Outo ahdistava olo, mistä voi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuon levottomuuden ja ahdistuneisuuden tunteen saa aikaan yleensä jonkin tason kaaos mielessä eikä sen tarvitse olla isokaan kaaos. Riittää kun tekemättömiä töitä on odottamassa sen verran paljon että tarvii tehdä jo muistilistaa että muistaa ja saa kaiken tehdyksi. Sitten kun en tee asioille mitään vaan olen pasiivinen ja otan lunkisti, niin tämä vyyhti alkaa muuttua selittämättömäksi ahdistuksen tunteeksi.  Kun ryhdyn tuumasta toimeen ja teen asiat pois alta ja saan langat taas ns. käsiini, niin ahdistus hellittää.  Tuntuu että joskus elimistö voi reagoida liian voimakkaasti vähäpätöisiinkin asioihin. Toinen on huolestumisen tunne, joka saa tämän aikaan ja saataan huolestua milloin mistäkin.

Kyseessä ei siis ole oikea kaaos (muualla kuin mielessä) vaan et yhtään siedä epävarmuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuus on kehon ja mielen signaali siitä että nyt ei kaikki ole kohdallaan.

Sitä voi olla hyvin hankala yksin yrittää selvittää. Apua kannattaa pyytää, ulkopuolinen henkilö näkee asiat toisesta kulmasta kuin itse, sellaisia asioita joita itse ei ahdistuksen takia näe eikä huomaa.

Sen kanssa ei pidä jäädä yksin.

Olen ollut masentunut aiemmin, mutta nyt ei tunnu samalta. Nyt tuntuu tosi levottomalta ja ahdistavalta. Elämä tuntuu tosi hallitsemattomalta. Ikäänkuin mistään ei saa otetta. Minulla on sellainen olo, että tekisi mieli vaan huutaa kovaa koko maailmalle. Vaikea selittää. T. Ap

Kovin tutulta kuulostaa. Se voi mennä ohi itsestään. Mutta se voi tulla takaisin, kun sen syy ei ole poistunut. Sinä tiedät parhaiten mikä sille voi olla syy. Saattaa tosin olla, ettet ole sitä itse vielä ymmärtänyt. Onko sinulla mitään aavistusta siitä mistä ahdistus alkoi?

En osaa sanoa mistä ahdistus alkoi. Tyytymättömyys nykyiseen parisuhteeseen vaikuttanee aika paljon, toki muitakin vastoinkäymisiä on ollut, mutta suurin osa on asioita joille en voi mitään ja ne on pakko vaan hyväksyä ja jatkaa elämää.

Mutta voin valita jatkanko avioliitossa, jonka suhteen olen jo aika lailla luovuttanut. Vuosia jaksoin uskoa että asiat muuttuisivat paremmaksi, mutta ei ne muutu, tai en ainakaan enää odota yhtään mitään.

Mieheni on niin sanotusti tosi perässä vedettävä ja tuntuu siltä että hän vaan vie energiaani, enkä koe saavani häneltä oikein mitään lisää elämääni. Varmaan aika itsekkäästi ajateltu, en tarkoita sitä että kaikista ihmisistä pitäisi aina hyötyä jotenkin, mutta koen itse tekeväni paljon asioita perheemme hyväksi, että arki rullaa, että lapsilla on pääsääntöisesti elämä mukavaa, keksin kivoja asioita mitä voidaan yhdessä, olen läsnä jne. Mies ei mielestäni vaan panosta tarpeeksi, ei minuun tai perheeseen, vaan on enemmän vaan vapaamatkustajana mukana, pitäen kaikkea itsestäänselvyytenä. Oman työnsä tekee ja sillä siisti. Kaikki muu on viime kädessä minun vastuullani ja organisoitavani, joko että hoidan itse tai sitten pyydän (eikä läheskään aina yksi kerta riitä) miestä erikseen tekemään. Ahdistaa ajatus siitä, että elämä on tällaista hamaan tappiin asti. Ei mitään muuta kuin harmaata arkea, jonka senkin minä hoidan lähes yksin. Mitään erityistä on turha odottaa ellei itse keksi ja maksa vielä kulujakin. En vaan keksi enää mitään positiivista koko suhteesta. T. Ap

Jss

Joku puhuu sinusta pahaa ja punoo juonia pääsi menoksi selkäsi takana. Joku, joka kadehtii sinua, haluaa sinulle pahaa.

Asutko helsingissä? Joudutko näkemään paljon n******eitä?

Vierailija kirjoitti:

Joku puhuu sinusta pahaa ja punoo juonia pääsi menoksi selkäsi takana. Joku, joka kadehtii sinua, haluaa sinulle pahaa.

Ahdistus johtuu siis siitä, että joku ajattelee sinusta pahaa?

Ota nappi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuus on kehon ja mielen signaali siitä että nyt ei kaikki ole kohdallaan.

Sitä voi olla hyvin hankala yksin yrittää selvittää. Apua kannattaa pyytää, ulkopuolinen henkilö näkee asiat toisesta kulmasta kuin itse, sellaisia asioita joita itse ei ahdistuksen takia näe eikä huomaa.

Sen kanssa ei pidä jäädä yksin.

Olen ollut masentunut aiemmin, mutta nyt ei tunnu samalta. Nyt tuntuu tosi levottomalta ja ahdistavalta. Elämä tuntuu tosi hallitsemattomalta. Ikäänkuin mistään ei saa otetta. Minulla on sellainen olo, että tekisi mieli vaan huutaa kovaa koko maailmalle. Vaikea selittää. T. Ap

Kovin tutulta kuulostaa. Se voi mennä ohi itsestään. Mutta se voi tulla takaisin, kun sen syy ei ole poistunut. Sinä tiedät parhaiten mikä sille voi olla syy. Saattaa tosin olla, ettet ole sitä itse vielä ymmärtänyt. Onko sinulla mitään aavistusta siitä mistä ahdistus alkoi?

En osaa sanoa mistä ahdistus alkoi. Tyytymättömyys nykyiseen parisuhteeseen vaikuttanee aika paljon, toki muitakin vastoinkäymisiä on ollut, mutta suurin osa on asioita joille en voi mitään ja ne on pakko vaan hyväksyä ja jatkaa elämää.

Mutta voin valita jatkanko avioliitossa, jonka suhteen olen jo aika lailla luovuttanut. Vuosia jaksoin uskoa että asiat muuttuisivat paremmaksi, mutta ei ne muutu, tai en ainakaan enää odota yhtään mitään.

Mieheni on niin sanotusti tosi perässä vedettävä ja tuntuu siltä että hän vaan vie energiaani, enkä koe saavani häneltä oikein mitään lisää elämääni. Varmaan aika itsekkäästi ajateltu, en tarkoita sitä että kaikista ihmisistä pitäisi aina hyötyä jotenkin, mutta koen itse tekeväni paljon asioita perheemme hyväksi, että arki rullaa, että lapsilla on pääsääntöisesti elämä mukavaa, keksin kivoja asioita mitä voidaan yhdessä, olen läsnä jne. Mies ei mielestäni vaan panosta tarpeeksi, ei minuun tai perheeseen, vaan on enemmän vaan vapaamatkustajana mukana, pitäen kaikkea itsestäänselvyytenä. Oman työnsä tekee ja sillä siisti. Kaikki muu on viime kädessä minun vastuullani ja organisoitavani, joko että hoidan itse tai sitten pyydän (eikä läheskään aina yksi kerta riitä) miestä erikseen tekemään. Ahdistaa ajatus siitä, että elämä on tällaista hamaan tappiin asti. Ei mitään muuta kuin harmaata arkea, jonka senkin minä hoidan lähes yksin. Mitään erityistä on turha odottaa ellei itse keksi ja maksa vielä kulujakin. En vaan keksi enää mitään positiivista koko suhteesta. T. Ap

Arvatenkin mies ei tiedä tunteistasi mitään eikä osaa auttaa sinua korjaamaan tilannetta koska et ole häntä siitä evästänyt.

Vierailija kirjoitti:

Asutko helsingissä? Joudutko näkemään paljon n******eitä?

Niiden kuukausi kuukaudelta nouseva lukumäärä on muuten ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku puhuu sinusta pahaa ja punoo juonia pääsi menoksi selkäsi takana. Joku, joka kadehtii sinua, haluaa sinulle pahaa.

Ahdistus johtuu siis siitä, että joku ajattelee sinusta pahaa?

Vihalla on valtava voima.

Tämä on sellaista aikaa joka ahdistaa helposti. On pimeää ja ankeaa. Samaan aikaan näyttää siltä, kuin kaikki muut juhlisivat pikkujoulua, itsenäisyyspäivää ja valmistautuisivat aivan upeaan joulunviettoon.

Kannattaa ehkä suunnitella millä tavalla viettää juhlapyhät haluamallaan tavalla ja keskittyä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuus on kehon ja mielen signaali siitä että nyt ei kaikki ole kohdallaan.

Sitä voi olla hyvin hankala yksin yrittää selvittää. Apua kannattaa pyytää, ulkopuolinen henkilö näkee asiat toisesta kulmasta kuin itse, sellaisia asioita joita itse ei ahdistuksen takia näe eikä huomaa.

Sen kanssa ei pidä jäädä yksin.

Olen ollut masentunut aiemmin, mutta nyt ei tunnu samalta. Nyt tuntuu tosi levottomalta ja ahdistavalta. Elämä tuntuu tosi hallitsemattomalta. Ikäänkuin mistään ei saa otetta. Minulla on sellainen olo, että tekisi mieli vaan huutaa kovaa koko maailmalle. Vaikea selittää. T. Ap

Kovin tutulta kuulostaa. Se voi mennä ohi itsestään. Mutta se voi tulla takaisin, kun sen syy ei ole poistunut. Sinä tiedät parhaiten mikä sille voi olla syy. Saattaa tosin olla, ettet ole sitä itse vielä ymmärtänyt. Onko sinulla mitään aavistusta siitä mistä ahdistus alkoi?

En osaa sanoa mistä ahdistus alkoi. Tyytymättömyys nykyiseen parisuhteeseen vaikuttanee aika paljon, toki muitakin vastoinkäymisiä on ollut, mutta suurin osa on asioita joille en voi mitään ja ne on pakko vaan hyväksyä ja jatkaa elämää.

Mutta voin valita jatkanko avioliitossa, jonka suhteen olen jo aika lailla luovuttanut. Vuosia jaksoin uskoa että asiat muuttuisivat paremmaksi, mutta ei ne muutu, tai en ainakaan enää odota yhtään mitään.

Mieheni on niin sanotusti tosi perässä vedettävä ja tuntuu siltä että hän vaan vie energiaani, enkä koe saavani häneltä oikein mitään lisää elämääni. Varmaan aika itsekkäästi ajateltu, en tarkoita sitä että kaikista ihmisistä pitäisi aina hyötyä jotenkin, mutta koen itse tekeväni paljon asioita perheemme hyväksi, että arki rullaa, että lapsilla on pääsääntöisesti elämä mukavaa, keksin kivoja asioita mitä voidaan yhdessä, olen läsnä jne. Mies ei mielestäni vaan panosta tarpeeksi, ei minuun tai perheeseen, vaan on enemmän vaan vapaamatkustajana mukana, pitäen kaikkea itsestäänselvyytenä. Oman työnsä tekee ja sillä siisti. Kaikki muu on viime kädessä minun vastuullani ja organisoitavani, joko että hoidan itse tai sitten pyydän (eikä läheskään aina yksi kerta riitä) miestä erikseen tekemään. Ahdistaa ajatus siitä, että elämä on tällaista hamaan tappiin asti. Ei mitään muuta kuin harmaata arkea, jonka senkin minä hoidan lähes yksin. Mitään erityistä on turha odottaa ellei itse keksi ja maksa vielä kulujakin. En vaan keksi enää mitään positiivista koko suhteesta. T. Ap

Arvatenkin mies ei tiedä tunteistasi mitään eikä osaa auttaa sinua korjaamaan tilannetta koska et ole häntä siitä evästänyt.

Olet väärässä. Olen kertonut tunteistani ja toiveistani jo vuosia, mutta mies ei kuuntele tai pidä niitä tärkeinä tai muuten hänellä ei ole halua tai taitoja tehdä mitään sen eteen että mitään muutosta tapahtuisi mihinkään suuntaan. Erota ei halua, joten ilmeisesti on tyytyväinen tilanteeseen. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuus on kehon ja mielen signaali siitä että nyt ei kaikki ole kohdallaan.

Sitä voi olla hyvin hankala yksin yrittää selvittää. Apua kannattaa pyytää, ulkopuolinen henkilö näkee asiat toisesta kulmasta kuin itse, sellaisia asioita joita itse ei ahdistuksen takia näe eikä huomaa.

Sen kanssa ei pidä jäädä yksin.

Olen ollut masentunut aiemmin, mutta nyt ei tunnu samalta. Nyt tuntuu tosi levottomalta ja ahdistavalta. Elämä tuntuu tosi hallitsemattomalta. Ikäänkuin mistään ei saa otetta. Minulla on sellainen olo, että tekisi mieli vaan huutaa kovaa koko maailmalle. Vaikea selittää. T. Ap

Kovin tutulta kuulostaa. Se voi mennä ohi itsestään. Mutta se voi tulla takaisin, kun sen syy ei ole poistunut. Sinä tiedät parhaiten mikä sille voi olla syy. Saattaa tosin olla, ettet ole sitä itse vielä ymmärtänyt. Onko sinulla mitään aavistusta siitä mistä ahdistus alkoi?

En osaa sanoa mistä ahdistus alkoi. Tyytymättömyys nykyiseen parisuhteeseen vaikuttanee aika paljon, toki muitakin vastoinkäymisiä on ollut, mutta suurin osa on asioita joille en voi mitään ja ne on pakko vaan hyväksyä ja jatkaa elämää.

Mutta voin valita jatkanko avioliitossa, jonka suhteen olen jo aika lailla luovuttanut. Vuosia jaksoin uskoa että asiat muuttuisivat paremmaksi, mutta ei ne muutu, tai en ainakaan enää odota yhtään mitään.

Mieheni on niin sanotusti tosi perässä vedettävä ja tuntuu siltä että hän vaan vie energiaani, enkä koe saavani häneltä oikein mitään lisää elämääni. Varmaan aika itsekkäästi ajateltu, en tarkoita sitä että kaikista ihmisistä pitäisi aina hyötyä jotenkin, mutta koen itse tekeväni paljon asioita perheemme hyväksi, että arki rullaa, että lapsilla on pääsääntöisesti elämä mukavaa, keksin kivoja asioita mitä voidaan yhdessä, olen läsnä jne. Mies ei mielestäni vaan panosta tarpeeksi, ei minuun tai perheeseen, vaan on enemmän vaan vapaamatkustajana mukana, pitäen kaikkea itsestäänselvyytenä. Oman työnsä tekee ja sillä siisti. Kaikki muu on viime kädessä minun vastuullani ja organisoitavani, joko että hoidan itse tai sitten pyydän (eikä läheskään aina yksi kerta riitä) miestä erikseen tekemään. Ahdistaa ajatus siitä, että elämä on tällaista hamaan tappiin asti. Ei mitään muuta kuin harmaata arkea, jonka senkin minä hoidan lähes yksin. Mitään erityistä on turha odottaa ellei itse keksi ja maksa vielä kulujakin. En vaan keksi enää mitään positiivista koko suhteesta. T. Ap

Arvatenkin mies ei tiedä tunteistasi mitään eikä osaa auttaa sinua korjaamaan tilannetta koska et ole häntä siitä evästänyt.

Olet väärässä. Olen kertonut tunteistani ja toiveistani jo vuosia, mutta mies ei kuuntele tai pidä niitä tärkeinä tai muuten hänellä ei ole halua tai taitoja tehdä mitään sen eteen että mitään muutosta tapahtuisi mihinkään suuntaan. Erota ei halua, joten ilmeisesti on tyytyväinen tilanteeseen. T. Ap

Kuulostaa oudolta mutta miehesi kuulostaa assburgerilta. Tilanne voi korjaantua jos burgerius tiedostetaan ja hyväksytään ja kohdataan haasteet. Jos burgerius kielletään, mikään ei muutu. Googlaapa asperger ja parisuhde ja lue natsaako kokemukset.