Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

315 jatkaa: esim. jos liukastuu, se johtuu liian huonosti hiekoitetusta jäisestä maasta mutta jos joku muu liukastuu, se johtuu tästä itsestään ja kömpelyydestä, tyhmyydestä yms. Sitten jos onnistaa, itsellä tämä on omaa ansiota mutta muilla pelkkää hyvää onnea.

Aiotko käyttää nimimerkkiä 315 jatkossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Kyllä Toven lahjat olisi huomattu siellä maitotilallakin ja pääseehän sieltäkin isommille areenoille,voihan sieltä lähettää postissa kuvia jne.

Jos ei ole varaa postimerkkeihin, piirtämis- tai maalaustarvikkeisiin?

No sitten hankitaan niitä varoja, kynät ja postimerkit eivät paljon maksa. Moni kuuluisa näyttelijäkin on aloittanut esim. tarjoilijana. Pääministerimme oli Siwan kassa.

Ok, nuori kyky tekee hommia lastenvahtina saadakseen rahaa taidetarvikkeisiin. Kotona vanhemmat löytävät ne ja viskaavat takkaan, koska aikaa ei pidä hukata turhanpäiväisyyksiin. Sinua tuo ei tietenkään hidastaisi, mutta ehkä jotain muuta henkilöä kylläkin.

No sitten ryhdytään taitelijaksi vaikka hieman vanhemmalla iällä. Mutta tottahan se on, että tuskinpa se ihminen menestyy jos heti ensimmäisestä vastaankäymisestä lannistuu.

Kuinka moni tekee 6-kymppisenä ison läpimurron taiteen parissa? Harva.

Et ehkä käsitä että kyse ei ole ensimmäisestä vastoinkäymisestä, jos vastatuulta on ollut estämässä taideuralle suuntaamista pienestä lapsesta aikuisuuteen asti ympäristön kielteisten asenteiden takia.

Onhan näitä https://theabundantartist.com/5-late-bloomers-that-changed-the-art-worl…

Ajattelen sen niin, että tärkeintä on se työ mitä menestyksen pohjaksi on tehnyt. Sitten jos/kun se onni potkaisee, olet valmis.

Tais olla Thomas Jefferson kun sanoi (ulkomuistista):  I believe in luck and find that harder I work, more luck I will get.

Eli kyllä se kova yrittäminen saa aikaan tilanteita, joita monet sanovat hyväksi onneksi. 

Itse sain kotoa lähtiessäni mukaani 200 metriä etumatkaa. Molemmat vanhemmat ryyppäs käytännössä joka päivä ja olivat koulutustasoltaan duunareita (kaikki kunnia duunareille!).  Nyrkkiä sai väistellä äitiä puolustellessa...

Itselleni moinen tulevaisuus ei tuntunut omalta, joten päätin lukea itseni dippainssiksi. Se päätös vaati lukion suorittamisen, pääsykokeisiin lukemisen evakossa (että sai vähän lukurauhaa) ja tietty itse korkeakouluopinnot.  Samalla tietty töitä tehden, että sai homman rahoitettua.  Töihin pääsin kävelemällä paikalliseen firmaan, esittelemällä itseni ja kertomalla mitä tulevaisuudelta haluan.  Ujona tyyppinä toi otti koville, mutta kun olin reenannut tuon "pitchin" peilin edessä moneen kertaan, olin ilmeisesti riittävän vakuuttava, joten sain osa-aikatöitä.

Koulu oli mennyt ihan jees ja kun tietty jutteli eri tyyppien kanssa tuolla työpaikalla, niin kohta olinkin jo tutoroimassa matikkaa ja fysiikkaa muutamien työkavereiden lapsille = lisäansioita

jos pysähtyy tähän ja miettii tuuria... no ehkä se, että asuin paikkakunnalla, jossa oli yritys - kaikilla ei välttis oo niin. Niin ja työkavereilla lapsia...

Korkeakoulu luonnollisesti oli hyvä paikka luoda suhteita, jotka on sittemmin kantanut pitkälle työelämään.  Opiskelijabileistä löytyi ex-tyttöystävä, nykyinen vaimo, jonka kanssa on pidetty yhteistä taloutta 30 vuotta.  Tuuria ehkä, että nainen löytyi ja että molemmat on joustavia luonteeltaan...

Sittemmin töihin pääsin hyväksi havaitulla tavalla, eli esittelemällä itseni eri firmojen edustajille, kertomalla mihin suuntaan meinaan opiskelujani viedä ja että olisiko tulevaisuuden osaajalle tarvetta (mahdollisesti myös opiskeluita heidän tarvitsemaan suuntaan muokkaamalla). Töitä löytyi ja ekalla työnantajalla menikin sitten 12 vuotta.  Loppuihin työpaikkoihin onkin sitten headhuntattu, eli ei ole tarvinnut enää hakea.  Tuuria noissa lienee se, että sopivia kontakteja on tullut vuosien saatossa vastaan suoraan tai niiden jo luotujen suhteiden kautta.  Kaikkien työnatajien palveluksessa olen tehnyt itseni kehittämissuunnitelman, eli kuinka ajattelin kouluttautua töiden ohella ja firman eduksi. 

Nyt on työelämää takana reilut 25 vuotta ja matkalla on tullut perheen lisäksi raksattua pari taloa ja yksi mökki. Ihan kivasti on mennyt. Okei, sellaisia 50-70h/vko töitäkin on tullut tehtyä tarvittaessa pidempiäkin pätkiä, mutta taas välillä kuten ne kuuluisat ellun kanat.

Kolme kertaa olen joutunut onnettomuuteen, jossa olis henki voinut mennä, mutta lienee sitä hyvää tuuria, ettei niin käynyt. Vai onko ollut huonoa tuuria, että on ylipäänsä sinne joutunut?

Oman elämäni kohdalla pystyn samaistumaan Jeffersonin sanontaan, että tuuri lisääntyy huomattavasti kovan työn kautta.

Yllttävän paljon hyviä asioita tapahtuu jo pelkästään sillä, kun menee esittelemään itsensä "miten voisin olla avuksi" - asenteella.

Kävin viimeksi Tuurissa 1999 joten siitä on aikaa

Jos on saavuttanut nuorena paljon, ollut sinnikäs, tehokas, hyvä ihminen ja puurtaja niin myöhemmin kohtaama epäoikeudenmukaisuus, epäonni ja kaikki pahuus musertaa entistä enemmän koska tietää mitä elämä voisi olla ilman kaikkea samalla kertaa kohtaamaa epäonnea.

Täällä edelleen sitkeästi oletetaan, että ihminen voi valita toimintansa. Ei voi. Minä olen ollut ahkera ja eteenpäin pyrkivä koko elämäni, mutta kyllä se on ihan täysin geneettistä. En minä ole sitä valinnut, enkä pystyisi valitsemaan, jos geenini eivät pakottaisi minua aktiiviseksi.

Ei ihmisellä ole mitään tahtoa, jolla voisi valita.

Työnsaannissa ja työelämässä pärjää paljon paremmin, jos sattuu olemaan vaikusvaltaisia kontakteja. Nepotismi on auttanut monia hyviin virkoihin, vaikka omia avuja ja saavutuksia on vähän. Politiikkaan osallistuminen avaa ovia ja nostaa osaamisen statusta, kun osaa tyhjän puhumisen jalon taidon.

Jos työpaikkaan on vaikka 100 hakijaa, niin jonkun täytyisi osata erottaa sinut siitä joukosta parhaana, mutta valitettavasti valinta hyvin harvoin kohdistuu siihen parhaaseen kandidaattiin!

Jos on oikeuskanslerin perhetuttu ja osaa ranskaa, voi päästä vaikka VTV:n pääjohtajaksi!

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Sinulla olikin hyvä tuuri kun sait hyvät vanhemmat! Moni muu ei saanut, koska eivät olleet yhtä onnekkaita kuin sinä.

Ihminen ei valitse kortteja mitkä hänelle jaetaan se on täysin tuurista kiinni, mutta itse päättää miten pelaa niillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään. 

Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa. 

On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.

Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.

Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.

Asenne ei kuitenkaan ole pelkkä valinta. Ihminen saa luonteensa aika pitkälle geeneistä ja joidenkin on paljon helpompi olla reippaita, yrittelijäitä ja sinnikkäitä kuin toisten. Esim. ihan vain ujous voi asettaa ihmisen elämään monenlaisia esteitä ja hidasteita.

Ujokin oppii käyttäytymään niin ettei ujoutta edes huomaa, jos on motivaatiota harjoitella.

Mutta aina on helpompi syyttää kaikkia muita, vaikka menestyneillä ei kaikilla suinkaan ole ollut hyviä lähtökohtia. Muuten voisikin tulla mieleen, että valtaosan vääristä päätöksistä onkin tehnyt ihan itse .

Niin kauan kun vika on muissa, ei toivoa ole, koska muita ei voi muuttaa. Kehitystä tapahtuu vasta kun unohtaa tuurit ja muiden lähtökohdat.

Sinä et sitten tiedä, mitä ujous on. Ei kyse ole mistään valinnasta, vaan ominaisuudesta, jonka kanssa voi opetella elämään, mutta oikeasti hyvin ujosta ihmisestä ei juuri koskaan tule edes kovalla harjoittelulla sellaista ihmistä, joka rohkeasti heittäytyy juttusille tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikki ujouden voittamiseksi tehtävä työ on myös poissa jostain muusta. Se aika, jonka ujo käyttää sopeutumiseen ja ujoutta vastaan toimimiseen, on muilla käytettävissä vaikkapa uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Ujolle ihmisille vieraiden ihmisten seurassa oleminen on rasittavaa ja stressaavaa, kun taas jollekin toiselle sama tilanne on rentouttava ja miellyttävä.

Mitäpä jos itse opettelisit olemaan vaikkapa matemaattisesti lahjakas, erinomainen kuvanveistäjä tai vaikkapa huippuluokan pikajuoksija. Valitse sellainen tavoite, jossa et ole luontaisesti hyvä. Kerro sitten, kuinka hyvin onnistuit. Väitteesi on melkein verrattavissa siihen, että sanot vaikkapa aivovammapotilaalle, että kunhan riittävän kovasti yrität, aivovamma katoaa.

Monia asioita voi opetella, mutta luontaisilta kyvyiltään keskinkertaisesta ei koskaan tule todellista huippua edes kovalla työllä.

Jos joka päivä harjoittelisin tuntikausia juoksemista, matematiikkaa tai kuvanveistoa niin todennäköisesti olisin ennen pitkää erittäin hyvä niissä. En ehkä maailman paras, mutta huomattavasti parempi kuin keskivertohenkilö. Itsellä tosin  ei ole intohimoa noihin asioihin niin en halua uhrata aikaa tuollaiseen.

Niin, jos harjoittelisit tuntikausia joka päivä, se olisi pois jostain muusta. Eli ihan kuten edellinen kirjoitti. Jos haluat menestyä tekemällä asiaa X ja se menestyminen vaatii lisäksi rohkeaa ja välitöntä esiintymiskykyä, voit harjoitella sitä esiintymistä tunteja päivässä ja tulla hyväksi siinä, mutta siihen asiaan X ei riittänytkään aikaa. No, asiat eivät lopulta ole näin yksinkertaisia. Jos on kovin ujo, ei kannata valita alaa, jolla siitä on suurta haittaa. Ja jos on luonteeltaan yksin viihtyvä, siitä voi olla etuakin, jos malttaa sitten keskittyä harjoittelemaan asiaa X, eikä ole koko ajan liehumassa jossain toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Kyllä Toven lahjat olisi huomattu siellä maitotilallakin ja pääseehän sieltäkin isommille areenoille,voihan sieltä lähettää postissa kuvia jne.

Nykypäivän Tove varmaan huomaisi mahdollisuuksia ympärillään, osuisi ehkä kannustava kuvisopettaja jne., mutta työtä se vaatisi extra-määrän. Toven omana aikana tämä olisi ollut vielä vaikeampaa. 1910-20-luvulla kuhmolaisella maitotilalla ei tyttö olisi ehkä edes tiennyt mikä on taidemaalari... Äitini on syntynyt 1940 maatilan tytöksi, eikä hänellä ollut edes aikaa tehdä läksyjä, kyllä se aika meni talon töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Kyllä Toven lahjat olisi huomattu siellä maitotilallakin ja pääseehän sieltäkin isommille areenoille,voihan sieltä lähettää postissa kuvia jne.

Jos ei ole varaa postimerkkeihin, piirtämis- tai maalaustarvikkeisiin?

No sitten hankitaan niitä varoja, kynät ja postimerkit eivät paljon maksa. Moni kuuluisa näyttelijäkin on aloittanut esim. tarjoilijana. Pääministerimme oli Siwan kassa.

Ok, nuori kyky tekee hommia lastenvahtina saadakseen rahaa taidetarvikkeisiin. Kotona vanhemmat löytävät ne ja viskaavat takkaan, koska aikaa ei pidä hukata turhanpäiväisyyksiin. Sinua tuo ei tietenkään hidastaisi, mutta ehkä jotain muuta henkilöä kylläkin.

No sitten ryhdytään taitelijaksi vaikka hieman vanhemmalla iällä. Mutta tottahan se on, että tuskinpa se ihminen menestyy jos heti ensimmäisestä vastaankäymisestä lannistuu.

Kuinka moni tekee 6-kymppisenä ison läpimurron taiteen parissa? Harva.

Et ehkä käsitä että kyse ei ole ensimmäisestä vastoinkäymisestä, jos vastatuulta on ollut estämässä taideuralle suuntaamista pienestä lapsesta aikuisuuteen asti ympäristön kielteisten asenteiden takia.

Todellakin. On ihan eri asia syntyä kannustavaan perheeseen ja luoda itsestään hyvä ja realistinen mielikuva ja sitten nuorena tai aikuisena kuulla yksi tyrmäävä kommentti ulkopuoliselta kuin imeä itseensä pikkulapsesta asti se "totuus", että vaikka maalaaminen on turhaa ja tyhmää, ainakaan minä en osaa maalata ym. Sitä ei kutsuta yksittäiseksi vastoinkäymiseksi, se on osa identiteettiä. Toki mitä tahansa voi muuttaa, mutta aika hemmetinmoisen voiman se vaatii, eikä sellaista yksinkertaisesti ole suurimmalla osalla ihan normaaleista ihmisistä. Ei edes monilla menestyvistä ihmisistä; jos heillä on ollut hyvä lapsuus, ei sellaista ole ikinä tarvinnutkaan. Toki jotain ponnistelua ja hatunnosto siitä, mutta on pakko muistaa, etteivät lähtökohtamme ole samanlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Työhönottotilanteessa voi olla todella pienestä kiinni.

Jos oletetaan edelleen, että on samantasoiset hakijat:

Ulkonäkö, jos jollain hakijalla on edullisempi ulkonäkö joka vetoaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen positiivisesti.

Jos jollain hakijalla on ulkonäkö, joka taas vaikuttaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen negatiivisesti.

Jos työhön vaaditaan määrätyn tyyppinen ja ulkoisesti edustava ihminen niin ulkonäöllä on selkeä vaikutua valintaan.

Tai jos ulkonäkö on niin tavallinen ja huomaamaton ettei jää mieleen tai herätä mielenkiintoa niin tänä ihminen saatetaan ohittaa.

Tuttuus ja suhteet jos hakijalla on yksi tai useampi tuttu joka on tuttu tai jonkun tutun tuttu saati hakijalla on vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia niin vaikuttaa valintaan.

Jos hakijalla ei ole tuttuja, vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia valintaraadissa sekin vaikuttaa valintaan.

Jne. Jo näin lyhyt otanta näyttää miten jo työpaikan saamisessa tuurilla ja hyvällä tai huonolla onnella on osuutensa.

Meidän cittarissa noin 90% työntekijöistä on 18-24 vuotiaita nättejä nuoria naisia ja kauppias on noin 55 vuotias mies onkohan se sattumaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhönottotilanteessa voi olla todella pienestä kiinni.

Jos oletetaan edelleen, että on samantasoiset hakijat:

Ulkonäkö, jos jollain hakijalla on edullisempi ulkonäkö joka vetoaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen positiivisesti.

Jos jollain hakijalla on ulkonäkö, joka taas vaikuttaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen negatiivisesti.

Jos työhön vaaditaan määrätyn tyyppinen ja ulkoisesti edustava ihminen niin ulkonäöllä on selkeä vaikutua valintaan.

Tai jos ulkonäkö on niin tavallinen ja huomaamaton ettei jää mieleen tai herätä mielenkiintoa niin tänä ihminen saatetaan ohittaa.

Tuttuus ja suhteet jos hakijalla on yksi tai useampi tuttu joka on tuttu tai jonkun tutun tuttu saati hakijalla on vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia niin vaikuttaa valintaan.

Jos hakijalla ei ole tuttuja, vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia valintaraadissa sekin vaikuttaa valintaan.

Jne. Jo näin lyhyt otanta näyttää miten jo työpaikan saamisessa tuurilla ja hyvällä tai huonolla onnella on osuutensa.

Meidän cittarissa noin 90% työntekijöistä on 18-24 vuotiaita nättejä nuoria naisia ja kauppias on noin 55 vuotias mies onkohan se sattumaa vai ei.

Ei välttämättä hyvä juttu voi kauppiaan työteho olla huono

Tässä ketjussa puhutaan aika paljon rahasta ja menestymisestä työelämässä. Ottaisin esille kuitenkin erään toisenlaisen asian, nimittäin rakkauden. Sen eteen et voi tehdä mitään, löydätkö elämässäsi aitoa sellaista vai et ja päädytkö hyvään parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa. Paino sanalla aito, ihan ok parisuhteen voi halutessaan etsimällä etsiä kuka tahansa. Minulla on ollut aivan uskomattoman huono tuuri rakkaudessa eikä sille muuta selitystä ole. Se tuntuu ikävältä.

Koska tuuri on monesti liian helppo ja löysä selitys, jota tarjotaan, ettei toiset olisi kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Olethan sattunut syntymään paikkaan, jossa voit tavoitella päämääriäsi.. Se on tuuria. Ja että olet ollut terve.

Minä olen saanut työpaikkani suhteilla, tosin olen myös täysin pätevä työhöni. Suosittelija suositteli työhönottajalle, koska tunsi minut ennestään. Sain vakituisen viran, jossa olen vieläkin. Jos en olisi tuntenut tuota tyyppiä, tuskin olisin vieraalla paikkakunnalla saanut virkaa. Tässä yksi esimerkki työnsaannista, josta ei paljon puhuta ääneen.