Suomalaisia kummitteluja
Vanhan tarinan mukaan jos menee jouluyönä Vanhalle suurtorille Turussa, pystyy näkemään siellä mestattujen vankien kallojen muodot pimeässä.
Mutta parhaat räyhänhenget löytyy saman kaupungin rakennuksista. Mm. Tähtitornissa kummittelee itsemurhan tehnyt tutkija, pääkirjaston kellarissa tekee edelleen työtään entinen kirjastonhoitaja, ja tietty Turun linnassa on monta ihan näyttäytyvää aavetta.
Mitä kuuluisia kummitteluja muualla Suomessa on?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu puhuu vainajahenkien olemassaolosta, eikä sitä kiellä.
Me ihmiset voimme siis kokea niitä. Ainoastaan se pitää tietää että Raamatun mukaan niitä ei saa ruveta palvomaan tai alkaa pitämään herranaan.
Jumala on näiden henkien yläpuolella ja toki tulisi tavoitella sitä Jumalan tahtoa.
Mutta me tavalliset kuolevaiset koetaan kaikkea jännää täällä maan päällä, myös noita ihme henkityyppejä. Niiden kokemisessa ei ole mitään syntiä, ne vain koetaan koska meillä on meidän vaistot.
Että en tiedä mitä jotkut täällä keuhkoaa.
Mielenkiintoista tämäkin, kiitos että kerroit! Sanooko Raamattu mitään henkien kanssa kommunikoinnista?
Enkä nyt tarkoita mitään tietoista yhteydenottamista (itse en edes uskaltaisi yrittää), vaan että jos jossain kohtaa tällaisen hengen, niin onko turvallista kysyä niiltä jotain? Mutta toisaalta, en varmaan uskaltaisi sitäkään...
En nyt tähän hätään edes löydä mitään kohtaa missä tuosta sanottaisiin raamatussa. Kaiketi turvallisinta siis jättää kysymättä. :D Hmm. alankin tutkia tätä aihetta.
-uskis
Tuosta N. B: n toimittamisesta tuonilmasiin niinkuin raja-karjalalaiset sanovat. Olin E:n isän nimen kirjoittanut väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kummitukset ovat Turussa ja Helsingissä?
Tokihan niitä on muuallakin. Vilkkaissa ihmispaikoissa on vain enemmän näkijöitä tai kokijoita.
Esim. Valtioneuvoston linnassa kuuluu vieläkin Suomen-syöjän Nikolai Bobrikovin raskaat askeleet kun hän kulkee portaikossa. Eugen Shauman ampui Bobrikovin 16. kesäkuuta 1904.
Helsingin Tokoinrannassa nykyisen kahvila Piritan alueella oli 1800-luvulla ilotalo Gröna Helvete (näitä oli ilmeisesti useampia samannimisiä koska joutuivat muuttamaan paikkaa).
Eräs juoppo isä möi alaikäisen tyttärensä ilotaloon. Tytär surmasi itsensä syksymällä Eläintarhan lahteen hukuttautumalla.
Syysöinä voi kuulla tuon onnettoman tyttären itkua siinä missä nyt (rannalla) kulkee se kävely- ja pyörätie.
Kirjotin väärin. Ensin Sc ja sitten hauman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kummitukset ovat Turussa ja Helsingissä?
Tokihan niitä on muuallakin. Vilkkaissa ihmispaikoissa on vain enemmän näkijöitä tai kokijoita.
Esim. Valtioneuvoston linnassa kuuluu vieläkin Suomen-syöjän Nikolai Bobrikovin raskaat askeleet kun hän kulkee portaikossa. Eugen Shauman ampui Bobrikovin 16. kesäkuuta 1904.
Helsingin Tokoinrannassa nykyisen kahvila Piritan alueella oli 1800-luvulla ilotalo Gröna Helvete (näitä oli ilmeisesti useampia samannimisiä koska joutuivat muuttamaan paikkaa).
Eräs juoppo isä möi alaikäisen tyttärensä ilotaloon. Tytär surmasi itsensä syksymällä Eläintarhan lahteen hukuttautumalla.
Syysöinä voi kuulla tuon onnettoman tyttären itkua siinä missä nyt (rannalla) kulkee se kävely- ja pyörätie.
Kirjotin väärin. Ensin Sc ja sitten hauman.
Ihmettelette ehkä mikä tämä E.S. jankutus on.
Olen toissapäivästä lähtien yrittänyt oikaista, milloin lyhyillä, milloin pitemmillä viesteillä
että, kirjoitin Eugenin sukunimen väärin. Jostain syystä ylläpitö tuuttui kovatti kun yritin kirjoittaa tuon sukunimen oikein.
Onko teille koskaan käynyt samantapaista? Voi olla että tätäkään kommenttia ei julkaista.
Hvitträskin kartanossa toimivassa museossa Kirkkonummella kummittelee Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo.
Isopappani sanoi että meni vaarinsa taloon yöpymään ja häntä alkoi joku yöllä kiskomaan jalasta kun yritti nukkua, kuin olisi yrittänyt kiskoa pois sängystä. Vaari oli tokaissut että emäntä ei tykkää että hänen sängyssään nukutaan... (emäntä oli siis kuollut) meni sitten mutisemaan itsekseen, vissiin rauhoittelemaan emäntää. Tämä tapahtui Sysmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon itse että täällä seurassamme on olentoja (edesmenneitä?) Joita emme näe, mutta jotka pystyvät kyllä viestimään kanssamme halutessaan.
Uskon että moni myös auttaa meitä tai vie tätä maailmaa tiettyyn suuntaan.Raamattu kieltää vainajahenkien kanssa kommunikoinnin, koska se voi saastuttaa ihmisen.
Raamattuhan, varsinkin V. T kieltää oikeastaan kaiken mitä ihminen voi tehdä. Paitsi poikansa uhraamisen tulella, muiden kansojen tappamisen ja insestin.
Ei nyt kummittelu, mutta kerronpa edes jossakin.
Olin metsässä kävelyllä, lunta oli jo hyvin maassa.
Tunnistan erilaiset eläinten jäljet hangessa, kuten peuran, hirven, jäniksen, oravan, jne. Mutta näin hangessa jäljet, jotka jäivät mietityttämään.
Kuin aivan pienet jalanjäljet, vastaten kooltaan ehkä vauvaikäisen ihmisen jalanjälkiä. Kärjessä samanlainen "kaari" (en tiedä nyt parempaa sanaa), kuin ihmisen varpaiden muodossa.
Melkoisilla harppauksilla myös mennyt, eli askelväli laaja, kuin olisi esim. juossut.
Jäljet jatkuivat jonkin matkaa, kunnes hanki rakoili mustikanvarpujen yms. takia niin, ettei niitä enää näkynyt.
Vähän kyllä tuli mietittyä yöllä, kun katseli ikkunasta sinne pimeään metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa on huvittavasti: vainajahenget jotka supisevat ja mumisevat...
Aika monesti tekevät juurikin niin.
Seinäjoen museoalueella yhdessä rakennuksessa henkilökunta kuullut tuollaista hiljaista puhetta, en nyt muista minkä niminen rakennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näistä monet on usein toistuvia, niin miksköhän ei oo yhtään kunnon videoo kukaan kuvannu? Feikattuja kyllä kaikki paikat täynnä.
Miten videoit oman kammottavan olosi aina jossain tietyssä paikassa? Se paikka vaan henkii jotain todella pahaa, tunnet että et ole yksin ja sua tarkkaillaan.
Me olimme road tripillä Lapissa 20 vuotta sitten poikaystävän, nykyisen aviomiehen kanssa ja kun kahvi alkoi puskea läpi eikä huoltista missään joten vaadin miehen ajamaan tien sivuun. Äkkiä tuli voimakas ahdistus, lähes paniikki, tunsin jonkun läsnäolon. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ei edes poroja. Viimeiset tipat meni pikkareihin kun vedin vain housut ylös ja kirjaimellisesti syöksyin autoon.
Täällä Oulussakin on tähtitorni, jossa väitetään kummittelevan. Nuori opiskelijapoika oli hypännyt kuolemaansa kun tyttö oli jättänyt. Alakerran kellarissa oli pidetty naisvankeja, joiden itku ja huuto kuulemma kuuluu tänäkin päivänä.
Tarinoita riittää, mutta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Ehkä onneksi.
Juu, tuo alkuperäinen kommentoija ei kertonut missä kohti Stålarminkatua kummittelee, siellä on puutaloja päästä päähän. Mutta itse ainakin pistän juoksuksi siinä kohtaa kun tullaan Stålarminkadun ja Tervahovinkadun kohdille.
Jos jossain muulla kohdin tätä katua kummittelee niin uskon senkin. Mutta Tervahovinkatu jättää pelkän kammottavan olon välillä jopa valoisina kesäiltoina.
-se jolta kysyit[/quote]
Miten ne ihmiset sitten pystyvät asumaan niissä puutaloissa, jos pelkkä kadulla käveleminenkin aiheuttaa jo ahdistusta? Tarkoitukseni ei ole siis pilkata vaan pohdiskelen tässä muuten vain. Luulisi, että niissä ei kukaan pystyisi asumaan tulematta hulluksi, jos niissä oikeasti kummittelisi. Vai eivätkö he vain välitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu puhuu vainajahenkien olemassaolosta, eikä sitä kiellä.
Me ihmiset voimme siis kokea niitä. Ainoastaan se pitää tietää että Raamatun mukaan niitä ei saa ruveta palvomaan tai alkaa pitämään herranaan.
Jumala on näiden henkien yläpuolella ja toki tulisi tavoitella sitä Jumalan tahtoa.
Mutta me tavalliset kuolevaiset koetaan kaikkea jännää täällä maan päällä, myös noita ihme henkityyppejä. Niiden kokemisessa ei ole mitään syntiä, ne vain koetaan koska meillä on meidän vaistot.
Että en tiedä mitä jotkut täällä keuhkoaa.
Mielenkiintoista tämäkin, kiitos että kerroit! Sanooko Raamattu mitään henkien kanssa kommunikoinnista?
Enkä nyt tarkoita mitään tietoista yhteydenottamista (itse en edes uskaltaisi yrittää), vaan että jos jossain kohtaa tällaisen hengen, niin onko turvallista kysyä niiltä jotain? Mutta toisaalta, en varmaan uskaltaisi sitäkään...
En nyt tähän hätään edes löydä mitään kohtaa missä tuosta sanottaisiin raamatussa. Kaiketi turvallisinta siis jättää kysymättä. :D Hmm. alankin tutkia tätä aihetta.
-uskis
Oisko tästä jotain?
Tässä on vanhempi ketju aiheesta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4059397/listataan-suomalaisia-paikkoja-…
Tottesundin kartano, Maksamaa / Vöyri. Siellä harhailee onneton Valkea Rouva.
https://yle.fi/a/3-7431194
https://www.vora.fi/ko-kulttuuri-ja-vapaa-aika/tottesundin-kartano
https://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/museo/55-tottesundin-k…
Vuojoen kartano, Eurajoki
https://yle.fi/a/3-8181233
https://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2017/03/22/historian-kuisketta…
Yläneen kartano, Yläne
http://aaveidenmaailma.blogspot.com/
https://keskustelu.suomi24.fi/t/5654814/turun-alueen-kummituspaikat
Keminmaan vanha kirkko, Hatanpään kartano, Karvaselän kämppä, Puotinkylän kartano jne...
https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/2016102122496652
Vierailija kirjoitti:
Mä henk. koht. tunsin tän kirjastonhoitajan. Olen ollut töissä Turun kaupungin kirjastossa hyllyapinana. Mut laitettiin tonne kellariin joinain aamun hakuvuoroina yksinäni, ja aina tervehdin ensin kummitusta ja sit koko ajan kun hain kellarista varauksia lauleskelin, koska en halunnut kuulla tai nähdä mitään weird shittii.
Vei siivouskärrystäni vessanpesuaineen, kun julistin etten usko häneen.
Vierailija kirjoitti:
Entisenä turkulaisena olen tietoinen näistä kummitteluista. Pääkirjaston kellariin ei tietääkseni ihan jokainen työntekijä uskalla edes mennä.
En epäile näitä tarinoita yhtään vaikka kovan teknologian mies olenkin. Historiallisessa kaupungissa sattuu ja tapahtuu.
Kellarissa on nykyään hyvin valaistu pukuhuone.
Turun linnassa kävelee joskus vanha nainen, joka katsoo pistävästi silmiin. Hänet on nähty myös ikkunassa, kun se osa linnaa oli remontissa.
Just näin. On olemassa feikkivideoita joilla saadaan klikkauksia, mutta ei sitä oikeasti kummittelun tunnetta saa johonkin takkenteelle.