HS: Tinder uuvuttaa nuoret naiset, kun kumppania ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ei vaan mies ymmärtää että vauvalla on täsmälleen yhtä hyvä olla käytetyissä vaatteissa kuin niissä fiineissä-nyt-mä-näytän-muille-mammoille-että-meidän-perheessä-on-fyffeä vaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä meidän kylällä on viisi poikamiehen omakotitaloa ja ne ovat kerta kaikkiaan surkea näky kaikki yhtä lukuunottamatta. Kaikki repsottaa, ruohot jätetään leikkaamatta, piha on täynnä sinne tänne jätettyä romua. Toki pari samantyyppistä pihaa löytyy pariskunniltakin, mutta ottaen huomioon erotuksen pariskuntien määrissä verrattuna sinkkumiehiin, ihan oleellisesti harvemmin. Eli kai tästä voi sitten päätellä, että pääosin naisen aloitteesta ja tekeminä pihat on suurin piirtein siistejä ja joillakin jopa kauniita ja hoidettuja. Kysymys sitten kuuluu, että haluaisitteko te miehet että koko Suomi olisi sellainen siivoton poikamiespiha? Onko teille mitään arvoa sillä ympäristö on viihtyisä?

Naiset patistavat miehiä ruohonleikkuuseen. On kai se saavutus tuokin. 

Jos minä olisin odottanut, että ex-mies tajuaa leikata ruohon, olisin saanut odottaa maailman tappiin asti sitäkin asiaa. Leikkasin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Niin se lapsen ensimmäinen elinpäivä ja ensimmäinen kerta kun tulee kotiin sairaalasta onkin niin vähäpätöinen päivä, että siihen ja niihin valokuviin, joita siitä hetkestä otetaan ja sukulaisille lähetetään ja myöhemmin lapselle itselleenkin näytellään, kannattaa valita se kaikista kulahtanein, käytetty vaate, vaikka samalla vaivalla tai jopa pienemmällä vaivalla, jos uudet vaatteet oli pinkassa ensimmäisenä, olisi voinut napata siitä hyllystä sen uuden, varta vasten ko. lapselle ostetun hyvälaatuisen vaatteen?

Kyllä se mies ihan tahallaan ja tarkoituksellisesti on kaivanut sen huonon, että saa jatkossa lapsen äidin huolehtimaan kaikki lapsen vaateasiat.

Tai sitten mies ei vaan tiennyt että tämä on oleellista. 

Jos hän ei olisi tiennyt, hän olisi napannut vaatteet eturivistä, siitä mistä ne oli helpommin saatavilla. Trust me, se että hän kaivoi ne takaa, mitä tuore äiti suuresti ihmetteli, kertoo että hän tiesi tasan mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä topaasissa on paljolti ollut puhetta kaljuista miehistä.

Siispä, onko Año "TURTSI" Turtiainen mielestäsi komea, kalju, mies.

Ei tuo ulkoinen habitus olisi monellekaan ongelma. Se mitä kaljun sisällä on voisi olla.

Kyllä se kuule aika iso ongelma on. Muutenhan tuota ei pidettäisi ongelmana ollenkaan. Kaljuuntuminen on yksi pahimmista asioista, mitä miehen imagolle , ulkonäölle ja itsetunnolle voi tapahtua.

Onhan se selvää, että se kaljuuntuminen pudottaa kumppaniehdokkaista heti vähintään puolet pois, varsinkin jos puhutaan alle 30-vuotiaista. 

No sitten valitsee kumppanin siitä jäljelle jääneestä 50%:sta. Sellaista se nyt vaan on, että aina välillä jokin ominaisuus pudottaa kumppaniehdokkaista puolet pois, oli se sitten ulkonäöllinen tai henkinen ominaisuus. Ihan samalla lailla kumppaniehdokkaita putoaa, jos on ADHD, ateisti/uskovainen, alakulttuurityyppi (mikä näkyy ulkonäössä), tai mitä milloinkin.

Ei miehet edelleenkään niitä kumppaneita valitse. Eikä varsinkaan kalju mies. Eikä lukema ole 50 prosenttia, vaan lähinnä 10 prosenttia naisista.

Ehkä miehen olisi syytä valita. Valinta se on sekin, että päättää olla yksin jos sopivaa kumppania ei tule kohdalle. Mikään pakko ei ole ottaa ketä tahansa, joka sattuu kelpuuttamaan vaikka mitään yhteistä ei ole. Ja mä en edes usko tuohon väitteeseen, että mies ei valitse. Totta kai hän valitsee, vaikka valinnat olisivat alitajuisia. Jos ei olisi yhtään mitään kriteereitä niin maailmassa ei vaihtoehdot lopu, mutta se mieskin haluaa lopulta valita sellaisesta ryhmästä naisia, jotka ovat potentiaalisesti sopivia jollain kriteereillä. Ei parisuhdetta voi muodostaa vain toisen osapuolen valinnalle, se varmaan täyttäisi jo jonkun rikoksen merkit.

Kaljuuntuminen ei sitäpaitsi edes ole oikeasti "pahinta mitä voi tapahtua".

Terv. kaljuuntuvan kolmekymppisen miehen puoliso.

Minusta on parempi, että mies jää yksin, jos ei saa sitä mieleistään, koska jos mies ottaa naisen, johon " tyytyy", se näkyy parisuhteessa, ja siinä, miten mies kohtelee kumppaniaan. Kunnioitus, arvostus ja aito rakkaus puuttuu. Naisella on vain välinearvo miehelle.

Hemmetti että nää huvittaa, kun asia on nimenomaan ja täysin päinvastoin. Miehellä ei ole naiselle mitään muuta arvoa kuin tekojen ja hankintojen/rahan kautta, miehellä itsellään ei ole arvoa ja tämän todistaa jo se, että viimeistään sitten kun lapset on siitetty, seksi joko vähenee huomattavasti tai loppuu lähes täysin. Ja lähes aina naisen päätöksestä. Ja juuri tästä em. syystä (taloudelliset edut, jotka mies voi tarjota) nainen ei käytännössä koskaan ota itseään köyhempää miestä. Useimmille miehille naisen varallisuudella, uralla tai ammatilla taas ei ole mitään merkitystä. 

L a k k a a   p u h u m a s t a   m u i d e n   m i e s t e n   p u o l e s t a.

En ole aikusiällä seurustellut yhdenkään miehen kanssa, jolle ammatillani, koulutuksellani ja elintasollani ei olisi ollut merkitystä.

Jos noilla asioilla ei olisi merkitystä, niin miksi liike-elämän, tieteen ja kulttuurin johtavilla miehillä ("jormaollilat") ei ole puolisoina lähihoitajia vaan lähes poikkeuksetta korkeasti koulutettu ja usein omaa uraa luova vaimo?

Koska jopa Jorma ollilalla on haastavaa saada seksikäs 20 v salikissa. Joutuu tyytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Olet ihan oikeassa tuossa, että se mikä jää piiloon, sitä ei tarvitse puunata. Itskin tykkään käyttää nättejä ja joskus seksikkäitä vaatteita, mutta vaatteiden alla olen karvainen. Ja sama ruuan kanssa. Ihan samaa ruokaa se on olipa se huonosti paistettu tai pohjaan palanutta.

Niin, itsekin varmaan tajuat että kysymys on siitä, että onko asialla merkitystä kokonaisuudelle vai ei. Vai menetkö sä elämässä aidosti noin kaavamaisesti ja mustavalkoisesti? :) 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten mies ei vaan tiennyt että tämä on oleellista. 

Nimenomaan tämä. Mulla tulee viikottain vielä joitakin yllätyksiä asioissa, joita en itse pidä merkityksellisenä, mutta puoliso pitää. Se on tosi vaikea yrittää lukea ajatuksia ja asettua toisen asemaan. Tätä tapahtuu myös toisin päin, että vaimo ei vaikkapa ymmärrä että minä en halua, että autoni ovia paiskotaan tai että keittiössä kolistellaan varomattomasti imurin kanssa kaappeja tai pöytää kolhien (meillä on vuosi sitten uusittu keittiö). Eri prioriteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joulu uuvuttaa perheenäidit...

Ite ne itsensä uuvuttaa. Kun oppisivat kantamaan oman vastuunsa, olemaan syyttelemättä aina muita ja lopettamaan marttyroinnin, niin loppuis se uupuminen.

Vähemmästäkin uuvuttaa, jos mies ei tee mitään, mutta odottaa jouluna puhdasta kotia ja herkkuja notkuvaa joulupöytää.

Kun ei edes odota. Odottaa rauhaa ei riehumista. Todennäköisesti ei kiinnosta onko jouluverhot vaihdettu ja pentikin poro oikeassa paikassa.

Ehkä miesten ja naisten joulut voisi eriyttää? Miehet voisi viettää sitä sotkuisessa kämpässä ja vetää nakkeja sinapilla ja kalsarikännit, jos siltä tuntuu. Naiset voi sitten siivota ja leipoa, kattaa kauniisti, koristella ja syödä hyvin, kutsua sukua kylään.

Etkö ymmärrä miten ruman kuvan annat nimenomaan itsestäsi? Se että sinulla on tällainen ajatusmaailma, ei vastaa ollenkaan vallitsevaa tilannetta. Ei miehet ole tuollasia. Sinulla on paljon sisäistettyä vihaa. Yritä päästä siitä eroon

Rauhoitu. Yritän olla pragmaattinen. Jos kaikki joulujutut on miehille ihan wotevö ja naiset uupuu siitä ettei mies osallistu kun ei ole kiinnostunut, niin sama kai se olisi kaikkien eduksi antaa enemmän vapautta viettää juhlapyhiä. Ehkä naiset jossain vaiheessa rentoutuisi itsekin tai miehet alkaisivat arvostaa jouluvalmisteluja, kuka tietää.

Ongelma tässä on, että lapset viihtyisivät huomattavasti paremmin isän rennossa joulussa kuin naisen marttyyriasenteella vedetyssä joulussa. Siinä sitten äiti istuisi joulupöydässå yksin lipittäen viiniä kyyneleet silmissä.

Epäilenpä. Lapsethan tuppaavat rakastamaan joulua, meillä ainakin, ja osallistuvat paljon valmisteluihin.

Laita lapset siivoamaan jokainen nurkka, tekemään jouluruuat alusta alkaen ja nalkuta niille muutama tunti. Kysy sen jälkeen kuinka kiva joulu oli.

Lasten joulu on kiva aina siihen pisteeseen asti kun saa tehdä sen mistä tykkää.

Minulla ei ole tapana nalkuttaa. Pyydän korkeintaan pari kertaa, kieltäytymiseen on toki aina mahdollisuus ja kieltäytymisen luonnolliset seuraamukset yleensä riittävät. Lapseni osallistuvat valmisteluihin mielellään. Tykkäävät juhlista.

Äiti: lapset, menkää siivoamaan 5 tunniksi kellarin kaappeja hammasharjalla!

Lapset: ihanaa!!! Mutta saataisiiinko siivota kuusi tuntia?!!!

Ajatella, kun osaisi jättää vauvapalstan. Kaikki tämä jäisi taakse. Ei enää Tinderväittelyitä, joita pakkomielteisesti seuraan ja joilla tuhoan itsetuntoni. Olisi vain rauha ja elämä sellaisenaan. Elämä tuskin olisi ainakaan huonompaa, mutta olen niin koukussa tähän tuskaan, mitä tämä palsta tuo. Ei vaan pääse eroon, vaikka joku osa itsestä sitä haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Niin se lapsen ensimmäinen elinpäivä ja ensimmäinen kerta kun tulee kotiin sairaalasta onkin niin vähäpätöinen päivä, että siihen ja niihin valokuviin, joita siitä hetkestä otetaan ja sukulaisille lähetetään ja myöhemmin lapselle itselleenkin näytellään, kannattaa valita se kaikista kulahtanein, käytetty vaate, vaikka samalla vaivalla tai jopa pienemmällä vaivalla, jos uudet vaatteet oli pinkassa ensimmäisenä, olisi voinut napata siitä hyllystä sen uuden, varta vasten ko. lapselle ostetun hyvälaatuisen vaatteen?

Kyllä se mies ihan tahallaan ja tarkoituksellisesti on kaivanut sen huonon, että saa jatkossa lapsen äidin huolehtimaan kaikki lapsen vaateasiat.

Hirveetä, mitä ne meistä ajattelee? Ei me olla köyhiä!

Vierailija kirjoitti:

Täällä meidän kylällä on viisi poikamiehen omakotitaloa ja ne ovat kerta kaikkiaan surkea näky kaikki yhtä lukuunottamatta. Kaikki repsottaa, ruohot jätetään leikkaamatta, piha on täynnä sinne tänne jätettyä romua. Toki pari samantyyppistä pihaa löytyy pariskunniltakin, mutta ottaen huomioon erotuksen pariskuntien määrissä verrattuna sinkkumiehiin, ihan oleellisesti harvemmin. Eli kai tästä voi sitten päätellä, että pääosin naisen aloitteesta ja tekeminä pihat on suurin piirtein siistejä ja joillakin jopa kauniita ja hoidettuja. Kysymys sitten kuuluu, että haluaisitteko te miehet että koko Suomi olisi sellainen siivoton poikamiespiha? Onko teille mitään arvoa sillä ympäristö on viihtyisä?

Viihtyisyys vs se että joutuu näkemään vaivaa, siinäpä kysymys. Osalla miehistä nyt ei vaan ole resoluutiota tuollaisten asioiden näkemiseen, tai viitseliäisyyttä niiden korjaamiseen "koska tääkin on ihan hyvä tälleen"

Voi olla, että nainen vaistonvaraisesti etsii miestä joka on kyvykäs ja halukas pitämään yllä järjestystä pesässä koska se naista miellyttää. No tässä tapauksessa evoluutio toimii, ne pihaansa puunaamattomat jäävät ilman naista. Win-win. 

Voi olla, että nykyaikana luonnonvarojen kuluttaminen pitää saada kuosiin. Joten kaikki ylimääräinen joka tehdään vain siksi että asiat näyttää hyvältä tulevat olemaan kalliimpia, ja hyvä niin. Niistä pitääkin joutua maksamaan, jos asia ei tuota energian tai materiaalien säästöä. 

Voi olla, että Suomessa on keskimäärin siivottomampaa porukkaa kuin esimerkiksi Sveitsissä. Siellähän ollaan todella tarkkoja. Voi olla että kulttuurimme ei ole suosinut siisteyttä ja järjestystä, tai ollaan vaan laiskempia näissä jutuissa. 

Mielenkiintoinen aihe ainakin minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Olet ihan oikeassa tuossa, että se mikä jää piiloon, sitä ei tarvitse puunata. Itskin tykkään käyttää nättejä ja joskus seksikkäitä vaatteita, mutta vaatteiden alla olen karvainen. Ja sama ruuan kanssa. Ihan samaa ruokaa se on olipa se huonosti paistettu tai pohjaan palanutta.

Niin, itsekin varmaan tajuat että kysymys on siitä, että onko asialla merkitystä kokonaisuudelle vai ei. Vai menetkö sä elämässä aidosti noin kaavamaisesti ja mustavalkoisesti? :) 

Varmaan se tuppaa olemaan niin, että koska edelleenkin niin suuri osa etenkin lasten asioista jää pääosin naisten harteille, samoin kuin muut hoivastuut (iäkkäät vanhemmat, appivanhemmat) töiden ja kodinhoidon lisäksi, niin monella hieman hallinnan tunne ja tarve lähtee lapasesta. Minusta se on aika ymmärrettävää, ja etenkin kun kyseessä on vastasyntynyt oma lapsi, jota on kantanut lähes vuoden sisällään. Ehkä voisi antaa vähän armoa ja koettaa tukea parhaansa mukaan. Ei se raskaus ja synnytys ja äidiksi tulokaan ihan helppo nakki ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Niin se lapsen ensimmäinen elinpäivä ja ensimmäinen kerta kun tulee kotiin sairaalasta onkin niin vähäpätöinen päivä, että siihen ja niihin valokuviin, joita siitä hetkestä otetaan ja sukulaisille lähetetään ja myöhemmin lapselle itselleenkin näytellään, kannattaa valita se kaikista kulahtanein, käytetty vaate, vaikka samalla vaivalla tai jopa pienemmällä vaivalla, jos uudet vaatteet oli pinkassa ensimmäisenä, olisi voinut napata siitä hyllystä sen uuden, varta vasten ko. lapselle ostetun hyvälaatuisen vaatteen?

Kyllä se mies ihan tahallaan ja tarkoituksellisesti on kaivanut sen huonon, että saa jatkossa lapsen äidin huolehtimaan kaikki lapsen vaateasiat.

Tai sitten mies ei vaan tiennyt että tämä on oleellista. 

Jos hän ei olisi tiennyt, hän olisi napannut vaatteet eturivistä, siitä mistä ne oli helpommin saatavilla. Trust me, se että hän kaivoi ne takaa, mitä tuore äiti suuresti ihmetteli, kertoo että hän tiesi tasan mitä tekee.

Myönnetään, noin se on voinut tuossa tilanteessa ollut, ja sellaisenaan toki väärin tehty tietenkin. 

Mutta on tapauksiakin joissa miehellä ei vaan resoluutio riitä luontaisesti. Vaan body on body, kaikki ovat tarkoitettu vauvan alimmaksi vaatekerrokseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joulu uuvuttaa perheenäidit...

Ite ne itsensä uuvuttaa. Kun oppisivat kantamaan oman vastuunsa, olemaan syyttelemättä aina muita ja lopettamaan marttyroinnin, niin loppuis se uupuminen.

Vähemmästäkin uuvuttaa, jos mies ei tee mitään, mutta odottaa jouluna puhdasta kotia ja herkkuja notkuvaa joulupöytää.

Kun ei edes odota. Odottaa rauhaa ei riehumista. Todennäköisesti ei kiinnosta onko jouluverhot vaihdettu ja pentikin poro oikeassa paikassa.

Ehkä miesten ja naisten joulut voisi eriyttää? Miehet voisi viettää sitä sotkuisessa kämpässä ja vetää nakkeja sinapilla ja kalsarikännit, jos siltä tuntuu. Naiset voi sitten siivota ja leipoa, kattaa kauniisti, koristella ja syödä hyvin, kutsua sukua kylään.

Etkö ymmärrä miten ruman kuvan annat nimenomaan itsestäsi? Se että sinulla on tällainen ajatusmaailma, ei vastaa ollenkaan vallitsevaa tilannetta. Ei miehet ole tuollasia. Sinulla on paljon sisäistettyä vihaa. Yritä päästä siitä eroon

Rauhoitu. Yritän olla pragmaattinen. Jos kaikki joulujutut on miehille ihan wotevö ja naiset uupuu siitä ettei mies osallistu kun ei ole kiinnostunut, niin sama kai se olisi kaikkien eduksi antaa enemmän vapautta viettää juhlapyhiä. Ehkä naiset jossain vaiheessa rentoutuisi itsekin tai miehet alkaisivat arvostaa jouluvalmisteluja, kuka tietää.

Ongelma tässä on, että lapset viihtyisivät huomattavasti paremmin isän rennossa joulussa kuin naisen marttyyriasenteella vedetyssä joulussa. Siinä sitten äiti istuisi joulupöydässå yksin lipittäen viiniä kyyneleet silmissä.

Epäilenpä. Lapsethan tuppaavat rakastamaan joulua, meillä ainakin, ja osallistuvat paljon valmisteluihin.

Laita lapset siivoamaan jokainen nurkka, tekemään jouluruuat alusta alkaen ja nalkuta niille muutama tunti. Kysy sen jälkeen kuinka kiva joulu oli.

Lasten joulu on kiva aina siihen pisteeseen asti kun saa tehdä sen mistä tykkää.

Minulla ei ole tapana nalkuttaa. Pyydän korkeintaan pari kertaa, kieltäytymiseen on toki aina mahdollisuus ja kieltäytymisen luonnolliset seuraamukset yleensä riittävät. Lapseni osallistuvat valmisteluihin mielellään. Tykkäävät juhlista.

Äiti: lapset, menkää siivoamaan 5 tunniksi kellarin kaappeja hammasharjalla!

Lapset: ihanaa!!! Mutta saataisiiinko siivota kuusi tuntia?!!!

Olipa humoristista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Niin se lapsen ensimmäinen elinpäivä ja ensimmäinen kerta kun tulee kotiin sairaalasta onkin niin vähäpätöinen päivä, että siihen ja niihin valokuviin, joita siitä hetkestä otetaan ja sukulaisille lähetetään ja myöhemmin lapselle itselleenkin näytellään, kannattaa valita se kaikista kulahtanein, käytetty vaate, vaikka samalla vaivalla tai jopa pienemmällä vaivalla, jos uudet vaatteet oli pinkassa ensimmäisenä, olisi voinut napata siitä hyllystä sen uuden, varta vasten ko. lapselle ostetun hyvälaatuisen vaatteen?

Kyllä se mies ihan tahallaan ja tarkoituksellisesti on kaivanut sen huonon, että saa jatkossa lapsen äidin huolehtimaan kaikki lapsen vaateasiat.

Tai sitten mies ei vaan tiennyt että tämä on oleellista. 

Ai mies ei tiennyt, että vauvan kotiutumispäivä on erityinen päivä, jota kuvataan ja muistellaan? Mies ihan vaan nollat taulussa kuvitteli, että se on ihan normipäivä, johon käy mikä vaan vaikka vähän kulahtanutkin vaate? Huoh. Eikö miestä oikeasti itseään hävettäisi lähettää uudesta vauvasta kuvia sukulaisille jossain kulahtaneessa vaatteessa? Ja kai nyt kaikki ajattelee, että ensimmäisen kerran, kun lapselle jotain puetaan, laitetaan jotain laadukasta?

Sitten kun vaihtaa niskakakkabodyä viidennen kerran sinä päivänä, voi ottaa sen kulahtaneemman, mutta kai nyt miehenkin mielestä ihka ensimmäisessä asussa on oltava jotain spesiaalia? Törppö on, jos ei yhtään näe tuota.

Ihme jankutusta joulun vietosta ja rahasta ym. Palattaisiinko hetkeksi asiaan.

Tämä lehtikirjoitusten nainen on tottunut siihen, että p*noseuraa saa artikkelissa kuvatulla tavalla haettua vaikka kadulta keskellä päivää. Tällöin se, että parisuhdetta ei löydykään vaikka asiaan panostaa kokonaisen kuukauden voi tietysti tuntua raskaalta.

Jossain välissä linkatussa golden p*nis artikkelissa oli taas se huvittava johtopäätös mitä muuallakin on nähty: Lääkkeeksi siihen, että nämä kysytyimmät miehet elävät kuin pellossa ehdotettiin sitä, että naisten ei pitäisi päästää heitä yhtä helpolla (petiin). Sellainen pieni yksityiskohta kuin että ei niitä parhaita miehiä kuitenkaan kaikille halukkaille riittäisi vaikka kuinka p*htaisivat ei jostain syystä mahtunut tähän teoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Niin se lapsen ensimmäinen elinpäivä ja ensimmäinen kerta kun tulee kotiin sairaalasta onkin niin vähäpätöinen päivä, että siihen ja niihin valokuviin, joita siitä hetkestä otetaan ja sukulaisille lähetetään ja myöhemmin lapselle itselleenkin näytellään, kannattaa valita se kaikista kulahtanein, käytetty vaate, vaikka samalla vaivalla tai jopa pienemmällä vaivalla, jos uudet vaatteet oli pinkassa ensimmäisenä, olisi voinut napata siitä hyllystä sen uuden, varta vasten ko. lapselle ostetun hyvälaatuisen vaatteen?

Kyllä se mies ihan tahallaan ja tarkoituksellisesti on kaivanut sen huonon, että saa jatkossa lapsen äidin huolehtimaan kaikki lapsen vaateasiat.

Tai sitten mies ei vaan tiennyt että tämä on oleellista. 

Ai mies ei tiennyt, että vauvan kotiutumispäivä on erityinen päivä, jota kuvataan ja muistellaan? Mies ihan vaan nollat taulussa kuvitteli, että se on ihan normipäivä, johon käy mikä vaan vaikka vähän kulahtanutkin vaate? Huoh. Eikö miestä oikeasti itseään hävettäisi lähettää uudesta vauvasta kuvia sukulaisille jossain kulahtaneessa vaatteessa? Ja kai nyt kaikki ajattelee, että ensimmäisen kerran, kun lapselle jotain puetaan, laitetaan jotain laadukasta?

Sitten kun vaihtaa niskakakkabodyä viidennen kerran sinä päivänä, voi ottaa sen kulahtaneemman, mutta kai nyt miehenkin mielestä ihka ensimmäisessä asussa on oltava jotain spesiaalia? Törppö on, jos ei yhtään näe tuota.

Ei hävetä, koska miehelle on tärkeintä että vauvalla on hyvä olla, ei se mitä muut ajattelee vaatteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

En tajua tuota lasten harrastusasiaa.

Omassa lähipiirissäni juuri miehet ovat hyvin aktiivisia lasten harrastusten suhteen. Tasan tarkkaan isät kuskaavat junnuja jääkiekkoharkkoihin, hankkivat välineet, huoltavat välineet, hoitavat ilmoittautumiset jne. Samoin moottoriurheilussa, jalkapallossa, mopojen laitossa ym. Oma isäni oli aloitteellisesti mukana harrastustoiminnassani.

Itse kuskaan omaa poikaani muskariin, joka on lapsen ensiharrastus. Hoidin ilmoittautumiset, hoidin yhteydenpidon, maksun, aikataulut.

Matka-asiaan en kommentoi mitään, koska emme juuri matkustele ulkomailla. Jos käymme jossakin kotimaan lomalla, vaimoni kyllä hoitaa esim. majoitusvaraukset, mutta yhdessä suunnittelemme aikataulut. Pitkillä matkoilla itse toimin lähes poikkeuksetta kuskina, ja paikan päällä etsin tiedot vierailukohteiden aukioloajoista, tapahtumista, museoiden opastuskierroksista, kahviloista, ravintoloista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ei vaan mies ymmärtää että vauvalla on täsmälleen yhtä hyvä olla käytetyissä vaatteissa kuin niissä fiineissä-nyt-mä-näytän-muille-mammoille-että-meidän-perheessä-on-fyffeä vaatteissa.

Sama mies ei sitten ymmärrä, että vaimolla on parempi olla mukavissa vaatteissa kuten tunikassa, legginseissä ja matalakantaisissa kengissä kuin kireissä farkuissa ja korkokengissä.

Kun sinä menit tapaamaan ensimmäistä kertaa tyttöystäväsi vanhempia, pistitkö päälle rönttävaatteet vai etsitkö kaapista vähän siistimpä vaatekertaa yllesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Kummasti miehiä kiinnostaa, lähteekö rouva mukaan miehen työpaikan pikkujouluihin lököverkkareissa vai kimaltavassa mekossa.

Kuten sanottua, on hyvin tilannesidonnaista se koska vaatteiden kaltaiseen asiaan kannattaa panostaa. Tietenkin näin on, ihan luonnollista. Hermothan siinä menee jos koko ajan joutuisi olemaan jotenkin älyttömän tarkka. 

Ja aiempi kommentti myös kuvastaa sitä mustavalkoista asennetta mikä (naisilla?) usein on. Jos et välitä tästä yhdestä bodystä, niin se laajennetaan heti tarkoittamaan sitä että tunturivaellukselle vaatteilla ei olisi mitään väliä. Tietenkin on väliä, mutta jos koko ajan tarkkailee ja ohjelmoi tekemisiään sen kaikkein vaativimman tapauksen mukaan, niin palaa loppuun. Kaikki asiat eivät ole oleellisia tietenkään.

Miten tällainen ihan ilmeinen perusjuttu pitää joutua selittämään? Analogiana vaikapa keittiön maalaus, kaapistoja vasten tuleva seinä. Sitä ei välttämättä kannata edes pohjamaalata. Kun taas näkyvä osuus pitää pohjienkin puolesta tehdä siten että se kestää katsetta. 

Mutta joku ilmeisesti hinkkaa sitä merkityksetöntä piiloon jäävää seinänpätkääkin sivuvalossa tuntitolkulla. Mikäs siinä, itse keskityn oleelliseen. 

Niin se lapsen ensimmäinen elinpäivä ja ensimmäinen kerta kun tulee kotiin sairaalasta onkin niin vähäpätöinen päivä, että siihen ja niihin valokuviin, joita siitä hetkestä otetaan ja sukulaisille lähetetään ja myöhemmin lapselle itselleenkin näytellään, kannattaa valita se kaikista kulahtanein, käytetty vaate, vaikka samalla vaivalla tai jopa pienemmällä vaivalla, jos uudet vaatteet oli pinkassa ensimmäisenä, olisi voinut napata siitä hyllystä sen uuden, varta vasten ko. lapselle ostetun hyvälaatuisen vaatteen?

Kyllä se mies ihan tahallaan ja tarkoituksellisesti on kaivanut sen huonon, että saa jatkossa lapsen äidin huolehtimaan kaikki lapsen vaateasiat.

Tai sitten mies ei vaan tiennyt että tämä on oleellista. 

Ai mies ei tiennyt, että vauvan kotiutumispäivä on erityinen päivä, jota kuvataan ja muistellaan? Mies ihan vaan nollat taulussa kuvitteli, että se on ihan normipäivä, johon käy mikä vaan vaikka vähän kulahtanutkin vaate? Huoh. Eikö miestä oikeasti itseään hävettäisi lähettää uudesta vauvasta kuvia sukulaisille jossain kulahtaneessa vaatteessa? Ja kai nyt kaikki ajattelee, että ensimmäisen kerran, kun lapselle jotain puetaan, laitetaan jotain laadukasta?

Sitten kun vaihtaa niskakakkabodyä viidennen kerran sinä päivänä, voi ottaa sen kulahtaneemman, mutta kai nyt miehenkin mielestä ihka ensimmäisessä asussa on oltava jotain spesiaalia? Törppö on, jos ei yhtään näe tuota.

Surullinen totuus on: miehen on oikeasti vaikea tajuta tuollaisia asioita. Nuo ovat usein äideille itsestäänselvyyksiä, mutta harva mies ajattelee jotain lapsen kuvausvaatteita. Varsinkin, kun tuokin on viety nykyään täydellisyyteen: ne vaatteet lapsella on todella oltava hienot ja arvokkaat. Ennen ei tarvinnut olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa naisten nirsoilla.

Parempi se kuin nykytilanne jossa naiset ottavat miehen, porsivat sille, vievät omaisuudeen ja jatkavat iltalypsyllä haukkuen miestä lapsille seuraavat vuosikymmenet.

Niin sian lapsia.

Ja se on jännä että yhä nykyäänkin naisen omaisuus on miehen mielestä miehen. Nainen maksaa vähintään puolet perheen menoista. Erossa nainen ottaa omansa.

Maksaa 70% menoista, eli tekee 70% kulutuspäätöksistä. Mutta maksaa ne miehen lompakosta. Vaimot tienaavat vähemmän kuin aviomiehensä, mutta käyttävät huomattavasti enemmän rahaa... Silti sinä yrität kääntää tilanteen nurinkurin. 

Käyttävät rahaa lasten menoihin ja hoitavat ruoka-ja muut talousostokset. Palstan naisettomia miehiä yhdistää lähes 100% se idea, että jos he ovat omalla pippelillään sovitusti siementäneet lapsen, heille ei kuulu _mitään_ vastuuta lapsesta, varsinkaan taloudellista. Ja sen takia on oikein, että juuri te ette pariudu ettekä lisäänny.

Toi on kai oikeasti aika yleistä, että nainen hoitaa kaikki hankinnat yhteisille lapsille (siis näkee sen vaivan, että juoksee lastenvaateliikkeissä ja koluaa nettikauppoja jne.) ja mies pitää noita lapsen kuluja naisen omina kuluina.

Olis aika silmiäavaavaa noille miehille, jos se nainen vaikka vain häipyisi ja mies saisi itse alkaa pohtimaan, että mitäs ne lapset pukee päälleen, kun vaikka kelit vaihtuu ja tarvitaankin uudet talvivaatteet jne.

Ei ole yleistä. Naiset vaan unohtaa, mitä se mies hankkii lapselle. Kätevästi katsotaan omasta näkökulmasta, että hankinnat = vaatteet. Unohdetaan ne harrastusmaksut, pyörän huollot, urheiluvälineet, matkat ym...

Kyllä ne lapsen harrastuksetkin on naisten käsissä. Ihan kuin joku mies kyttäisi työpäivän aikana käsi liipaisimella, että milloin se lapsen uimakouluilmoittautuminen alkaa (ne kun täyttyy n. 10 sekunnissa). Pyörän huolto tarvii tehdä kerran vuodessa, että wau, jos mies ihan siihen voi vedota, ettei päivittäiseen osallistu. Ja perheen yhteiset lomamatkat on kyllä useimmiten naisen käsialaa. Mies järjestelee korkeintaan omia matkojaan.

Ja on muuten niin sluibaa vedota siihen, että naiselle ei kelpaa. Mies itse valittaa yhtälailla naisen ostamista lapsen hanskoista jne., mutta ei se nainen silti lopeta ostamasta lapselle hanskoja.

Miehet myös tekee ihan tahallaan sitä, että ehdottavat jotain päätöntä, josta nainen joutuu kieltäytymään, ja sitten vetoaa siihen, ettei hänen ehdotukset käy, niin ei voi osallistua. Esim. meillä oli vauva ja taapero ja mies ehdotti perheen lomakohteeksi Perua. Hän ei itse tietenkään ollut edes selvittänyt sieltä kohteita, lentoja tai mitään muutakaan (ja tyhmempikin tajuaa, että vähän hankalaa lentää tyyliin vuorokausi putkeen kahden pienen lapsen kanssa lennonvaihdolla), kunhan vaan heitti jonkun maan, ja kun totesin, että olisko nyt kuitenkin joku kohde, jonne olis suorat lennot, niin mies marttyyrina pesi kätensä ja vetosi, että selvitä itse sopiva kohde, kun ei hänen ehdotukset kelpaa.

Joo, niin tein ja teen jatkossakin, vain minulle ja lapsille (olemme nyt jo eronneet).

Näin. Ja toinen on se että tehdään hommat niin surkeasti, että nainen joutuu tekemään ne uudestaan ja/tai luovuttaa ja tekee itse. Toivoisin että useampi nainen ymmärtäisi tämän mekanismin, tuntuu että ihmiset ei havaitse yhtään. Jäi mieleen kun kerrankin täällä perheenäiti ihmetteli että miten ihmeessä mies oli kaivanut mukaan vauvalle vaatteet laitokselle lähtöä varten sieltä takaa kaapin perältä, kulahtaneista lainaksi saaduista vaatteista. Vaikka edessä oli ollut pino siistejä ja uusia nättejä vaatteita. Niin miksiköhän.... Heti laitoksella mies jo teki selväksi että ei osaa, ei tuu mitään, paras varmaan että hoidat. Parhaat ymmärtää uhriutua heti saman tien, tee sitten itse kun ei kerran kelpaa. Myöhemmin valitellaan kun nainen ei "anna" hoitaa vauvaa. Ei anna niin, kun pahimmillaan vauva on vaarassa kun rento iskä ottaa torkut ja antaa taaperon tutkiskella maailmaa ihan itse.

Miten ihmeessä vauva selvisi hengissä, ihan käytettyjä vaatteita joutui käyttämään.

Näinpä se juuri menee tämä homma. Mies tekee asiat mahdollisimman huonosti välttäälseen tekemästä mitään, ja nainen ei halua tyytyä siihen huonoimpaan, kun samalla vaivalla olisi saanut parasta. Tämä on todella ovela ja toimiva kikka, ja johtaa siihen että miehellä on tosi lokoisaa, kunnes nainen lähtee kun lapset lentää pesästä. Koko ajan voi syyttää naista vaikka itse hoitaa tietoisesti asiat mahdollisimman huonosti. Eihän se lapsi niihin kulahtaneisiin bodyihin toki kuollut olisi. Perheen juhlahetkellä.

Ongelmana on se että naiset usein ovat niin pilkuntarkkoja, ja näkevät vaivaa jonkun melko yhdentekevän asian valitsemisen eteen. Jos ottaa rennommin, niin ei tarvitse nähdä juuri sitä jatkuvan optimoinnin vaivaa. Naisille tuntuu olevan tosi vaikea nähdä tätä omaa käyttäytymismalliaan ulkopuolisen silmin, kun se bodyn pesukertojen lukumäärä on ihan yhdentekevä ja niin tilannesidonnaista. Kun asialla ei ole oikeasti vaikutusta mihinkään käytännön seikkaan, niin silloin on ihan sama minkä niistä vaatteista päättää mukaan pakata. Vaatteen väri esimerkiksi ei vaikuta siihen miten se sitä vauvaa suojaa, ne on kangasta kaikki. 

Ei. Etkö ymmärrä, että jos aina siivotaan ryh räh, vähän imuroidaan keskeltä ja viedään roskat, niin ajan kuluessa koti on sellainen, että tarvitaan todella todella iso suursiivous, että sen saa puhtaaksi. Lika,pöly,rasva yms. kertyvät. Jos tuo on sinun siisteyskäsityjsesi,niin silloin kannattaa asua yksin tai maksaa siivoojan. Toisen pskoja on ikävä siivota. Kommenttisi kertoo, että sinulla ei ole mitään käsitystä siisteydestä eikä myöskään naisista.