Onko teidän suvussa nimi joka kulkee suvussa ja pitää antaa aina lapselle toiseksi tai kolmeksi nimeksi?

Kukaan ei pakota mutta suurimmalla osalla serkuksista on vaarimme nimi toisena tai kolmantena nimenä. Itsekin annoin omalle pojalleni.

Yksi nimi vain perinteen mukaan.

En usko, että tuollaista lakia olisi säädetty. Taidat itse keksiä koko jutun.

Toinen nimeni on Johanna. Ja kyllä se kulkee suvussa.

Mene nimiosioon kyselemään.

Roope tuntuu olevan vartijoiden nimenä yleinen.

Marianna. En haluaisi nimeä joka on isoäidillä tai/ja äidillä, vaan kaikki nimet omia, vaikka muuten ihan hyvä nimi. Toinen toinennimi on sitten miehekäs naisnimi, lyhennettäessä tulee miehen nimi.

Jos on näin, että "pitää antaa", on se normi, jota pitäisi valvoa. Miten suku tekee sen? Pakottamalla miten? Jos ei perustu lakiin tai säädökseen? Mikä on rangaistus, jos tätä nimipakkoa ei noudata?

       Muuten ap:n aloitus on pelkkää puutaheinää.

Miehen suvussa oli nimi, joka piti aina antaa esikoispojalle. Perinne katkesi meidän esikoispoikaamme, koska en halunnut antaa nimeä. Appivanhemmat olivat todella katkeria.

Meidän lapsilla on molemmilla toinen nimi sellainen, joka kulkee miehen suvussa. Onneksi on ihan nätit nimet, ihan miellelläni suostuin kun mies ehdotti niiden antamista lapsille. Muistan kun anoppi liikuttui kovasti, koska oli ollut varma, ettei hänen poikansa välittäisi moisista perinteistä.

Tyttärelläni on toisena nimenä nimi, joka on kulkenut äidinäitini suvussa vuosisadan. Kukaan ei pakottanut antamaan tätä, mutta itse tykkään, että nimillä on joku jatkumo. Lapsella on kolme nimeä. Ensimmäinen on meidän keksimä. Toinen isovanhemmilta ja kolmas tämä suvussa sata vuotta kulkenut. Kauniita kaikki. Jos tarjolla olisi ollut vain mielestäni rumia nimiä, niin en olisi jatkanut perinnettä.

Juu, Alexander. Se on nyt kahdessa polvessa lyhentynyt Santeriksi.

Mulla on suvussa kulkeva nimi ja samaten on tyttärilläni.

Suvussani on paljon kauniita ns perinnenimiä. Oli melkein valinnan vaikeus valita niistä.

Olen aina tykännyt omasta nimestäni.

Ap,täällä on nimipalsta nimijuttuja varten.

Meidän suvussa kulkee miehillä yksi nimi, samoin miehen puolella. Onneksi saimme kaksi poikaa, toinen sai minun suvun perintönimen ja toinen miehen suvun perintönimen. 

Kiva kun ap laitoit tuon valaisevan esimerkin. Ilman sitä emme olisi yhtään tajunneet, mistä on kyse.

On, Helena. En jatkanut perinnettä.

Vierailija kirjoitti:

On, Helena. En jatkanut perinnettä.

Meilläkin on tuo Helena toisen nimen perinteenä. Kaunis nimi, joten jatkoin perinnettä.

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

*kolmanneksi nimeksi