Lue keskustelun säännöt.
Asperger-ihmiset: Koetteko vähättelynä, jos Aspergeria pidetään pelkkänä ominaisuutena tai luonteenpiirteenä?
07.12.2022 |
Itse koen. En toki pidä kyseistä oireyhtymää sairautenakaan, mutta jos diagnoosin saa, niin kyllä se silloin aidosti vaikeuttaa arkea ja elämää ja silloin on aitoa tuentarvetta ainakin jossain asiassa. Ainakin itse olen kärsinyt assiudestani paljonkin, vaikka olen toki löytänyt siitä positiivisiakin puolia.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Ei kai nyt diagnooseja huvin vuoksi jaella. Yleensäkin diagnoosi edellyttää, että oireet haittaavat normaalia elämää. Sama pätee myös esim. ADHD:hen.
T. AS-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän sitä itsekin ominaisuutena enkä sairautena.
EI se sairaus olekaan, mutta mielestäni on myös vähättelyä puhua "vain" ominaisuudesta, kun kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen diagnoosi. Virallinen nimitys taitaa olla "neurologinen keskushermoston kehityshäiriö".
Miten ihmeessä se muka on vähättelyä? Sua taitaa nyt vaan rassata se ettei As-diagnoosi johdakaan suoraan leimaan.
Ei, vaan mielestäni silloin ei vain voi puhua pelkästä ominaisuudesta, jos saa lääketieteellisen diagnoosin, jonka kriteereissä vaaditaan selvästi, että tulee olla haittaa tai tuentarvetta ainakin jossain asiassa. Miksei esim. introversiosta/ekstroversiosta, erityisherkkyydestä, ujoudesta tai vihreäsilmäisyydestä anneta diagnoosia?
Tottakai diagnoosikriteerit täyttyy, jos diagnoosin saa niin, mutta mitä väliä sillä on, jos sen jälkeen puhutaan ominaisuuksista? Ei mitään muitakaan diagnooseja ruodita ja hoeta tasolla, sulla kun nyt on tää sairaus/häiriö.
Voi olla sekä ominaisuus, että häiriö samaan aikaan. Ominaisuus ei haittaa liikaa elämää eikä vaadi kuntoutusta tai yhteiskunnan tukitoimia. Häiriö häiritsee ja hankaloittaa elämää ja yksilö tarvitsee yhteiskunnan, koulun jne tukitoimia ja vaikka kuntoutusta.
Mitä sillä on väliä minkä takia sitä tukea tarvitsee? Onko se nyt sitten sairaus, luonteenpiirre, ominaisuus vai mikä, mutta jos apua tarvitsee johonkin tai joku asia on elämässä hankalaa, se on niin, sanoo syyksi mitä hyvänsä.
Ennen olikin ihmisillä lähinnä erilaisia ominaisuuksia, oma outoutensa ja luonteenpiirteensä, nykyään pitää jostain syystä kaikelle keksiä joku diagnoosi jotta sen voisi lokeroida ja hyväksyä. Ennen omiin ja toisten ihmisten outouksiin vaan totuttiin ja opittiin elämään niiden kanssa ilman suurempaa hössötystä ja numeron tekemistä.
Joku diagnoosi on hyvä, jos sen avulla voidaan määrätä sopivaa auttavaa lääkettä tai jotain muuta hyödyllistä. Esim. omalla pojallani on vaikeuksia keskittyä, ja vahva epäilys on ADD:stä. Diagnoosia haetaan jotta poikani voisi kokeilla lääkettä, josko se auttaisi koulunkäyntiin. Tukea saa jo koulussa vaikka diagnoosi ei ole vielä virallinen, ja siitä on apua. Jos lääkkeet ja avut saisi kaikki ilman diagnoosia, niin ei vietäisi lasta lääkäriin diagnoosia saamaan.
Asperger tulee poistumaan tautiluokituksesta, koska autismin ja Aspergerin ero on aika lailla veteen piirretty viiva.
Itseänikin välillä vähän ärsyttää, kun Aspergeria pidetään jonain "kevytautismina". Kaikki eivät tiedä, että AS-diagnosoitukin voi tarvita enemmän tai vähemmän tukea. Mutta autismin kirjo onkin värikäs.
T. AS-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En miellä itseäni assiksi. Mutta olen kyllä hyvin suorapuheinen ja terävä sanoissani. Olen totuuden etsijä.
Tämä on liikaa monille.
Ihmissuhteet ovat hankalia juuri tämän terävänäköisyyden takia. Jos vaikka näen, että pariskunta on eroamassa ja ovat onnettomia. Saatan laukoa, että mitä sitä aikaa tuhlaamaan enää.
Huumorini on hauskaa juuri tämän takia.Minusta asperger on positiivista. Ne jotka pitävät minusta, pitävä juuri sen takia, että olen asperger.
Tuskin olet kaikissa asioissa mitenkään terävänäköinen vaan möläyttelet omia tulkintojasi totuuksina. Ei siis ihme, että monet loukkaantuvat. Huumorin piikkiin niitä on turha laittaa (kun toteat, että "huumorini on hauskaa juuri tämän takia") kuten myöskään totuuden etsimisen. Totuuden etsijä keskittyy oman totuutensa etsimiseen. Ei siihen, että pakkosyöttää toisille omia mahdollisesti virheellisiä päätelmiä ja tulkintoja heistä totuuksina.
En, mutta koen sen vähättelynä, että sitä verrataan vajaaälyisyyteen, vaikka se on toisin päin yleensä. Nykyään sinällään ihan sama mitä porukka ajattelee. Itsekin ajattelen, että valtavirta ajattelee ihan päin helvettiä ja siksi minä istun täällä sossun maksamassa kaksiossa ja juon kaljaa ja runkkaan, kun sinä käyt töissä. Vituttaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän autismin ja aspergerin kuvailua piirteenä tai ominaisuutena ehkä poliittisesti korrektina kielinä. Ei uskalleta sanoa, että se on neuropsykiatrinen keskushermoston kehityshäiriö. Vamma. Poikkeavuus. Aiheuttaa kärsimystä. Miksi muutenkaan siitä saisi vammaistukea? Tai kuntoutusrahaa? Miksi olen käynyt kuntoutuksessa, jos se on vain hassun hauska persoonallisuuden piirre?
Autisteista vähemmistö pääsee naimisiin ja elinajanodote on eri tutkimusten mukaan siinä keski-iän hujakoilla (35-54), koska niin moni tekee i t s e m u r h a n tai kuolee epileptisiin kohtauksiin. Pelkkä piirre? Salli minun nauraa.
Median on aivan turha romantisoida aspergeria, kun jokainen assi ja assin läheinen/perheenjäsen tietää sen kalvavan ulkopuolisuuden, väärinymmärryksen ja halveksunnan. Ani harva voi tehdä mitään asiantuntijatyötä oman hyperfiksaationsa kohteen kanssa, koska työkyky on huono.
En ikinä toivoisi tätä lapselleni. Itse kovan ja vaativan kasvatuksen takia pystyn suhteelliseen tavalliseen elämään, mutta en luo tai sitoudu uusiin ihmissuhteisiin. Olen vahvasti akateeminen persoona, mutta sosiaalisesti täysin törppö ja siksi mm. huono puoliso, ystävä ja työkaveri.
Sul on mun luanto.
Työkyvytön akateeminen, jonka elämä ei lähtenyt rullaamaan.
Nyt erakoitunut tönöön maalla.
Sinne meni _kallis_ koulutus. Yhteiskunnalta kysyn: mitä hyödyttää kouluttaa ihmistä eläkkeelle? Miksi ei saa apua ongelmiin? Miksi haaskata suuri potentiaali?
Terv. 8 laudaturia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Eipä muuten, mutta voinkohan saada työkyvyttömyyseläkettä ilman diagnoosia? Siksi se olisi ehkä kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a...enpä tiedä AS-ihmisiä on erilaisia toiset tekee numeron tuosta aspergeristään ja tuntuu agendaksi valikoitunut AS-tietoisuuden lisääminen ja kaikenlainen kokemusasiantuntijuus kun taas itse koetan elää normaalia elämää sellaisena kuin olen sen enempää asiaa ajattelematta. Eihän varmaan moni lievästi kehitysvammainenkaan varmaan pohdi kaikessa kaikkea rajoitteidensa kautta. Mielestäni noissa as-some ryhmissä mitä erilaisia onkaan on monissa tarpeetonta AS-kautta kaikenlaisten juttujen pohtimista.
Tämä on tietysti vain yhden as-ihmisen vastaus.
tytyilijä pro kirjoitti:
En, mutta koen sen vähättelynä, että sitä verrataan vajaaälyisyyteen, vaikka se on toisin päin yleensä. Nykyään sinällään ihan sama mitä porukka ajattelee. Itsekin ajattelen, että valtavirta ajattelee ihan päin helvettiä ja siksi minä istun täällä sossun maksamassa kaksiossa ja juon kaljaa ja runkkaan, kun sinä käyt töissä. Vituttaako?
Elon Musk on burgeri eli fiksuja oman tiensä kulkijoita joukossa on. Tytyilykin on oman tien kulkemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EA3 kirjoitti:
Asperger tulee poistumaan tautiluokituksesta, koska autismin ja Aspergerin ero on aika lailla veteen piirretty viiva.
Itseänikin välillä vähän ärsyttää, kun Aspergeria pidetään jonain "kevytautismina". Kaikki eivät tiedä, että AS-diagnosoitukin voi tarvita enemmän tai vähemmän tukea. Mutta autismin kirjo onkin värikäs.
T. AS-nainen
Poistunut aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Eipä muuten, mutta voinkohan saada työkyvyttömyyseläkettä ilman diagnoosia? Siksi se olisi ehkä kiva.
Et sä sitä As-diagnoosilla saa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Asperger tulee poistumaan tautiluokituksesta, koska autismin ja Aspergerin ero on aika lailla veteen piirretty viiva.
Itseänikin välillä vähän ärsyttää, kun Aspergeria pidetään jonain "kevytautismina". Kaikki eivät tiedä, että AS-diagnosoitukin voi tarvita enemmän tai vähemmän tukea. Mutta autismin kirjo onkin värikäs.
T. AS-nainen
Poistunut aikoja sitten.
Ai Suomessakin? No, olkoon. Mutta tärkein:
Kaikkien pitäisi tietää, että nepsyys voi aiheuttaa ihan oikeita haasteita ja rajoitteita. Mutta nepsyys voi olla myös vahvuus ja voimavara. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Eipä muuten, mutta voinkohan saada työkyvyttömyyseläkettä ilman diagnoosia? Siksi se olisi ehkä kiva.
Et sä sitä As-diagnoosilla saa kuitenkaan.
No mitä vittua koko tittelillä sitten tekeekään?
Homo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Eipä muuten, mutta voinkohan saada työkyvyttömyyseläkettä ilman diagnoosia? Siksi se olisi ehkä kiva.
Et sä sitä As-diagnoosilla saa kuitenkaan.
Ai? Minulla kaksi sisarusta As- diagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Kumpikin saanut eläkkeen 18v. Mikään automaattinen eläke se ei tietenkään ole (itse töissä), mutta jos tarpeeksi haastetta niin riittää.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Ei kai nyt diagnooseja huvin vuoksi jaella. Yleensäkin diagnoosi edellyttää, että oireet haittaavat normaalia elämää. Sama pätee myös esim. ADHD:hen.
T. AS-nainen
Entäs, jos on oppinut hyväksi näyttelijäksi ja matkimalla normoja pärjää juuri ja juuri työelämässä. Hassua sanoa, että "oireet haittaavat normaalia(!) elämää". Eihän assilla ole normaalia elämää, pelkkää kamppailua äärirajoillaan pivästä toiseen.
Siihen asti, kun ei enää jaksa. Tämän kamelin selkä katkesi, kun sattui muutama isompi vastoinkäyminen päällekkäin.
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Ei kai nyt diagnooseja huvin vuoksi jaella. Yleensäkin diagnoosi edellyttää, että oireet haittaavat normaalia elämää. Sama pätee myös esim. ADHD:hen.
T. AS-nainen
Entäs, jos on oppinut hyväksi näyttelijäksi ja matkimalla normoja pärjää juuri ja juuri työelämässä. Hassua sanoa, että "oireet haittaavat normaalia(!) elämää". Eihän assilla ole normaalia elämää, pelkkää kamppailua äärirajoillaan pivästä toiseen.
Siihen asti, kun ei enää jaksa. Tämän kamelin selkä katkesi, kun sattui muutama isompi vastoinkäyminen päällekkäin.
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, jos kyse on lievästä aspergerista. Minulle normaalia on lievä aspergerisuus ja pidän outona sitä mitä sanotaan normaaliudeksi.
Aspergereilla on paljon enemmän ideaa siinä mitä tekevät, miten organisoivat arkensa yksinkertaisen sujuvaksi ja voivat keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa syvällisemmin. Kun järjestävät rutiininsa miellyttäviksi, liikenee enemmän aikaa elämässä niille tärkeämmille asioille.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät aiheuta elämässä minkäänlaista haittaa tai tuentarvetta. Mielestäni silloin riittäisi, että tiedostaa itse omat piirteensä.
Ei kai nyt diagnooseja huvin vuoksi jaella. Yleensäkin diagnoosi edellyttää, että oireet haittaavat normaalia elämää. Sama pätee myös esim. ADHD:hen.
T. AS-nainen
Entäs, jos on oppinut hyväksi näyttelijäksi ja matkimalla normoja pärjää juuri ja juuri työelämässä. Hassua sanoa, että "oireet haittaavat normaalia(!) elämää". Eihän assilla ole normaalia elämää, pelkkää kamppailua äärirajoillaan pivästä toiseen.
Siihen asti, kun ei enää jaksa. Tämän kamelin selkä katkesi, kun sattui muutama isompi vastoinkäyminen päällekkäin.
Itse kyllä näyttelen normoa työpäivät, mutta en koe sitä taakaksi oikein ollenkaan. Mutta kotona lapsettomana sinkkuna saankin olla kuin ellun kanat ja kuinka outo tahansa, joten ilmesiesti saan palauduttua vaan tarpeeksi. En tiedä pystyisinkö esim. sellaiseen parisuhteeseen, jossa asutaan yhdessä, en varmaankaan, kaipaan sitä yksinoloa ja rauhaa normo-teatteriesityksen vastapainoksi.
No se haitta voi tulla siitäkin vaan, mitä yhteiskunnan ja ympäristön odotukset on, ja nämä voi muuttua ajan mukaan. Esim. yhtä hyvin voitaisiin nähdä, että intoversiosta on haittaa ja he tarvitsevat tukea, koska eivät nykyisessä ryhmätöiden, verkostoitumisen tms. maailmassa pärjää yhtä hyvin kuin ekstrovertit. Amerikassahan introverttejä jo lääkitäänkin, että pystyisivät yhteiskunnan vaatimaan sosiaalisuuteen.