Muita, joilla lastenhoitoapua ei sukulaisilta saatu?
Meidän perheessämme lastenhoitoapua ei koskaan laskettu sukulaisten varaan koska he asuivat joko liian kaukana, olivat liian vanhoja tai kiireisiä auttaakseen. Voi sanoa, että keskimäärin yhtenä päivänä vuodessa tuota apua on heiltä saatu.
Viittaan tällä siihen, että välillä lehdistä saa lukea juttuja siitä jossa kiukutellaan sitä, kun sukulaiset eivät voi ottaa lapsia tyyliin joka viikonloppu. Meillä ollaan huilailtu vuoroperiaatteella ja hyvin on toiminut, asenteestahan se on kiinni, kun vaihtoehtoja ulkopuolisen lapsenvahdin ohella ei ole ollut.
Miten teillä muilla?
Kommentit (53)
Ei ollut, asuivat kaukana. Meillä oli kyllä hyviä lapsenvahteja. Laitoin vain lapun taloyhtiön ilmoitustaululle ja tutustumiskäytien jälkeen asia oli selvä.
Aina kun oli iltamenoa, kysyin, kenelle sopisi vaikka ensi tiistaina 19 - 23 ja aina löytyi joko opiskelijatyttö tai eläkeläistäti. 10€/h oli opiskelijalle mieluinen raha.
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Esikoinen oli mummolassa hoidossa noin vuoden kun menin töihin. Toinen (ikäeroa 4 vuotta) lapsi ei ole ollut koskaan kenelläkään sukulaisella hoidossa, puhumattakaan seuraavista.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.
Hyvinvointivaltiosen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta. Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.
1980-luvulla alettiin puhumaan itsetunnosta ja se teki suomalaisista pelkkiä narsisteja.
Esikoinen oli aina välillä pari tuntia kerrallaan ja kaksi kertaa yökylässäkin äidilläni silloin kun oli 2-4v. Äiti sairastui jo silloin, mutta jaksoi välillä ottaa tyttöä hoitoon. Äiti kuoli kun tyttö oli 5v. Kaksi nuorempaa eivät ole koskaan olleet hoidossa sukulaisilla tai tuttavilla. Äiti oli meidän ainoa apu. Ilman hoitoapua mentiin koko lasten lapsuus. Nyt ovat jo teinejä.
Itse on hoidettu, eikä se ole haitannut. Eniten pelottaa se, että kun lapsillani ei ole ollut suuren suvun ja yhteisöllisyyden mallia pienenä, eivät he osaa myöskään sellaista luoda, ja itseltäni jäävät mahdolliset lapsenlapset arjen ulkopuolelle sitten aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.
1980-luvulla alettiin puhumaan itsetunnosta ja se teki suomalaisista pelkkiä narsisteja.
Ilmiö lähti kasvuun, kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoin valtaamaan alaa ja siitä tuli kaikkien oikeus, enää ei esim tarvittu isovanhempia ottamaan lapsista koppia, että vanhemmat voisivat käydä töissä. Ennen oltiin suhteessa esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt vain kun tarvitaa jotain joka tyydyttää niitä omia narsistisia tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli mummolassa hoidossa noin vuoden kun menin töihin. Toinen (ikäeroa 4 vuotta) lapsi ei ole ollut koskaan kenelläkään sukulaisella hoidossa, puhumattakaan seuraavista.
Meillä loppui kaikki ympäristön tuki sen kolmannen lapsen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.
Jeo ja only in Finland naiset työskentelevät vanhoiksi asti. En todellakaan jaksa tehdä työtä ja hoitaa lapsenlapsia sen lisäksi. Onneksi ei tarvitsekaan.
Huvittava ajatus, jos jakaa saman DNA:n olisi jotenkin "velvoitettu" hoitamaan.
Vanhemmat asuu 450 km päässä, joten ei todellakaan ole ollut mitään käytännön apua heistä, luonnollisista syistä. Hyvin sitä olen totaaliyyhoona ilman moista apua pärjännyt, lapset jo kouluikäisiä nyt. Eivätkä ole olleet koskaan muussa hoidossa kuin ihan päiväkodissa toki mun työpäivien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.
Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.
1980-luvulla alettiin puhumaan itsetunnosta ja se teki suomalaisista pelkkiä narsisteja.
Ilmiö lähti kasvuun, kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoin valtaamaan alaa ja siitä tuli kaikkien oikeus, enää ei esim tarvittu isovanhempia ottamaan lapsista koppia, että vanhemmat voisivat käydä töissä. Ennen oltiin suhteessa esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt vain kun tarvitaa jotain joka tyydyttää niitä omia narsistisia tarpeita.
Ennen lapset syntyi osaksi yhteisöä, nyt äidin tärkeyden tunteen välikappaleeksi, jonka avulla päteä. Munkin äiti saa siskoltani vähintään viisisivuisen ohjekirjan mitä saa tehdä, syödä, jne., kun hänen universumin kiintotähti tulee hoidettavaksi. Tuntuu, kuin nämä vanhemmat luulisivat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.
Jo on... Jos ei lapsia jaksa kasvattaa itse, niin sitten sitten voi maksaa lastenhoitajalle. Vähän sama asia kuin rahassakin, jokaisen on syytä tulla toimeen omillaan (ja omilla rahoillaan). Ei sukulaisten eikä yhteiskunnan kuulukaan autaa itseaiheutetuissa tilanteissa. Menkää töihin!
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli aina välillä pari tuntia kerrallaan ja kaksi kertaa yökylässäkin äidilläni silloin kun oli 2-4v. Äiti sairastui jo silloin, mutta jaksoi välillä ottaa tyttöä hoitoon. Äiti kuoli kun tyttö oli 5v. Kaksi nuorempaa eivät ole koskaan olleet hoidossa sukulaisilla tai tuttavilla. Äiti oli meidän ainoa apu. Ilman hoitoapua mentiin koko lasten lapsuus. Nyt ovat jo teinejä.
Jokaisen oma valinta hankkia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat asuu 450 km päässä, joten ei todellakaan ole ollut mitään käytännön apua heistä, luonnollisista syistä. Hyvin sitä olen totaaliyyhoona ilman moista apua pärjännyt, lapset jo kouluikäisiä nyt. Eivätkä ole olleet koskaan muussa hoidossa kuin ihan päiväkodissa toki mun työpäivien aikana.
Nythän rippileirejäkin on lyhennetty viikonlopun mittaisiksi, kun lapset ovat ekaa kertaa yötä pois sieltä kotoa, eivätkä pärjää koko viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli mummolassa hoidossa noin vuoden kun menin töihin. Toinen (ikäeroa 4 vuotta) lapsi ei ole ollut koskaan kenelläkään sukulaisella hoidossa, puhumattakaan seuraavista.
Meillä loppui kaikki ympäristön tuki sen kolmannen lapsen myötä.
Kuka alkaa montaa toisen lasta hoitamaan vapaaehtoisesti. Jää oma elämä elämättä
Ei me sukulaisilta olla saatu hoitoapua, mutta ystäväpiirin kanssa ollaan kyllä vastavuoroisesti otettu hoitoon toistemme lapsia.
Ei meillä ole mitään tarvetta tunkea lapsia sukulaisille hoitoon. Toki siis saadaan tarvittaessa lapset mummolaan, mutta yritetään käyttää näitä lastenhoitopalveluja vain kun niitä on aivan pakko käyttää. Eli ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja aina ennalta sovitusti.
Muutoin ollaan lasten kanssa aina liikkeellä. En itse koe lasten seuraa mitenkään raskaaksi. Toki meillä on molemmilla kerran viikossa oma harrastus ja joskus siihen liittyviä menoja, eli ei koko ajan kyyhötetä vain perheen kesken.