Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (364)
Älkää aloittaako mitään nepsyn kanssa, ellette halua elää elämäänne maanitellen ja opastaen aikuista ihmistä ja joustaen sen lapsellisten oikkujen takia joka asiassa. Se on oikeasti todella raskasta. Itselleni nepsypiirteet olisivat nykyään ehdoton ei, jos etsisin aktiivisesti seuraa. Ihan omien kokemusten seurauksena. N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää aloittaako mitään nepsyn kanssa, ellette halua elää elämäänne maanitellen ja opastaen aikuista ihmistä ja joustaen sen lapsellisten oikkujen takia joka asiassa. Se on oikeasti todella raskasta. Itselleni nepsypiirteet olisivat nykyään ehdoton ei, jos etsisin aktiivisesti seuraa. Ihan omien kokemusten seurauksena. N44
Totta sanot. Minun pitää opastaa kuin pientä lasta aikuista puolisoa.
Mikään ei tunnu menevän kuuleviin korviin. Samoja asioita saa toistaa kymmeniä kertoja uudestaan. Sekin, että puoliso on helposti 2 viikkoa käymättä suihkussa. Saunaa hän ei laita päälle koskaan omatoimisesti. Käytännössä minä sanon aina, milloin hänen pitää jo mennä pesulle.
En suosittele yhdellekään aspergerille parisuhdetta neurotyypillisen kanssa. Usein on kommunikaatiokuilu, ja neurotyypillisillä on valtavasti kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä, joita eivät suostu kertomaan, mutta jotka kaikkien pitäisi tietää. Hirveästi kaikkea "tämä nyt vaan on näin", "aina on tehty näin" jne., ja mitään logiikkaa on turha etsiä näistä.
Autistien keskinäisissä suhteissa, mitä niitä olen itse kokenut, on kommunikaatio aina toiminut hyvin. Ja varmaan neurotyypillisillä keskenään toimii usein myös.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele yhdellekään aspergerille parisuhdetta neurotyypillisen kanssa. Usein on kommunikaatiokuilu, ja neurotyypillisillä on valtavasti kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä, joita eivät suostu kertomaan, mutta jotka kaikkien pitäisi tietää. Hirveästi kaikkea "tämä nyt vaan on näin", "aina on tehty näin" jne., ja mitään logiikkaa on turha etsiä näistä.
Autistien keskinäisissä suhteissa, mitä niitä olen itse kokenut, on kommunikaatio aina toiminut hyvin. Ja varmaan neurotyypillisillä keskenään toimii usein myös.
Luulet varmaan että tuo oli joku mieletön kuitti, mutta sehän on kaikkien kannalta loistavaa, jos pitäydyt kaltaistesi seurassa. Kukaan ei itke perääsi. :D
Vierailija kirjoitti:
En suosittele yhdellekään aspergerille parisuhdetta neurotyypillisen kanssa. Usein on kommunikaatiokuilu, ja neurotyypillisillä on valtavasti kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä, joita eivät suostu kertomaan, mutta jotka kaikkien pitäisi tietää. Hirveästi kaikkea "tämä nyt vaan on näin", "aina on tehty näin" jne., ja mitään logiikkaa on turha etsiä näistä.
Autistien keskinäisissä suhteissa, mitä niitä olen itse kokenut, on kommunikaatio aina toiminut hyvin. Ja varmaan neurotyypillisillä keskenään toimii usein myös.
Mutta mitenkäs jos ne parisuhteessa olevien autistien pakkomielteet ja fobiat kohdistuvat täysin eri asioihin? Toinen on hygieniafriikki ja toinen ei peseydy ollenkaan? Onko yhteiselo silloinkin harmonista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele yhdellekään aspergerille parisuhdetta neurotyypillisen kanssa. Usein on kommunikaatiokuilu, ja neurotyypillisillä on valtavasti kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä, joita eivät suostu kertomaan, mutta jotka kaikkien pitäisi tietää. Hirveästi kaikkea "tämä nyt vaan on näin", "aina on tehty näin" jne., ja mitään logiikkaa on turha etsiä näistä.
Autistien keskinäisissä suhteissa, mitä niitä olen itse kokenut, on kommunikaatio aina toiminut hyvin. Ja varmaan neurotyypillisillä keskenään toimii usein myös.
Luulet varmaan että tuo oli joku mieletön kuitti, mutta sehän on kaikkien kannalta loistavaa, jos pitäydyt kaltaistesi seurassa. Kukaan ei itke perääsi. :D
Kuitti? Heh, tää on oikeastaan hyvä esimerkki siitä, miten se neurotyypillisen ja autistin välinen kommunikaatio ei toimi. Neurotyypillinen etsii toisten sanomisista piilotettuja merkityksiä, ja autisti taas tarkoittaa just sitä mitä sanoo, eikä siihen ole piilotettu mitään "kuittia".
Minähän sanoin, että EN suosittele autisteille suhdetta neurotyypillisen kanssa, vaan toisten autistien kanssa. Eli mä nimenomaan EN halua seurustella neurotyypillisten kanssa, joten miksi ihmeessä kuvittelisin tai haluaisin yhdenkään neurotyypillisen itkevän perääni? Minähän nimenomaisesti itse sanoin, että on kaikkien kannalta loistavaa, jos autistit pitäytyy kaltaistensa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele yhdellekään aspergerille parisuhdetta neurotyypillisen kanssa. Usein on kommunikaatiokuilu, ja neurotyypillisillä on valtavasti kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä, joita eivät suostu kertomaan, mutta jotka kaikkien pitäisi tietää. Hirveästi kaikkea "tämä nyt vaan on näin", "aina on tehty näin" jne., ja mitään logiikkaa on turha etsiä näistä.
Autistien keskinäisissä suhteissa, mitä niitä olen itse kokenut, on kommunikaatio aina toiminut hyvin. Ja varmaan neurotyypillisillä keskenään toimii usein myös.
Mutta mitenkäs jos ne parisuhteessa olevien autistien pakkomielteet ja fobiat kohdistuvat täysin eri asioihin? Toinen on hygieniafriikki ja toinen ei peseydy ollenkaan? Onko yhteiselo silloinkin harmonista?
Miksi ihmeessä sellaiset autistit päätyisivät keskenään parisuhteeseen?
Tietenkään kaikki autistit eivät ole parisuhdemielessä keskenään yhteensopivia, aivan niin kuin kaikki neurotyypillisetkään eivät ole keskenään parisuhdemielessä yhteensopivia.
Suurin osa autisteista ei ole mun kanssa romanttisesti yhteensopivia, mutta ainoastaan autistit on mun kanssa romanttisesti yhteensopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksia voi pyytää ihan työterveyshuollon tai julkisen terveydenhuollon kautta.
Mitään lääkettä Aspergerin hoitoon ei ole. Toimintaterapiaa voidaan kokeilla.
Pitäisi hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat ja ymmärtää heidän erityispiirteitä, he eivät tahallaan toimi niin kuin toimivat.
Joo, mutta on raskasta, jos itse on oppinut huomioimaan muiden ihmisten käytöstä ja toiveita mutta toinen menee kuin juna omalla radallaan, jos häntä ei erikseen ohjeista.
Tosin minusta tämä on miesten kohdalla ollut tavallisempaa kuin naisilla. Ei siis välttämättä kerro autismista.
Itsekäs
Kyyninen
Vittumainen
Kaikentietävä
Ei suutele. Ei katsekontaktia.
Ei rakastele. Roiskauttaa minuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs
Kyyninen
Vittumainen
Kaikentietävä
Ei suutele. Ei katsekontaktia.
Ei rakastele. Roiskauttaa minuutissa.
Yksikään mun asperger-kumppaneista ei ole ollut mitään noista. Itse varmaan olen ärsyttävän kaikkitietävä. Kyynisyys on ylipäätään harvinaista autisteilla.
Kyynisyys on autisteilla hyvin, hyvin yleistä. Johtuu tunteiden säätelyn pulmista ja jumittumistaipumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyynisyys on autisteilla hyvin, hyvin yleistä. Johtuu tunteiden säätelyn pulmista ja jumittumistaipumuksesta.
Höpöhöpö. Autismiin kuuluu usein sellaista suoruutta ja vilpittömyyttä, tietynlaista naiiviuttakin, ja voimakas oikeudentaju. Nämä ei istu hyvin yhteen kyynisyyden kanssa.
Tunnesäätelyn pulmat ja jumittumistaipumus ei liity kyynisyyteen mitenkään.
Traumatisoituminen, kiusaaminen, syrjiminen ym. voi toki aiheuttaa autisteissakin kyynisyyttä.
Monet jutut tässä ketjussa kyllä kuulostaa sellaisilta, että ihan samanlaisia ongelmia monella on ihan neurotyypillistenkin miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet jutut tässä ketjussa kyllä kuulostaa sellaisilta, että ihan samanlaisia ongelmia monella on ihan neurotyypillistenkin miesten kanssa.
Jep, ihan samaa valitusta, että miestä pitää kaitsea kuin pikkulasta, käskeä suihkuun, mies on itsekäs ja ei osaa ottaa muita huomioon, mies kiukuttelee pikkuasioista jne. jne. kuulee ihan jatkuvasti ihan normaaleista, neurotyypillisistä miehistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Monet jutut tässä ketjussa kyllä kuulostaa sellaisilta, että ihan samanlaisia ongelmia monella on ihan neurotyypillistenkin miesten kanssa.
Kyllä se on astetta vaikeampaa autistin kanssa ja sen eron tajuaa päädyttyään tällaiseen suhteeseen. Itsellä tahtoo välillä loppua voimat täysin esimerkiksi siihen miten mies ottaa asiat kirjaimellisesti, ei kykene joustamaan rutiineista ja jää täysin jumittamaan joihinkin epäoleellisiin asioihin. Jos vaikka kiistelemme jostain ja yritän jollain kuvitteellisella esimerkillä havainnollistaa argumenttiani, hän jää jumiin siihen että mutta kun eihän asia ole noin. Tai jos piti lähteä mökille perjantaina mutta odottamattomien aikataulumuutosten takia voisimmekin hyvin lähteä jo torstaina, hänellä menee täysin pasmat sekaisin ja vähän kiukku ja ahdistus kun asiat tapahtuukin toisin kuin mihin hän oli valmistautunut. Ja irrationaalisia pelkoja on tietysti liuta ja niiden suhteen olen jo luovuttanut. Hän todennäköisesti ennemmin kuolee ennenaikaisesti johonkin täysin ehkäistävissä olevaan pikkujuttuun kuin menee lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.
As-mies kehuu itseään 😄
Tunnen tapauksia pari. Molemmat päätyi eroon. Siinä vaiheessa kun diagnoosi tuli elämä alkoi käydä entistä mahdottomammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.
Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..
Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.
T. AS-nainen
As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.
Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..
Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.
T. AS-nainen
As-ihmisellä vähemmän ymmärrystä.
Höpsis. Perusteeton ennakkoluulo. Autisti on kuitenkin joutunut koko ikänsä opettelemaan neurotyypillisten ihmisten ymmärtämistä, koska elää maailmassa, joka on täynnä neurotyypillisiä ja joka on suunniteltu vain neurotyypillisille. Toisin päin taas ei.
Alue: Aihe vapaa
Meilläkään ei nepsymies mene hammaslääkäriin. Eikä verikokeeseen. Ylipäätään ulkopuoliset eivät ehkä tajua, miten autistin fobiat ja yleinen joustamattomuus voivat olla käsittämättömän rajoittavaa koko perheelle. Meillä ei esimerkiksi käydä koskaan yhdessä ravintolassa, koska mies on sellainen vauvasuu, ettei siitä tule mitään.