Tuntemattomiin numeroihin kannattaa vastata Kuluttajaliiton pääsihteeri: Puhelujen välttelystä on tullut jo ongelma
https://yle.fi/a/74-20006577
Voi jäädä tärkeätkin puhelut väliin.
Huijareille voi aina lyödä luurin korvaan, ei niille Microsoft tuesta soittaville tarvitse edes mitään puhua. Ei tarvitse olla kohtelias.
Puhelinmyyjille jopa kannattaa vastata, jos heistä haluaa päästä eroon ja vaatia heitä merkkaamaan puhelinmarkkinointikielto. Ilman kielto yrittävät soitella aina uudestaan ja uudestaan, eri numerosta.
Kommentit (555)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kerta tai kaksi, kun olen yrittänyt puhelimitsi kutsua jonkun työhaastettuluun, mutta puhelimeen ei vastata vaan heti tulee viesti "kuka oot". Siirryn seuraavaan hakijaan. En rupea mitään viestejä naputtelemaan moisessa asiassa enkä muutenkaan halua palkata henkilöä joka ei uskalla asioida puhelimessa tuon vertaa.
Eli et palkkaa ollenkaan työssäolevia, vaan vain työttömiä? Työpäivän aikana useimmat eivät voi pitää henkilökohtaisen puhelimen ääniä päällä tai puhua siihen.
Sinänsä virkistävää, että joku haluaa palkata vain työttömiä!No eivätköhän töissä olevat ole yleensä aktiivisempia ja rohkeampia vastaamaan puhelimeen tai soittamaan takaisin ja työttömissä enemmän näitä epäluuloisia puheluiden välttelijöitä?
(jos numeroa ei näy, niin ei tuota Kuka oot-viestiäkään voi laittaa)
V*ttu mitä idiotismia. Jos ihminen on töissä, ei hän välttämättä VOI vastata OMAAN puhelimeen, mutta hylkää puhelun viestillä. Toki jos soittaja soittaa numeronnäytönesto päällä, ei viestillä pysty hylkäämään puhelua. Ja toki vois se hylkäysviesti olla fiksumpi kuin kuka oot? Toisaalta, jos sama outo numero soittaa vaikkapa 3 kertaa putkeen ja ehtii vasta 3: lla kerralla hylkäämään puhelun, voi olla, että tuollaiselle puhelinterroristille tekee mielikin vastata, että kuka h*lvetin i*iootti mua yrittää häiritä kesken töiden... Kun laittaa heti 1. yrityksen jälkeen viestin, voi sitten sopivassa välissä yrittää soittaa takaisin. Yleensä kuitenkin vähänkään vaativampaan hommaan rekryttävä voi olla vaikea tavoittaa puhelimitse aina. Kertoo myös paljon firman ilmapiiristä, jos oletetaan, että heille töihin hakenut pystyy vastaamaan puhelimeen aina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kerta tai kaksi, kun olen yrittänyt puhelimitsi kutsua jonkun työhaastettuluun, mutta puhelimeen ei vastata vaan heti tulee viesti "kuka oot". Siirryn seuraavaan hakijaan. En rupea mitään viestejä naputtelemaan moisessa asiassa enkä muutenkaan halua palkata henkilöä joka ei uskalla asioida puhelimessa tuon vertaa.
Henkilökohtaisesti en hae töihin tällä hetkellä, mutta en kyllä haluaisi töihin tuollaiseen yritykseen, jossa HR(?) ei arvosta hakijoita. Kohtelias pitää olla puolin ja toisin... Kukaan ei hae merkittävään työpaikkaan, jos käytöstavat on tuolla tasolla. Eli sinänsä, tuskin muutenkaan olisit palkannut henkilöä töihin, jos kyseessä vähänkään koulutusta ja ammattitaitoa vaativ tehtävä. Jos taas palkkaat puhelinmyyjiä tai puhelinaspaa, jonka tehtävänä on olla asiakkaalle töykeä, niin ehkä vakka kantensa valitsee, mutta...
Harva haluaa palkata noin sosiaalisesti rajoittunutta ja ahdistunutta firmaansa ettei uskalla puhelimeen vastata. Se on kylmä totuus eikä siitä miksikään muutu vaikka kuinka koittaisit selitellä että angstisi on jollain kumman tavalla tavoiteltava ominaisuus. -eri
Jos sitä "sosiaalisesti rajoittunutta ja ahdistunutta" ei kerran työpaikkaan edes haluta, miksi mesoat ikäänkuin olisi suurikin rikos, ettei tämä vastaa puhelimeen?
Ehkä siksi, että jos tämä pitää omaa käytöstään normaalina ja epäreiluna sitä, että on edelleenkin työtön?
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Nimenomaan kohteliasta olisi laittaa viesti, esimerkiksi näin sairaanhoitaja Virtanen
Meilahden päivystyksestä yritti tavoitella. Soitatteko numeroon y. Kiitos. Ainakaan itse en soita takaisin yhteenkään outoon numeroon, jos ei tule viestiä, että mistä on yritetty soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Nimenomaan kohteliasta olisi laittaa viesti, esimerkiksi näin sairaanhoitaja Virtanen
Meilahden päivystyksestä yritti tavoitella. Soitatteko numeroon y. Kiitos. Ainakaan itse en soita takaisin yhteenkään outoon numeroon, jos ei tule viestiä, että mistä on yritetty soittaa.
Ja se on ihan ok, että kun sitten soitat numeroon y, niin vastataan, että ei tietoa, miksi on soitettu ja sh Virtasen tavoitat ensi kerran neljän päivän päästä klo 22 alkaen, josko hän vielä muistaisi, miksi soitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
"mutta kukapa sitä viitsisi"
Sepä kertookin kaiken.Noin se suojatyösektorilla toimii. Oikeista työpaikoista saa vastaavalla mentaliteetilla potkut.
Kyse on priorisoinnista. Julkisessa terveydenhoidossa ei ole ylimääräistä henkilökuntaa tekemässä markkinointia ja yrittämässä tavoitella ihmisiä, koska asiakkaita on muutenkin jonoksi asti. Sen sijaan, että aika käytettäisiin vaikeasti tavoitettavien omaisten tavoitteluun, tehdään oikeita töitä ja hoidetaan potilaita. Sitä on vaikea ymmärtää, jos on ollut töissä vain yksityissektorilla, jossa rahaa käytetään valtavasti käsien heilutteluun ja kaikenlaiseen ylimääräiseen henkilökuntaan, jolla tietysti on aikaa vaikka lähettää savumerkkejä, jos joku asiakas sitä toivoo ja siitä maksaa. Verovaroista moista ei makseta.
Vaikeasti tavoitettavissa oleva omainen voisi olla vietin jälkeen hyvin yhteydessä sairaalaan. Ainakin itselleni on todella vaikeaa vastata puhelimeen juuri koskaan työpäivän aikana, koska asiakkaiden ollessa kyydissä, on omien puheluiden puhuminen kielletty. Voisi sitten tauolla soittaa. Yksi soittoyritys ja viesti perään, aikaa menee Max 2min, mutta jo 2 tai 3 soittoyritykseem menee sama aika, eikä ole mitään varmuutta, että tavoiteltu soittaa takaisin. Viestin saatuaan tuskin kukaan omainen jättää soittamatta. Priorisoinnissa sairaalalla ei ole varaa alkaa muita työpaikkoja opastamaan vaan päinvastoin pitäisi ottaa opiksi esimerkiksi poliisin toimintatapa. Yksi soittoyritys ja jos siihen ei vastaa, niin viesti perään.
Typerä artikkeli. Lisäksi tuossa vaaditaan, että yrittäjien pitäisi laittaa kuvansa nettiin, että kaikki näkevät miltä yrittäjä näyttää. Miksi ihmeessä? Tule asioimaan firmassamme, niin näet minkä näköistä väkeä meillä on.
Jos en tunnista numeroa niin soittajalla ei sitten ole minulle mitään asiaa. Aivan sama kuka minua yrittää tavoitella. Laittakoon teksitivestin tai vaikka postia. Ne minä luen mutta en välttämättä vastaa jos asia ei ole minulle tärkeä tai ei kiinnosta minua.
Ei mulle oikeen vieläkään ole auennnut että kenellä se ongelma on? Paitsi sillä kuluttajaliiton (vai mikä se oli) hepulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Viestillä voi ilmoittaa, että olemme koettaneet tavoitella ja ottaisitko yhteyttä.
Ei se ole vaikeaa.On se kohtuullisen työlästä. Virvellä on oikeasti työlästä kirjoittaa tekstiviestejä, sitten pitäisi etsiä numero, johon voi pyytää soittamaan takaisin, huolehtia, että siihen numeroon myöhemminkin vastaava tietäisi, miksi kyseistä ihmistä on tavoiteltu jne. Ei se sille seuraavaksi H3 tai Aku2 puhelimen käteensä saavalle ole mitenkään ilmeistä, miksi kukaan olisi aiemmin soittanut Satu Korhoselle eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta Satu Korhosen soittaessa etsiä käsiinsä tietoa, että Satu Korhosen äiti Marja-Liisa Virtanen oli saanut sairauskohtauksen ja oli edellisen vuoron aikana täällä hoidossa ja on nyt siirtynyt paikkaan X. Ja siihen viestiin taas ei saa kirjoittaa, että koskee Marja-Liisa Virtasta, koska tekstiviestitse ei saa paljastaa, että Marja-Liisa Virtanen on paikassa x hoidossa.
Paljon vähemmällä pääsee, kun kirjoittaa Marja-Liisan tietoihin, että omaista yritetty tavoittaa, ei vastaa puhelimeen.
On myös syytä ymmärtää, että sillä Marja-Liisan tilanteesta soittavalla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, onko Satu Korhonen edelleen Satu Korhonen, onko tiedoissa oleva puhelinnumero edelleen Satu Korhosen käytössä ja vaikka Satu lienee edelleen Marja-Liisan tytär (ellei sitten olekin nykyään poika), niin jos lähiomaisena onkin esim. puoliso, niin ei voi tietää ovatko edelleen toistensa puolisoita, jos Marja-Liisa ei juuri nyt ole kykenevä kertomaan. Toisin sanoen se omaisen yhteystieto voi olla aivan random-ihmisen puhelinnumero eli sinne ei voi lähettää yhtään mitään tilannetta selvittävää. Omaisen omiin tietoihin ei tietenkään voi mennä, eli jos soittopyyntö on jätetty ja Satu soittaa vaikka seuraavana aamuna, on hyvinkin saattanut olla tarpeen kuljettaa kahden vuonvaihdon yli paperilappua, jossa kerrotaan, että Satu Korhonen nimistä ihmistä on tavoiteltu koskien Marja-Liisa Virtasta ja Marja-Liisa Virtanen on siirtynyt paikkaan x ja Satu voi sinne soittamalla saada lisätietoja. Ja tämäkin on itseasiassa tietosuojarike, koska Marja-Liisan siirtyminen aivotapahtumayksikköön on terveystieto, joita näillä kahdella myöhemmällä vuorolla ei ole oikeus käsitellä, koska heillä ei ole hoitosuhdetta Marja-Liisaan. Tämä on juuri sitä kuuluisaa potilastietojen urkintaa, kun käsitellään Marja-Liisan asioita ilman hoitosuhdetta häneen.
Kerrotaan tämä vielä vaikkapa 10:llä, koska päivystyksestä muualle kuin takaisin kotiinsa jatkaneista potilaista karkeasti puolet ei ole kykeneväisiä ilmoittamaan omaisilleen itse, heistä n. kolmasosalla joku omainen ei jo tiedä sairaalaan joutumisesta ja näistä puolet omaisista ei vastaa puhelimeen.
Ei ole harvinaista, että omaiset saavat tietää sairaalaan joutumisesta vasta seuraavassa tai sitä seuraavassa siirrossa. Papereissa kyllä lukee, että omaista ei tavoitettu ja vastaanottava yksikkö, jos tämän huomaa, yrittänee kerran tai kaksi tavoittaa ja sitten taas seuraavassa yksikkösiirrossa sekä siirtävä että ehkä vastaanottavakin yksikkö, mutta jos puhelimeen ei vastata...
...eikä viestiä osata jättää. Vuonna 2022.
Puhelimeen ei osata vastata. Vuonna 2022.
Osataan kyllä, mutta se ei ole välttämättä mahdollista. Siksi arvostan nykyään hyvää palvelua, johon kuuluu, ettei vaan terrorisoida soittamalla uudestaan ja uudestaan, vaan jätetään viesti, mistä/miksi on soitettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Viestillä voi ilmoittaa, että olemme koettaneet tavoitella ja ottaisitko yhteyttä.
Ei se ole vaikeaa.On se kohtuullisen työlästä. Virvellä on oikeasti työlästä kirjoittaa tekstiviestejä, sitten pitäisi etsiä numero, johon voi pyytää soittamaan takaisin, huolehtia, että siihen numeroon myöhemminkin vastaava tietäisi, miksi kyseistä ihmistä on tavoiteltu jne. Ei se sille seuraavaksi H3 tai Aku2 puhelimen käteensä saavalle ole mitenkään ilmeistä, miksi kukaan olisi aiemmin soittanut Satu Korhoselle eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta Satu Korhosen soittaessa etsiä käsiinsä tietoa, että Satu Korhosen äiti Marja-Liisa Virtanen oli saanut sairauskohtauksen ja oli edellisen vuoron aikana täällä hoidossa ja on nyt siirtynyt paikkaan X. Ja siihen viestiin taas ei saa kirjoittaa, että koskee Marja-Liisa Virtasta, koska tekstiviestitse ei saa paljastaa, että Marja-Liisa Virtanen on paikassa x hoidossa.
Paljon vähemmällä pääsee, kun kirjoittaa Marja-Liisan tietoihin, että omaista yritetty tavoittaa, ei vastaa puhelimeen.
On myös syytä ymmärtää, että sillä Marja-Liisan tilanteesta soittavalla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, onko Satu Korhonen edelleen Satu Korhonen, onko tiedoissa oleva puhelinnumero edelleen Satu Korhosen käytössä ja vaikka Satu lienee edelleen Marja-Liisan tytär (ellei sitten olekin nykyään poika), niin jos lähiomaisena onkin esim. puoliso, niin ei voi tietää ovatko edelleen toistensa puolisoita, jos Marja-Liisa ei juuri nyt ole kykenevä kertomaan. Toisin sanoen se omaisen yhteystieto voi olla aivan random-ihmisen puhelinnumero eli sinne ei voi lähettää yhtään mitään tilannetta selvittävää. Omaisen omiin tietoihin ei tietenkään voi mennä, eli jos soittopyyntö on jätetty ja Satu soittaa vaikka seuraavana aamuna, on hyvinkin saattanut olla tarpeen kuljettaa kahden vuonvaihdon yli paperilappua, jossa kerrotaan, että Satu Korhonen nimistä ihmistä on tavoiteltu koskien Marja-Liisa Virtasta ja Marja-Liisa Virtanen on siirtynyt paikkaan x ja Satu voi sinne soittamalla saada lisätietoja. Ja tämäkin on itseasiassa tietosuojarike, koska Marja-Liisan siirtyminen aivotapahtumayksikköön on terveystieto, joita näillä kahdella myöhemmällä vuorolla ei ole oikeus käsitellä, koska heillä ei ole hoitosuhdetta Marja-Liisaan. Tämä on juuri sitä kuuluisaa potilastietojen urkintaa, kun käsitellään Marja-Liisan asioita ilman hoitosuhdetta häneen.
Kerrotaan tämä vielä vaikkapa 10:llä, koska päivystyksestä muualle kuin takaisin kotiinsa jatkaneista potilaista karkeasti puolet ei ole kykeneväisiä ilmoittamaan omaisilleen itse, heistä n. kolmasosalla joku omainen ei jo tiedä sairaalaan joutumisesta ja näistä puolet omaisista ei vastaa puhelimeen.
Ei ole harvinaista, että omaiset saavat tietää sairaalaan joutumisesta vasta seuraavassa tai sitä seuraavassa siirrossa. Papereissa kyllä lukee, että omaista ei tavoitettu ja vastaanottava yksikkö, jos tämän huomaa, yrittänee kerran tai kaksi tavoittaa ja sitten taas seuraavassa yksikkösiirrossa sekä siirtävä että ehkä vastaanottavakin yksikkö, mutta jos puhelimeen ei vastata...
...eikä viestiä osata jättää. Vuonna 2022.
Minkälainen viesti pitäisi jättää? Että soita numeroon x. Ja kun soitat, niin siellä vastataan, että ei ole mitään tietoa, mitä asia on ehkä koskenut, mutta soittele nyt lähiomaisesi vaikka läpi, jos joku heistä olisi ollut täällä hoidossa.
Sairaaloissa suurin osa numeroista on tehtävä- eikä henkilökohtaisia. Seuraava tehtävää hoitava ei voi tietää, miksi edellinen on soittanut jollekin ihmisille. Omaisen tiedoilla ei voi hakea potilaita, jokaisella lääkärillä ja hoitajalla on runsaasti potilaita, nykyisiä ja entisiä, he eivät muista edes potilaidensa nimiä, vielä vähemmän heidän omaistensa. On rajansa, kuinka monta lippulappua voi välittää eteenpäin ja kuinka monta vuoron vaihtoa koskien jo siirtyneitä potilaita. Lisäksi se on vähintäänkin kyseenalaista laillisuuden kannalta.
Kyse on vain asioiden organisoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Nimenomaan kohteliasta olisi laittaa viesti, esimerkiksi näin sairaanhoitaja Virtanen
Meilahden päivystyksestä yritti tavoitella. Soitatteko numeroon y. Kiitos. Ainakaan itse en soita takaisin yhteenkään outoon numeroon, jos ei tule viestiä, että mistä on yritetty soittaa.Ja se on ihan ok, että kun sitten soitat numeroon y, niin vastataan, että ei tietoa, miksi on soitettu ja sh Virtasen tavoitat ensi kerran neljän päivän päästä klo 22 alkaen, josko hän vielä muistaisi, miksi soitti?
Edelleen töiden organisointi on sairaalassa yleensä täysin pielessä. Yleensä jo se, että soitetaan tietystä sairaalasta ja pyydetään soittamaan takaisin saattaa kertoa ihmisille miksi on soitettu. Toki jollakin saattaa olla useampia henkilöitä, joiden lähiomainen on, mutta vain hoitajat osaavat tehdä asioista hankalampia kuin ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
"mutta kukapa sitä viitsisi"
Sepä kertookin kaiken.Noin se suojatyösektorilla toimii. Oikeista työpaikoista saa vastaavalla mentaliteetilla potkut.
Kyse on priorisoinnista. Julkisessa terveydenhoidossa ei ole ylimääräistä henkilökuntaa tekemässä markkinointia ja yrittämässä tavoitella ihmisiä, koska asiakkaita on muutenkin jonoksi asti. Sen sijaan, että aika käytettäisiin vaikeasti tavoitettavien omaisten tavoitteluun, tehdään oikeita töitä ja hoidetaan potilaita. Sitä on vaikea ymmärtää, jos on ollut töissä vain yksityissektorilla, jossa rahaa käytetään valtavasti käsien heilutteluun ja kaikenlaiseen ylimääräiseen henkilökuntaan, jolla tietysti on aikaa vaikka lähettää savumerkkejä, jos joku asiakas sitä toivoo ja siitä maksaa. Verovaroista moista ei makseta.
Vaikeasti tavoitettavissa oleva omainen voisi olla vietin jälkeen hyvin yhteydessä sairaalaan. Ainakin itselleni on todella vaikeaa vastata puhelimeen juuri koskaan työpäivän aikana, koska asiakkaiden ollessa kyydissä, on omien puheluiden puhuminen kielletty. Voisi sitten tauolla soittaa. Yksi soittoyritys ja viesti perään, aikaa menee Max 2min, mutta jo 2 tai 3 soittoyritykseem menee sama aika, eikä ole mitään varmuutta, että tavoiteltu soittaa takaisin. Viestin saatuaan tuskin kukaan omainen jättää soittamatta. Priorisoinnissa sairaalalla ei ole varaa alkaa muita työpaikkoja opastamaan vaan päinvastoin pitäisi ottaa opiksi esimerkiksi poliisin toimintatapa. Yksi soittoyritys ja jos siihen ei vastaa, niin viesti perään.
Voi olla, mutta ei siellä sairaalassa enää kukaan tiedä, miksi se omainen soittaa, ellei omainen itse tiedä. Aika usein tulee näitä puheluita, että minulle soitettiin sieltä. Siinä sitten kysytään, oletko viime aikoina ollut meillä hoidossa, ai et. No onko omaisesi meillä hoidossa, ai et tiedä, no en tiedä minäkään.
Kun Maija Meikäläinen soittaa, voin mennä katsomaan Maija Meikäläisen potilastiedoista, miksi hänelle on soitettu, jos hänelle on soitettu hänen omassa asiassaan ja jatkaa asian hoitamista. Tämä ei ole ongelma. Mutta jos Maija Meikäläiselle on soitettu Maijan omaisen asiassa ja Maija ei osaa itse kertoa, kuka tämä omainen on, ei minulla ole mitään keinoa tietää, miksi joku on soittanut Maijalle.
Maijalle soittaneella taas ei ole mitään keinoa kirjoittaa hyväksyttävällä tavalla Maijalle soittamisesta muualle kuin Maijan omaisen potilastietoihin. Hän ei myöskään saa mainita Maijalle jättämässään viestissä mitään siitä, mitä tai ketä asia koskee. Jos Maijan omainen esim. siirtyy pois yksiköstä, ei soiton tehnyt hoitaja saisi edes suusanallisesti mainita seuraavalle mitään Maijasta tai soitosta Maijan omaiselle. Tätä kieltoa rikotaan ja jätetään myös Post-It-lappuja, mutta kun niitä soittoja on yhdessä vuorossa paljon, ei niitä lappuja kovin kauan voi eteen päin välittää.
Esim. meille tulevista puheluista iso osa alkaa: tästä numerosta soitettiin, olitko se sinä tai tiedätkö, mikä oli asiana. Suurin osa on toki sisäisiä soittoja ja sitten vain kysellään, kuka on soittanut röntgeniin, lääkäri xy:lle, kotiutushoitajalle, labraan tai milloin mihinkin ja mikä oli asiana. Ja sisäiset takaisin soittajat tietysti ymmärtävät, miten homma toimii ja yrittävät soittaa ennen seuraavaa vuoron vaihtoa, jolloin soiton syyn tietävä on vielä paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
"mutta kukapa sitä viitsisi"
Sepä kertookin kaiken.Noin se suojatyösektorilla toimii. Oikeista työpaikoista saa vastaavalla mentaliteetilla potkut.
Kyse on priorisoinnista. Julkisessa terveydenhoidossa ei ole ylimääräistä henkilökuntaa tekemässä markkinointia ja yrittämässä tavoitella ihmisiä, koska asiakkaita on muutenkin jonoksi asti. Sen sijaan, että aika käytettäisiin vaikeasti tavoitettavien omaisten tavoitteluun, tehdään oikeita töitä ja hoidetaan potilaita. Sitä on vaikea ymmärtää, jos on ollut töissä vain yksityissektorilla, jossa rahaa käytetään valtavasti käsien heilutteluun ja kaikenlaiseen ylimääräiseen henkilökuntaan, jolla tietysti on aikaa vaikka lähettää savumerkkejä, jos joku asiakas sitä toivoo ja siitä maksaa. Verovaroista moista ei makseta.
Vaikeasti tavoitettavissa oleva omainen voisi olla vietin jälkeen hyvin yhteydessä sairaalaan. Ainakin itselleni on todella vaikeaa vastata puhelimeen juuri koskaan työpäivän aikana, koska asiakkaiden ollessa kyydissä, on omien puheluiden puhuminen kielletty. Voisi sitten tauolla soittaa. Yksi soittoyritys ja viesti perään, aikaa menee Max 2min, mutta jo 2 tai 3 soittoyritykseem menee sama aika, eikä ole mitään varmuutta, että tavoiteltu soittaa takaisin. Viestin saatuaan tuskin kukaan omainen jättää soittamatta. Priorisoinnissa sairaalalla ei ole varaa alkaa muita työpaikkoja opastamaan vaan päinvastoin pitäisi ottaa opiksi esimerkiksi poliisin toimintatapa. Yksi soittoyritys ja jos siihen ei vastaa, niin viesti perään.
Voi olla, mutta ei siellä sairaalassa enää kukaan tiedä, miksi se omainen soittaa, ellei omainen itse tiedä. Aika usein tulee näitä puheluita, että minulle soitettiin sieltä. Siinä sitten kysytään, oletko viime aikoina ollut meillä hoidossa, ai et. No onko omaisesi meillä hoidossa, ai et tiedä, no en tiedä minäkään.
Kun Maija Meikäläinen soittaa, voin mennä katsomaan Maija Meikäläisen potilastiedoista, miksi hänelle on soitettu, jos hänelle on soitettu hänen omassa asiassaan ja jatkaa asian hoitamista. Tämä ei ole ongelma. Mutta jos Maija Meikäläiselle on soitettu Maijan omaisen asiassa ja Maija ei osaa itse kertoa, kuka tämä omainen on, ei minulla ole mitään keinoa tietää, miksi joku on soittanut Maijalle.
Maijalle soittaneella taas ei ole mitään keinoa kirjoittaa hyväksyttävällä tavalla Maijalle soittamisesta muualle kuin Maijan omaisen potilastietoihin. Hän ei myöskään saa mainita Maijalle jättämässään viestissä mitään siitä, mitä tai ketä asia koskee. Jos Maijan omainen esim. siirtyy pois yksiköstä, ei soiton tehnyt hoitaja saisi edes suusanallisesti mainita seuraavalle mitään Maijasta tai soitosta Maijan omaiselle. Tätä kieltoa rikotaan ja jätetään myös Post-It-lappuja, mutta kun niitä soittoja on yhdessä vuorossa paljon, ei niitä lappuja kovin kauan voi eteen päin välittää.
Esim. meille tulevista puheluista iso osa alkaa: tästä numerosta soitettiin, olitko se sinä tai tiedätkö, mikä oli asiana. Suurin osa on toki sisäisiä soittoja ja sitten vain kysellään, kuka on soittanut röntgeniin, lääkäri xy:lle, kotiutushoitajalle, labraan tai milloin mihinkin ja mikä oli asiana. Ja sisäiset takaisin soittajat tietysti ymmärtävät, miten homma toimii ja yrittävät soittaa ennen seuraavaa vuoron vaihtoa, jolloin soiton syyn tietävä on vielä paikalla.
Tuo juuri on sitä turhaa byrokratiaa, jota sairaala on täynnä. Yleensä omaiset järjestäisivät varmasti ajan soittaa sairaalaan nopeammin, jos tietäisi, että sairaalasta soitettu eli soitto voisi hyvinkin tulla saman vuoron aikana. Mikäli numero ei sitä mitenkään paljasta, ei kukaan soita takaisin nopeasti, jos töissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Nimenomaan kohteliasta olisi laittaa viesti, esimerkiksi näin sairaanhoitaja Virtanen
Meilahden päivystyksestä yritti tavoitella. Soitatteko numeroon y. Kiitos. Ainakaan itse en soita takaisin yhteenkään outoon numeroon, jos ei tule viestiä, että mistä on yritetty soittaa.Ja se on ihan ok, että kun sitten soitat numeroon y, niin vastataan, että ei tietoa, miksi on soitettu ja sh Virtasen tavoitat ensi kerran neljän päivän päästä klo 22 alkaen, josko hän vielä muistaisi, miksi soitti?
Edelleen töiden organisointi on sairaalassa yleensä täysin pielessä. Yleensä jo se, että soitetaan tietystä sairaalasta ja pyydetään soittamaan takaisin saattaa kertoa ihmisille miksi on soitettu. Toki jollakin saattaa olla useampia henkilöitä, joiden lähiomainen on, mutta vain hoitajat osaavat tehdä asioista hankalampia kuin ne ovat.
Mutta jos takaisin ei soiteta heti niin vaikka se soittaja osaisi arvata, että Meilahden päivystyksestä soitetaan varmaankin äidistäni ja kertoisi soittaessaan, että kyse saattaisi olla äidistäni se ja se, henkilötunnus 12345678-1223, niin äidin jo siirryttyä pois Meilahden päivystyksestä, ei vastaaja saa mennä urkkimaan äidin tietoja ja selvittää, olisiko näin tosiaan ollut.
Käytännössä toki juuri pois siirtyneetkin pääsee näkemään ilman potilastietoihin menoa, joten jos arvaus osui oikeaan, on mahdollista kertoa, että on siirtynyt paikkaan x, soittakaa tähän numeroon. Mutta jos aikaa menee yhtään enemmän niin ei ole niin yksinkertaista. Varsinkin kun menemättä potilastietoihin et voi tietää, kenelle saa kertoa sairaalassaolosta.
Ja lisäksi näistä yritykseksi jääneistä yhteydenotoista välitetään tietoa seuraavalle vuorolle suullisesti, mutta se pysähtyy viimeistään kahden vuoron vaihdon jälkeen. Näitä tiedotuspuheluita omaisille tehdään paljon ja viestien jättämisen sijaan virallinen ohjaus on merkitä yritys ylös potilastietoihin, jolloin seuraava potilasta hoitava voi yrittää uudestaan. Käytännössä päivystyksestä soitetaan kerran, seuraavasta paikasta kerran saapumisen jälkeen tai esim. seuraavana aamuna, sitten seuraavan kerran ennen seuraavaa siirtoa jne.
Totta. Kukaan ei saa hoidettua asioitaan, millään tavalla. Missään yrityksessä tai palveluissa ole enää mahdollista soittaa ja hoitaa asioitaan puhelimessa. Kaikki on hoidettava netissä, vaikka ei omistaisi tietokonetta. Ja vaikka hoitaminen ei onnistuisi mitenkään. Miksi ihmeessä yksityis henkilön pitäisi vastata, kun hänenkään puheluihin ei vastata?
Jos lääkäri haluaa soittaa takaisin, voi hän sentään sopia ennalta erikseen soittoajan.
Virkavalta ei saa ihmisiä kiinni, näistä samoista syistä. Itse ovat kieltäneet vastaamasta, ja ihan syystä.
Jokin muu turvallinen keino on keksittävä yhteydenpitoon.
Tuo oli huippu oivallus, jätä viesti vastaajaan, jos on asiaa. Opettaja tai lääkäri tai viranomainen. Ja numero, johon voi soittaa takaisin. Riskitöntä tämäkään ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on tärkeä, puhelun soittanut varmasti vielä palaa asiaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostilla.
En vastaan epämääräisiin numeroihin.
Puhelun soittanut palaa asiaan vaivalloisemmalla tavalla todennäköisesti vain jos hän haluaa sinulta jotain. Jos se on joku, joka tuottaa sinulle palvelua (lääkäri, hammaslääkäri, kela, poliisi, työnantaja), eli joku, jonka soitosta olisi etua sinulle, mulle jolle itselleen se on vain velvollisuus, hän ei varmasti viitsi nähdä vaivaa takiasi. Koska häviäjä olet sinä, ei hän.
Helpointa olisi heti laitta viesti. Tuollainen puheluiden soittelu odotteluineen ja uusinta urityksineen vie enemmän aikaa kuin lyhyt viesti. Esim tuo onnettomuus esimerkki oli huono koska siinä pyydetään soittamaan. Samantien voi ilmoittaa missä loukkaantunut on. Mitä se soittamalla paranee?
Esim. terveysasioita ei saa tietosuojasyistä hoitaa tekstiviesteillä tai sähköposteilla paitsi poikkeustapauksissa, joissa asiakkaan lupa juuri tietyn asian hoitoon esim. Marevan-annostukseen. Periaatteessa voi lähettää tekstiviestin, että nn paikasta xy tavoitteli, soita numeroon 1234567890, mutta kukapa sitä viitsisi ja puolet ei uskaltaisi soittaa kuitenkaan. Eli lähetetään kirje sitten perään tai lukekoon omakannasta, jos koskee ihmisen omaa asiaa.
Tärkeä asia on myös suhteellista. Ei se sille hoitajalle tai lääkärille ole tärkeää, että joku tuotiin aivoinfarktin saaneena sairaalaan tai että se varmaan kuolee vuorokauden sisällä. Osan kohdalla omaiset saattavat pitää mahdollisuutta hyvästellä tärkeänä. Potilas hoidetaan kyllä ja potilas, jos olisi kykenevä, voisi omasta omakannastaan lukea osan teksteistäkin, mutta omaisista yleensä tiedetään lähinnä se puhelinnumero ja yleensä muutaman kerran yritetään soittaa, mutta siinäpä se.
Nimenomaan kohteliasta olisi laittaa viesti, esimerkiksi näin sairaanhoitaja Virtanen
Meilahden päivystyksestä yritti tavoitella. Soitatteko numeroon y. Kiitos. Ainakaan itse en soita takaisin yhteenkään outoon numeroon, jos ei tule viestiä, että mistä on yritetty soittaa.
Aivan, eikö kaikki numerot päädy muutaman hälytyksen jälkeen vastaajaan? Mikä siinä on vaikeaa sano siihen vastaajaan kukan on?
Mutta luulisi, että nykyisin se ei ole mahdotonta firmojen ja muiden koulujen ja virastojen saada sen tuntemattoman numeron sijaan, ohjelmoitua siihen se firman tai viraston nimi kun puhelu saapuu. Tämä on täysin ratkaistavissa oleva ongelma, jos halua on. Firma ostaa liittymän ja numerot ja ilmaisee millä nimellä haluaa siellä vastaajan puolella itsensä näkyvän niiden numeroidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että jos odottaa tärkeää puhelua (vaikkapa työpaikkatarjousta ja vastaavaa), niin tuntemattomiinkin numeroihin kannattaa vastata. Teen välillä työpaikalla rekrytointeja ja meillä on tiukkana ohjeena, että soitetaan tuntemattomasta numerosta. Jos hakija ei vastaa, niin meille se tarkoittaa suoraan sitä, että niin hän toimisi työssäänkin: valikoisi itse mitä työtehtäviä käy hoitamaan ja mitä ei. Toisaalta pelko kohdata uusia ja tuntemattomia asioita näkyy myös vastaamattomuudessa: emme halua joukkoomme työntekijöitä, jotka eivät uskalla.
Meillä siis tuo on eräänlainen osa työhaastattelua. Sillä saa hyvin pienennettyä pätevienkin hakijoiden määrää. On toiminut ainakin meillä, mutta en toki voi väittää, että toimisi kaikissa tapauksissa.
Jos tarkoitat tuossa tuntemattomalla numerolla sitä, että numero ei näy työnhakijalle, niin jopa on pelleilyä... :D
Onko käynyt mielessä, ettei pellefirmanne ole välttämättä ainoa työpaikka, jota ko. työnhakija on hakenut? Jos hän ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti ehdi vastaamaan pellepuheluunne tuntemattomasta numerosta, hän ei voi edes soittaa takaisin, koska ei tiedä puhelun tulleen teiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen pitää muuttua sellaiseksi, että jos on oikeasti tärkeä asia, eikä joku vastaa, niin perään viestiä ja pyydetään soittamaan takaisin. Tänä päivänä, et uskalla soittaa takaisin, se voi maksaa. Et saa töitäsi tehtyä, jos vastaat jokaiseen random-soittoon.
Lankapuhelimen aikaan ihmisillä ei ollut hajuakaan, jos joku oli soittanut heidän ollessaan ulkona. Kauppiaat soittelivat ehkä kerran pariin kuukauteen. Silloin asiat hoituivat.
Toki ennenwanhaan oli myös puhelinvastaajia. ..Tämä on sen ja sen puhelinvastaajia, jätä merkin jälkeen viesti. Ppiipp
Aika harvalla sellainen kuitenkin oli, 70-luvulla tuskin juuri kellään. 80-luvulla juppikulttuurin kukoistuksessa ne jonkin verran yleistyivät, mutta esimerkiksi meillä ei ollut enkä tiedä ketään tuttuakaan, jolla olisi ollut.
Vastaajat olivat kalliita koska kilpailua ei ollut.
Puhelinverkkoon ei saanut vuoteen -88 asti liittää kuin puhelinyhtiön omistamia ja hyväksymiä laitteita (puhelimia, vastaajia, fakseja ja modeemeja) eikä hyväksymättömiä laitteita saanut muuten kuin ulkomailta itse tuomalla. Moni kyllä liitti luvattomasti tuomitaan omin luvin ja riskillä joutua korvaamaan jos aiheutti häiriöitä tai vahinkoa verkolle tai liitetyille laitteille.
Palautin itse vuokratun modeemin ja ostin heti kellarifirmasta Taiwanista tuodun kun se oli mahdollista -88 alussa.
Sain vähän aikaa sitten tekstiviestin sairanhoitajalta, joka tiedusteli sopiiko minulle soittaa tiettynä päivänä ja tiettynä kellonaikana keskustellaksesi (tytön nimi) asioista. Tuo viesti tuli siis minulle väärään numeroon.
Googlasin sairaanhoitajan nimen ja Linkedinin mukaan kyseessä on jonkinlainen ratkaisukeskeinen sairaanhoitaja. Tuo rupeaa olemaan jo riskialtista toimintaa henkilösuojanäkökulmasta.