Työtön joka et löydä töitä vaikkapa vuosienkaan jälkeen. Mikset kouluttaudu lähihoitajaksi?

Rokotuspakko. En kestäisi jatkuvia rokotuksia. Olen sairastanut koronan, mutta se ei ollut vaikea tauti. Koronarokotusten (2 kpl) jälkeen (1-2 viikkoa) oli sydämen sykkeessä häiriöitä, joten en ota niitä enempää.  Olen huono ihminen, kun en ole ilmoittanut näistä rokotehaitoistani rekisteriin! Täytyy varmasti korjata tilanne.

Olen sairastanut influenssan. Se oli rankempi kuin korona, mutta ei mahdoton ja en ole valmis ottamaan joka vuosi influenssarokotteita. Olen kuullut, kun moni tuttu hoitoalalla miettii ja tuskailee, että miksi he ovat niin usein flunssassa ja miksi influenssarokotteesta seuraa monesti influenssan kaltaisia oireita ja sairaslomaa, kun taas minä joka en ota näitä joka vuosi ja porskutan yleensä terveenä. Hoitajat ovat myös sairastaneet monta influenssaa, vaikka heillä on ollut rokotuksetkin. Altistun minäkin, kun olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, mutta en sairastu, ellei joku aivasta päin kasvojani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömillä on paljon tekosyitä. Niistä päästään vain tukiaiset lopettamalla. Jos haluaa syödä, on haluttava myös työskennellä.

Ei kaikki sovellu kaikille aloille!

Haluasitko sinä esim. lähihoitajan, joka ei osaa lääkelaskentaa? Jotkut eivät myöskään luonteensa puolesta sovellu hoiva-alalle. Ihmisten kanssa tehtävä työ on omalla tavallaan hyvinkin vaativaa työtä.  Pitää olla oikeanlainen luonne. Ei ole kyse mistään tiskaushommista.

Sairaanhoitaja annostelee lääkkeet valmiiksi dosettiin. Ei se lähäri niitä ala itse laskeskella. Monessa paikassa lähihoitaja ei saa edes koskea lääkkeisiin.

Väärin. Monessa hoivakodissa lähihoitaja jakaa lääkkeet dosettiin ja toinen lähihoitaja tarkistaa ne. Lähihoitajat voivat myös annostella vahvoja kipulääkkeitä kuten morfiinia. Meillä sairaanhoitaja paikalla arkipäivisin, joten miten lääkitykset hoidettaisiin iltaisin ja viikonloppuisin?

Lähihoitajien pitää tehdä lovet eli suorittaa lääkeluvat ja kaikki laskut pitää olla oikein. Ihan jo koulutuksen aikana ne laskut pitää osata. 

Mä en sopisi tuohon ollenkaan. Olen asperger ja mulla on sosiaalisten tilanteiden fobia. Olisin todella omituinen, töksähtelevä käytökseltäni ja varmasti potilaiden mieiestä kylmä ja konemainen hoitaja. En olisi taatusti pidetty, ihmiset muutennkin vieroksuu ja inhoaa minua.

Olen 60 vuotias. Jos nyt aloittaisin koulutuksen, olisin 62 vuotias valmistuttuani. Kuka minut palkkaisi?

Lähihoitajaksi ei kyllä pääse opiskelemaan läheskään kaikki halukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 vuotias. Jos nyt aloittaisin koulutuksen, olisin 62 vuotias valmistuttuani. Kuka minut palkkaisi?

Keikkaa voisit tehdä paremmalla palkalla niin paljon kuin jaksat ja haluat.

Yksinkertainen vastaus: En halua tehdä lähihoitajan töitä.

 

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen vastaus: En halua tehdä lähihoitajan töitä.

 

Etpä tietenkään. Sinä haluat maata kotona muiden elätettävänä.

Vaikea löytää jos ei tiedä, että pitää etsiä.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä noilla spekseillä ainakin influensserin työtä pystyisi tekemään."

Ei se ole oikeaa työtä enkä pysty millään höpö jutuilla ansaitsemaan. Ei varmaan moni muukaan

Ei ole höpöjuttu, vaan oikea ammatti. Mun 15-v kummityttö on lupaava urheilija ja tienaa jo nyt 1000 euroa kuukaudessa urheilu- ja urheilutuoteaiheisilla somepostauksilla.

No hei esim. korkeakouluun tokakertalaisena tosi vaikea päästä esim. sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Systeemistä on tehty sellainen, että se pikemminkin estää kuin päästää opiskelemaan! Tällehän ei hakija mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen vastaus: En halua tehdä lähihoitajan töitä.

 

Etpä tietenkään. Sinä haluat maata kotona muiden elätettävänä.

Jos noista kahdesta vaihtoehdosta pitää valita, niin kyllä.

Kuka tahansa ei sovellu lähihoitajaksi!

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihmiseltä voi vaatia, että elättäisi itse itsensä.

Jo vain, Sinäkin jonain päivänä voisit myydä huumeita, omaa kehoasi, tai nollatunti sopimuksella komissiolla aikakausilehtiä.

Jokainen terve työtön etsii kyllä keinoja kouluttautua ja työllistyä itse omilla aivoillaan kunhan siihen on suotuisat olosuhteet. Ne ammattityöttömät jotka välttelee palkkatöitä ja koulutusta, joita on pienin osa työttömistä, kuuluu samaan liigaan kuin huonoksi valinnaksi osoittautuneet (ei kaikki heistä!) uusiokansalaiset kotouttamistukineen joita maksetaan vastikkeettomasti VUOSIA.

Sulta menee näköjään yli että jokainen ihminen ei ole avoin, seurallinen, sosiaalinen ja ihmisystävällinen joten miksi väkipakolla pitäisi valita ammatti jossa vihaa itseään sen jälkeen?

Koska - yllätys yllätys - kaikki eivät sovi kaikkiin ammatteihin. 

Eihän sinne kaikki edes pääse. Itse kun hain niin lähes 200 hakijaa ja yksi luokka (noin 20) otettiin sisään. Oli psyk testit käytössä, sitten ne hävisi joksikin aikaa, en tiedä onko tänä päivänä.

Ehkä jossain pohjois-Karjalassa pääsee useampi sisään, kun sanotaan että "kaikki"? Etelä-Suomessa todellakaan ei. Mutta vahvasti elää toi harha että sinne otettaisiin ihan kaikki. Ei ole totta. 

Ja on muitakin aloja, joilla on työvoimapula. Paremmin palkattuja alojakin on. Miksi aina tätä lähihoitajuutta tuputetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ihminen on niin kovin heikko ja hauras, ei kestä työtä. Ei jakseta herätä aamulla, kakka haisee pahalle, veren näkeminen pyörryttää, ei pystytä tekemään paria yövuoroa sillon tällöin jne. Olemattomia syitä.

Ei lähärin hommia aiemminkaan olisi läheskään jokainen suostunut tekemään. Se on aina ollut p*skaduunia. Ennen oli kuitenkin paljon enemmän vähän koulutusta vaativia duuneja, jotka ehkä olivat tylsiä ja raskaita, mutta vähemmän vastenmielisiä kuin hoitotyö.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolme kertaa pyrkinyt hoitoalan koulutukseen, mutta en ole päässyt, soveltuvuustestissä narahtanut joka kerta vaikka oikeasti haluaisin alalle. 2016 jäin työttömäksi hr-työstä, olin silloin 44-vuotias ja ajattelin että nyt vaihdan kokonaan alaa, koska toimistotöissä työttömyys oli iso mun kotikaupungissa ja väkeä tyrkyllä alalle muutenkin pilvin pimein. Hain sekä lähihoitajan että sairaanhoitajan (amk) koulutuksiin, mutta en siis päässyt kumpaankaan. Meni puolisen vuotta ja ehdin jo tylsistyä työttömänä kun te-toimisto informoi alkavista työllisyyskoulutuksista joita oli tarjolla kaksi: lähihoitaja + kokoonpanija mikä tarkoitti taajuusmuuttajien ja jotain elektronisten osien kokoamista. Molemmat kesti 1,5 vuotta ja taustalla piti olla 2. asteen ammatillinen tutkinto tai amk-tutkinto sekä työttömyys vähintään 6 kk. Muuten normaalit hyväksymisprosessit eli terveys ja hoitoalalle soveltuvuuskoe. Hain tietysti lähihoitajan koulutukseen, mutta en päässyt. Hakijoita oli muutes aika paljon, te-virkailija kertoi myöhemmin että yli sata. Toki osa oli pakotettuja hakemaan tai olis työttömyyskorvaus mennyt ja totisesti toivon, että mun sijasta ei kukaan sellainen väkisin alalle työnnetty päässyt. Nyt minä sitten olen tehtävänimikkeeltäni käämijä ja kyllähän tämä menettelee. Perusduunarityötä, joka on ihan kohtuullisesti palkattua varsinkin kun ylityötä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa, mutta on aika suhdanneherkkää. Valmistuin työttömyyskoulutuksesta 2020 keväällä ja sain heti vakipaikan, vaikka olin jo viidenkympin korvilla. Puoli vuotta ehdin olla työssä kun tuli ensimmäinen lomautus. Sitä kesti 5 kk, jona aikana tein hyllytystyötä osa-aikaisesti yhdessä tavaratalossa, sitten puoleksi vuodeksi töihin ja uusi lomautus, koska tuotteiden komponentit olivat jumissa jossain Aasiassa koska siellä oli tehdas kiinni koronan vuoksi. Tämän työn paras puoli on aivan ihana työyhteisö ja se, että kun työpäivän päätteeksi paiskaat perässäsi työpaikan oven kiinni, kukaan ei kitise perään mistään ennen seuraavan työvuoron alkua. Mutta kyllä mä edelleen hoitoalalle haikailen vaikka se ei enää iänkään puolesta ole mitenkään mahdollista. Sitä en tiedä, mikä kohta soveltuvuustestissä alalle mulla sakkaa. Mulla ei ole mitään rikostuomioita enkä ole väkivaltainen tai muutakaan, mutta aina jään pisteissä alle rajan.

Mä muuten en päässyt käämijäksi. Haastattelija vaan nauroi kun kuuli, että olen lähihoitaja mutta työtön ja haluan ryhtyä käämijäksi.

Yritin kerran semmosernki hommaan päästä mutta kuten sanottu, ei huolittu.

Lähihoitajan keikkaa en yhdestä talosta saanut kun olisi pitänyt olla suosittelijat. Ei mulla ollut. Olen introvertti, enkä tuntenut ketään sopivaa omalta alalta. Haastattelija sanoi suoraan, että pelkää mun olevan myrkkyhoitaja.

Semmosta se on toi työnhaku :)

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta sitten opiskelinkin lähihoitajaksi. Sairastuin silloin itse vakavasti. Ymmärsin, että ala ei ole minun juttuni, vaikka olen empaattinen, ihmisrakas ja haluni auttaa muita on suuri. Ehkä kaikkia edellämainittuja liikaakin, sillä koin vain oloni riittämättömäksi siinä kamalassa kiireessä enkä pystynyt sen vuoksi antamaan niin paljon kuin olisin halunnut. Toin työt kotiin eli murehdin asiakkaiden asioita työajankin ulkopuolella ja ahdistuin heidän huonoista oloista.

Toisin sanoen olen alalle liian herkkä.

Minulla sama homma, mutta olen opettaja.

Tässä työssä tapaa koko yhteiskuntamme kirjon ja jään murehtimaan oppilaiden yksityiselämän asioita liikaa. Opettajan ja kasvattajan lisäksi minun pitäisi olla sossu, poliisi, psykologi, vartija, tuomari, showtähti, dramaturgi ja sairaanhoitaja. Aivan mahdoton homma ja kiirettä piisaa enkä ehdi tekemään kaikea niin hyvin kuin toivon.

En kestä ihmisten eritteitä 🤢