Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Niin mikä tässä on se ongelma? Sinä tarvitset oven avausta, pyydät toista avaamaan oven ja hän avaa? 

Eli tulkitsenko oikein, että neurotyypilliselle on ongelma joutua sanomaan ääneen mitä haluaa tai tarvitsee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Niin mikä tässä on se ongelma? Sinä tarvitset oven avausta, pyydät toista avaamaan oven ja hän avaa? 

Eli tulkitsenko oikein, että neurotyypilliselle on ongelma joutua sanomaan ääneen mitä haluaa tai tarvitsee? 

Ongelma on se, että autistille pitää sanoa yksinkertaisimmatkin asiat käskyn muodossa. Mitään se ei tee oma aloitteisesti. On kuin taaperoa opettaisi huomioimaan muita ihmisiä.

Päivä toisensa jälkeen SAMAT asiat pitää käskeä.  Se ei mene perille jos sanon, että sauna pitöisi laittaa päälle.

Mitään ei tapahdu.

Sanon, pane sauna päälle nyt. Sitten vasta hän tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Niin mikä tässä on se ongelma? Sinä tarvitset oven avausta, pyydät toista avaamaan oven ja hän avaa? 

Eli tulkitsenko oikein, että neurotyypilliselle on ongelma joutua sanomaan ääneen mitä haluaa tai tarvitsee? 

BTW sun teksti vaikuttaa asiaa väheksyvältä. Kysehän on muuttumattomasta toiminnanohjausongelmasta siellä autistin korvien välissä. Sitä ei voi korjata.

Mun on turha haaveilla, että puoliso tekisi pyytömättä mutäön minun hyvinvoinnin eteen. Esim toisi kahvia, laittaisi ruokaa käskemättä.

Tämä saa minut itkemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Minä joudun esimerkiksi autosta reissukamoja tai ostoksia tyhjentäessä usein erikseen sanomaan miehelle, että voitko osallistua tähän. Hänen logiikassaan vain hänen henkilökohtaiset tavaransa ovat hänen vastuullaan, ja jos kannettavana on lisäksi koiran tarvikkeita, ruokaostoksia, grillihiiliä jne, ne jotenkin joko eivät ole olemassa tai eivät kuulu hänelle, eikä hän myöskään osaa tulkita mitenkään kummalliseksi sellaista tilannetta että vaimo kantaa neljää eri nyssäkkää ja hän kulkee edellä käsiään heilutellen. Kun tällainen normaali sosiaalista vuorovaikutusta ja muiden huomiointia koskeva hahmotuskyky puuttuu niin tottakai se näyttäytyy muiden suuntaan ennen kaikkea suunnattomana itsekkyytenä ja tyhmyytenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Minä joudun esimerkiksi autosta reissukamoja tai ostoksia tyhjentäessä usein erikseen sanomaan miehelle, että voitko osallistua tähän. Hänen logiikassaan vain hänen henkilökohtaiset tavaransa ovat hänen vastuullaan, ja jos kannettavana on lisäksi koiran tarvikkeita, ruokaostoksia, grillihiiliä jne, ne jotenkin joko eivät ole olemassa tai eivät kuulu hänelle, eikä hän myöskään osaa tulkita mitenkään kummalliseksi sellaista tilannetta että vaimo kantaa neljää eri nyssäkkää ja hän kulkee edellä käsiään heilutellen. Kun tällainen normaali sosiaalista vuorovaikutusta ja muiden huomiointia koskeva hahmotuskyky puuttuu niin tottakai se näyttäytyy muiden suuntaan ennen kaikkea suunnattomana itsekkyytenä ja tyhmyytenä. 

Itse olen asperger ja minulla on juuri päin vastoin: minä huomioin kaikki nuo, mies normona ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aika pitkään aspergernaisen kanssa. Jotenkin vain sammui halut, kun ei käynyt suihkussa tai vaihtanut vaatteita ikinä, jos ei erikseen siitä sanonut.

Jotakin muuta problematiikkaa tuo. Minulla on Asperger, ja olen aivan ylihygieeninen. Siitä on ihan mainintakin diagnoosissa.

Voi riippua tavoista. Mulla mies nukkuu samassa t-paidassa jota pitää päivällä. Välillä yritti nukkua ilman tyynyliinaa kun se häiritsi. Ehkä pölyn tunne mutta miten likaantuva tyyny ei häirinnyt.

Ei haise mutta erikoista. Mulla paita ei pysyisi siistinä. 

Joskus on nukkunut farkut jalassa, ei sentään usein. Patjassa on kulumakohta, tuli mieleen onko vielä ollut avaimet farkkujen taskussa. Vanhassa sohvassa oli vastaavaa kulumaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aika pitkään aspergernaisen kanssa. Jotenkin vain sammui halut, kun ei käynyt suihkussa tai vaihtanut vaatteita ikinä, jos ei erikseen siitä sanonut.

Jotakin muuta problematiikkaa tuo. Minulla on Asperger, ja olen aivan ylihygieeninen. Siitä on ihan mainintakin diagnoosissa.

Ihan tyypillinen ongelma, vaikka SINÄ kuulukaan joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten Aspenger autisti on saanut tinderist mätchia mutta peruskomea normi mies, ei.

Kaikki eivät tapaa tinderissä.

Epäilen, että puolisoni on kirjolla. Hän pohdiskeli, että olenkohan jotenkin poikkeuksellisen huomiontarpeinen, kun peräänkuulutin ihan normaalia yhdessäoloa. Tämän jälkeen hän oli aivan ulalla, kun loukkaannuin tästä. Muutenkin vika löytyy kummallisesti aina tunnereaktioistani eikä niiden tökeröstä kohtaamisesta. Ongelmista keskustelu muistuttaa oikeudenkäyntiä, jossa empaattisen kuuntelun sijaan aina "nokitetaan" ja puolustaudutaan aggressiivisesti.

Minä olen ilmeisesti vain lievästi Asperger. Koska olen empaattinen ja muut huomioon ottava. Riitaa on minun kanssani aika vaikea saada aikaiseksi. Olen iän myötä hioutunut nykyisen kaltaiseksi. 

ASD - ADHD -pariskunnilla on omat haasteensa myös

Vierailija kirjoitti:

ASD - ADHD -pariskunnilla on omat haasteensa myös

Ihan varmasti. Meillä (lääkketön) adhd- (lääkekokeileva) ad(h)d -yhdistelmälläkin on. Edes neuronormaalia puolisoa en jaksaisi ja tuntemani assit ovat heihin verrattuna todella tölviviä ja tylyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Niin mikä tässä on se ongelma? Sinä tarvitset oven avausta, pyydät toista avaamaan oven ja hän avaa? 

Eli tulkitsenko oikein, että neurotyypilliselle on ongelma joutua sanomaan ääneen mitä haluaa tai tarvitsee? 

BTW sun teksti vaikuttaa asiaa väheksyvältä. Kysehän on muuttumattomasta toiminnanohjausongelmasta siellä autistin korvien välissä. Sitä ei voi korjata.

 

Mun on turha haaveilla, että puoliso tekisi pyytömättä mutäön minun hyvinvoinnin eteen. Esim toisi kahvia, laittaisi ruokaa käskemättä.

 

Tämä saa minut itkemään

Sulla on miehenä tympeä mieslapsi, joka tietoisesti vallitsee olla huomioimatta sinua. Pelkkä autismi ei tuota selitä. Itse olen autisti ja minulle ei tuota mitään ongelmia ottaa muut huomioon ja tehdä puolison hyväksi asioita. Samoin autisti veljeni on herrasmies ja kohtelee vaimoaan hyvin.

Saako se mies töissä tehtyä asioita ilman, että pomo komentaa vieressä koko ajan? Entä kavereidensa kanssa, joutuuko nekin ohjeistamaan kuin pikkulasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ASD - ADHD -pariskunnilla on omat haasteensa myös

Ihan varmasti. Meillä (lääkketön) adhd- (lääkekokeileva) ad(h)d -yhdistelmälläkin on. Edes neuronormaalia puolisoa en jaksaisi ja tuntemani assit ovat heihin verrattuna todella tölviviä ja tylyjä.

Itselläni todennäköisesti ADHD - tunnereaktiot nopeita ja välillä impulsiivisia, mutta kuluttavia. Luultavasti kirjolla oleva puolisoni ei tajua, mistä olen milloinkin loukkaantunut, vaan keskittyy kertomassani johonkin pieneen epäolennaiseen asiaan, ja ihmettelee reaktiota siihen. Ei ns. näe metsää puilta, vaikka miten vääntäisi rautalangasta. En usko hänen loukkaavan minua tahallaan, mutta välillä on kyllä raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että puolisoni on kirjolla. Hän pohdiskeli, että olenkohan jotenkin poikkeuksellisen huomiontarpeinen, kun peräänkuulutin ihan normaalia yhdessäoloa. Tämän jälkeen hän oli aivan ulalla, kun loukkaannuin tästä. Muutenkin vika löytyy kummallisesti aina tunnereaktioistani eikä niiden tökeröstä kohtaamisesta. Ongelmista keskustelu muistuttaa oikeudenkäyntiä, jossa empaattisen kuuntelun sijaan aina "nokitetaan" ja puolustaudutaan aggressiivisesti.

Samanlaista kuin narsistin kanssa. Mulla meni monta vuotta tuommoisen kanssa ennen kuin ymmärsin problematiikka ja pääsin irti tyypistä. Aina vika oli minussa. Kun ei auahdh ymmärtänyt/osannut kommunikoida ja vänkäsi kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että puolisoni on kirjolla. Hän pohdiskeli, että olenkohan jotenkin poikkeuksellisen huomiontarpeinen, kun peräänkuulutin ihan normaalia yhdessäoloa. Tämän jälkeen hän oli aivan ulalla, kun loukkaannuin tästä. Muutenkin vika löytyy kummallisesti aina tunnereaktioistani eikä niiden tökeröstä kohtaamisesta. Ongelmista keskustelu muistuttaa oikeudenkäyntiä, jossa empaattisen kuuntelun sijaan aina "nokitetaan" ja puolustaudutaan aggressiivisesti.

Samanlaista kuin narsistin kanssa. Mulla meni monta vuotta tuommoisen kanssa ennen kuin ymmärsin problematiikka ja pääsin irti tyypistä. Aina vika oli minussa. Kun ei auahdh ymmärtänyt/osannut kommunikoida ja vänkäsi kaikesta. 

Oliko puolisosi audhd? Vai narsisti? Vai molemmat?

Täysin mahdotonta tulla toimeen. Ei kestä normaaleja ääniä, kuten veden laskemista, tiskaamista, ruoanlaiton kolinoita, vessaääniä, siivousääniä, ei mitään. On aivan kammottava hyökätessään aina päälle, että nyt lopeta tuo! Mutta me perheenjäsenet emme koskaan lopeta. Olkoot hullu kirjolla oleva omassa kuplassaan. Nytkin hän on erillään muista, mutta muisti kyllä ärsyyntyä, kun kuuli meistä lähtevän ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.

Todella todellisuudesta vieraantunut näkemys, että neurotyypilliset muka ymmärtäis helpommin autisteja kuin toisinpäin. 

Eihän tuo autisti tajua(joka täällä on), että hänen tarvitsisi ovi avata minulle, kun seison vessan oven edessä kainalosauvojen varassa mennäkseni virtsalle.

 

 

Hänelle pitää sanoa: avaa ovi

 

Hän on keski-ikäinen. Ei tajua muitakaan tilanteita, joissa apu on tarpeen. Tästä syystä tulee vaikutelma, että hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Niin mikä tässä on se ongelma? Sinä tarvitset oven avausta, pyydät toista avaamaan oven ja hän avaa? 

Eli tulkitsenko oikein, että neurotyypilliselle on ongelma joutua sanomaan ääneen mitä haluaa tai tarvitsee? 

Sivusta: neurotyypillistä ihmetyttää suuresti se, ettei tilannetajua ole tuon vertaa.