Haukkuuko teini-ikäisenne teidät lyttyyn?

Kuuluu ikään. Yritä ymmärtää että teini ei tarkoita asioita niinkuin sanoo. Voit sanoittaa teinin tunteita ihan samalla tavalla kuin lapsen, tiedän että sinulla on paha olo, ärsyttää yms. silti toimintaan niinkuin kuin toimitaan... Voit kertoa että ei tunnu kivalta kun hän sanoo pahasti sinulle.

Tytär haukkuu joo. En osaa pitää sitä niin ihmeelllisenä, itsekin haukuin omia vanhempiani siinä iässä. Se oli sellaista oman pahan olon purkamista. Paha olo taas johtui siitä kasvu- ja irtautumisprosessista joka liittyi ikään, ja meni itsestään ohi ajallaan.

Vanhemmat eivät toimi mielkyttääkseen lasta vaan toimivat hänen parhaakseen.

Thank god lapseton.

Mulla on kaksi teinityttöä. Eivät todellakaan hauku lyttyyn yhtään ketään. Osaavat käyttäytyä. Näyttävät kyllä, jos ovat jostain eri mieltä.

Vanemmat ei voi suojata lasta kaikilta vastoinkäymisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vanemmat ei voi suojata lasta kaikilta vastoinkäymisiltä.

siis vanhemmat

Ei hauku, koska on pienestä pitäen opetettu, että rumia ei puhuta ja rumista puheista seuraa rangaistus.

Minulla on poikia, he eivät ole koskaan haukkuneet minua lyttyyn, eikä edes lievemmin. Isänsä kanssa heillä oli teini-iässä kireämmät välit toisinaan, mutta ei sentään haukkuneet lyttyyn. Tämä ei ole kyllä minun ansiotani, etteivät he ole minua haukkuneet, vaan heidän luonteensa ovat sellaiset, ettei ylilyönnit ole tyypillisiä. Tai ehkä he ovat aika samanlaisia kuin minä, en juurikaan ole elämässäni haukkunut ketään lyttyyn, vaikka minussa toki on kyllä monia muita huonoja puolia ja tapoja. Muttei just tätä. 

Poika ei mutta tyttö haukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi teinityttöä. Eivät todellakaan hauku lyttyyn yhtään ketään. Osaavat käyttäytyä. Näyttävät kyllä, jos ovat jostain eri mieltä.

Niin, se teini-ikä on toisilla vaikeampi kuin toisilla. Meillä poika ei ole teininä oikutellut, kouluaan hoitanut tunnollisesti, ei hauku ketään eikä huuda, korkeintaan välillä eristäytyy huoneeseensa pelaamaan pitkäksi aikaa. Tyttärellä on myrskyisämpi teini-ikä sitten, kuin uusi uhmaikä mutta se on toki raskaampi koska on aikuisen kokoinen ja enemmän vapauksia pakostakin omaava ihminen kyseessä. Alkoholikokeiluja, omituisia miehiä, huutamista, karkailua, lintsaamista koulusta jne. Mutta joo, en silti ole hänestäkään erityisen huolissani, itse olin ihan samanlainen ja lukioiässä jo rauhoituin ja aloin taas keskittyä kouluun ja tulevaisuudentavoitteisiini. 

Äidiltäni olen myöhemmin pyytänyt anteeksi kamalia asioita joita sanoin ja tein teininä. Jotenkin onnistuin aina iskemään vielä asioihin jotka oli äidille arkoja, niin että hän usein ihan itki kun haukuin. Enkä minä silti lopettanut. Esim. haukuin hänen "läskiyttään", sitä ettei hänellä ollut mitään koulutusta vaan oli pelkkä kaupanmyyjä, iskin jopa siihen kun kaksi hänen veljeään oli lopettanut oman elämänsä että ei olisi pitänyt noin sairaasta perheestä tulevan lisääntyä ikinä ollenkaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hauku, koska on pienestä pitäen opetettu, että rumia ei puhuta ja rumista puheista seuraa rangaistus.

Et kai nyt ihan oikeasti luule, että niillä joilla on vaikea teini-ikä ja haukkuvat vanhempiaan sen seurauksena, ei ole opetettu tätä asiaa? Kyllä meillä ainakin on. 

Koulun käymisestä mainitsin mm. tänä aamuna, kun en saanut häntä sinne lähtemään. Käynyt vain muutaman päivän amiskaa muutaman kuukauden ajalla. On kuulemma kurkku kipeä tällä kertaa ja osin ollut oikeasti kipeä mm. koronassa. Sanoin mitä se merkitsee loppuelämälle niin vastaukseksi sain, että niin lojun itsekin työttömänä kotona. Tosiasia. Enpä tiedä mitä tekisin, kun ei usko minua. Varsinaisesti ei hauku, mutta kertoo tosiasioita. Olen sanonut, että haluaako samanlaista sitten itselleen. Opiskelu ala on hänelle kiinnostava, mutta en tiedä kiusataanko koulussa. Ei tunnusta ainakaan kiusaamista, mutta voi olla, että näin on. Tekisi koulua etänä ja näin tekeekin osan. Tämä ainoa riidanaiheuttaja.

Olen ainoastaan isäpuoli, joten en saa ehkä samaa kohtelua kuin äitinsä. Mutta itse annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun teini-iässä ei tunnu puhumisella olevan muuta tarkoitusta kuin muiden ärsyttäminen tahallaan. En reagoi yleensä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät toimi mielkyttääkseen lasta vaan toimivat hänen parhaakseen.

Vanhemmat voisivat myös opetella kirjoittamaan niin ei tarvitsisi mielkyttää niin paljoa.

Minulla on teini-ikäiset poika ja tyttö, kummatkaan eivät hauku lyttyyn.

Kyllä. Olen tyhmä ja vajaa vaikkapa kun annan hyviksi kokemiani elämänohjeita tai en ole pyykännyt lempihupparia ajoissa. Seuraavassa hetkessä minun puoleeni käännytään kun tarvitaan niitä neuvoja tai muuta apua.

Mä otan ne haukut vastaan tyynenä, sillä

en ole unohtanut, millaista on itse olla teini jonka mielestä omat vanhemmat ovat tyhmiä ja vanhanaikaisia juntteja. Samaan aikaan tulevaisuus ja itsenäistyminen pelottaa.

2 teinipoikaa, eivät hauku.

Itse en haukkunut vanhempiani teininä tai lapsena, koska näin isosisaruksesta, mitä meidän kotona tapahtuu, jos uhmaa tai vastustaa vanhempaa. Silloin tuli turpaan, hakattiin nahkavyöllä, revittiin hiuksista pitkin lattioita, tukistettiin, lyötiin avokämmenellä, kiellettiin ruokailu ja suljettiin omaan huoneeseen, josta ei saanut poistua. Seuraava viikko oli täynnä työkomennuksia kuten puun pilkkomista, ruuan laittoa, tiskaamista, sauna pesua, siivoamista, auton pesua, ruohonleikkuuta, mattojen piiskaamista jne. Puhua ei saanut vaan huudettiin "Hiljaa!". Jos yritti tulla ulos huoneestaan, karjaistiin "Häviä!"

Isä toimi rangaistusten toimeenpanijana, äiti keksi syytteitä lapsia vastaan omasta päästään, manipuloimalla, provosoimalla ja houkuttelemalla tekemään jotakin, jonka sitten raportoi pyöveli-tuomarille. Sitten istui tai seisoi vieressä katsomassa kurinpitotoimia. Nautti lapsen kivusta. Toimenpiteiden jälkeen hän tuli kirvelevän desinfiointiaineen kanssa "hoitaman" vertavuotavat haavat, onkin sairaanhoitaja ammatiltaan. Selitti samalla, kuinka kannattaisi oppia olemaan kunnolla.

Aikuisena muutin ulos sieltä helvetistä. Ystäviä ei ole ikinä oikein ollut, koska aina kun meistä lapsista joku alkoi tutustua koulussa johonkin ja saada kodin ulkopuolisen sosiaalisen kontaktin, perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Kotiin ei saanut tuoda ketään ja omat vierailut oli rajoitettu tiukasti. Minulla harrastuksia ei saanut olla, sisaruksilla sai, mutta ne saatettiin mielivaltaisesti kieltää tai lopettaa kustantamasta, juuri kun lapsi alkoi viihtyä. Jos valehtelit tai salasit jotain, seuraukset olivat hengenvaaralliset.

En pidä vanhempiini tai sisaruksiin mitään yhteyttä. Odotan, että heitä ei enää ole. Tai minua. Vain odotan. Terapeutti sanoi nyt aikuisena, että trauma on toisinaan niin suuri ja syvä, että voi olla parempi jättää sen käsittely tekemättä, sillä muistojen esiin tuleminen ja konkretisoituminen voi olla liian suuri kestettäväksi. Voi olla parempi kitua ns. räätälöidyllä pintatason kulissimallilla loppuun saakka. Omia lapsia en onneksi ikinä tehnyt. Ne ovat suojassa tältä sukurasitteelta. Sisarusteni perheet voivat huonosti.

Kyllä haukkui toinen, ja vielä täysi-ikäisenäkin. Eipä siinä, niin minua haukkuvat kaikki muutkin ns. "läheiset", milloin mistäkin.