Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on myös riitelyn yksi muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Minun mieheni on juuri tuollainen, mihinkään ei pääse lähtemään ajoissa. Ja varmasti narisen asiasta, mutta ei se mitään riitelyä ole. Mies on yleensä siinä vaiheessa hyvin hiljaa ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen lähtemiseen. Olen kiukkuinen miehelle, että TAAS ollaan myöhässä, mutta ei siitä mitään eipäs-juupas-kusipää-taistelua muodostu.
Tuohan on pahempaa kuin riitely. Juuri sellaista naputtamista ja nalkuttamista, joka on täysin yksipuolista ja varsinkin pidemmän päälle tekee suhteesta epätasa-arvoisen.
Meidän suhteessa riidellään kyllä, mutta tasavertaisesti ja reilusti. Minkäänlaista jatkuvaa narinaa jostain mun mieheni ei kauaa kuuntelisi. Eikä mulla ole tarvettakaan eikä taipumustakaan kyllä sellaiseen.
Se väite on peräisin joko sellaisen suusta, joka ei hillitse itseään lainkaan ja riitelee aina holtittomasti, tai on päätynyt suhteeseen väärän ihmisen kanssa josta seuraa jatkuvia älyttömiä riitoja, mutta ei voi tunnustaa itselleen kumpaakaan näistä.
Juu, rehellinen pitää olla, mutta se miten asiat kommunikoidaan on toinen juttu. Hyvään suhteeseen ei kuulu mollaus eikä toisen sylkykuppina käyttäminen. Jos näin käy, niin pitäisi kellojen soida et jotain on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Se väite on peräisin joko sellaisen suusta, joka ei hillitse itseään lainkaan ja riitelee aina holtittomasti, tai on päätynyt suhteeseen väärän ihmisen kanssa josta seuraa jatkuvia älyttömiä riitoja, mutta ei voi tunnustaa itselleen kumpaakaan näistä.
Juu, rehellinen pitää olla, mutta se miten asiat kommunikoidaan on toinen juttu. Hyvään suhteeseen ei kuulu mollaus eikä toisen sylkykuppina käyttäminen. Jos näin käy, niin pitäisi kellojen soida et jotain on pielessä.
Tai sellaisen suusta, joka osaa riidellä muutoinkin kuin mollaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Etkä siksi uskalla sanoa miehellesi että *Nyt mennään? En pidä yhtään siitä että myöhästytään taas*? Voi raukkaa
Tuoko on mielestäsi riitelyä? Emme ole samalla aaltopituudella.
On, se on riitelyä. Emme todellakaan ole samalla aaltopituudella, kun sä sössötät miten olis kiva nyt kun sitä ja tätä.
Aivan. Turha jatkaa keskustelua, koska emme ollenkaan ymmärrä toisiamme. Enkä pidä asiattomasta kielenkäytöstäsi, joten minä puolestani lopetan tähän. Joskus pätee sanonta: viisaampi on hiljaa, tai viisaampi antaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Minun mieheni on juuri tuollainen, mihinkään ei pääse lähtemään ajoissa. Ja varmasti narisen asiasta, mutta ei se mitään riitelyä ole. Mies on yleensä siinä vaiheessa hyvin hiljaa ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen lähtemiseen. Olen kiukkuinen miehelle, että TAAS ollaan myöhässä, mutta ei siitä mitään eipäs-juupas-kusipää-taistelua muodostu.
Mies on hyvin hiljaa ja sinä olet tyytyväinen? Se laskee mielessään lähteekö nyt vai myöhemmin. Voi etsiskellä asuntoa tai lähteä viimeistään siinä kohtaa, kun tapaa jonkun kivemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Minun mieheni on juuri tuollainen, mihinkään ei pääse lähtemään ajoissa. Ja varmasti narisen asiasta, mutta ei se mitään riitelyä ole. Mies on yleensä siinä vaiheessa hyvin hiljaa ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen lähtemiseen. Olen kiukkuinen miehelle, että TAAS ollaan myöhässä, mutta ei siitä mitään eipäs-juupas-kusipää-taistelua muodostu.
Tuohan on pahempaa kuin riitely. Juuri sellaista naputtamista ja nalkuttamista, joka on täysin yksipuolista ja varsinkin pidemmän päälle tekee suhteesta epätasa-arvoisen.
Meidän suhteessa riidellään kyllä, mutta tasavertaisesti ja reilusti. Minkäänlaista jatkuvaa narinaa jostain mun mieheni ei kauaa kuuntelisi. Eikä mulla ole tarvettakaan eikä taipumustakaan kyllä sellaiseen.
Minä taas näen asian niin, että miehellä on täysi mahdollisuus välttyä tuolta napinalta, ihan vaan saamalla ahterinsa ylös sohvalta ajoissa. Eikä mieheni kuitenkaan niin tyhmä ole, että alkaisi väittämään vastaan, kun tietää itsekin mokanneensa. Ei siitä siis synny riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenperheessäni riideltiin paljon, alkoholilla oli osuutta asiaan. Välillä heilui puukot ja poliisit kävivät rauhoittelemassa tai hakemassa jonkun putkaan. Enää mun ei tarvitse sellaista sietää, joten kumppanikseni valikoitui rauhallinen henkilö. Minulle ei koroteta ääntä, tai käyttäydytä uhkaavasti. Peli on sen jälkeen kerrasta poikki. Ex-mies ymmärsi tämän. Toki meillä erimielisyyksiä oli, mutta niistä selvittiin puhumalla. Toinen suhteeni on vielä niin tuore, etten tiedä mitä tuleman pitää, mutta kerroin kyllä, että mikä on kantani em. toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se riitely auttaa? En ole ikinä ymmärtänyt. Joku sanoo että saa päästellä höyryjä ja sehän on just se toisen henkinen pahoinpitely sitten. Voisko joku valaista hyödyistä?
Se on kuulluksi tulemista, toisen ymmärtämistä ja ajatusten vaihtoa, puolin ja toisin
Keskustelu on kätevää noihin tarpeisiin, mielipide-eroja saa olla mutta ei mielipide parane sillä että sitä huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
:D ootko puolisolleskin äitihahmo vai miksi vertaat noita kahta eri asiaa keskenään
Itse miellän "riitelyn" niin että se on erimielisyys, joka johtaa jonkinlaiseen aggressiiviseen käytökseen toista kohtaan. Esim. haukkuminen, tiuskiminen, mykkäkoulu, tavaroiden heittely, huutaminen, ovien paiskominen.
Itselleni mikään näistä ei ole luonteenomaista, ja koen ahdistavana jos joku läheinen tekee minulle tällaista jonkun asian vuoksi jota en ole tehnyt tahallani. Ja tahallaan en tietenkään puolison mieltä pajottaisi. Joten sellaista tilannetta ei käytännössä synny, jossa kokisin että toisen on oikeutettua olla minulle inhottava, ja koska mieheni on hyvin samanlainen niin toisinkaan päin tämä ei ole ongelma.
Eri mieltä ollaan joskus jostain oltu ja sitten keskustellaan asiasta. Tähän mennessä ollaan aina päästy kompromissiin tai muuhun yhteisymmärrykseen ilman äänen korottamista.
Huutaa voisin ihmiselle joka mielestäni on alhainen k*sipää ja haluan tehdä selväksi että tunnen vihaa ja inhoa häntä kohtaan. Ylläripylläri, puolisoni on todella kaukana tästä ihmiskategoriasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se riitely auttaa? En ole ikinä ymmärtänyt. Joku sanoo että saa päästellä höyryjä ja sehän on just se toisen henkinen pahoinpitely sitten. Voisko joku valaista hyödyistä?
Se on kuulluksi tulemista, toisen ymmärtämistä ja ajatusten vaihtoa, puolin ja toisin
Keskustelu on kätevää noihin tarpeisiin, mielipide-eroja saa olla mutta ei mielipide parane sillä että sitä huutaa.
Ei riitely ole huutamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
:D ootko puolisolleskin äitihahmo vai miksi vertaat noita kahta eri asiaa keskenään
Ihminen, joka lässyttää puolisolleen, tekee sitä lapsilleenkin. En ole puolisolleni äitihahmo vaan tasavertainen yksilö, siksi en hänelle lässytäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?
Alkaa tuntumaam siltä, että nuo riitelyä tarpeellisena pitävät kaipaavat ensisijaisesti tunnereaktioita. Ainakin sitä että omat tunteet voi suodattamatta sanoa. Toimiiko se toisinkin päin, jos kumppani saa ärähtää aina kun toinen tekee "väärin"?
Huomaako riidanhaluinen muuten aina, että saako toisen niskaan just nyt kaataa niitä omia tunteitaan, mitäs jos se kärsiikin siitä? Tai saako se huutaa takaisin perusteetta, koska joutui hyökkäyksen kohteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Minun mieheni on juuri tuollainen, mihinkään ei pääse lähtemään ajoissa. Ja varmasti narisen asiasta, mutta ei se mitään riitelyä ole. Mies on yleensä siinä vaiheessa hyvin hiljaa ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen lähtemiseen. Olen kiukkuinen miehelle, että TAAS ollaan myöhässä, mutta ei siitä mitään eipäs-juupas-kusipää-taistelua muodostu.
Tuohan on pahempaa kuin riitely. Juuri sellaista naputtamista ja nalkuttamista, joka on täysin yksipuolista ja varsinkin pidemmän päälle tekee suhteesta epätasa-arvoisen.
Meidän suhteessa riidellään kyllä, mutta tasavertaisesti ja reilusti. Minkäänlaista jatkuvaa narinaa jostain mun mieheni ei kauaa kuuntelisi. Eikä mulla ole tarvettakaan eikä taipumustakaan kyllä sellaiseen.
Minä taas näen asian niin, että miehellä on täysi mahdollisuus välttyä tuolta napinalta, ihan vaan saamalla ahterinsa ylös sohvalta ajoissa. Eikä mieheni kuitenkaan niin tyhmä ole, että alkaisi väittämään vastaan, kun tietää itsekin mokanneensa. Ei siitä siis synny riitaa.
Sivusta. Toi napina on juurikin henkistä väkivaltaa, joka myös lyhentää sen miehen elämää samoin kuin tupakointi. Kuka ikinä sitä tekeekään, ei ole ansainnut minkäänlaista parisuhdetta. Se on väkivaltaa. Sanot jostain asiasta, niin jos mies ei nosta sitä ahteriaan, niin sinä joko hyväksyt sen tai et. Jos et hyväksy, niin sitten keskustelette mitä te suhteelta odotatte ja sovitteko ylipäätään yhteen. Kenenkään ei tarvitse hyppiä kotonaan tai missään toisen pillin mukaan.
https://www.terve.fi/artikkelit/nalkutus-voi-lisata-kuoleman-riskia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
Mieheni ei ole lapseni enkä pyri häntä kasvattamaan, sen on hänen äitinsä tehnyt ja hyvin onkin tehnyt. Meillä ei tarvitse riidellä. Meillä voidaan keskustella asioista ja asioista voidaan ollaan eri mieltä, mutta ei niistä riidellä.
Kuinka tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?Etkä siksi uskalla sanoa miehellesi että *Nyt mennään? En pidä yhtään siitä että myöhästytään taas*? Voi raukkaa
Tuoko on mielestäsi riitelyä? Emme ole samalla aaltopituudella.
On, se on riitelyä. Emme todellakaan ole samalla aaltopituudella, kun sä sössötät miten olis kiva nyt kun sitä ja tätä.
Aivan. Turha jatkaa keskustelua, koska emme ollenkaan ymmärrä toisiamme. Enkä pidä asiattomasta kielenkäytöstäsi, joten minä puolestani lopetan tähän. Joskus pätee sanonta: viisaampi on hiljaa, tai viisaampi antaa periksi.
Siihenhän sä olet tottunut parisuhteessasi, ymmärrän siis hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa niin provosoivalta että tosi vaikeaa uskoa, että hänen suhteensa on riidaton JA onnellinen.
Ilman muuta voit uskoa näin, jos siitä tulee sinulle parempi olo. :) AP
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on myös riitelyn yksi muoto.
Mykkäkoulu on lapsellista ja henkisen väkivallan yksi muoto. Ehdoton EI mykkäkouluihmisille. Kiertoon ja kasvamaan aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
:D ootko puolisolleskin äitihahmo vai miksi vertaat noita kahta eri asiaa keskenään
Ihminen, joka lässyttää puolisolleen, tekee sitä lapsilleenkin. En ole puolisolleni äitihahmo vaan tasavertainen yksilö, siksi en hänelle lässytäkään.
Positiivisen kautta ilmaiseminen on lässytystä?
No minä en tuollaisen kuvaamasi pitkänmatkannahjuksen kanssa olisi viihtynyt viikkoa kauempaa.