Kirjoja lukevat miehet ovat kiinnostavia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarjoat sellaiselle miehelle?

Vakavissani kysyn. Harva nainen nimittäin tuo mitään lisäarvoa sellaisen miehen elämään joka ei tarvitse kodinhoitajaa.

Kirjoja lukeva mies yleensä osaa arvostaa naisessa myös hänen älyään eikä todellakaan etsi vain kodinhoitajaa.

Eli mies näyttää jossain piireissä paremmalta kun hänellä on älykäs naisystävä?

Haittaako jos lukeva mies tekee myös vaativaa työtä eikä ole huolehtimassa naisen oikuista?

Olen eri, mutta ei haittaa, jos miehellä on kohtuudella omistautumista työasioille, sillä itsellänikin on aika suuri tarve omalle ajalle, enkä hae yhteisasumista. Jos työt vievät kaiken ajan, on tietysti aiheellista miettiä, onko oikeasti aikaa ihmissuhteelle, ne kun eivät pysy yllä itsekseen. Otathan huomioon, että moni mies haluaa myös oikeasti viettää aikaa ja vaihtaa ajatuksia kumppaninsa kanssa. Tuohon tarpeeseen fiksu nainen vastaa hyvin.

Missähän ne fiksut naiset piileksivät?

Olen monen 'fiksun' naisen kanssa keskustellut ja huomannut, että kaikki toistavat netistä oppimiaan fraaseja ja parhaassa tapauksessa ovat keskustelujen jälkeen (hetken) samaa mieltä kanssani ja pahimmassa tapauksessa hirttäytyvät päähänpinttymiinsä ja alkavat huutaa/itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Mahtaavaa nähdä että foorumilla myös fiksuja naisia.

Kaikille ei ole kriteereinä _pelkkä_ ulkonäkö. 😌🙏

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

Minulla on kaikki suomennetut Nemit ja Ralf Königit! :-) Harmi kun Königin suomentaminen on nähdäkseni lopetettu; en aikanaan ole enää muutamaan vuoteen löytänyt mitään uutta.

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Ei niitten tarvitse ollakaan kirjoja. Onhan niitä muitakin ilmaisumuotoja olemassa, ja niihin suhtaudutaan eri kulttuureissa eri tavalla.

Suomalaisilla on perinteisesti aika "amerikkalainen" suhtautuminen sarjakuviin, eli "comics", joka viittaa "komiikka" sanaan, pitäisi siis riittää että on joku vitsi. Huumorikaan ei ole monesti pahasta, mutta on myös paljon muunlaista sarjakuvaa. Eri ilmaisukeinot tai -muodot ei sulje toisiaan pois, niiden välillä on turha käydä siksi kilpailuakaan ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Ei tietenkään voi sanoa lukeneensa kirjan, jos on lukenut sarjakuvateoksen, mutta ei kaikki sarjakuva ole pelkkää viihdettä. Älykkäästä ja sivistävästä sarjakuvasta puhuttaessa en voi olla mainitsematta Aapo Kukon teoksia.

Ok, kiva. On minulla kirjoja hyllyssä. Joskus ostankin niitä kun vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta totuus on kuitenkin se että pelaan tietokoneella, luen viihdejuttuja yms netistä ja katson suoratoistopalveluista aivottomia sarjoja. Kirjat jää yleensä lukemattomana hyllyyn. Sääli sinänsä. Olen ilmeisesti erittäin pahasti pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Ei niitten tarvitse ollakaan kirjoja. Onhan niitä muitakin ilmaisumuotoja olemassa, ja niihin suhtaudutaan eri kulttuureissa eri tavalla.

Suomalaisilla on perinteisesti aika "amerikkalainen" suhtautuminen sarjakuviin, eli "comics", joka viittaa "komiikka" sanaan, pitäisi siis riittää että on joku vitsi. Huumorikaan ei ole monesti pahasta, mutta on myös paljon muunlaista sarjakuvaa. Eri ilmaisukeinot tai -muodot ei sulje toisiaan pois, niiden välillä on turha käydä siksi kilpailuakaan ...

Joo, eivät ne kaikki mitään hupijuttuja ole, vaan on esimerkiksi graafisiksi novelleiksi luokiteltuja klassikoita aikuiseen makuun. Aiheita on laidasta laitaan, kuten kirjallisuudessa muutenkin.

Yritän miettiä, että mikä siinä on kiinnostavaa että toinen lukee kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Yritän miettiä, että mikä siinä on kiinnostavaa että toinen lukee kirjoja.

Lue kirjoja! Ehkä oivallat asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Samaa mieltä. Kuvittelis kenen tahansa molempia lukeneen tajuavan että sarjakuvien ja kirjojen luku on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Ok, kiva. On minulla kirjoja hyllyssä. Joskus ostankin niitä kun vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta totuus on kuitenkin se että pelaan tietokoneella, luen viihdejuttuja yms netistä ja katson suoratoistopalveluista aivottomia sarjoja. Kirjat jää yleensä lukemattomana hyllyyn. Sääli sinänsä. Olen ilmeisesti erittäin pahasti pilalla.

Itse taas en osta kirjoja koskaan mutta luen. Kai me tasapainotetaan toisemme kokonaiskuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Ei tietenkään voi sanoa lukeneensa kirjan, jos on lukenut sarjakuvateoksen, mutta ei kaikki sarjakuva ole pelkkää viihdettä. Älykkäästä ja sivistävästä sarjakuvasta puhuttaessa en voi olla mainitsematta Aapo Kukon teoksia.

palstan manga hullun mielestä manga on kirjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Samaa mieltä. Kuvittelis kenen tahansa molempia lukeneen tajuavan että sarjakuvien ja kirjojen luku on eri asia.

Mä luen kyllä molempia. Enkä todellakaan kutsu sarjiksia kirjoiksi..

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lukee monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti kaikkea, varsinkin kaunokirjallisuutta, eikä pelkkää äärioikeistolaista propagandaa.

Tässä on ilmeisesti kirjoitusvirhe? Pelkkää = pelkää. Tuo propagandakin on melkoista panettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän miettiä, että mikä siinä on kiinnostavaa että toinen lukee kirjoja.

Lue kirjoja! Ehkä oivallat asian.

Olen joskus lukenutkin, enkä ole havainnut vaikutusta romanttiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeva mies varmasti kiinnostaa juu, mutta taitaa se kiinnostus lopahtaa jos miehellä ei olekaan lisäksi paksu lompakko, sosiaalista elämää ja statusta.

Lukevilla usein on, ainakin kaksi kolmesta. 

Edelleen: miksi lukeva mies kiinnostuisi palstamammasta?

Mieheni on ainakin minusta kiinnostunut, me luemme molemmat todella paljon ja olemme myös aina lukeneet lapsillemme.

Paljon lukevat jo aikuistuneet lapsemmekin ja he lukevat paljon omille lapsilleen. Kotona on aina ollut kymmeniä hyllymetrejä kirjoja laidasta laitaan, lasten ykköstoive jouluna oli kirjat ja nyt lapsenlapsille toivotaan kirjoja.

Lukeminen sivistää, lapset, joille luetaan paljon, oppivat yleensä lukemaan aikaisin (meillä 4- ja 5-vuotiaina), ja heille aukeaa ihan uusi maailma, sanavarasto on laaja verrattuna televisiolla ja tabletilla kasvatettuihin lapsiin.

Tällä hetkellä minulla on meneillään Keir Gilesin Venäjän sota jokaista vastaan. Sitä ennen luin Loirin elämäkerran, sitä ennen Pin Yathay Stay alive, my son.

Ei kukaan väitä etteikö voisi kiinnostua.

Nyt vain pohtimaan miksi näin  :)

AP:lla kun ei välttämättä ole samoja, lukevia miehiä kiinnostavia ominaisuuksia kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvat eivät ole kirjoja. Ne on lasten juttuja.

Aika rajoittunut näkökulma. Sarjakuvaa voi todellakin käyttää ihan oikean kirjallisuuden ilmaisumuotona. Monia sarjakuvia ei ole millään tavalla suunnattu lapsille. Esimerkkinä tulee mieleen Järjen veit, joka on erinomainen ja raastava kuvaus parisuhdeväkivallasta.

Aku Ankka laajentaa sanavarastoa ja on muutenkin erinomaista kieltä. Kuten "Riihikuivaa piisaa vaikka sytykkeiksi. Kiskoin metsäkaupoilla tuohta niin että heikkolatvaisia puistatti."

Muitakin kelpo sarjakuvia löytyy hyllystä normikirjojen lisäksi: Kamala luonto, B. Virtanen, Viivi & Wagner, Nemi, J. Tilsa, Dilbert, Ralf König, Asterix, Petri Hiltusen Väinämöinen... se jonka mielestä sarjakuva ei ole oikeaa luettavaa ei ole koskaan tutustunut kunnon sarjakuvaan.

On ne oikeaa luettavaa mutta kuvakirjallisuutta, ei mitään oikeita kirjoja.

Ei tietenkään voi sanoa lukeneensa kirjan, jos on lukenut sarjakuvateoksen, mutta ei kaikki sarjakuva ole pelkkää viihdettä. Älykkäästä ja sivistävästä sarjakuvasta puhuttaessa en voi olla mainitsematta Aapo Kukon teoksia.

palstan manga hullun mielestä manga on kirjoja

mangakin hullu

mangahullukin