50+ ikäisille kysymys . Miltä tuntuu kun elämää on vähemmän edessä kuin takana?

Mä ajattelen välillä parasta ystävääni, joka on mua pari vuotta vanhempi. Sen äiti kuoli niin nuorena, ettei ehtinyt koskaan lapsenlapsiaan nähdä ja mun ystävällä on kolme lasta, mutta ei yhtään lastenlasta. Itselläni on kaksi lastenlasta, ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla heidän elämässään. Elämä on rauhallista ja nyt vain odottelen, että pääsisin joku päivä eläkkeelle. Harmittaisi kuolla ennen sitä, kun jo nuoresta asti tehnyt töitä ja maksanut eläkemaksuja. N60

Päivä kerrallaan kun kahta ei pysty. Positiivinen mieli ja mahdoton huumori 58v. pällistellyt tässä julmassa maailmassa.

Olen tässä. Ajasta ja paikasta riippumatta.

Kukaan ei tässä maailmassa tiedä miten paljon tai vähän on edessä. Siihen malliin kannattaa elää.

Minkä takuun kukaan voi antaa kaksikymppiselle tai kolmekymppiselle etteikö elämää voisi olla edessä vähemmän kuin takana?

Joka ikinen päivä saamme uutisia miten nuoret juuri kortin saaneet ajaa itsensä ja kaverinsa ja ehkä jonkun ulkopuolisenkin siisnä sivussa kuoliaaksi.

Olen hoitoalalla ja näen nuoria ihmisiä jotka ovat sairastuneet vakavasti. On myös lapsia. Elämä ei anna takuita. Nuorena sitä luulee olevansa kuolematon, ei se minua koske ja sitten ehkä joskus tuhannen vuoden päästä.

Kuusikymppinen on ehtinyt elää ja kokea, nuorella jää kaikki kesken.  Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä paremmin tulee sinuksi elämänsä rajallisuuden kanssa, ja se ei pelota. Normaali luonnollinen asia. Kukaan ei ole ikuisuusesine.

Tuntuu siltä, että jos olisi tämä tieto mitä nyt karttunut ollut käytettävissä 20v sitten, niin toimisin toisin.  Pitäis antaa kaikille yks harjoituselämä ennen varsinaista elämää, niin sit sais paremmin asiat putkeen. Noh ikää kun tulee, niin täytyy alkaa siintämään katsestta taivasmatkaan. 

Aika yksinäistähän tämä on, sukulaiset ja suurin osa kavereista jo kuolleet.

Ikäkriisi ja lihoominenkin vaivaa. N.58

Ei stressiä duunista, rahasta tai naisista, mukavan seesteistä.

Miltä se nyt tuntuu? Ei niin miltään, se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että jos olisi tämä tieto mitä nyt karttunut ollut käytettävissä 20v sitten, niin toimisin toisin.  Pitäis antaa kaikille yks harjoituselämä ennen varsinaista elämää, niin sit sais paremmin asiat putkeen. Noh ikää kun tulee, niin täytyy alkaa siintämään katsestta taivasmatkaan. [/quote

Olen ajatellut aivan samaa asiaa viimeiset päivät, pitäis saada uusintakierros elämässä niin ei tekisi enää samoja virheitä mitkä nyt jälkikäteen vanhempana ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen vasta 49v mutta oikein hyvältä. Ei ole mennyt elämä hyvin. Lapsen kun saan aikuiseksi muutaman vuoden päästä niin voisin jo kuolla pois.

Mulla on mennyt elämä hyvin, silti tuntuu lohdulliselta ajatella että 50 vuotiaana on elämästä lusittu jo 90% Kohta pääsee toivottavasti pois. En millään keksi syytä elää vanhaksi. Kaikki on jo nähty ja koettu.

Nähnyt elon koko kirjon, korkean ja matalan, Eino Leinon sanoin. Ikää 59.5 v. Tuntuu että elämä kulunut nopeasti, silti tämä ikä tuntuu ihan hyvältä. Vielä näkee nuoremman polven, omien lasten ja sisarusten lasten elämää ja toivottavasti vielä omien lastenlasten ja sisarusten lastenlasten. Tämä hetki on ihmiselle paras ja ainoa todellinen osa elämää. Jospa vielä 20 v ehtisi nauttia elonpaivista niin olisin tyytyväinen. En tunne itseäni kovin vanhaksi ja muistan hyvin, millaista oli olla lapsi ja nuori. Olen saanut käydä kouluja, harrastaa mieluisia asioita, työelämää olisi saanut olla enemmänkin. Se vanha polvi alkaa nyt ympäriltä kaatua, mikä surullista.

Kohtahan sen itsekin tiedät.

Ei kukaan tiedä, milloin aika loppuu.

Itse olen pitkäikäsestä suvusta, jossa 50-vuotias on vielä nuori, mutta ei voi tietää omaa kohtaloaan. Sen olen hyväksynyt. Kannattaisi sinunkin. 88

Elämäni ei ole mennyt tasaisesti ja hyvin. Olen nyt 61 ja vielä viisi vuotta sitten luulin, että elämäni ja kaikki se mukavuus jatkuisi. Ajattelin silloin, että vastoinkäymiset ovat kasvamista ja vahvistumista varten. Luontainen optimismini sai kaiken tuntumaan mielenkiintoiselta olipa miten harmaa arki tahansa. Kiva työ jne.

En halua kertoa, mikä romautti aivan kaiken, mutta minusta se ei lähtenyt. Ei edes puoliso olisi halunnut sitä kaikkea kohdallemme ja johon jäin sitten yksin selviämään.

En olen ihan varma kannattiko se kaikki elämässäni  silloin ja nyt . Olen yhä eksyksissä elämäni kanssa, mutta ainakin se iso plussa on etten enää mieti mitä elämä tuo vielä tullessaan., Se voi tuoda aivan mitä tahansa uskoinpa kaiken olevan miten hyvin tahansa juuri nyt.  Parempi olla tässä ja nyt.

Osa tuntui loukkaantuneen tästä kysymyksestä.

Nyt 50-vuotiaana tuntuu että elämä on vasta alkamassa.

Paskempi juttu. Tuntuu kuin aika loppuisi kesken, pitäisi vielä ehtiä vaikka mitä! Mutta: "Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht'äkkiä huomaa se päättyikin tähän "

Joten mistäs tiedät paljonko sulla on sitä aikaa vielä? Kannattaa siis elää sen mukaan!

Tv meneillä: Arman 50v. Hyvä tosi sarja.Katso niin tiedät .Hyvä naistenkin katso.Ymärtävät sit paremmin 50v.miestä. Itse aloiteen tekijä kysy vanhemmiltasi miltä heistä aikanaan tuntui täytää 50vTai iso vanhemilta ja suvun vanhoilta.

Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa.

Minä olen jo 66 v. ja olen ollut eläkkeellä vajaat 2 v. Ensi töikseni eläkkeelle jäädessäni hankin itselleni ns. kostokropan (paino nyt samoissa lukemissa kuin 35 v. sitten), mikään ei pahemmin roiku eikä riipu. Mieleltäni olen juuri nyt nuorempi kuin mitä olen ollut viimeisen 20 vuoden aikana. En kadu enkä kaipaa mennyttä elämää enkä myöskään ajattele tulevaa vaan elän tässä ja nyt. Ainut mitä kaipaan on saman henkinen viriili seura ja sitä on vähän vaikea löytää, mummoilu ei ole minun juttuni.