekemään omiasi ja tunnin jälkeen sysätä lapset miehelle? Jos et, niin miten tämä on miehelle kuitenkin mahdollista?

Isän pitää olla läsnä myös niissä hankalissa hetkissä ja ottaa vastuuta ihan tavallisesta arjesta. Niissä se turvallinen vanhemmuus mitataan ja tämä näkyy myös lasten käytöksessä.

Muuten allekirjoitan hyvän kommenttisi, mutta minusta on aika kurjaa, että naista (tässä tapauksessa AP:ta) syyllistetään siitä, että mies käyttäytyy sillä tavalla millä käyttäytyy. Nimeät naisen syylliseksi siihen, että mies on ulkoistanut itsensä, koska sanot, että nainen on mahdollistaja. Ja kun nainen vain lopettaa sen mahdollistamisen, niin ongelma on ratkaistu. Ei se oikeasti niin mene. Mies on ihan itse syyllinen ja vastuussa omista teoistaan. Ja miehen vastuu on korjata tilanne, ei naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ilmeisesti onnistunut ulkoistamaan itsensä aika tehokkaasti perhe-elämästä. Vai miten pienten lasten vanhempi voi vain vetäytyä tekemään omiaan? Tai tunnin lasten kanssa olemisen jälkeen väsyä niin, ettei enää halua olla heidän kanssaan? Kyllä itsekin usein haluaisin vetäytyä omiin oloihin ja sysätä lapset jonkun muun hoidettaviksi muttei se vaan käy, koska olen heidän vanhempansa.

Jos mies on vain joku viihdyttäjä ja silloin tällöin osallistuva vanhempi, niin toki lapset käyttäytyvät kuten sellaisen seurassa käyttäydytään.

Ja sitten ehkä se tärkein: älä mahdollista miehelle tuota roolia. Hänen on otettava vastuuta ilman, että sinä olet aina paikkaamassa tilannetta. Vai voitko sinäkin vetäytyä tekemään omiasi ja tunnin jälkeen sysätä lapset miehelle? Jos et, niin miten tämä on miehelle kuitenkin mahdollista?

Isän pitää olla läsnä myös niissä hankalissa hetkissä ja ottaa vastuuta ihan tavallisesta arjesta. Niissä se turvallinen vanhemmuus mitataan ja tämä näkyy myös lasten käytöksessä.

Muuten allekirjoitan hyvän kommenttisi, mutta minusta on aika kurjaa, että naista (tässä tapauksessa AP:ta) syyllistetään siitä, että mies käyttäytyy sillä tavalla millä käyttäytyy. Nimeät naisen syylliseksi siihen, että mies on ulkoistanut itsensä, koska sanot, että nainen on mahdollistaja. Ja kun nainen vain lopettaa sen mahdollistamisen, niin ongelma on ratkaistu. Ei se oikeasti niin mene. Mies on ihan itse syyllinen ja vastuussa omista teoistaan. Ja miehen vastuu on korjata tilanne, ei naisen.

Tuo nainen mahdollistajana -syyllistäminen taitaa juontaa juurensa sellaisesta, että moni pohjimmiltaan ajattelee, että naisen pitää auttaa miestä kasvamaan isäksi. Mutta samalla, että naisen pitää itse kasvaa äidiksi (lapsia saatuaan). Monella on tämä osin tiedostamaton, mutta aika törkeä ajatusmalli. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Ja miehellä ei aina ole tilannetajua, saattaa ennen nukkumaanmenoa aloittaa villin leikin lasten kanssa. Tai ruoka-ajan lähestyessä haluaakin lähteä ulos tai kyläilemään lasten kanssa.

Sama täällä. Olen tolkuttanut toistuvasti, että ei riehuta ennen nukkumaanmenoa ja mies keksii heitellä taaperoa sohvalle vain puolisen tuntia ennen kuin pitäisi jo olla nukkumassa, tai sitten jo nukkumaanmennessä käkättävät keskenään jollekin kirjalle (eli siis lapselle lukemisen sijaan mies aktivoi lasta etsimään tiettyjä hahmoja kirjasta jne.) kun olen toisessa huoneessa laittamassa vauvaa nukkumaan. Sitten kehtaa sanoa melkein päivittäin, että laitetaan lapset aikaisemmin nukkumaan, aikaisemmin nukkumaan että ehtii tehdä illasta enemmän omia asioita. No, niitä ehtisi nykyiselläkin rytmillä, jos ei viime tinkaan saakka villitsisi lapsia niin, etteivät tunnissakaan nukahda kun jää ylikierrokset päälle.

Varmaan sanomattakin selvää, ettei meillä mies piittaa rutiineista muutenkaan. Aamupalan just just viikonloppuna antaa, mutta ulos pitää aina potkia tai menee niin myöhään, että jommalla kummalla lapsella on rytmi sekaisin, ruokaa ei anna jos ei muistuta, välipalaa ei koskaan ja iltapalankin meinaa jättää syöttämättä logiikalla "vasta syötiin" (1-2h sitten, jos päivällinen on ollut myöhässä), vaikka taapero olisi syönyt niin vähän, että nälkä on varmasti, etenkin jos se välipala on isin takia jäänyt myös syömättä.

Kun miestä nuhtelee, tai pyytää apua, väittää etten itse pärjää yhtään paremmin, vaikka pärjään suoraan sanottuna paremmin lasten kanssa keskenään kuin olettaen, että mies tekee oman osansa ja sitten katkerana miehen jälkiä paikkaillen. Ja lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvia riitoja, kun toinen osapuoli sanoo suoraan, ettei kiinnosta.

Joo, eroaisin, jos ei olisi taloudellisesti pakko olla yhdessä. Kunhan palaan hoitovapaalta töihin, täytyy näyttää miehelle ovea. Silloinkin varmaan haukkuu kontrollifriikiksi ja narsistiksi, kun kaikki täytyy tehdä minun mieleni mukaan. Inhottavaa, kun sitä alkaa itsekin miettiä, että sellaista se varmaan miehen näkökulmasta on, kun jos ei pakota tekemään jotain, jättää kokonaan tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ilmeisesti onnistunut ulkoistamaan itsensä aika tehokkaasti perhe-elämästä. Vai miten pienten lasten vanhempi voi vain vetäytyä tekemään omiaan? Tai tunnin lasten kanssa olemisen jälkeen väsyä niin, ettei enää halua olla heidän kanssaan? Kyllä itsekin usein haluaisin vetäytyä omiin oloihin ja sysätä lapset jonkun muun hoidettaviksi muttei se vaan käy, koska olen heidän vanhempansa.

Jos mies on vain joku viihdyttäjä ja silloin tällöin osallistuva vanhempi, niin toki lapset käyttäytyvät kuten sellaisen seurassa käyttäydytään.

Ja sitten ehkä se tärkein: älä mahdollista miehelle tuota roolia. Hänen on otettava vastuuta ilman, että sinä olet aina paikkaamassa tilannetta. Vai voitko sinäkin vetäytyä tekemään omiasi ja tunnin jälkeen sysätä lapset miehelle? Jos et, niin miten tämä on miehelle kuitenkin mahdollista?

Isän pitää olla läsnä myös niissä hankalissa hetkissä ja ottaa vastuuta ihan tavallisesta arjesta. Niissä se turvallinen vanhemmuus mitataan ja tämä näkyy myös lasten käytöksessä.

Muuten allekirjoitan hyvän kommenttisi, mutta minusta on aika kurjaa, että naista (tässä tapauksessa AP:ta) syyllistetään siitä, että mies käyttäytyy sillä tavalla millä käyttäytyy. Nimeät naisen syylliseksi siihen, että mies on ulkoistanut itsensä, koska sanot, että nainen on mahdollistaja. Ja kun nainen vain lopettaa sen mahdollistamisen, niin ongelma on ratkaistu. Ei se oikeasti niin mene. Mies on ihan itse syyllinen ja vastuussa omista teoistaan. Ja miehen vastuu on korjata tilanne, ei naisen.

Näistä tällaisista tilanteistahan on ollut pitkiä ketjuja täälläkin, joissa siis naiset ihmettelee, kun lapset jää oikeasti ruokkimatta ja ilmoittamatta kouluun vaikka olisi mitä sovittu jos ei itse tee kaikkea.

Itsekin olen miettinyt, monesti, että miksi näin on. Olenko todella mahdollistaja vai enkö anna tilaa? Ongelma vaan on siinä, että se tilan antaminen tarkoittaa myös sitä, että lasten elämä pahimmillaan ei pysy ns. kasassa. Miten lopettaa kaikesta vastuun kantaminen, jos toinen ei yksinkertaisesti ota koppia ja lapset on nälässä ja hammaslääkärit unohtuu ja arki on pelkkää kuormittavaa säätämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joka kerta hän väsähtää tunnistakin todella paljon eikä halua useinkaan olla.

Tuohan nyt on ihan ymmärrettävää jos lapset riehuvat. Harva sellaista käytöstä jaksaa kovin kauaa ilman, että joko hermo menee tai väsähtää.

En minäkään jaksa sellaista ja siksi kirjoitin aloitukseen, että minun on vaikea kestää tätä tilannetta. Elämäni on rehellisesti sanoen helpointa ja kevyintä aina kun mies on muutaman päivän työmatkalla. Ap

Veikkaan että kun isä on poissa, lapset käyttäytyvät "ylikiltisti", siis eivät uskalla olla täysin omia itsejään, koska tajuavat että perhe ei ole kokonaan kasassa, ja heiltäkin edellytetään vastuunkantoa enemmän, tai homma luhistuu. Lapset ovat yllättävän fiksuja ymmärtämään syvällisiä asioita. Lapset kokevat myös turvattomuutta, jos toinen vanhempi on poissa. Joten älä vain tee sitä virhettä että alat yksinhuoltajaksi, silloin lapsille tulee pysyvä turvaton olotila.

Lapset uskaltavat näyttää miehellesi tunteita ja kokeilla turvallisesti rajoja . Jos kotona on liian kova kuri nämä testailut tehdään päiväkodin tädille tai opettajalle , kelle tahansa turvalliselle aikuiselle tai vaihtoehtoisesti jää vaikuttamaan myöhemmin minäkuvaan ja mielenterveyteen negatiivisesti jos ei milloinkaan pääsisi testaamaan . Liika kiltteys ei ole hyvä juttu elämässä . Tietysti jos isällä ei ole auktoriteettia ollenkaan ja antaa lasten pompotella ja riehua ilman että ollenkaan saa tottelemaan, se pitää saada loppumaan vaikka ulkopuolisella tuella .

Vierailija kirjoitti:

Lapset uskaltavat näyttää miehellesi tunteita ja kokeilla turvallisesti rajoja . Jos kotona on liian kova kuri nämä testailut tehdään päiväkodin tädille tai opettajalle , kelle tahansa turvalliselle aikuiselle tai vaihtoehtoisesti jää vaikuttamaan myöhemmin minäkuvaan ja mielenterveyteen negatiivisesti jos ei milloinkaan pääsisi testaamaan . Liika kiltteys ei ole hyvä juttu elämässä . Tietysti jos isällä ei ole auktoriteettia ollenkaan ja antaa lasten pompotella ja riehua ilman että ollenkaan saa tottelemaan, se pitää saada loppumaan vaikka ulkopuolisella tuella .

Ainakin ennen päiväkodeissa ja kouluissa oli kova kuri, kun se katsottiin näin paikkojen toimivuuden kannalta välttämättömäksi. En tiedä sitten onko tämä tunnekasvatuksen käyttöönoton myötä muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Ja miehellä ei aina ole tilannetajua, saattaa ennen nukkumaanmenoa aloittaa villin leikin lasten kanssa. Tai ruoka-ajan lähestyessä haluaakin lähteä ulos tai kyläilemään lasten kanssa.

Sama täällä. Olen tolkuttanut toistuvasti, että ei riehuta ennen nukkumaanmenoa ja mies keksii heitellä taaperoa sohvalle vain puolisen tuntia ennen kuin pitäisi jo olla nukkumassa, tai sitten jo nukkumaanmennessä käkättävät keskenään jollekin kirjalle (eli siis lapselle lukemisen sijaan mies aktivoi lasta etsimään tiettyjä hahmoja kirjasta jne.) kun olen toisessa huoneessa laittamassa vauvaa nukkumaan. Sitten kehtaa sanoa melkein päivittäin, että laitetaan lapset aikaisemmin nukkumaan, aikaisemmin nukkumaan että ehtii tehdä illasta enemmän omia asioita. No, niitä ehtisi nykyiselläkin rytmillä, jos ei viime tinkaan saakka villitsisi lapsia niin, etteivät tunnissakaan nukahda kun jää ylikierrokset päälle.

Varmaan sanomattakin selvää, ettei meillä mies piittaa rutiineista muutenkaan. Aamupalan just just viikonloppuna antaa, mutta ulos pitää aina potkia tai menee niin myöhään, että jommalla kummalla lapsella on rytmi sekaisin, ruokaa ei anna jos ei muistuta, välipalaa ei koskaan ja iltapalankin meinaa jättää syöttämättä logiikalla "vasta syötiin" (1-2h sitten, jos päivällinen on ollut myöhässä), vaikka taapero olisi syönyt niin vähän, että nälkä on varmasti, etenkin jos se välipala on isin takia jäänyt myös syömättä.

Kun miestä nuhtelee, tai pyytää apua, väittää etten itse pärjää yhtään paremmin, vaikka pärjään suoraan sanottuna paremmin lasten kanssa keskenään kuin olettaen, että mies tekee oman osansa ja sitten katkerana miehen jälkiä paikkaillen. Ja lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvia riitoja, kun toinen osapuoli sanoo suoraan, ettei kiinnosta.

Joo, eroaisin, jos ei olisi taloudellisesti pakko olla yhdessä. Kunhan palaan hoitovapaalta töihin, täytyy näyttää miehelle ovea. Silloinkin varmaan haukkuu kontrollifriikiksi ja narsistiksi, kun kaikki täytyy tehdä minun mieleni mukaan. Inhottavaa, kun sitä alkaa itsekin miettiä, että sellaista se varmaan miehen näkökulmasta on, kun jos ei pakota tekemään jotain, jättää kokonaan tekemättä.

Mies ei ole tyhmä. Miksi panostaa, kun vihainen pirttihirmu on muutenkin eroamassa ja käyttää miestä vain lompakkona? Luultavasti on tajunnut tilanteen kauan aikaa sitten ja on v ittulee ja perseilee tahalteen. Kun mies näkee lopun häämöttävän, niin voi ihan suoraan perseillä, kun nainen taas yrittää pitää kulissia siihen asti, että on varaa lähteä pois.

Lapset tykkää isästä enemmän kuin äidistä. Ei tämä sen vaikeampi asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tykkää isästä enemmän kuin äidistä. Ei tämä sen vaikeampi asia ole.

Ai siis jos äidin seurassa lapset on rauhallisia ja tyytyväisiä ja isän seurassa ylilevottomia ja rauhattomia niin siitä voi sinusta päätellä, että lapset tykkää isästä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Mies on ilmeisesti onnistunut ulkoistamaan itsensä aika tehokkaasti perhe-elämästä. Vai miten pienten lasten vanhempi voi vain vetäytyä tekemään omiaan? Tai tunnin lasten kanssa olemisen jälkeen väsyä niin, ettei enää halua olla heidän kanssaan? Kyllä itsekin usein haluaisin vetäytyä omiin oloihin ja sysätä lapset jonkun muun hoidettaviksi muttei se vaan käy, koska olen heidän vanhempansa.

Jos mies on vain joku viihdyttäjä ja silloin tällöin osallistuva vanhempi, niin toki lapset käyttäytyvät kuten sellaisen seurassa käyttäydytään.

Ja sitten ehkä se tärkein: älä mahdollista miehelle tuota roolia. Hänen on otettava vastuuta ilman, että sinä olet aina paikkaamassa tilannetta. Vai voitko sinäkin vetäytyä tekemään omiasi ja tunnin jälkeen sysätä lapset miehelle? Jos et, niin miten tämä on miehelle kuitenkin mahdollista?

Isän pitää olla läsnä myös niissä hankalissa hetkissä ja ottaa vastuuta ihan tavallisesta arjesta. Niissä se turvallinen vanhemmuus mitataan ja tämä näkyy myös lasten käytöksessä.

Varmaan siksi, että mies tuo rahaa talouteen juuri noilla rasittavilla työmatkoillaan. Nainen on alisteisessa asemassa, joten hänen on pakko paikata sitä, että ei tuo rahaa kotiin niin paljon. Ja koska tilanne on tämä, ei se koskaan naisen osalta muutukaan.

Taloudellista ja henkistä väkivaltaa. 

Kun isä on perheessä paikalla niin siinä on yksi lapsi lisää. Ja kun hän on ikäisensä niin on oppinut vallattomuuksia joita lapset sitten matkivat.

Ei siinä sen kummempaa. Rasittavaahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Kun isä on perheessä paikalla niin siinä on yksi lapsi lisää. Ja kun hän on ikäisensä niin on oppinut vallattomuuksia joita lapset sitten matkivat.

Ei siinä sen kummempaa. Rasittavaahan se on.

Mikä on syy siihen, että moni mies on mieluummin se yksi lapsi lisää kuin aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isä on perheessä paikalla niin siinä on yksi lapsi lisää. Ja kun hän on ikäisensä niin on oppinut vallattomuuksia joita lapset sitten matkivat.

Ei siinä sen kummempaa. Rasittavaahan se on.

Mikä on syy siihen, että moni mies on mieluummin se yksi lapsi lisää kuin aikuinen?

Koska se mies voi. On aikuisen valta ja lapsen vastuu.

Kannattaa vilkaista kirjaa nimeltä 'Why does he do it? Inside the minds of the controlling and angry men', kirjoittajan nimeä en nyt muista, mutta kirjan nimellä löytyy netistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ilmeisesti onnistunut ulkoistamaan itsensä aika tehokkaasti perhe-elämästä. Vai miten pienten lasten vanhempi voi vain vetäytyä tekemään omiaan? Tai tunnin lasten kanssa olemisen jälkeen väsyä niin, ettei enää halua olla heidän kanssaan? Kyllä itsekin usein haluaisin vetäytyä omiin oloihin ja sysätä lapset jonkun muun hoidettaviksi muttei se vaan käy, koska olen heidän vanhempansa.

Jos mies on vain joku viihdyttäjä ja silloin tällöin osallistuva vanhempi, niin toki lapset käyttäytyvät kuten sellaisen seurassa käyttäydytään.

Ja sitten ehkä se tärkein: älä mahdollista miehelle tuota roolia. Hänen on otettava vastuuta ilman, että sinä olet aina paikkaamassa tilannetta. Vai voitko sinäkin vetäytyä tekemään omiasi ja tunnin jälkeen sysätä lapset miehelle? Jos et, niin miten tämä on miehelle kuitenkin mahdollista?

Isän pitää olla läsnä myös niissä hankalissa hetkissä ja ottaa vastuuta ihan tavallisesta arjesta. Niissä se turvallinen vanhemmuus mitataan ja tämä näkyy myös lasten käytöksessä.

Muuten allekirjoitan hyvän kommenttisi, mutta minusta on aika kurjaa, että naista (tässä tapauksessa AP:ta) syyllistetään siitä, että mies käyttäytyy sillä tavalla millä käyttäytyy. Nimeät naisen syylliseksi siihen, että mies on ulkoistanut itsensä, koska sanot, että nainen on mahdollistaja. Ja kun nainen vain lopettaa sen mahdollistamisen, niin ongelma on ratkaistu. Ei se oikeasti niin mene. Mies on ihan itse syyllinen ja vastuussa omista teoistaan. Ja miehen vastuu on korjata tilanne, ei naisen.

Tuo nainen mahdollistajana -syyllistäminen taitaa juontaa juurensa sellaisesta, että moni pohjimmiltaan ajattelee, että naisen pitää auttaa miestä kasvamaan isäksi. Mutta samalla, että naisen pitää itse kasvaa äidiksi (lapsia saatuaan). Monella on tämä osin tiedostamaton, mutta aika törkeä ajatusmalli. 

Tottakai mies on itse vastuussa tekemisistään. Monesti vain vanhemmuus helposti tuntuu jakautuvan siihen suuntaan, että nainen hoitaa enemmän niin lapsia kuin lasten asioita. Harvemmin tilanne menee toisinpäin. Nykyäänkin se on enemmän naisen vastuulla, oli syy sitten kenessä tahansa.

Ei nainen ole syyllinen tietenkään miehen tekemisiin, mutta ei sitä siitä huolimatta tarvi mahdollistaa. Vai miten tilanteeseen sitten voisi saada muutoksen, jos miestä ei muutos kiinnosta eikä nainenkaan ole valmis muuttamaan omaa käytöstään sillä perusteella, että miehen käytös on hänen omaa syytään?

En ihan ymmärrä tuota, että naisen pitäisi auttaa miestä kasvamaan isäksi. Itselläni oli suuria vaikeuksia sopeutua äidin rooliin, vaikka lapset olivatkin todella haluttuja. Olisi ollut aika kohtuuton vaatimus, että vastuullani olisi ollut vielä kasvattaa mies isäksi kun se pieni ihminenkin oli hoidettavana. Toki puolisoa kuuluu auttaa puolin toisin, mutta ei se nyt mitenkään minun vastuullani ollut, kuten ei hänenkään vastuullani ollut minun äidiksi kasvamiseni.

Vanhemmuus on siinä mielessä yhteisvastuullinen homma, että jos toinen jättää jotain tekemättä toinen joutuu sen hoitamaan. Siksi ei oikein voi vain jakaa asioita niin, että tuo on sinun syytäsi ja minä en siihen puutu. Vastuu on jokaisella itsellään, mutta jos omaa käytöstään ei ole valmis yhtään tarkastelemaan sillä perustein, ettei asia ole minun syyni käy helposti niin, että se oma työmäärä vain kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Ja miehellä ei aina ole tilannetajua, saattaa ennen nukkumaanmenoa aloittaa villin leikin lasten kanssa. Tai ruoka-ajan lähestyessä haluaakin lähteä ulos tai kyläilemään lasten kanssa.

No eikö sinne ulos voi ottaa niitä eväitä ja kyläillessä lapset yleensä saavat syötävää? Ainakin meillä toisinaan ruokailu pidetään ulkona ja silloin on eväänä esimerkiksi leipää ja jos grillipaikalle lähdetään niin makkaraa tai jotain muuta. Jos mies aloittaa villin riehumisen ennen nukkumaan menoa niin eikö silloin mies myös hoida lapset nukkumaan? Miksi teet asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovat?

Joopajoo, keitto valmistumassa, mutta heitetäänkin makkarat reppuun ja lähdetään ulos syömään tai naapuriin:)

Siis ihan oikeasti ihmettelen. Miksi sitä keittoa ei sitten tehdä valmiiksi jätetä jäähtymään, heitetä niitä makkaroita reppuun ja grillille? Tai naapuriin? Sen keiton saa syötyä vaikka siiten kun tullaan takaisin kotiin. Mutta ei kai tässä kannata alkaa vänkäämään kun on kaksi niin erilaista kasvatusta ja perhemallia. Meillä ei todellakaan kannateta vapaata kasvatusta, mutta kunnioitan mieheni kasvatustyötä ja hän minun. Tiedämme molemmat, mistä innostutaan.

Oletetaan että molemmille vanhemmille on täysin ok että kesken ruuanlaiton muutetaankin päivän suunnitelmia täysin ja lähdetään valmisteilla olevan ruuan syömisen sijaan kylään isovanhemmille - tämähän on hyvä esimerkki tilanteesta jossa teillä ei tulisi riitaa vaikka toisen näkemys poikkeaa täysin toisen ehdottamasta. Mies innostuu kyläideasta ja nainen suostuu siihen heti vaikka on jo kattamassa pöytää ateriaa varten.

Nainen siis keskeyttää ruuan tekemisen, laittaa valmiiksi pilkotut ainekset ilmatiiviisiin astioihin jääkaappiin etteivät kuivu/pilaannu, sammuttaa päällä olevan lieden ja siivoaa jo tulleet sotkut pöydiltä kuten asiaan kuuluu. Vai jätetäänkö tarvikkeet ja sotkut pöydille, jos jätetään niin kuka palaa jatkamaan ruuanlaittoa ja panee keittiön kuntoon ja koska?

Lapsilla on kiljuva nälkä, vai onko, ehtikö mies ruokkia heidät jo ja jos ehti niin millä, mitä nyt tehdään kun mies tekee lähtöä naisen siivotessa ruoanlaittoa pois? Onko mies pakannut eväät, putsannut auton lumesta (ei pitänyt aiemmin lähteä mihinkään joten auto on kylmänä ja lumisena pihassa, sillä on pakko lähteä koska lapset ei jaksa kävellä matkaa) ja valmistellut apua tarvitsevat lapset lähtöön?

Kuka vaihtaa 1v vaipan kun se on täynnä kakkaa ja lapsi itkee nälässä, nythän äiti alkaa vaihtaa kylävaatteita päälleen pyjaman sijaan ja on jo kiire kun mies on sopinut että lähdetään heti tulemaan. Miten raivoavien lasten nälkä hoidetaan, oletetaan että mies on ottanut mukaan ne valmiiksi keittoa varten pilkotut nakit ja syöttää niitä lapsille, millä ja missä lapset syövät ne? Matkaa on viisi kilometriä autolla. Autossa miehen pitäisi ajaa koska naisella ei ole korttia. Lapset kiljuvat ja riitelevät. Nakkikuppi kaatuu. Onko miehellä mukana eväät lapsille tuon varalta? Eikun aivan, kakkavaippa vasta riisumisvaiheessa, voi että, kylläpä nyt tapahtuu.

Sekava, kaoottinen tilanne joka seuraa aivan varmasti tuollaista spontaania ideaa joka ei mukaile kenenkään tarpeita vaan on vain miehen äkillinen ajatus kun hänellä piti olla vastuu lapsista ruoanlaiton ajan eikä huvitakaan. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo soppa pöydässä ja olisikin, mutta ollaan paskat housussa tempovan lapsen kanssa riisumassa haalaria, vai ollaanko syömässä tuulikaapissa niitä nakkeja vai missä nyt mennään.

Se joka tekee suunnitelman huolehtii sen noudattamisesta. Yksikään mies joka keksii tuollaisen ajatuksen kesken ruuanlaiton ei todellakaan ole valmis kantamaan ideansa seurauksia. Mitään ei mietitä, kaikkien pitää mennä miehen idean mukaan ja mitään väliä ei ole mitä ikävää aiheutuu muille sen myötä.

Kaikki meni taas päin helvettiä, oikeastihan se on äiti joka sisällä korjasi ruuanlaiton pois, antoi lapsille välipalaa, pesi kakan ja katsoi päälle vaatteet kaikille, pakkasi hoitolaukun, imetti 1v joka itkee koska pitäisi olla jo menossa päiväunille mutta ollaankin lähdössä kylään. Mies ihailee ulkona autoaan ja haaveilee munastaan.

Hyvää viikonloppua kaikille.

🤣🤣🤣🤣 Tiedän miestyypin ja parista eronnut. Onneksi lasten isäksi valikoitui sitten sellainen, joka ensin ruokkii lapset ja vaimon, että vaimo imettää sen vauvan ja lopulta haaveilee munastaan putsattuaan auton lumesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ilmeisesti onnistunut ulkoistamaan itsensä aika tehokkaasti perhe-elämästä. Vai miten pienten lasten vanhempi voi vain vetäytyä tekemään omiaan? Tai tunnin lasten kanssa olemisen jälkeen väsyä niin, ettei enää halua olla heidän kanssaan? Kyllä itsekin usein haluaisin vetäytyä omiin oloihin ja sysätä lapset jonkun muun hoidettaviksi muttei se vaan käy, koska olen heidän vanhempansa.

Jos mies on vain joku viihdyttäjä ja silloin tällöin osallistuva vanhempi, niin toki lapset käyttäytyvät kuten sellaisen seurassa käyttäydytään.

Ja sitten ehkä se tärkein: älä mahdollista miehelle tuota roolia. Hänen on otettava vastuuta ilman, että sinä olet aina paikkaamassa tilannetta. Vai voitko sinäkin vetäytyä tekemään omiasi ja tunnin jälkeen sysätä lapset miehelle? Jos et, niin miten tämä on miehelle kuitenkin mahdollista?

Isän pitää olla läsnä myös niissä hankalissa hetkissä ja ottaa vastuuta ihan tavallisesta arjesta. Niissä se turvallinen vanhemmuus mitataan ja tämä näkyy myös lasten käytöksessä.

Muuten allekirjoitan hyvän kommenttisi, mutta minusta on aika kurjaa, että naista (tässä tapauksessa AP:ta) syyllistetään siitä, että mies käyttäytyy sillä tavalla millä käyttäytyy. Nimeät naisen syylliseksi siihen, että mies on ulkoistanut itsensä, koska sanot, että nainen on mahdollistaja. Ja kun nainen vain lopettaa sen mahdollistamisen, niin ongelma on ratkaistu. Ei se oikeasti niin mene. Mies on ihan itse syyllinen ja vastuussa omista teoistaan. Ja miehen vastuu on korjata tilanne, ei naisen.

Tuo nainen mahdollistajana -syyllistäminen taitaa juontaa juurensa sellaisesta, että moni pohjimmiltaan ajattelee, että naisen pitää auttaa miestä kasvamaan isäksi. Mutta samalla, että naisen pitää itse kasvaa äidiksi (lapsia saatuaan). Monella on tämä osin tiedostamaton, mutta aika törkeä ajatusmalli. 

Nainen mahdollistajana -syyllistäminen lähtee nimenomaan tuosta, että nainen itse kokee että hänen vastuullaan on auttaa miestä kasvamaan isäksi. Koko homma lähtee jo alusta alkaen menemään väärille raiteille. Kai naisellakin joku vastuu perhe-elämästä on? Miksi ottaa rooli, mitä ei halua ja sitten vierittää kaikki vastuu siitä miehelle?

Tuo nainen mahdollistajana -syyllistäminen taitaa juontaa juurensa sellaisesta, että moni pohjimmiltaan ajattelee, että naisen pitää auttaa miestä kasvamaan isäksi. Mutta samalla, että naisen pitää itse kasvaa äidiksi (lapsia saatuaan). Monella on tämä osin tiedostamaton, mutta aika törkeä ajatusmalli. 

 

Vanha ketju mutta tuli sattumalta vastaan. Nostin tämän edellisen kommentin (vm 22) koska tiivistää asian todella hyvin!!