Lue keskustelun säännöt.
Asperger-ihmiset: Koetteko vähättelynä, jos Aspergeria pidetään pelkkänä ominaisuutena tai luonteenpiirteenä?
07.12.2022 |
Itse koen. En toki pidä kyseistä oireyhtymää sairautenakaan, mutta jos diagnoosin saa, niin kyllä se silloin aidosti vaikeuttaa arkea ja elämää ja silloin on aitoa tuentarvetta ainakin jossain asiassa. Ainakin itse olen kärsinyt assiudestani paljonkin, vaikka olen toki löytänyt siitä positiivisiakin puolia.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tämmöine kevytautisti ja nuorena olin nätti tyttö. Miehet kelpuuttivat parisuhteeseen, mutta ne eivät jatkuneet pitkään, kun kävi ilmi, että olen muutakin kuin nätti naama ja kroppa. Siis se assipuoli paljastui. Fiksuna tyttönä ymmärsin esittää aluksi normaalia, mikä ei ole vaikeaa, kun riittää, että on hiljaa ja hymyilee.
Tragediani on siis pieleen menneet ihmissuhteet. Olen muutenkin herkkä, ja näiden hylkyjen takia jouduin eläkkeelle. En enää ollut motivoitunut edes työhöni, joka oli kumminkin minulle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Ohjata nepsy mielenterveyskuntoutumaan
Profit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Eipä muuten, mutta voinkohan saada työkyvyttömyyseläkettä ilman diagnoosia? Siksi se olisi ehkä kiva.
Et sä sitä As-diagnoosilla saa kuitenkaan.
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Ei ole. Kuntoutustuella voivat olla, jos As ainut diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Ohjata nepsy mielenterveyskuntoutumaan
Profit!Kyllä, miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Ohjata nepsy mielenterveyskuntoutumaan
Profit!Kyllä, miksi ei?
Koska assiudesta seuraavat mt-ongelmat ovat sekundaarisia, niille on selvät ja tietyt syyt, mm. kohdatut vaikeudet, pilkka ja halveksunta.
Kohta varmaan ehdotat assille pameja tai vahvempia mt-@mömmöjä jaksaa haastavassa elämässään.
Psykoterapiasta voisi jopa olla apuakin, jos assi osaa analysoida tilaansa ja käyttäytymistään. Itseymmärrys ei ole koskaan haitaksi,vaikka se ei assiudesta parannakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Ohjata nepsy mielenterveyskuntoutumaan
Profit!Kyllä, miksi ei?
Koska assiudesta seuraavat mt-ongelmat ovat sekundaarisia, niille on selvät ja tietyt syyt, mm. kohdatut vaikeudet, pilkka ja halveksunta.
Kohta varmaan ehdotat assille pameja tai vahvempia mt-@mömmöjä jaksaa haastavassa elämässään.
Psykoterapiasta voisi jopa olla apuakin, jos assi osaa analysoida tilaansa ja käyttäytymistään. Itseymmärrys ei ole koskaan haitaksi,vaikka se ei assiudesta parannakaan.Kuka tässä paskoterapiasta puhui? Luuletko että sekundaarisia psyk.ongelmia kuntoutetaan eri tavoin kuin primäärejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Ohjata nepsy mielenterveyskuntoutumaan
Profit!Kyllä, miksi ei?
Koska assiudesta seuraavat mt-ongelmat ovat sekundaarisia, niille on selvät ja tietyt syyt, mm. kohdatut vaikeudet, pilkka ja halveksunta.
Kohta varmaan ehdotat assille pameja tai vahvempia mt-@mömmöjä jaksaa haastavassa elämässään.
Psykoterapiasta voisi jopa olla apuakin, jos assi osaa analysoida tilaansa ja käyttäytymistään. Itseymmärrys ei ole koskaan haitaksi,vaikka se ei assiudesta parannakaan.Kuka tässä paskoterapiasta puhui? Luuletko että sekundaarisia psyk.ongelmia kuntoutetaan eri tavoin kuin primäärejä?
😅 psyko* ei pasko
Kyllä paljon tapahtuu sitä että, nepsy asioita (olipa tarkenne mikä vain diagnoosi) ohjataan
mielenterveyspuolelle vaikka todellisuudessa jopa koronahysteria (lyhyt tai pitkäkestoinen coviri-viri-tööt-tööt, harhoineen ja pelkoineen) on sato kertoja enempi mielenterveysongelma kuin nuo nepsy asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
Riippuu varmasti tilanteesta. Itsellä kun työhistoriaa ja viimeisin työ ennen eläkettä oli vakituinen. Ne tarkemmin pohti mitä tekevät. Kovasti yrittävät muualta lukemani ja kuullun mukaan etenkin epäselvissä tapauksissa ohjata kuntouttavaan työtoimintaan ja te-toimiston/kuntakokeilun piiriin tai sitten erilaiseen mielenterveyskuntoutujien toimintaan. Itsellä tuota tutkimus historiaa kuitenkin oli joka puolsi eläkettä. Kaikilla ei sellaista ole ja miten voisikaan olla jos vasta aikuisena alettaisiin yllättäin tyhjästä selvittämään haasteiden aiheuttajia.
Ohjata nepsy mielenterveyskuntoutumaan
Profit!Kyllä, miksi ei?
Koska assiudesta seuraavat mt-ongelmat ovat sekundaarisia, niille on selvät ja tietyt syyt, mm. kohdatut vaikeudet, pilkka ja halveksunta.
Kohta varmaan ehdotat assille pameja tai vahvempia mt-@mömmöjä jaksaa haastavassa elämässään.
Psykoterapiasta voisi jopa olla apuakin, jos assi osaa analysoida tilaansa ja käyttäytymistään. Itseymmärrys ei ole koskaan haitaksi,vaikka se ei assiudesta parannakaan.Kuka tässä paskoterapiasta puhui? Luuletko että sekundaarisia psyk.ongelmia kuntoutetaan eri tavoin kuin primäärejä?
On merkitystä sillä, millainen tausta mt-ongelmaisella on.
Vrt. minulla oli joskus stalkkeri, exä, joka eri tavoin uhkaili henkeäni. Oli käynyt mm. jättämässä yöllä hyytävän viestin takaovelleni. Asuin yksin omakotitalossa.
Menin hakemaan apua, kun hermot ei kestäneet enkä saanut enää nukuttua.
Minulle suositeltiin ryhmäterapiaa (kun muutakaan ei ollut saatavissa siihen saumaan). Ryhmässä oli useampi henkilö,joka kärsi irrationaalisista pelkotiloista.
Siis ilman mitään todellista syytä! En mennyt ryhmään enää toiste.
Minua olisi auttanut, että esim. poliisi olisi käynyt puhuttamassa exää.Osaatko yhdistää kertomukseni puheena olleeseen asiaan?
Koen, että kyseessä on ominaisuus.
Miksi yhteiskunnassamme niin moni ei ilman tukea pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on täysin kyseenalaistettava neurotiede.
Se on saanut alkunsa puolueellisen tieteen rotuhygienia -oppien mukaisesti Aatun Saksassa, ja diagnoosin keksijä tuomitsi ihmisiä uuniin.
Se on kuitenkin ollut sellainen muotidiagnoosiksi jäänyt, mutta jokaisella ihmisellä on jokin näistä ns. piirteistä, vaikka ovat normaaleja. SIltä tätä dignoosia yritetään pitää relevanttina, kuten muuttamalla sen alkuperäisiä reunaehtoja.
Minulle on täysin yhdentekevää, mitä nimitystä tästä poikkeavuudesta käytetään. Tärkeintä on, että tiedostan itse omat piirteeni ja haasteeni ja osaan elää niiden kanssa mahdollisimman hyvää ja itseni näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika leimaavaa paskaa, jos loppujen lopuksi kaikilla on jokin kyseisen oireyhtymän piirteistä.
Itse pidän sitä osittain vammana, ainakin kun mietin tuntemiani asseja. Paljon puhutaan siitä, että he eivät ymmärrä sosiaalisissa tilanteissa vihjeitä, mutta monet eivät ymmärrä edes suoraa puhetta. Joitain asioita voisi selittää vaikka sadasta eri näkökulmasta, onnistumatta saamaan assia ymmärtämään kyseistä asiaa/ilmiötä. Tuntuu, että he ovat kiinnostuneita vain rajatusta aihepiiristä ja suhtautuvat siihenkin mustavalkoisesti. Heidän kanssaan on hankalaa käydä normaalia keskustelua.
Miksi tuosta natsitieteestä pitää taas jankata?
Kyllä tuon diagnoosin ympärillä pyörii jonkin sortin kultti -mentaliteetti, kun sitä ei ei poisteta kokonaan, vaikka DSM:n kirjoilta se on poistettu.
Sain itse Asperger-diagnoosin 15-vuotiaana sairastettuani jo pari vuotta vaikeaa masennusta ja anoreksiaa, jotka ainakin osittain olivat seurausta AS-oireista. Autismin kirjo ei ole luonteenpiirre, vaan neurologinen poikkeavuus, joten tavallaan ärsyttää tuollainen tietämättömyydestä johtuva vähättely. Samoin nämä "jokainen on vähän Asperger" kommentit ärsyttävät. Jokainen ei ole vähän Asperger, vaikka yhteisiä piirteitä, kuten vaikka sitä "introverttiutta" olisikin. Autismin aiheuttamat poikkeavuudet aivoissa ovat sen verran kaukana normaalista, että kyllä se ihan siitä syystä on oma diagnoosinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En miellä itseäni assiksi. Mutta olen kyllä hyvin suorapuheinen ja terävä sanoissani. Olen totuuden etsijä.
Tämä on liikaa monille.
Ihmissuhteet ovat hankalia juuri tämän terävänäköisyyden takia. Jos vaikka näen, että pariskunta on eroamassa ja ovat onnettomia. Saatan laukoa, että mitä sitä aikaa tuhlaamaan enää.
Huumorini on hauskaa juuri tämän takia.Minusta asperger on positiivista. Ne jotka pitävät minusta, pitävä juuri sen takia, että olen asperger.
Tuskin olet kaikissa asioissa mitenkään terävänäköinen vaan möläyttelet omia tulkintojasi totuuksina. Ei siis ihme, että monet loukkaantuvat. Huumorin piikkiin niitä on turha laittaa (kun toteat, että "huumorini on hauskaa juuri tämän takia") kuten myöskään totuuden etsimisen. Totuuden etsijä keskittyy oman totuutensa etsimiseen. Ei siihen, että pakkosyöttää toisille omia mahdollisesti virheellisiä päätelmiä ja tulkintoja heistä totuuksina.
Minulle on ollut lapsesta asti vaikea tulkita ihmisiä. Sen takia olen joutunut tarkkailemaan ja ponnistelemaan ihmissuhteissa. Muistan elävästi, kuinka jo tarhassa oli vaikeaa. Ymmärsin olevani jotenkin erilainen.
Mielestäni olen hyvä ihmistuntija.
Aika usein olen oikeassa ihmisten välisistä kemioista.
Vaistoan ihmisten mielialoja ja ajatuksia. Tämä on usein ristiriidassa sanojen kanssa.
En pakkosyötä mitään. Tavallaan koitan auttaa. Jos näen ihmisten tekevän turhia asioita. Mikä nyt on sitten turhaa.
Nykyään kyllä en mieti paljon muiden tekemisiä. Vain sitä, mikä kuuluu minulle. Rajaan oman elämäni ja omat asiani.
On aspergerissä hyvääkin. Herkkyys ja omalaatuinen huumorintaju. Rehellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä minkä takia sitä tukea tarvitsee? Onko se nyt sitten sairaus, luonteenpiirre, ominaisuus vai mikä, mutta jos apua tarvitsee johonkin tai joku asia on elämässä hankalaa, se on niin, sanoo syyksi mitä hyvänsä.
Ennen olikin ihmisillä lähinnä erilaisia ominaisuuksia, oma outoutensa ja luonteenpiirteensä, nykyään pitää jostain syystä kaikelle keksiä joku diagnoosi jotta sen voisi lokeroida ja hyväksyä. Ennen omiin ja toisten ihmisten outouksiin vaan totuttiin ja opittiin elämään niiden kanssa ilman suurempaa hössötystä ja numeron tekemistä.
Joku diagnoosi on hyvä, jos sen avulla voidaan määrätä sopivaa auttavaa lääkettä tai jotain muuta hyödyllistä. Esim. omalla pojallani on vaikeuksia keskittyä, ja vahva epäilys on ADD:stä. Diagnoosia haetaan jotta poikani voisi kokeilla lääkettä, josko se auttaisi koulunkäyntiin. Tukea saa jo koulussa vaikka diagnoosi ei ole vielä virallinen, ja siitä on apua. Jos lääkkeet ja avut saisi kaikki ilman diagnoosia, niin ei vietäisi lasta lääkäriin diagnoosia saamaan.
Aika romantisoitu käsitys menneisyydestä. Ennen nimenomaan tavallisesta poikkeavia ihmisiä ei hyväksytty ja leimattiin mm. hulluiksi.
Mulle on ihan sama miksi tätä kutsutaan, tärkeintä on, että itse tiedän miten autismini vaikuttaa arkeeni.