Lue keskustelun säännöt.
Aion tänään jättää miesystäväni, koska en jaksa säätöä hänen lastensa kanssa.
01.12.2022 |
Mies on sanonut, että haluaa kanssani naimisiin.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Millaista teillä on sitten ollut lasten kanssa?
Onko sulla ap omia lapsia?
Oikein mitään ei voi suunnitella yhdessä. Joka toinen viikko on käytännössä pois pelistä. Joka toinen viikko pitäisi olla parisuhdeaikaa, mutta silloinkin mies kuskaa lapsia joskus harrastuksiin ja lasten äiti saattaa yhtäkkiä kysymättä kärrätä lapset isänsä luokse viikonloppuna. Ei riitä mulle parisuhteeksi.
Minulla ei ole lapsia.ap
Ymmärrän sua täysin. Kannattaa lopettaa tuo suhde, koska se ottaa enemmän kuin antaa.
Itse olen myös lapseton. Ihan tarkoituksella olen valinnut ja luonut itselleni rauhallisen ja seesteisen arjen. Ja siihen ei todellakaan kuulu lapset, eikä tule koskaan kuulumaan.
Valitettavasti on vaikea löytää oman ikäistä lapsetonta naista tai miestä.
Tuo sinun/teidän arki kuulostaa siltä, että sen sanelee lapset ja ukon exä. Ei noin. Löydät ja ansaitset parempaa. Sinuna jättäisin ukon säätämään lastensa ja exänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua aina OKSETTAA lukea näitä eronneiden perheellisten juttuja!!!
Niistä paistaa niin läpi aina sellainen pohjaton ITSEKKYYS!!!!
Ihmiset elää sellaista heti-mulle-kaikki-tänne-ja-äkkiä-elämää! Pitää saada parisuhde ja lapsia ja sitten alkaakin jo jäätävä valitus siitä OMAN ajan ja OMAN elämän puutteesta ja kohta lapset onkin sitten siinä raossa, että KUKAAN EI OIKEIN HALUA NIITÄ! Ehkä just ja just saadaan sovittua se hetki, kun ne on PAKKO ottaa, mutta ei sitten ainakaan yhtään enempää, kun on se uusi parisuhde ja "rakkaus" siinä jo odottelemassa ja on tärkeämpääkin tekemistä!
Ja monet menee tätä samaa rallia vielä monta kierrosta!!!!
Sitten ihmetellään, kun LAPSET VOI HUONOSTI!!!
Voi että, mistähän tuo mahtaakaan johtua????
Ai niin, tietenkin siitä, kun YHTEISKUNTA EI KANNA VASTUUTA LAPSISTA!!!!
HYI OLKOON! KATSOKAA PEILIIN IHMISET! JA TE, JOTKA ETTE OIKEASTI OLE VALMIITA LUOPUMAAN YHTÄÄN MISTÄÄ, ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA! NE IHAN OIKEASTI TARVITSEVAT HUOLENPITOA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten vaikka: tottakai vietän joulun lasten kanssa perinteisesti ja jopa ex on läsnä. Ja vietän kesäloman lasten kanssa ja sitten jos jää aikaa, uuden miehen. Jne.
Miksi ihmeessä olet eronnut jos ex on niin tärkeä?
Kyllä tämä palsta on täynnä tyhmiä ihmisiä.
Ei tuossa sanottu että ex on tärkeä, vaan että hän on LÄSNÄ jouluna. Varmaankin koska hän on lapsille tärkeä. Minä ymmärrän hyvin, ja on tosi hienoa jos ern jälkeen pystyy säilyttämään niin hyvät välit, että lasten kanssa voidaan edelleen viettää yhteisiä juhlapyhiäkin.
Miten sun mielestä uusperheissä pitäisi toimia? Jokainen menee omalle exälleen? Tai kasataan kaikki uusperheen kotiin? Myös exän nyxän exän nyxä jne? Minkä perheen traditioilla joulu vietetään?
Hölmö kysymys. Ex-vaimo päättää tietenkin kaikkien puolesta miten joulu vietetään.
sopimuspaperi, joka toinen vuosi sun muut lomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton äitipuoli, ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat ensin. MUTTA... Tässähän onkin se jännä juttu, että mitä tuo "lapset ensin"-lausahdus tarkoittaa kenellekin. Minun mielestäni nämä asiat eivät ole sitä:
- Exän pyynnöstä otetaan lapset, kun ei ole oma vuoro
- Lasten pyynnöstä vaihdetaan kotia miten sattuu
- Erovanhemmalla ei ole yhtään aikaa seurustelukumppanilleen."Lapset ensin" ei tarkoita helikopteroivaa, ripustautuvaa kasvatustyyliä, eikä exän mielistelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsen TARPEISTA (ei haluista, vaan tarpeista) huolehditaan ennen muita.
Mutta siis mitä pahaa siinä on, että exän pyynnöstä ottaa lapset joskus? Miksi ei ottaisi? Kai nyt normaali vanhempi mielellään asuisi lastensa kanssa enemmän kuin puolet ajasta? Ja jos ei ole muutamaan päivään nähnyt, niin eikö se ole kiva, jos saa extra-aikaa lasten kanssa?
Ja kyllä minäkin olen eronnut, mutta sanonpahan vaan, että puolin ja toisin on onnistunut sopia luonapitoja tarpeen mukaan normaaliaikataulusta poiketen.Ihan ihme selitystä tässäkin ketjussa jonkun teatterilipun peruuntumisesta, varalla olemisesta jne. Ethän sä nyt sille illalle ota lapsia, jos sulla on joku meno, vaan ainoastaan, jos sulle sopii. Siis pointti on se, että ollaan exän kanssa sovittu, että lastenhoitajaa tarvittaessa ensisijaisesti kysytään toiselta vanhemmalta ja vasta sitten muita hoitajia, jos toiselle vanhemmalle ei sovi. Ihan siksi, ettei kumpikaan erityisesti halua olla jatkuvasti viikkoa erossa lapsista, varsinkaan jos ei ole mitään tähdellistä muutakaan tekemistä.
Ja tottakai voi varata vaikka reissun itselleen. Sitten vaan sanoo exälle, että nyt ei sovi. Ei ole draamaa.
Ihan ihme asennetta, ettei koskaan haluaisi päivääkään enempää viettää oman lapsensa kanssa, kun mitä huoltajuussopparissa lukee. Olis kannattanut jättää lapset tekemättä, jos asenne on tuo.
Meilläkin sovittiin että joustetaan. Joustaminen tarkoitti exälle sitä että minä joustan, ja jos en jousta niin isyyteni haukutaan pilalle. Hänen taas ei tarvinnut joustaa koska sopimuksessahan lukee että lapset ovat tuon ajan minulla. Kyllä, minulla on todellakin se asenne nykyään että hoitakoon itse omalla vuorollaan. Itkuahan siitä exälle syntyi, ja pilaan hänen elämänsä kun en hoida lapsia sopimuksen(joka on tehty hänen halujensa mukaan) ulkopuolella. Kuitenkaan hän ei halua sopimusta muuttaa, koska elarit pienenisivät.
Täh? Siis se joustaminen on ihan täysin vapaaehtoista, eikä siitä kukaan mitään itke. Kysymys: Pystyisitkö ottamaan lapset tiistaina? Vastaus: Sori, tiistai ei käy. / Joo, sopii kyllä. Ei vaadi mitään enempää.
Meillä tosiaan molemmilla on ollut tarpeita vaihtaa päiviä (työmatkoja, muita menoja jne.). Olisi ihan sanonko-mistä, jos joustoa ei löytyisi yhtään, vaan pitäisi toisen viikolla leikkiä, ettei mitään lapsia ole olemassakaan. Enkä ikinä ottaisi puolisoa, joka sellaista asennetta vaatisi. Tottakai otan lapset mun luo, jos exällä on menoa ja mulla ei.
Kirjoittaja numero 244 osuit niin naulan kantaan kirjoituksessasi! Itse myös aina jaksan ihmetellä, miksi ihmiset lisääntyvät, jos sen ensimmäisen kohdalla on jo rankkaa. Sitten erotaan ja tehdään uuden kanssa rakkauslapsi. Siinä sitten yritetään pyörittää sitä rumbaa. Kaikilla paha ja stressaantunut olo. Ja eniten kärsii lapset!
Ja kun jaksaminen on vaakalaudalla, niin syytetään yhteiskuntaa. Ihan kuin nykypäivänä ei haluta/osata ottaa vastuuta omista valinnoista.
Ja sellainen on vielä pakko sanoa, että jos mies ei halua lasta, tai muuten vaan epäröi, niin pillereiden syömistä ei lopeteta "iloisen yllätyksen" toivossa. Kivittäkää. Aivan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua aina OKSETTAA lukea näitä eronneiden perheellisten juttuja!!!
Niistä paistaa niin läpi aina sellainen pohjaton ITSEKKYYS!!!!
Ihmiset elää sellaista heti-mulle-kaikki-tänne-ja-äkkiä-elämää! Pitää saada parisuhde ja lapsia ja sitten alkaakin jo jäätävä valitus siitä OMAN ajan ja OMAN elämän puutteesta ja kohta lapset onkin sitten siinä raossa, että KUKAAN EI OIKEIN HALUA NIITÄ! Ehkä just ja just saadaan sovittua se hetki, kun ne on PAKKO ottaa, mutta ei sitten ainakaan yhtään enempää, kun on se uusi parisuhde ja "rakkaus" siinä jo odottelemassa ja on tärkeämpääkin tekemistä!
Ja monet menee tätä samaa rallia vielä monta kierrosta!!!!
Sitten ihmetellään, kun LAPSET VOI HUONOSTI!!!
Voi että, mistähän tuo mahtaakaan johtua????
Ai niin, tietenkin siitä, kun YHTEISKUNTA EI KANNA VASTUUTA LAPSISTA!!!!HYI OLKOON! KATSOKAA PEILIIN IHMISET! JA TE, JOTKA ETTE OIKEASTI OLE VALMIITA LUOPUMAAN YHTÄÄN MISTÄÄ, ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA! NE IHAN OIKEASTI TARVITSEVAT HUOLENPITOA!
Täysin samaa mieltä. Olen eroperheen lapsena syyllistänyt äitiäni että miksi valitsit sellaisen puolison lapsien tekoon mikä suhde ei kestänyt. Piti heti kiireellä tehtailla ihan heti lapsia tutustumatta siihen mieheen vähän pidempään jolloinka olisit sen luonteen nähnyt.
Isäni ei maksanut elatusmaksuja vaan antoi ne veronmaksajien maksettavaksi. Teki pimeitä töitä ja nosti työttömyyskorvaukset. Teki huimia summia pimeillä töillä ja meille lapsille ei antanut yhtään mitään. Sossu maksoi sen hautajaisetkin kun se oli juonut ihan kaikki. Se tuli kerran meille sairaana kun halusi vielä lapsensa nähdä ja mieheni heitti sen ulos että tuollainen luuseri lähtee alta aikayksikön täältä sillä mieheni suojelee minua.
Kyllä, ihan samaa mieltä kirjoittaja 244 kanssa. Minusta suurin osa tuttavistani ja työkavereistani ovat eronneet ja käyvät tuota samaa loputonta kehää heitellen lapsiaan vanhemnalta toiselle. Ihmeellistä että kukaan ei näytä oppivan mitään. Kai se on tosiaan sitä itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Luit ja vastasit kuitenkin.
No joo, eipä tässä voi kuin todeta AP:lle, että juokse nyt ja h*****n kovaa, kun vielä voit! Näitä juttuja kun täällä lukee, niin vähemmälläkin järjellä varustettu tajuaa, että sellaiseen p****n ei missään nimessä kannata vapaaehtoisesti laittaa itseään! Se on loputon kehä, koska vaikka lapsetkin kasvavat, niin aina voi kinata juhlapyhistä, häistä, hautajaisista ja varsinkin sitten lapsenlapsista!
Antaa niitten, jotka ovat itsensä tuohon tilanteeseen työntäneet, selvitellä keskenään ja nautitaan itse erilaisista asioista elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä tämän sivun kirjoittajien kanssa.
Itse en koskisi pitkällä tikullakaan lapsellisiin miehiin, joiden eksät säätää ja aina puljataan. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä lapsettomana en olisi ikinä huolinut sellaista miestä jolla on jo perhe perustettuna. Menköön sellainen äijä perheensä tykö ja pitäköön perheestään huolta kun sellaisen on perustanut tai olkoon yksin jos suhteensa on sörssinyt.
Minun ei tarvitse olla lasten takia mikään kakkonen jolle heruu jostain välistä aikaa varsinkaan kun minulla ei ole lapsia etusijalla. Eri asia jos kummallakin on lapsia etusijalla niin silloin olisi tasajako niin ettei toinen jäisi heikommalle sijalle.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vanhempi myös toisen vanhemman vuoroviikolla. Itsekin äitinä vien lapsia harrastuksiin ja lapset käyvät täällä isänkin viikolla.
Mihin väliin tunget seurustelusuhteesi?
Näin vuoroviikkoisänä vastaan, että seurustelu on tällä hetkellä mitä on. Lapset menee aina etusijalle ja tämä asunto on heidän kotinsa sekä minä heidän isänsä joka hetki, ei vain joka toinen viikko.
Eli huollat ja hoidat lapsia milloin vaan, silloinkin kun on oma vapaaviikkosi?
Jo sanana vapaaviikko, saa sen kuulostamaan siltä että lapset olisivat kauhea rasite, joista on saatava vapaata. Moni eronnut vanhempi kokee asian niin että JOUTUU pakon edessä olemaan säännöllisesti viikon erossa lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton äitipuoli, ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapset tulevat ensin. MUTTA... Tässähän onkin se jännä juttu, että mitä tuo "lapset ensin"-lausahdus tarkoittaa kenellekin. Minun mielestäni nämä asiat eivät ole sitä:
- Exän pyynnöstä otetaan lapset, kun ei ole oma vuoro
- Lasten pyynnöstä vaihdetaan kotia miten sattuu
- Erovanhemmalla ei ole yhtään aikaa seurustelukumppanilleen."Lapset ensin" ei tarkoita helikopteroivaa, ripustautuvaa kasvatustyyliä, eikä exän mielistelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsen TARPEISTA (ei haluista, vaan tarpeista) huolehditaan ennen muita.
Mutta siis mitä pahaa siinä on, että exän pyynnöstä ottaa lapset joskus? Miksi ei ottaisi? Kai nyt normaali vanhempi mielellään asuisi lastensa kanssa enemmän kuin puolet ajasta? Ja jos ei ole muutamaan päivään nähnyt, niin eikö se ole kiva, jos saa extra-aikaa lasten kanssa?
Ja kyllä minäkin olen eronnut, mutta sanonpahan vaan, että puolin ja toisin on onnistunut sopia luonapitoja tarpeen mukaan normaaliaikataulusta poiketen.Ihan ihme selitystä tässäkin ketjussa jonkun teatterilipun peruuntumisesta, varalla olemisesta jne. Ethän sä nyt sille illalle ota lapsia, jos sulla on joku meno, vaan ainoastaan, jos sulle sopii. Siis pointti on se, että ollaan exän kanssa sovittu, että lastenhoitajaa tarvittaessa ensisijaisesti kysytään toiselta vanhemmalta ja vasta sitten muita hoitajia, jos toiselle vanhemmalle ei sovi. Ihan siksi, ettei kumpikaan erityisesti halua olla jatkuvasti viikkoa erossa lapsista, varsinkaan jos ei ole mitään tähdellistä muutakaan tekemistä.
Ja tottakai voi varata vaikka reissun itselleen. Sitten vaan sanoo exälle, että nyt ei sovi. Ei ole draamaa.
Ihan ihme asennetta, ettei koskaan haluaisi päivääkään enempää viettää oman lapsensa kanssa, kun mitä huoltajuussopparissa lukee. Olis kannattanut jättää lapset tekemättä, jos asenne on tuo.
Meilläkin sovittiin että joustetaan. Joustaminen tarkoitti exälle sitä että minä joustan, ja jos en jousta niin isyyteni haukutaan pilalle. Hänen taas ei tarvinnut joustaa koska sopimuksessahan lukee että lapset ovat tuon ajan minulla. Kyllä, minulla on todellakin se asenne nykyään että hoitakoon itse omalla vuorollaan. Itkuahan siitä exälle syntyi, ja pilaan hänen elämänsä kun en hoida lapsia sopimuksen(joka on tehty hänen halujensa mukaan) ulkopuolella. Kuitenkaan hän ei halua sopimusta muuttaa, koska elarit pienenisivät.
Täh? Siis se joustaminen on ihan täysin vapaaehtoista, eikä siitä kukaan mitään itke. Kysymys: Pystyisitkö ottamaan lapset tiistaina? Vastaus: Sori, tiistai ei käy. / Joo, sopii kyllä. Ei vaadi mitään enempää.
Meillä tosiaan molemmilla on ollut tarpeita vaihtaa päiviä (työmatkoja, muita menoja jne.). Olisi ihan sanonko-mistä, jos joustoa ei löytyisi yhtään, vaan pitäisi toisen viikolla leikkiä, ettei mitään lapsia ole olemassakaan. Enkä ikinä ottaisi puolisoa, joka sellaista asennetta vaatisi. Tottakai otan lapset mun luo, jos exällä on menoa ja mulla ei.
Pystytkö yhtään kuvittelemaan, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä? Kaikkien exät eivät ota ei -vastausta kovin hyvin.
Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!
Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on täysin järjen vastaista, että vanhemmat väittävät rakastavansa lapsiaan, mutta tappelevat aiba siitä, että kumpi JOUTUU niitä pitämään!
Jos se rakkaus oikeasti olisi suurempaa, kuin itsekkyys, kaikki huoltajuuskiistathan käytäisiin juuri päinvastoin siitä, kuka SAA pitää lapsia enemmän!
No tämä!
Mulla mm. yksi tuttu, jolla lapset kolmelle eri miehelle ja nyt kitisee jatkuvasti siitä, että kun ei missään kohtaa saa niistä rauhaa, kun eivät ole yhtä aikaa pois. NO OLISKO MITENKÄÄN VOINUT HARKITA ENNEN KUIN ALKOI NIITÄ TYÖNTÄÄ JOKAISEN VASTAANTULIJAN KANSSA????
Sain lapset kyllä ihan suosiolla. Kaikista ei ole äidiksi.
Aika hyvä tilanne, kun joka toisen viikon saisi viilettää omissa menoissaan 🤩
Minä lapsettomana en olisi ikinä huolinut sellaista miestä jolla on jo perhe perustettuna. Menköön sellainen äijä perheensä tykö ja pitäköön perheestään huolta kun sellaisen on perustanut tai olkoon yksin jos suhteensa on sörssinyt.
Minun ei tarvitse olla lasten takia mikään kakkonen jolle heruu jostain välistä aikaa varsinkaan kun minulla ei ole lapsia etusijalla. Eri asia jos kummallakin on lapsia etusijalla niin silloin olisi tasajako niin ettei toinen jäisi heikommalle sijalle.