Lue keskustelun säännöt.
Epäilen ehkä, että itsellä alkava psykoosi kenties? Olen lopettanut kaiken normaalin.
04.12.2022 |
Töissä en enää käy. Aloin menemään niin passiiviseksi vapaa-ajallani etten yhtenä aamuna enää päässyt töihin. Energiaa ei vain ole enää suorittamiseen, hyvä että normaaleihin arjen asioihin.
Olen saattanut jäädä moneksi päiväksi vain kotiini pystymättä käymään edes kaupassa. Olen vain vaipunut melankoliseen ja turhamaiseen olotilaan joka on jatkunut ja edennyt vain.
Millään ei mitään väliä. En huolehdi itsestäni suuremmin tai muutakaan tee enää. Syön mitä syön, teen mitä teen, jos jaksan.
Viime viikkoina olen alkanut ajattelemaan, että olen jokin ihminen jolla on tulossa aivan erilainen tulevaisuus kun olen koskaan voinut kuvitella. Että jonain aamuna herään ja ymmärrän elämäntehtäväni, että elän jonkin suuremman käsissä nyt ja minua johdatellaan.
Elämässäni annetaan erilaisia merkkejä ja minun tulee nyt vain olla rauhassa ja kuunnella mitä elämä haluaa minulle viestittää voidakseni löytää ja aloittaa elämäntehtäväni.
Meditoin ja olen aivan ulkona tästä maailmasta tai siis siitä suorituskeskeisestä ja moni asia näyttäytyy valheellisena. Pelkästään heijastumalta tai että tämä elämä ei ole oikeasti tällaista miten se suurimmalle osalle näyttäytyy.
Mietin onko minusta tulossa hullu, olenko sekoamassa mutta en voi muuta kuin vain yrittää mennä päivä kerrallaan ja yrittää pysyä jollain tavalla kunnossa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Syö suippomadonlakki. Psilosybiini auttaa masennukseen.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/taikasienista-ihmelaake-masennuksen-h…
Näitä pitäisi saada marketista tai apteekin hyllyltä. Lääketehtaat yrittävät kieltää kaikki luontaislääkkeet koska eivät voi patentoida niitä ja tehdä rahaa. Ihan kauheita vahingollisia lääkkeitä sitten tungetaan ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta psykoosilta. Kuulostaa normitasoiselta elämän pohtimiselta yhdistettynä johonkin ehkä surureaktioon tai johonkin muuhun. Onko sinulla ollut jokin vaikea juttu lähiaikoina?
On ainakin huojentavaa kuulla etten ole sekoamassa. Kyllä sen itsekin tiedän mutta elämään suhtautuminen on mennyt niin nopeaa vauhtia hyvin erilaiseksi etten aina tiedä että mitä tapahtuu. Joskus se on kauhistuttavaa, toisaalta erittäin hyvältä tuntuu että jotain muutosta tapahtuu, muutoshan ei mukavaa mutta tavallaan se tunne siitä, että kaikki kääntyy kyllä hyväksi vaikka pelottaa. Yritän vain päivä kerrallaan tosiaan mennä.
Joskus olen todella maassa. Se nielaisee minut ja ole voimaton. Kaikki tuntuu pelkästään turhalta ja merkityksettömältä. Sitten nousen ehkä hetkeksi, makuulta istumaan ja jaksan taas miettiä että tästäkin selvitään.
Paljon on tapahtunut elämässä viime vuosina. Niin paljon että en jaksa enempää tällä hetkellä. Haluan olla hetken näin, olla yksin ja maassa makaamassa. En halua edes nousta vielä, sanoi kuka tahansa mitä vain. Teen jotain muutostöitä nyt.
Ap
Ihan normaalia ihmiselämän aallokkoa. Ainoastaan yksinkertainen ihminen ei ole koskaan masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon lamaantumisen ainakin aiheuttaa kierre. Mitä vähemmän teet, mitä vähemmän elämä enää tarjoaa tavoittelemisen arvoisia asioita, sitä vähemmän aivoissasi erittyy dopamiinia ja sen vaikeampi sinun on tehdä enää mitään. Dopaamiini on se juttu. Tarvitset sitä lisää. Koe-eläimet, joilta dopamiinieritys ehkäistiin kokonaan, eivät enää nousseet ylös, eivät edes syöneet, koska ne eivät löytäneet mitään syytä tehdä niin. Huomaatko? Aika sama tila kuin sinulla.
Luulen, että nuo ajatukset siitä, että jokin erityinen odottaa sinua, ovat eräänlaista kompensaatiota, eräänlainen pelastusrengas, jotta edes jokin pitäisi sinut menossa mukana etkä ihan kuukahtaisi.
Jotain tarttis nyt tehdä. Olet aika huonona jo. Mistä saisit dopamiinia? Esim. shoppailemalla nettialennusmyynnisä ja jahtaamalla elämäsi mahtavinta alennusprosenttia, ihastumalla johokin uuteen mieheen, löytämällä jonkin mielettömän harrastuksen, lukemalla dekkareita, joissa on mysteeri, joka selviää vasta lopussa... kaikki tämä saa aivot erittämään dopamiinia.
Ei kannata omaa elämää sotkea ohimenevillä dopamiinipiikeillä.
No en tiedä mikä auttaisi, mieluiten jokin itselle mielekäs harrastus. Itselleni se on taulujen maalaaminen. Jollekin toiselle metsästys.Kyllä se siitä. Et ole psykoosissa.
Millä ihmeen "piikeillä". Et taida oikein tajuta, mistä puhut... dopamiini on keskeinen transmitteri aivoissa, sen avulla toimivat niin ihmisten kuin eläinten aivot. se on yksi tärkeimpiä aivoaineenvaihdunta-aineita, muita ovat esim. serotoniini, adrenaliini, kortisoli, oksitosiini. Dopamiinia, kuten serotoniinia, on aivoissa koko ajan kuten on hermosolujakin ja harmaata ainetta... jos dopamiinin määrä romahtaa, aivot toimivat huonosti ja voivat huonosti. Ihan oikeasti, aivoaineenvaihdunta ei selvästi ole sinun osaamisaluettasi. Mutta voi hyvin, sinäkin.
Koita nyt ihmeessä päättää, epäiletkö vai etkö epäile, että sinullla on alkava psykoosi. "epäilen ehkä", on sekin huolen aihe.
Jokin vuosi sitten oli tyyppi, joka haaveili puusepän urasta. Se alkoi harjoitella kotona (haha). Aluksi hakkasi nauloja laudanpätkiin...pitäähän puusepän osata naulata, se järkeili. No, aika kului, laudat täyttyivät nauloista. Kuten usein käy, siinä vaiheessa kun uskoo hallitsevansa jonkin homman, tarkkaavaisuus herpaantuu ja ajatus karkaa ihan muualle kuin siihen, mitä on tekemässä. Tälle tyypille ei käynyt niin, että se löi vasaralla peukaloon. Se löi vararalla naulan peukaloon! Se oli sellainen dopamiinipiikki että ei halunnut toista sen jälkeen. Kynsi jouduttiin poistamaan kirurgisesti, tietysti naulakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty töihin mennä niin oletko käynyt hakemassa sairaslomaa lääkäristä?
Olen. Määräsi heti kuukauden. Olen ehkä toisenkin jos on pakko. Pääasia että saan itseni edes jonkinlaiseen toimintakykyyn, en kuitenkaan enää jaksa edes pakottaa itseäni mihinkään. Hyväksyn tämän näin tällä hetkellä.
Ap
Oletko sotkeutunut kannabikseen? Siitä tärähdetään usein psykoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon lamaantumisen ainakin aiheuttaa kierre. Mitä vähemmän teet, mitä vähemmän elämä enää tarjoaa tavoittelemisen arvoisia asioita, sitä vähemmän aivoissasi erittyy dopamiinia ja sen vaikeampi sinun on tehdä enää mitään. Dopaamiini on se juttu. Tarvitset sitä lisää. Koe-eläimet, joilta dopamiinieritys ehkäistiin kokonaan, eivät enää nousseet ylös, eivät edes syöneet, koska ne eivät löytäneet mitään syytä tehdä niin. Huomaatko? Aika sama tila kuin sinulla.
Luulen, että nuo ajatukset siitä, että jokin erityinen odottaa sinua, ovat eräänlaista kompensaatiota, eräänlainen pelastusrengas, jotta edes jokin pitäisi sinut menossa mukana etkä ihan kuukahtaisi.
Jotain tarttis nyt tehdä. Olet aika huonona jo. Mistä saisit dopamiinia? Esim. shoppailemalla nettialennusmyynnisä ja jahtaamalla elämäsi mahtavinta alennusprosenttia, ihastumalla johokin uuteen mieheen, löytämällä jonkin mielettömän harrastuksen, lukemalla dekkareita, joissa on mysteeri, joka selviää vasta lopussa... kaikki tämä saa aivot erittämään dopamiinia.
Fluanxol 1mg riitti mulle. Ptsd ja tuollaista haahuilua aina välillä dissosiaation takia. Ilman noita ajatuksia, mutta silti ahdistukseen määrättiin. Nyt adhd-tutkimuksissa, koska dopamiini oli selkeästi matalalla.
Ja ennen kuin joku lääkkeistä tietämätön tulee avautumaan, että skitsofreniaan ko.lääke, niin vain huomattavasti suuremmilla annoksilla. Dopamiinin puute kun pahenee ja pahenee, alkaa harhoja tulla aivan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon lamaantumisen ainakin aiheuttaa kierre. Mitä vähemmän teet, mitä vähemmän elämä enää tarjoaa tavoittelemisen arvoisia asioita, sitä vähemmän aivoissasi erittyy dopamiinia ja sen vaikeampi sinun on tehdä enää mitään. Dopaamiini on se juttu. Tarvitset sitä lisää. Koe-eläimet, joilta dopamiinieritys ehkäistiin kokonaan, eivät enää nousseet ylös, eivät edes syöneet, koska ne eivät löytäneet mitään syytä tehdä niin. Huomaatko? Aika sama tila kuin sinulla.
Luulen, että nuo ajatukset siitä, että jokin erityinen odottaa sinua, ovat eräänlaista kompensaatiota, eräänlainen pelastusrengas, jotta edes jokin pitäisi sinut menossa mukana etkä ihan kuukahtaisi.
Jotain tarttis nyt tehdä. Olet aika huonona jo. Mistä saisit dopamiinia? Esim. shoppailemalla nettialennusmyynnisä ja jahtaamalla elämäsi mahtavinta alennusprosenttia, ihastumalla johokin uuteen mieheen, löytämällä jonkin mielettömän harrastuksen, lukemalla dekkareita, joissa on mysteeri, joka selviää vasta lopussa... kaikki tämä saa aivot erittämään dopamiinia.
Ei kannata omaa elämää sotkea ohimenevillä dopamiinipiikeillä.
No en tiedä mikä auttaisi, mieluiten jokin itselle mielekäs harrastus. Itselleni se on taulujen maalaaminen. Jollekin toiselle metsästys.Kyllä se siitä. Et ole psykoosissa.
Millä ihmeen "piikeillä". Et taida oikein tajuta, mistä puhut... dopamiini on keskeinen transmitteri aivoissa, sen avulla toimivat niin ihmisten kuin eläinten aivot. se on yksi tärkeimpiä aivoaineenvaihdunta-aineita, muita ovat esim. serotoniini, adrenaliini, kortisoli, oksitosiini. Dopamiinia, kuten serotoniinia, on aivoissa koko ajan kuten on hermosolujakin ja harmaata ainetta... jos dopamiinin määrä romahtaa, aivot toimivat huonosti ja voivat huonosti. Ihan oikeasti, aivoaineenvaihdunta ei selvästi ole sinun osaamisaluettasi. Mutta voi hyvin, sinäkin.
Tarkoitti varmaan, että ei kannata kicksien perässä juosta. Siitä ei niin sanotusti seuraa lasta eikä paskaa. Sekä voimakkaan negatiiviset että voimakkaan positiiviset kokemukset aiheuttavat hetkellisen dopamiini-ryöpyn ja sen jälkeen tulee aina notkahdus. Siksi elämän ei pitäisi olla vuoristorataa eikä alituisesti dopamiini-kicksien perässä juoksemista; silloin on kyse jo addiktiivisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sotkeutunut kannabikseen? Siitä tärähdetään usein psykoosiin.
Psykoosia kannabis aiheuttaa eniten sen vastustajien keskuudessa.
Jos et pysty töihin mennä niin oletko käynyt hakemassa sairaslomaa lääkäristä?