Miksi määräilevät naiset ovat usein parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Mitä ihmettä sä selität?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Niin, kun teille miehille ne tavalliset arkiset asiat on verhotankoja ja kissanristiäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Meillä niinkin arkinen asia kuin mitä tehdään ruuaksi on miehelle "ihan sama", mutta pitkän päälle käy työlääksi aina olla se, joka asiasta joutuu päättämään. Minä olen joutunut myös kilpailuttamaan kaikki sopimukset, kun miestä ne ei kiinnosta, mutta häntä kuitenkin kiinnostaa, kuinka paljon mistäkin joutuu maksamaan.

Paras oli, kun miehen työpaikalla oli keskusteltu nettiliittymien hinnoista. Mies kotiin tultuaan alkoi tentata, mistä meidän nettiliittymä on ja kuinka paljon siitä maksetaan. Sitten sain kuunnella, että se-ja-se maksaa noin vähän, miksi meillä on kalliimpi. Piti sitten vääntää rautalangasta, että otapa ensin selvää millaisen kiinteän laajakaistan meidän talouteen ylipäätään saa ja vertaile sitten hintoja netistä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Tähän minä olen miehenä vastausta miettinyt. On ollut tässä ajan mittaan suorastaan uskomatonta seurata omiakin vanhoja kavereita, että kuinka heistä on tullut täysin säälittäviä tossun alla olijoita. Nainen määrää ihan kaikesta, jopa lähes täysin miehen ajankäytönkin. Se on jotain täysin absurdia. En tulisi päivääkään toimeen itse näiden naisten kanssa parisuhteessa. Monen kaverin kanssa yhteydenpito on kuihtunut olemattomiin tämän takia, koska ovat niin vankina suhteessaan. Onneksi oma nainen on erilainen.

Joo, mielikuvitusnainen ei määräile :)

On niin paljon paskoja miehiä, jotka heittäytyvät lapseksi suhteessa. Ja sitten ero tulee suurena yllätyksenä, eikö se nainen viitsikään olla yksin vastuussa kaikesta...

Harva nainen haluaa olla Justiina. Jonkun vaan on pakko päättää että nyt kauppaan ja tuossa ostoslista, tai haahuillaan ilman ruokaa vielä ensi viikollakin. 

Toi, että ulkomaalaiset naiset piikoisi ilmaiseksi, on niin jonnen kokemattomuudesta tulevia juttuja että ei tosikaan. Joo piikoo ne jos elätät koko niiden suvun kotimaassa, mutta ei se vastikkeetonta ole. Ja jos rahan tulo joskus katkeaa, lähtee ukko samantien vaihtoon ja uusi elättäjä kehiin. Näin niille aina käykin, ja sitten itketään kun maksullinen nainen jätti, kun maksut loppui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Meillä niinkin arkinen asia kuin mitä tehdään ruuaksi on miehelle "ihan sama", mutta pitkän päälle käy työlääksi aina olla se, joka asiasta joutuu päättämään. Minä olen joutunut myös kilpailuttamaan kaikki sopimukset, kun miestä ne ei kiinnosta, mutta häntä kuitenkin kiinnostaa, kuinka paljon mistäkin joutuu maksamaan.

Paras oli, kun miehen työpaikalla oli keskusteltu nettiliittymien hinnoista. Mies kotiin tultuaan alkoi tentata, mistä meidän nettiliittymä on ja kuinka paljon siitä maksetaan. Sitten sain kuunnella, että se-ja-se maksaa noin vähän, miksi meillä on kalliimpi. Piti sitten vääntää rautalangasta, että otapa ensin selvää millaisen kiinteän laajakaistan meidän talouteen ylipäätään saa ja vertaile sitten hintoja netistä.

eri

No tämä. Se alkaa tuntua pidemmän päälle äiti-lapsi-suhteelta kun kaikki kaupassakäynnistä lumitöihin täytyy erikseen pyytää tekemään. Ja monesti vaan helpoimmalla pääsee tekemällä ne itse. Mikä taas ruokkii sitä ettei se imuri tai lumikola jatkossakaan tartu miehen käteen.

Oma mieheni oli tyypillinen poikamies: kämppä kuin miesluola julisteineen ja tunkkaisine hajuineen, ruoaksi makaronimössöä kerran viikossa ja luomakunnan kruunu oli pelitietokone. Kihlauduimme ja muutimme aika nopeasti yksiin, kun tulimme siihen tulokseen että persoonamme sopivat mainiosti yhteen, meillä on yhteinen arvopohja ja mielenkiinnon kohteita sekä haluamme suurin piirtein samanlaisia asioita suurin piirtein samalla aikajanalla. No, toteutetaan!

Olin naiivi ja kokematon parisuhteissa. Tilanne eskaloitui siis todella nopeasti siihen, että minä olin ainoa siivoava henkilö. Asia tuli sitten puheeksi ja syykin selvisi - mies luuli minun rakastavan siivoamista! Sen jälkeen sovimme, että kumpikin siivoaa omat jäljet ja pikkujutut viikolla ja siivouspäivänä kumpikin tekee ne hommat, jotka sopivat parhaiten itselle. Minä vihaan imuroimista. Siivoan siis vessan. Mies ei vessaan koskisi, mutta voi hoitaa tietokonenurkkansa, johon en minä puutu.

Kyllä se yhteinen elämäntapa löytyy. Onhan se hankalaa sovittaa 2 elämää yksiin raameihin. Tilastollisesti naiset ovat persoonarakenteeltaan (big 5) miehiä neuroottisempia, tunnollisempia ja empaattisempia. Ehkä sen takia me taivutaan ottamaan liikaa vastuuta ja huomataan tekemättömät työt? Miehet ei näitä edes tajua, koska he eivät edes huomaa sotkua. Toiselle sotku tarkoittaa hajua ja sekasortoa, toiselle pölyä pöydällä. Näistä olisikin hyvä keskustella ja tehdä kompromissi: itsekin myönsin sen, ettei minun tapani ole universumin ainoa tapa siivota.

Mies kerran yritti sanoa, että minun pitää käskeä häntä tekemään kotitöitä aina erikseen, eihän hän muuten voi tietää, mitä pitää tehdä omassa kodissaan. Hah! Sanoin suoraan, ettet sinä oikeasti halua määräilevää matamia minusta, eli katso ympärillesi ja tee. Ehkä se on jonkinlainen äitimäinen turva? Komentava vaimo tuo mieleen oman äidin, joka lapsuudessa käski siivota oman huoneen ennen ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Ööö... Asuinnoissani ei ole ikinä tainnut olla verhotankoja ja kissoillekin olen allerginen, mitään kissanristiäisiä ei ole ikinä.

Ruokailuja saatan kyllä miettiä jopa huomiselle, että mitä syötäis ja mitä puuttuu kaapeista kun mies kävisi muuten vaan joka päivä nakkipaketin ja nuudelia ja kaappi olis tyhjä muuten, sen hän on itsekin sanonut vaikka tykkää eri ruuista ja jopa kokkailee oma-alotteisesti.

Oon nyt 35-vuotiaana tosiaan ihan ihmeissään tuosta ominaisuudesta että se tosiaan ruokkii itsensä, eikä odota mun automaattisesti tekevän sitä sille. Edellisen kanssa piti ihan sopia, että kerran viikossa kokataan yhdessä ja usein silloinkin se jäi vaan mulle. Mulla on joskus jopa ruoka valmiina kun tulen kotia, ei ikinä aiemmin! 😯 Ja ensimmäinen mies, joka muistaa syntymäpäivän. Valmistaa joskus ihan mua varten sitä mistä tykkään, vaikka ei itse välitä. Muistaa seurustelun aloituspäivän jne. Ei tosiaan mitään ylttiöromanttista ja lässynläätä, aika vähäkin huomiointi saa normaalin naisen hymyilemään ja sit on kivempi olla kiva kumppani toisellekin.

Sotkusta ja siivoamisesta se ei välitä, enkä mäkään, kunhan hommat joskus hoituu.

Ne vaativat prinsessat on asia erikseen.

Itse olin viimeksi eilen tosi iloinen, kun mies oli laittanut biopussin paikalleen ja suodatin pussin siihen vaikka ei se kotonaan lajittele.

Niin pienillä asioilla voi tehdä toisen iloiseksi :)

Sä olet kyllä ihan hiton hakoteillä :D

Mikä vatun öööö? Kakarat puhukaa niinkusilleitälleitollei

Yleensähän se niin menee ettei justiinoilla ole paljon valinnan varaa kunnes löytävät jonka voivat pakottaa suhteeseen suoraan. Kerran tapasin yhden tämmösen miehen niin ei puhunut mitään ja muutenkin oli täysin omissa maailmoissa, heti huomasi että oli otettu rengiksi ja sponsoriksi. Toinen puolisko on ihan hirveä tapaus monta vuotta sinkkuja, huhuja että entinen mies oli tappanut itsensä, ruma ulkoa ja varsin sisältä. Puhuin omista henkilökohtaisista asioista muiden kuullen ihan kuin olisi joku julkkis ja haukkui heti muita ihmisiä jos joku asia ei mennyt hänen mukaan.

Kaikki muutkin justiinat mitä olen elämän aikana törmännyt on olleet ennemän tai vähemmän samanlaisia. Yksikin oli katkera etten antanut mitään huomiota hänelle, hyi saatana pelkästään kun ajattelee häntä.

Myös on miehiä mitkä tykkäävät että ovat alistettuja.

Miksi ylipäätään kukaan on nykyään parisuhteessa kun se niin vaikeaa on?

Itselläkin ollut 100kg tomera monen lapsen kaveri joka osaa pitää ukot kurissa ja aina ollut varattu. Itse olen 54kg rauhallinen kiltisti koulut ja työt enkä osaa muita hallita ja enimmäkseen ollut sinkku. Hauskoja näkemisiä oli kun kaverilla mustasukkainen mies soittelee ja lapset pyörii jaloissa.

Noi otsikon määritteet ei kyllä korreloidu mitenkään järkevästi. Sama kun kysyisi, että miksi lihansyöjänisäkkäät pariutuvat.

Ei tuollainen hypoteesi johda mihinkään mielekkääseen analogiseen päätelmään.

Koska miehet tarpeettomina otuksina tarvitsevat ohjausta ja käskytystä ollakseen edes vähäisessä määrin hyödyllisiä

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet tarpeettomina otuksina tarvitsevat ohjausta ja käskytystä ollakseen edes vähäisessä määrin hyödyllisiä

Näinhän se on. Kukaan ei täysin hyödytöntä kiviriippaa kauan huushollissaan katsele.

Pojat kasvatetaan aloitekyvyttömiksi vätyksiksi, jotka eivät osaa edes itse itsestään huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaikissa parisuhteissani se joka ottaa vetovastuun ja myös aina se joka ne suhteet on päättänyt kun olen kyllästynyt olemaan se joka päättää, tekee, patistaa, suunnittelee, järjestää, jne kun miehelle on "ihan sama".

Yllättäen eivät kuitenkaan itse ole halunneet erota.

Itse taas haluan miehen olevan aikuinen ja oma-aloitteinen ettei mun tarvii joka saatanan asiaan aina puuttua.

Mutta kun ne asiat mitä sinä järjestelet ja suunnittelet, nyt vaan ovat "ihan sama". Me välitämme naisesta. Te välitätte kissanristiäisestä ja verhotangosta. Ite opin jo nuorena, että pitää välillä päättää asioita naisen puolesta, jopa vasten naisen toiveita. Muuten se pitää minua vässykkänä. Vaikka itse asia ei pahemmin liikuta minua suuntaan tai toiseen. 

Ööö... Asuinnoissani ei ole ikinä tainnut olla verhotankoja ja kissoillekin olen allerginen, mitään kissanristiäisiä ei ole ikinä.

Ruokailuja saatan kyllä miettiä jopa huomiselle, että mitä syötäis ja mitä puuttuu kaapeista kun mies kävisi muuten vaan joka päivä nakkipaketin ja nuudelia ja kaappi olis tyhjä muuten, sen hän on itsekin sanonut vaikka tykkää eri ruuista ja jopa kokkailee oma-alotteisesti.

Oon nyt 35-vuotiaana tosiaan ihan ihmeissään tuosta ominaisuudesta että se tosiaan ruokkii itsensä, eikä odota mun automaattisesti tekevän sitä sille. Edellisen kanssa piti ihan sopia, että kerran viikossa kokataan yhdessä ja usein silloinkin se jäi vaan mulle. Mulla on joskus jopa ruoka valmiina kun tulen kotia, ei ikinä aiemmin! 😯 Ja ensimmäinen mies, joka muistaa syntymäpäivän. Valmistaa joskus ihan mua varten sitä mistä tykkään, vaikka ei itse välitä. Muistaa seurustelun aloituspäivän jne. Ei tosiaan mitään ylttiöromanttista ja lässynläätä, aika vähäkin huomiointi saa normaalin naisen hymyilemään ja sit on kivempi olla kiva kumppani toisellekin.

Sotkusta ja siivoamisesta se ei välitä, enkä mäkään, kunhan hommat joskus hoituu.

Ne vaativat prinsessat on asia erikseen.

Itse olin viimeksi eilen tosi iloinen, kun mies oli laittanut biopussin paikalleen ja suodatin pussin siihen vaikka ei se kotonaan lajittele.

Niin pienillä asioilla voi tehdä toisen iloiseksi :)

Sä olet kyllä ihan hiton hakoteillä :D

Ei vaan sinä olet-

a) osittain poikkeus, mikäli sukulaisten tapaaminen milloin minkäkin merkeissä ei kiinnosta (=kissanristiäiset), tai verhotankoja ei ole koskaan ollut.

b) et ymmärrä lukemaasi tekstiä. Ehkä tarkoituksella.

Koska monet miehet on aloitekyvyttömiä vätyksiä ja tarvitsee aikuisenakin itselleen käskyttäjän, jotta mitään tulee tehdyksi. Ilmeisesti mamma tehnyt aina kaiken puolesta ja nyt ei osaa tehdä oma-aloitteisesti mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koska monet miehet on aloitekyvyttömiä vätyksiä ja tarvitsee aikuisenakin itselleen käskyttäjän, jotta mitään tulee tehdyksi. Ilmeisesti mamma tehnyt aina kaiken puolesta ja nyt ei osaa tehdä oma-aloitteisesti mitään.

Pyh, mies pärjää sinkkuna oikein hyvin ja kaikki hoituu. Mutta sitten on se vaara, että joku justiina tulee nurkan takaa ja saa miehen kiskottua mukaan tyhjänpäiväisille verho-ostoksille ja siitä se alkaa. Tyhjänpäiväisten asioiden touhottaminen tärkeänä ja sitten ylpeily sillä että saa touhotettua tyhjänpäiväistä.