Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisia kummitteluja
01.12.2022 |
Vanhan tarinan mukaan jos menee jouluyönä Vanhalle suurtorille Turussa, pystyy näkemään siellä mestattujen vankien kallojen muodot pimeässä.
Mutta parhaat räyhänhenget löytyy saman kaupungin rakennuksista. Mm. Tähtitornissa kummittelee itsemurhan tehnyt tutkija, pääkirjaston kellarissa tekee edelleen työtään entinen kirjastonhoitaja, ja tietty Turun linnassa on monta ihan näyttäytyvää aavetta.
Mitä kuuluisia kummitteluja muualla Suomessa on?
Kommentit (158)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tampereella on monta paikkaa, joissa kerrotaan kummittelevan. Yksi niistä on Hatanpään kartano, jonka yläkerroksista kuuluu aavemaisia askelia ja pianon soittoa. Sen puistossa kuulemma kummittelee salaperäinen ratsumies sekä vaalea-asuinen nainen, joka itkee Turkin sodassa kuollutta sulhastaan. Lisäksi siellä vaeltaa tummanharmaaseen pukuun sonnustautunut apea mies, jonka arvellaan olevan toinen kartanossa 1900-luvun alussa asuneista veljeksistä. Fedi Idman oli kartanonherra, nuorempi Nils työskenteli pankinjohtajana. Ja kavalsi vuosikymmenten ajan pankkinsa rahoja, kunnes jäi lopulta kiinni. Nils joutui kuritushuoneelle, veljensä lainoja taannut Fedi taas menetti omaisuutensa."
Oiii näitä oli mahtava lukea!
Ite tiedän Turun saaristosta sellaisen saaren jota sanotaan hirtetyn miehen saareksi. Pieni saari jossa mieheltä paloi mökki jonka jälkeen hän hirtti itsensä "hattumäntyyn". Mänty näyttää siltä kuin olisi mies hattu päässä. Sen voi bongata jos menee veneellä Luonnonmaalta Airistolle päin.
Saaren mies kummittelee siellä edelleen, ei monikaan uskaltaisi viettää yötä hattumännyn luona pimeässä saaressa. Sen lisäksi saaren ranta on karikkoinen joten sinne ei edes helpolla pääse vaikka laituri on yhtä pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Tarkoitat varmaan 200 vuotta...
Vuojoen kartano Eurajoella on aika mahtava kummituskohde. Siellä hissit liikkuu itsekseen ja edesmennyt kartanonherra koputtelee oville. Siellä oli aikoinaan joku pikkutyttö pudonnut syntymäpäivänään porrastasanteelta alas kiivettyään porraskaiteelle ja kuollut. Tämä pikkutyttö kummittelee siellä myös. On siellä vaikka millä mitalla muutakin, nämä nyt tuli ekana mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kulki kummitus Turunläänin Lapis. Suutrinkallioo pisin menee joko vanha Hilda tai hänen veljensä. Mut ne ol hyväntahtosii eläissäs ja samanmoisii aftooelämässäs, siel on hyvä henki. Mä ainaki nukun parhaat unet siin mökis sillon ku sinne saan mennä.
Näyttelijä Urho Somersalmi Hgin kansallisteatterissa. Monet näyttelijät nähneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatsastani kuuluu omituisia ääniä iltaisin. Heh. kuukauden ryyppyputki tekee kovaa jälkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa on kummitellut muuallakin. Runosmäessä oli aikoinaan autio omakotitalo, jossa asui räyhähenki. Karkotti raivollaan kaikki taloon yrittävät.
Myös Stålarminkadun puutaloissa kummitteli, asunnossa ei mikään perhe kauaa asunut. En tiedä miten nykyään on.
Oikeesti?? Oon asunut Martissa 15 vuotta ja aina kun kävelen Stålarminkadulla tyyliin juoksen pari korttelia. Siis ilta-aikaan vaikka on koira mukana.
Jännää, kertoisitko lisää? Koet siis jotain pelottavaa niiden kortteleiden kohdalla? Entisenä turkulaisen atämä kiinnostaa, vaika asuinkin tosi tylsässä lähiössä - tai ehkä just siksi!
Juu, tuo alkuperäinen kommentoija ei kertonut missä kohti Stålarminkatua kummittelee, siellä on puutaloja päästä päähän. Mutta itse ainakin pistän juoksuksi siinä kohtaa kun tullaan Stålarminkadun ja Tervahovinkadun kohdille.
Jos jossain muulla kohdin tätä katua kummittelee niin uskon senkin. Mutta Tervahovinkatu jättää pelkän kammottavan olon välillä jopa valoisina kesäiltoina.
-se jolta kysyit
Mielenkiintoista! Olet varmaan jotenkin vastaanottavainen tuollaiselle energialle. Mitähän siinä korttelissa on mahtanut tapahtua...
En haluais olla kyllä vastaanotin. :D Koirallekin tulis rauhallisemmat lenkit kun akka ei ravaa hihnan toisessa päässä. Ainakaan nykyinen koirani ei aisti yhtään mitään noissa kohdin, ainoastaan minä. Liekö pääkopassani surisee? Mutta inhoan myös sitä koululle johtavaa poikkitietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs minä olen sanomaan missä kummittelee?
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijä Urho Somersalmi Hgin kansallisteatterissa. Monet näyttelijät nähneet.
Tää taustatarina onkin synkkä... tappoi vaimonsa ja itsensä vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Molemmat näyttelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijä Urho Somersalmi Hgin kansallisteatterissa. Monet näyttelijät nähneet.
Tää taustatarina onkin synkkä... tappoi vaimonsa ja itsensä vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Molemmat näyttelijöitä.
Tiietäänkö siitä vaimon tappamisesta muuta kuin että Urho oli mieleltään järkkynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijä Urho Somersalmi Hgin kansallisteatterissa. Monet näyttelijät nähneet.
Tää taustatarina onkin synkkä... tappoi vaimonsa ja itsensä vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Molemmat näyttelijöitä.
Tiietäänkö siitä vaimon tappamisesta muuta kuin että Urho oli mieleltään järkkynyt?
Mä kans haluaisin tietää. Oliko tapauksesta silloin poliisin kertomus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menikö kukaan katsomaan niitä pääkalloja Turun vanhalle Suurtorille aattoyönä?
Vierailija kirjoitti:
Menikö kukaan katsomaan niitä pääkalloja Turun vanhalle Suurtorille aattoyönä?
No jos ensi vuonna sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa on kummitellut muuallakin. Runosmäessä oli aikoinaan autio omakotitalo, jossa asui räyhähenki. Karkotti raivollaan kaikki taloon yrittävät.
Myös Stålarminkadun puutaloissa kummitteli, asunnossa ei mikään perhe kauaa asunut. En tiedä miten nykyään on.
Oikeesti?? Oon asunut Martissa 15 vuotta ja aina kun kävelen Stålarminkadulla tyyliin juoksen pari korttelia. Siis ilta-aikaan vaikka on koira mukana.
Jännää, kertoisitko lisää? Koet siis jotain pelottavaa niiden kortteleiden kohdalla? Entisenä turkulaisen atämä kiinnostaa, vaika asuinkin tosi tylsässä lähiössä - tai ehkä just siksi!
Juu, tuo alkuperäinen kommentoija ei kertonut missä kohti Stålarminkatua kummittelee, siellä on puutaloja päästä päähän. Mutta itse ainakin pistän juoksuksi siinä kohtaa kun tullaan Stålarminkadun ja Tervahovinkadun kohdille.
Jos jossain muulla kohdin tätä katua kummittelee niin uskon senkin. Mutta Tervahovinkatu jättää pelkän kammottavan olon välillä jopa valoisina kesäiltoina.
-se jolta kysyit
Mielenkiintoista! Olet varmaan jotenkin vastaanottavainen tuollaiselle energialle. Mitähän siinä korttelissa on mahtanut tapahtua...
En haluais olla kyllä vastaanotin. :D Koirallekin tulis rauhallisemmat lenkit kun akka ei ravaa hihnan toisessa päässä. Ainakaan nykyinen koirani ei aisti yhtään mitään noissa kohdin, ainoastaan minä. Liekö pääkopassani surisee? Mutta inhoan myös sitä koululle johtavaa poikkitietä.
Ymmärrän täysin! En ole asiantuntija mutta jotkut sanovat, että "vastaanottimena olemisesta" voi myös kieltäytyä. Siis sanomalla mielessään, ettei halua aistia mitään pelottavaa. Eihän henki saa tulla pyytämättä liian lähelle kun ei elävätkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu puhuu vainajahenkien olemassaolosta, eikä sitä kiellä.
Me ihmiset voimme siis kokea niitä. Ainoastaan se pitää tietää että Raamatun mukaan niitä ei saa ruveta palvomaan tai alkaa pitämään herranaan.
Jumala on näiden henkien yläpuolella ja toki tulisi tavoitella sitä Jumalan tahtoa.
Mutta me tavalliset kuolevaiset koetaan kaikkea jännää täällä maan päällä, myös noita ihme henkityyppejä. Niiden kokemisessa ei ole mitään syntiä, ne vain koetaan koska meillä on meidän vaistot.
Että en tiedä mitä jotkut täällä keuhkoaa.
Mielenkiintoista tämäkin, kiitos että kerroit! Sanooko Raamattu mitään henkien kanssa kommunikoinnista?
Enkä nyt tarkoita mitään tietoista yhteydenottamista (itse en edes uskaltaisi yrittää), vaan että jos jossain kohtaa tällaisen hengen, niin onko turvallista kysyä niiltä jotain? Mutta toisaalta, en varmaan uskaltaisi sitäkään...
En nyt tähän hätään edes löydä mitään kohtaa missä tuosta sanottaisiin raamatussa. Kaiketi turvallisinta siis jättää kysymättä. :D Hmm. alankin tutkia tätä aihetta.
-uskis
Olen samaa mieltä, viisainta olla ottamatta yhteyttä. Mutta teoreettinen kysymys: jos sattuisi tapaamaan onnettoman sielun, joka ei tahdo olla välitilassa, niin eikö sellainen pitäisi auttaa lepoon, jo ihan lähimmäisenrakkaudesta?
Vanha juttu, mutta kerrankin ei maksumuurin takana: Oulun keskustan kummitustaloja
https://www.kaleva.fi/haamut-viihtyvat-keskikaupungilla/2167738
tässä lisää
Ja eilen luin tämän, tosin menee tuonne Haukiputaan pohjoisosiin, sekin on tosin nykyään Oulua:
Helsingin entinen sotilassairaala Tikka. Siellä kummittelee entinen sotilas, nimeltään taisi olla Jukka. Oli ainakin hyvin siellä työskennelleiden tiedossa, kun itse olin siellä opiskeluaikana kesätöissä osastoapulaisena. Kuului askelia tyhjällä käytävällä, koputteli oveen, jätti jalan jälkiä vastapestyyn lattiaan kun muita ei ollut paikalla, saattoi kaataa myös kahvikupin. Tuli sellainen olo, että Jukka ei ollut "hyvä" tai rauhallinen aave, vaan pikemminkin hänellä oli pahat mielessä. Tai sitten sitä vaan otti päähän olla aave. Kesätöiden lopulla rupesi jo pelottamaan sinne pukuhuoneisiin meneminen - kun sinne käveli käytävää pitkin näki hyvin, ettei käytävällä ollut muita. Heti oven suljettua kuuluivat seinän takaa askeleet, ja pian joku myös koputti oveen. Muutaman kerran sen oven avasin vain huomatakseni, ettei käytävällä ollut ketään. Näin oli ainakin 10v sitten, en tiedä, josko Jukka on sitten saanut rauhan.
Itkujutut on yleisiä. Kuulemma Salon ja lähiseudun metsissä itkevät sinne haudatut sisällissodan uhrit.