Lue keskustelun säännöt.
Köyhän perheen lapsi, en päässyt laskettelemaan
Kommentit (657)
Mitä helvettiä, me ollaan ihan hyvätuloisia (virallisesti varmaan keskituloisia, yhteenlasketut bruttotulot reilusti yli 10k) silti laskettelureissut ovat mielestäni kalliita. Ei tässä todellakaan lennellä koko ajan sinne tänne rinteisiin ja etelään.
Laudat ym ostetaan usein käytettynä tai kierrätetään kavereiden kanssa, etenkin silloin kun lapset kasvoivat nopeasti ja niitä piti uusia usein. Myös kalliita talviulkoiluvaatteita ostettiin käytettynä. Ihme käsityksiä että olisi koko ajan rahaa ostella kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulukuun ylimääräinen lapsilisä on meille pelastus. Sillä voimme hankkia lapsille lahjoja, mutta ei sekään korjaa tätä rahatilannetta.
Miten on ajauduttu tilanteeseen ettei rahaa ole?
En nyt viittaa tähän kyseisen jutun perheeseen, vaan yleisempään ilmapiiriin.
2020-luvulla vanhemmat kokevat hirveän vaikeaksi ja traagiseksi tilanteeksi sen, että joutuvat kieltämään lapsiltaan jotakin, koska ei ole rahaa. Monet antavat ymmärtää, että lapsen kehitys ja mielenterveys vaarantuisi, koska ei ole varaa matkustaa etelään lomilla tai että olisi jotenkin yhteiskunnan asia varmistaa, että lapsi saa pelata jääkiekkoa, kun se kerran haluaa?
Olen itse syntynyt -80 tavalliseen keskituloiseen perheeseen ja omassa lapsuudessani oli täysin tavallista, että vanhemmat kieltäytyivät ostamasta jotakin, koska se oli liian kallista. Näin oli meillä ja kaikkien kavereideni kotona. En voinut harrastaa esim. ratsastusta säännöllisesti enkä päässyt ratsastusleirille, meille ei ostettu pianoa vaikka kävinkin pianotunneilla naapurissa, enkä saanut merkkivaatteita. Vanhemmat ihan rauhassa ja järkevästi totesivat pyytäjälle, että se olisi tosi kallista ja kertoivat mihin muuhun täytyy nyt hiukan säästää, esim. uusi auto.
En ikinä kokenut tuota millään lailla kummalliseksi. Enkä muista olleeni mitenkään kauhean pahoillani asiasta, vaikka varmaan esim. ratsastusleirin evääminen liian kalliina yhden illan kiukuttikin 11-vuotiasta. Ei sinne moni muukaan päässyt. Harrastin paljon muita (edullisempia) juttuja ja vaatteet oli ehjät ja asianmukaiset.
Elämme outoja aikoja, kun yleinen käsitys tuntuu olevan, että 'kaikilla pitäisi olla kaikkeen varaa'. Ei tietenkään ole!
Jes, tästä viimein keskustelua. Mulla nousi eilen verenpaine uutista lukiessa. Perheen äiti pökännyt 5 lasta maailmaan 15 vuodessa, ensimmäisen saanut ollessaan 20 v. Miten tuossa koulut ja töissäkäynnit siihen, että tulisi sitä rahaa, jolla lapsen voi viedä leffaan, mäkkäriin, tai hoplopiin?! Miksi ihmeessä hankkia 5, jos rahat ei riitä. Todella sossupummivibat tuli tuosta äidistä. Syy, miksi oikeastaan suutuin tästä uutisoinnista on se, että se pilkkaa ja halveksii OIKEASTI köyhiä. Tuolla perheenäidillä olisi ollut ihan kaikki valinnanvapaus hankkia tulotason mukaan ihan vaan 1-2 lasta, ja/tai enemmän koulutusta ja kovapalkkaisempaa työtä, jos olisi siihen halunnut työntää vielä lisää lapsia. Monilla aidosti köyhillä ei ole mahdollisuutta parantaa omaa elämäntilannettaan. Esim. vakavasti päihdeongelmainen koditon, tai monisairas kansaneläkeläinen, jolla rahat ei riitä lääkkeisiin ja/tai ruokaan, yksityisistä lääkärikäynneistä tai hoivapalveluista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, elin köyhyydessä. Se tavallinen tarina, lama ja kaikki omaisuus meni kotia myöden. Vanhempien ero ja vanhemmilla pieni palkka tai työttömyysjaksoja. Toisen vanhemman alkoholisoituminen.
Minä en harrastanut mitään muuta maksullista kuin pianonsoitto. Kaverit perheineen kävi laskettelukeskuksissa ja ulkomailla. Minä en ikinä. Koulun laskettelupäivissä olin pulkkamäessä. Kaveri meni ratsastustunnille, minä pääsin mukaan vain katsomaan ja harjaamaan hevosia, koska rahaa ei ollut. Kävin kylällä hoitamassa hevosia ja sain siellä ratsastaa tai ajaa ravihevosilla. Luistimet oli liian pienet ja ikivanhat, jalkapohjaan painavat naulat piti luistimen sisältä naulata alas monta kertaa, kun ne jätti vertavuotavat haavat. Kaverilta sain lainaan vanhat kilpasukset, että pääsin koulussa hiihtämään. Reppu hajosi ja kirjat kulki muovipussissa, kaveri antoi oman vanhan reppunsa. Joku lahjoitti lastensa vaatteita.
Olen kiitollinen kaveriperheiden avusta ja siitä, että kukaan ei kiusannut köyhyydestä. Olen myös kiitollinen heille, joka antoi minun tulla hoitamaan hevosia. Olin varmasti rasite notkuessani kaikki päivät tallilla. Kaverien perheet ottivat minua myös mukaan mökille ja reissuihin joskus, vaikka me ei voitu ikinä tarjota mitään vastapalvelusta ja hekään ei varmasti rahassa uineet.
Olenko traumatisoitunut? En, köyhyys opetti minut pärjäämään ja käyttämään rahaa. Päätin, että omille lapsille haluan silti tarjota enemmän. Yritän joka viikko muistuttaa heille, että pitää olla kiitollinen siitä mitä on ja tarvittaessa auttaa toista, joka tarvii apua.
Köyhyyttä on aina ollut, samoin luokkaeroja. Kaikki ei lähde samalta viivalta aikuisuuteen. Ei tietenkään ole hauskaa jäädä paitsi kaikesta tekemisestä, mutta onko oikein, että sitten kukaan muukaan ei saa mitään hauskaa? Minä en ajatellut niin edes lapsena, vaikka olinkin se sivuun jätetty köyhä.
En tiedä mikä pointti näissä surullisissa tv tarinoissa on, sillä Suomi on ja on aina ollut täynnä köyhyydestä kärsiviä perheitä. Ainakin jos katsoo jouluapua ryhmiä tai vastaavia. Ketä tahansa voi koskettaa taloudellinen katastrofi, sitä rikastakin, sillä elämää ei voi ennustaa.
Mitään muuta ei voi ihminen tehdä kuin pyrkiä itse parempaan elämään, kaikki ei siinäkään onnistu.
Kyllä se ulkomailla ravaaminenkin ilman varsinaista ertityisempää syytä ilmentää tietynasteista syyntakeettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lapsilukuasia todellakin ihmetyttää. Itse olen juristi ja puoliso työskentelee businessanalyytikkona ja, kyllä se lapsiluku jää kahteen, mikäli lapsia joskus hankimme. Ei mitään saumaa taloudellisesti hankkia enempää lapsia, koska halutaan kuitenkin pitää yllä tietty elintaso ja tarjota lapsille parasta.
Köyhyystutkijat ovat päättäneet, että joka lapsella on oikeus kaikkiin mahdollisiin harrastuksiin, joita rikkaiden lapset harrastavat, mikä on aivan järjetöntä. Kyllä tätä narinaa sitten riittääkin!
Itse olen 8-lapsisesta perheestä, jossa isä kuoli nuorena ja äiti siivoojana vei meitä eteenpäin ja lukiolla teimme kaikki ns paskaduuneja elääksemme. Osallistuin koulun kerhoihin, partioon, urheiluseuran harkkoihin ja kavereiden kanssa kaikkiin rientoihin. Eikä niihin rahaa tarvittu kukn jäsenmaksuihin. Minua ei haitannut muiden ns hienommat harrastukset. Koulu meni hyvin.
Köyhät äidit valittavat, että lapselle ei ole varaa hankkia urheiluvaatteita ja -välineitä liikuntatunnille! Joka kaupungissa on Facebook-ryhmiä, joissa tarjotaan priimakuntoisia vaatteita ja välineitä, joten on turha siitä valittaa. Missä vika, jos ei viitsi kysellä Facebookin Roskalavalta, onko jollain antaa lapselleni puuttuvia vaatteita, urheiluvälineitä, sänkyä jne??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
No mun Huawein älypuhelin maksoi 85e että se ja sama ottaa älypuhelin kun samalla hinnalla saa ei älyn. Lävistys maksanut jonkun 50, eikä sitä makseta joka kuukausi. Toki lävistyksen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ottaisin itsekin ennemmin lävistyksen "loppuelämän sijoituksena" kuin yhden kerran reissun laskettelurinteille luokkalaisten kanssa.[/quote]
Lävistykset ovat sieltä jostain pimeyden syvyyden ytimestä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt viittaa tähän kyseisen jutun perheeseen, vaan yleisempään ilmapiiriin.
2020-luvulla vanhemmat kokevat hirveän vaikeaksi ja traagiseksi tilanteeksi sen, että joutuvat kieltämään lapsiltaan jotakin, koska ei ole rahaa. Monet antavat ymmärtää, että lapsen kehitys ja mielenterveys vaarantuisi, koska ei ole varaa matkustaa etelään lomilla tai että olisi jotenkin yhteiskunnan asia varmistaa, että lapsi saa pelata jääkiekkoa, kun se kerran haluaa?
Olen itse syntynyt -80 tavalliseen keskituloiseen perheeseen ja omassa lapsuudessani oli täysin tavallista, että vanhemmat kieltäytyivät ostamasta jotakin, koska se oli liian kallista. Näin oli meillä ja kaikkien kavereideni kotona. En voinut harrastaa esim. ratsastusta säännöllisesti enkä päässyt ratsastusleirille, meille ei ostettu pianoa vaikka kävinkin pianotunneilla naapurissa, enkä saanut merkkivaatteita. Vanhemmat ihan rauhassa ja järkevästi totesivat pyytäjälle, että se olisi tosi kallista ja kertoivat mihin muuhun täytyy nyt hiukan säästää, esim. uusi auto.
En ikinä kokenut tuota millään lailla kummalliseksi. Enkä muista olleeni mitenkään kauhean pahoillani asiasta, vaikka varmaan esim. ratsastusleirin evääminen liian kalliina yhden illan kiukuttikin 11-vuotiasta. Ei sinne moni muukaan päässyt. Harrastin paljon muita (edullisempia) juttuja ja vaatteet oli ehjät ja asianmukaiset.
Elämme outoja aikoja, kun yleinen käsitys tuntuu olevan, että 'kaikilla pitäisi olla kaikkeen varaa'. Ei tietenkään ole!
80-luvun lapsi täälläkin, ja ihan samat kokemukset. Ei siinä ollut mitään kummallista, että ei päässyt esimerkiksi laskettelemaan. Vanhemmat sanoivat, että se on tosi kallista ja aika turhaakiin, sillä voi mennä pulkkamäkeen tai tavallisesti hiihtämään. Minulla oli ihan sama juttu myös ratsastuksen suhteen, eli ahmin Nummelan ponitalli yms kirjoja ja olisin halunnut eniten maailmassa harrastaa ratsastusta. Ihan täysissä järjissä selvisin, vaikka en rahallisista enkä kuljetussyistä (tallit olisi olleet kaukana, perheellä vain yksi auto) päässyt ratsastamaan kuin yhdelle kokeilutunnille.
Nyt töiden puolesta tiedän, että kolmannen sektorin hyväntekeväisyysjärjestöt ovat sitä mieltä, että köyhien perheiden lapsille pitää lahjoittaa merkkivaatteita, -kenkiä, uusimpia iPhoneja jne, ettei tule syrjäytynyt olo heille. Mitenköhän ihmeessä meidän sukupolvi pärjäsi? Nyt minulla olisi varaa ostaa itselle merkkivaatteet viimeisen päälle, kalleinta ja uusinta teknologiaa yms, mutta ei edelleenkään ole tarvetta maksaa merkistä ja muutenkin katson mihin rahani laitan. Voisin kuvitella, että nykyisten köyhien perheiden lapsilla voi lähteä aikuisena rahan kanssa mopo käsistä, jos lapsesta saakka on mentaliteetti, että kaikki pitää saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, ettei toimittaja kysynyt perheeltä, miksi ovat päätyneet pienituloisina hankkimaan näin suuren perheen.
En tarkoita, ettei köyhänä saisi hankkia lapsia, mutta on kyettävä arvioimaan, mitä se taloudellisesti tarkoittaa.
Vaikka itse olisikin tyytyväinen varattomissa oloissa, lapsille se on haittana, kun vanhemmat ei pysty tukemaan opiskelijaa taloudellisesti.
Lisäksi joutuu luopumaan monista nuorille normaaleista jutuista, kuten tämä älykäs tyttö.
Plussaa perheelle siitä, että lapsi silti harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se oli minullakin lapsuudessa, Mitään ei voinut harrastaa johon tarvitsi rahaa. Kiinnostuksen kohteita olisi kyllä ollut ja kateellisena sitä kuunteli muiden juttuja. Täytyi vain sanoa ettei kiinnosta vaikka tosiaan syy oli ettei ollut vanhemmilla rahaa.
Olisi hyvä jos yhteiskunta kustantaisi lapselle edes yhden harrastuksen.
Ilmaisia harrastuksia on olemassa.
Hyvin vähän nykyään ja usein ne on tosi huonotasoisia.
Jutun tyttöhän sai harrastaa, kallista harrastusta.
Mitä huonotasoista on esim. lukemisessa tai lenkkeilyssä?
Peruskoulussa äudinkielen opettaja haukkui mut pystyyn, kun en kesälomalla tehnyt muuta kuin luin kirjaston kirjoja ja lenkkeilin. Olisi pitänyt matkustaa ulkomaille, että olisi ollut jotain järkevää kerrottavaa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne, joilla ei ole, vertaavat itseään aina niihin, joilla on. Kun kaikilla ei koskaan voi olla samaa elintasoa.
Tämä juuri on se kysymys. Lisäksi tuohon vertailuun ilmiselvästi sisältyy aina jotakin ihme fantasiaa. Että niillä paremmin toimeentulevilla (paremmin kuin "me") olisi kaikki asiat jotenkin taivaallisen kunnossa ja että kaikki on saatu kuin manulle illallinen, eikä mitään ongelmia (varsinkaan rahaongelmia) ole.
Kyllä! Ei pitäis ikinä verrata omaa elämää kenenkään muun elämään. Kun kaikilla ei millään voi olla samanlainen elämä. Siihen vaikuttaa niin monet syyt: lähtökohdat,onko millaiset vanhemmat,onko vain yksi vanhempi,lapsen kiinnostuneisuus,ympäristö,saako miten töitä,tuleeko sairauksia ym.ym. Mihin ammattiin kouluttaudut. Sitten ihan elämä heittelee ihmisiä ja tilanteita erilaisiin asemiin. Joku päätyy rikkaan puolisoksi,joku muuttaa vaikka Amerikkaan puolison perässä. Ihmisen pitäisi vaan tyytyä omaan elämään ja yrittää tehdä siitä paras mahdollinen :)
Mistä se ajatus kumpuaa, tai mistä päin sitä syotetään, että jokaisella on oikeus ihan kaikkeen, tekemättä yhtään mitään sen eteen. Että saat ihan kaiken mitä ikinä haluat vaatia. Jos naapurilla on uima-allas sinulla on oikeus mennä sinne uimaan. Jos naapurilla on iso asunto, sinulla on oikeus murtaa ovi ja asettua taloksi. Jos naapurilla on parempi auto, sinulle on oikeus mustaa ovi ja lähteä liikenteeseen.
Jos tahdotkin tytön sijaan olla poika, koska naapurin pojalla näyttää olevan kivaa, eiku lekuriin ja pojaksi laittautumaan.
Jos naapurin poika väittelee tohtoriksi, voit väitellä tohtoriksi mutta se vaatii sinulta yhtä paljon kuin siltä naapurin pojalta.
Lopettakaa tämä idioottimainen pakkosyöttö, että saamme asua elää rauhassa, elää pelkäämättä koko ajan että kotiimme tullaan tai meidät ryostetään jopa kotipihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö oli mielestäni sympaattinen ja kertoi nyt vähän vanhempana, miltä se tuntui, kun valinnan mahdollisuutta ei ollut edes kokeilla noita muita talviurheilulajeja. Tosin jos olisi saanut kokeilla, mutta ei olisi varsinaisesti saanut alkaa harrastaa esim. laskettelua, vaikka olisi halunnut, niin olisiko siitä yhden kerran kokeilusta ollut juurikaan iloa. Vaikea sanoa. Ehkä jos olisi todennut, ettei se nyt niin ihmeellistä ollut, niin kertakokeilun rahat eivät olisi menneet hukkaan. Toisaalta, voihan jotain tehdä aikuisenakin, vaikka siihen ei lapsena olisi ollut varaa, kuten matkustelu. Taitolajeja on vaikeampi alkaa aikuisena harrastaa, mutta kyllä jotkut sitäkin tekevät varmaan juuri samasta syystä, ettei lapsena ollut mahdollisuutta. Koko elämä periaatteessa aikaa, mutta sitä huonommuuden tunnetta ei kyllä saa pois noista lapsuuden kokemuksista.
[/quote] Olen samaa mieltä siitä, että "rikkaisiin" ja "rikkauteen" liittyy edelleenkin jotain aivan outoja kuvitelmia köyhemmän väen keskuudessa. Ikään kuin olisi luettu totena ne lasten satukirjat, joissa rikkaat asuvat linnoissa ja elävät päivästä toiseen notkuvien herkkupöytien äärellä. Niihin "rikkaisiin" (eli faktisesti hyvä- tai keskituloisiin; oikeita rikkaita on Suomessa vain vähän) ja heidän elämäänsä sijoitetaan sellaisia kuvitelmia, että lapset saavat kaiken haluamansa, kalleimmat iphonet ja pääsevät esimerkiksi laskettelemaan.
Köyhiltä tuntuu siis puuttuvan täysin ymmärrys ns. tavallisten suomalaisten elämästä sekä suhteellisuudentaju edes pienimmässä määrin.[/quote]
On tehty jotain tutkimustakin siitä miten ihmiset ovat tietoisia sosioekonomisesta asemastaan.
Yleensä on ollut niin että ns. alemmalla olevat ovat olleet tietämättömiä siitä miten paljon paremmin hyväosaisilla asiat heihin verrattuna todella ovat.
Ja vastaavasti hyväosaiset ovat monasti tiedostamattomia siitä miten paljon huonommin asiat monilla ovat.
Kun opiskelin aikanaan, jäi mieleen juttu, jonka alaotsikkona oli Absoluuttisesta köyhyydestä sosiaaliseen deprivastioon.
Se kertoi suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä kohti mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Kyse oli siitä, että enää meillä ei tarvi lasten nähdä nälkää, mutta kurjuus on muuttunut sosiaaliseksi eli samojen edellytysten puutteeksi.
Varakkaan, koulutetun perheen lahjatonkin lapsi voi lähteä yliopistoon opiskelemaan, koska vanhemmat akateemisina osaavat kannustaa ja pystyvät tukemaan rahallisesti.
Lahjakas köyhän perheen lapsi voi sen sijaan joutua luopumaan haave-ammatistaan taloudellisista syistä. Ei ole varaa opiskella, on päästävä nopeasti palkkatyöhön. Hänen lahjakkuutensa ei siten hyödynnä yhteiskuntaakaan. Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan, hänen ei pitäisi joutua maksamaan heidän mahdollisista virheistään.
En tarkoita, että yhteiskunnan tulisi maksaa kalliita harrastuksia tai merkkivaatteita. On kuitenkin hyvä, että monet koulut ja seurakunnat tarjoavat mahdollisuuksia maksuttomiin harrastuksiin. Jotkut järjestöt myös rahoittavat harrastuksia. Tämä on nuorelle henkireikä.
Hyvinvointivaltion peruskiviä on mahdollisuuksien tasa-arvo.
Se, että jokainen voi lähtökohdistaan riippumatta päästä toteuttamaan kykyjään.
Tämä merkitsee myös sosiaalista kiertoa. Siis sitä, että myös kouluttamattomien vanhempien lapset voivat opiskella korkeakouluissa ja päästä akateemisiin ammatteihin.
Tätä pitäisi tukea. Suomalaisia on niin vähän, ettei lahjakkuutta ole varaa hukattavaksi.
Nykyään tämä kierto on päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jes, tästä viimein keskustelua. Mulla nousi eilen verenpaine uutista lukiessa. Perheen äiti pökännyt 5 lasta maailmaan 15 vuodessa, ensimmäisen saanut ollessaan 20 v. Miten tuossa koulut ja töissäkäynnit siihen, että tulisi sitä rahaa, jolla lapsen voi viedä leffaan, mäkkäriin, tai hoplopiin?! Miksi ihmeessä hankkia 5, jos rahat ei riitä. Todella sossupummivibat tuli tuosta äidistä. Syy, miksi oikeastaan suutuin tästä uutisoinnista on se, että se pilkkaa ja halveksii OIKEASTI köyhiä. Tuolla perheenäidillä olisi ollut ihan kaikki valinnanvapaus hankkia tulotason mukaan ihan vaan 1-2 lasta, ja/tai enemmän koulutusta ja kovapalkkaisempaa työtä, jos olisi siihen halunnut työntää vielä lisää lapsia. Monilla aidosti köyhillä ei ole mahdollisuutta parantaa omaa elämäntilannettaan. Esim. vakavasti päihdeongelmainen koditon, tai monisairas kansaneläkeläinen, jolla rahat ei riitä lääkkeisiin ja/tai ruokaan, yksityisistä lääkärikäynneistä tai hoivapalveluista puhumattakaan.
Jatkan omaan kommenttiini. Nyt vasta luen tätä ketjua (sivulla 10), ja olinkin ymmärtänyt väärin, eli niitä lapsia on peräti 6 kappaletta! Ja joku tarkistanut netistä, että lisäksi koira! Ai hemmetti lähtee verenpaine nousuun taas. Niin turhauttavaa ja ärsyttävää, että haastattelussa perheen lapsi selittää "ei ollut köyhyys vanhempien vika", vaikka sitähän se nimenomaan on! Ei todellakaan kannata tuutata maailmaan lapsia yli omien varojen, ja siihen kaiken kukkuraksi ottaa vielä lemmikkiä!
Ja lisäksi, tuo perhe on pienituloinen, mutta ei oikeasti köyhä. Jos he olisivat köyhiä, heillä ei olisi rahaa ruokaan eikä lämpimään asuntoon, koirasta puhumattakaan. Kyseessä on ollut vanhempien oma arvovalinta hankkia niin paljon lapsia, että mihinkään ylimääräiseen harrastamiseen, matkustamiseen jne ole jäänyt varaa. Olisi ollut fiksua, että perheen vanhemmat olisi tämän voineet selittää teini-ikäiselle tyttärelleen, joka nyt antaa YLElle "köyhyyden" kokemusasiantuntijahaastattelua, vaikka ei oikeasti ole koskaan ollut köyhä. V*t*ttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvissa näkyy mm . vallilan verhot, teinillä nenäkoru, värjätyt hiukset, äidillä älypuhelin... Noihin käytetty raha oli kustantanut monta 30e laskettelulippua!
Monesti näillä avautumisilla haetaan huomiota ilmaisten avustusten toivossa. Kertoikin monesta tuesta ja avustuksesta mitä ovat jo saaneet? Pelkkiä lapsilisiäkin tulee kk paljon, kun noin monta lasta?
Minä olen itse vaikka syömättä mutta lapset kyllä pääsee kerran vuodessa maksulliseen koulun juttuun esim siihen lasketteluun. Minä luovun omista että lapsella on kaikki mitä pitääkin. Meidän motto on: pärjätään omillamme, kyllä siihen keinot löytyy!
En osta minäkään kosmetiikkaa, käy ravintoloissa jne jne... ja olen pienituloinen.
Ehkä ihmisiä voisi opastaa järkevään kulutukseen ja suunnitteluun ja rahankäyttöön enemmän, kuin avustuksia hakemaan?
Itse en ilkeäisi julkisesti avautua, kuten nykyään on tapana. Pisti silmään heidän kertoma: Silloin nauroimme lapseni kanssa, että ”onneksi sinulla on kulunut takki, niin sitä ei ainakaan varasta kukaan.” (nauroivat kun toisen takki varastettu?)
t, äiti, jolla ei ole älypuhelinta, köyhästä lapsuudenkodista saadut opit mukana
Ja kädessä tatuointi, näkyi alueuutisissa. Ei nekään ilmaisia ole, ellei ole lahjaksi saanut. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ensimmäisen lapsen saadessa varmaan arviolta samaa suuntaa olevat tulot kuin noilla. (Miehen tuloista ei tässä mainita mitään.) Emme uskaltaneet tehdä edes toista lasta, ettei jouduta köyhyyteen. Lastenteon sijaan tehtiin kovasti töitä, että saatiin paremmat duunit. Nyt saadaan nettona yhteensä 5000€ kuussa, joten uskallettiin ottaa kauan haaveiltu koira perheeseen.
Näissä mediassa olevissa jutuissa toistuu aina sama juttu, että köyhilläkin on oikeus tehdä lapsia ja ottaa lemmikkejä. Samaan aikaan toisissa perheissä mietitään näitä ratkaisuja tarkkaan, jotta on varaa elättää koko porukka omilla rahoilla ja antaa lapselle/lapsille kiva elämä harrastuksineen ja elämyksineen.
Niissäkin perheissä elämältä voi pudota pohja silmänräpäyksessä. Periaate on hyvä ja kannatettava, mutta toisinaan elämä voi potkaista rankasti päähän kaikesta valmistautumisesta ja varautumisesta huolimatta. Rankinta on, kun lapsi joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta, eikä lemmikille olekaan enää laittaa yli tonnia leikkaukseen. Nukutuspiikki on ainoa vaihtoehto. Elämä on arvaamatonta, vaikka kuinka luuli olevansa niitä, joille ei käy niin.
En tunne tukea saavia eläkeläisiä. Ihmisillä on oikeus asua kovalla työllään hankkimissaan kodeissa loppuun asti! Auto tärkeä kun ei julkiset kulje, pääsee kauppaan, apteekkiin, terveyskeskukseen. Vai pitäs luovuttaa toisten kotinsakin! Hävetkää.