Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Niin mikä tässä on se ongelma? Sinä tarvitset oven avausta, pyydät toista avaamaan oven ja hän avaa? 

Eli tulkitsenko oikein, että neurotyypilliselle on ongelma joutua sanomaan ääneen mitä haluaa tai tarvitsee? 

BTW sun teksti vaikuttaa asiaa väheksyvältä. Kysehän on muuttumattomasta toiminnanohjausongelmasta siellä autistin korvien välissä. Sitä ei voi korjata.

 

Mun on turha haaveilla, että puoliso tekisi pyytömättä mutäön minun hyvinvoinnin eteen. Esim toisi kahvia, laittaisi ruokaa käskemättä.

 

Tämä saa minut itkemään

Ja taas. Minä kysyn autistina tarkentavia kysymyksiä, että ymmärtäisin, ja se sitte tulkitaan vähätteleväksi. 

Autistien yleisin toive neurotyypillisiä kohtaan lienee se, että toivottais, että ihmiset vaan SANOIS mitä haluavat, mitä eivät halua, mikä loukkaa ja miksi, mitä pitäisi milloinkin tehdä jne. Tähän vilpittömään toiveeseen usein vastataan jollain "kyllä sinä tiedät", "pakkohan sun on itsekin tajuta" ym. 

Pitäisi aina muistaa, että autisti/assi on vielä vanhanakin taaperon tasolla. Itsekäs minä-minä-minä-tyyppi, joka odottaa että kaikki tanssivat hänen pillinsä mukaan.

Neurotyypilliset eivät pysty ymmärtämään sellaista. Kannattaakin ennemmin panostaa parisuhteeseen ja etsiä ei-assi.

Häh? Neurotyypillinenhän tuossa odottaa, että autisti osaa tanssia hänen pillinsä mukaan automaattisesti ihan sanomatta. 

Sun mielestä on taaperon tasolla olevaa minä-minä-minä -itsekkyyttä toivoa toisilta selkeää, suoraa kommunikaatiota? 

Älä nyt viitsi haukkua kaikkia neurotyypillisiä noin ymmärtämättömiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin mahdotonta tulla toimeen. Ei kestä normaaleja ääniä, kuten veden laskemista, tiskaamista, ruoanlaiton kolinoita, vessaääniä, siivousääniä, ei mitään. On aivan kammottava hyökätessään aina päälle, että nyt lopeta tuo! Mutta me perheenjäsenet emme koskaan lopeta. Olkoot hullu kirjolla oleva omassa kuplassaan. Nytkin hän on erillään muista, mutta muisti kyllä ärsyyntyä, kun kuuli meistä lähtevän ääntä.

Ei autistin aistiyliherkkyydet ole mitään hulluutta. Eikä autisti mahda itse niille mitään. Tekö ette siis ota hänen aistiyliherkkyyksiään lainkaan huomioon? Kyllähän elämää pitäisi silloin suunnitella niin, että autistilla on mahdollisuus hiljaiseen tilaan, ja muilla mahdollisuus normaaleihin elämän ääniin. 

Mutta käsittämättömän julmaa kyllä teiltä. Tääkään ei kyllä nyt tue sitä väitettä, että neurotyypilliset olis niitä, jotka enemmän ymmärtää autisteja. 

Jos ei kestä mitään normaaliin elämään kuuluvia ääniä tai muita asioita niin silloin ei yksinkertaisesti kannata väkisin mennä parisuhteeseen tai perustaa perhettä. 

Ei parisuhteeseen voi väkisin mennä, kyllä se aina vaatii sen toisen osapuolen halun ja suostumuksen myös. Parisuhteita ei solmita yksinään. 

Aika julma näkemys, että aistiyliherkkä ihminen ei saa haluta rakkautta tai perhettä, vaan pitäis olla yksin koko elämä. 

On täysin mahdollista tehdä sellaisia järjestelyjä, joilla suojataan aistiyliherkkää liialliselta aistikuormalta, ja mahdollistetaan muille kuitenkin sitä normaalia elämää. Nämä vaatii molemminpuolista ymmärrystä tietenkin. 

Omakotitalo, tai rivitalon pääty on autistille/aspergerille hyvä asumismuoto. Kerrostaloissa ei tarvitse ottaa autisteja huomioon missään asiassa. Niin ovat kertoneet useat eri isännöitsijät ja vuokranantajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin mahdotonta tulla toimeen. Ei kestä normaaleja ääniä, kuten veden laskemista, tiskaamista, ruoanlaiton kolinoita, vessaääniä, siivousääniä, ei mitään. On aivan kammottava hyökätessään aina päälle, että nyt lopeta tuo! Mutta me perheenjäsenet emme koskaan lopeta. Olkoot hullu kirjolla oleva omassa kuplassaan. Nytkin hän on erillään muista, mutta muisti kyllä ärsyyntyä, kun kuuli meistä lähtevän ääntä.

Ei autistin aistiyliherkkyydet ole mitään hulluutta. Eikä autisti mahda itse niille mitään. Tekö ette siis ota hänen aistiyliherkkyyksiään lainkaan huomioon? Kyllähän elämää pitäisi silloin suunnitella niin, että autistilla on mahdollisuus hiljaiseen tilaan, ja muilla mahdollisuus normaaleihin elämän ääniin. 

Mutta käsittämättömän julmaa kyllä teiltä. Tääkään ei kyllä nyt tue sitä väitettä, että neurotyypilliset olis niitä, jotka enemmän ymmärtää autisteja. 

Emme ota huomioon autistin ääniherkkyyksiä. Miksi pitäisi? Olemme jo ihan tarpeeksi kärsineet hänen takiaan. Suksikoot suolle! 

Ja täällä väitettiin, että autistit ei osaa ottaa toisia huomioon. Jännä, kun mun ei autistina tarvitse kysellä, miksi toiset pitäisi ottaa huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin mahdotonta tulla toimeen. Ei kestä normaaleja ääniä, kuten veden laskemista, tiskaamista, ruoanlaiton kolinoita, vessaääniä, siivousääniä, ei mitään. On aivan kammottava hyökätessään aina päälle, että nyt lopeta tuo! Mutta me perheenjäsenet emme koskaan lopeta. Olkoot hullu kirjolla oleva omassa kuplassaan. Nytkin hän on erillään muista, mutta muisti kyllä ärsyyntyä, kun kuuli meistä lähtevän ääntä.

Ei autistin aistiyliherkkyydet ole mitään hulluutta. Eikä autisti mahda itse niille mitään. Tekö ette siis ota hänen aistiyliherkkyyksiään lainkaan huomioon? Kyllähän elämää pitäisi silloin suunnitella niin, että autistilla on mahdollisuus hiljaiseen tilaan, ja muilla mahdollisuus normaaleihin elämän ääniin. 

Mutta käsittämättömän julmaa kyllä teiltä. Tääkään ei kyllä nyt tue sitä väitettä, että neurotyypilliset olis niitä, jotka enemmän ymmärtää autisteja. 

Jos ei kestä mitään normaaliin elämään kuuluvia ääniä tai muita asioita niin silloin ei yksinkertaisesti kannata väkisin mennä parisuhteeseen tai perustaa perhettä. 

Ei parisuhteeseen voi väkisin mennä, kyllä se aina vaatii sen toisen osapuolen halun ja suostumuksen myös. Parisuhteita ei solmita yksinään. 

Aika julma näkemys, että aistiyliherkkä ihminen ei saa haluta rakkautta tai perhettä, vaan pitäis olla yksin koko elämä. 

On täysin mahdollista tehdä sellaisia järjestelyjä, joilla suojataan aistiyliherkkää liialliselta aistikuormalta, ja mahdollistetaan muille kuitenkin sitä normaalia elämää. Nämä vaatii molemminpuolista ymmärrystä tietenkin. 

Omakotitalo, tai rivitalon pääty on autistille/aspergerille hyvä asumismuoto. Kerrostaloissa ei tarvitse ottaa autisteja huomioon missään asiassa. Niin ovat kertoneet useat eri isännöitsijät ja vuokranantajat. 

Puhuin nyt perheen sisäisistä järjestelyistä. Naapureilta ei tietenkään voi vaatia normaaleja kerrostalon sääntöjä suurempaa hiljaisuutta.