Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Minun mieheni on juuri tuollainen, mihinkään ei pääse lähtemään ajoissa. Ja varmasti narisen asiasta, mutta ei se mitään riitelyä ole. Mies on yleensä siinä vaiheessa hyvin hiljaa ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen lähtemiseen. Olen kiukkuinen miehelle, että TAAS ollaan myöhässä, mutta ei siitä mitään eipäs-juupas-kusipää-taistelua muodostu.
Tuohan on pahempaa kuin riitely. Juuri sellaista naputtamista ja nalkuttamista, joka on täysin yksipuolista ja varsinkin pidemmän päälle tekee suhteesta epätasa-arvoisen.
Meidän suhteessa riidellään kyllä, mutta tasavertaisesti ja reilusti. Minkäänlaista jatkuvaa narinaa jostain mun mieheni ei kauaa kuuntelisi. Eikä mulla ole tarvettakaan eikä taipumustakaan kyllä sellaiseen.
Minä taas näen asian niin, että miehellä on täysi mahdollisuus välttyä tuolta napinalta, ihan vaan saamalla ahterinsa ylös sohvalta ajoissa. Eikä mieheni kuitenkaan niin tyhmä ole, että alkaisi väittämään vastaan, kun tietää itsekin mokanneensa. Ei siitä siis synny riitaa.
Sun miehesi on siis tossun alla. :D Ihan klassinen tapaus. Ilmeisesti miehesi ajattelee, että pääsee helpommalla kun on hiljaa. Mutta aika munatontahan tuo on, jos suoraan sanon.
Ja onko sulla tullut koskaan mieleen, että ihmisillä on erilainen ajantaju? Täsmällisyys ei tee kenestäkään parempaa ihmistä eikä sulla pitäisi olla oikeutta "ojentaa" aikuista miestä niin kuin lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
:D ootko puolisolleskin äitihahmo vai miksi vertaat noita kahta eri asiaa keskenään
Ihminen, joka lässyttää puolisolleen, tekee sitä lapsilleenkin. En ole puolisolleni äitihahmo vaan tasavertainen yksilö, siksi en hänelle lässytäkään.
Positiivisen kautta ilmaiseminen on lässytystä?
Ei tuo ole positiivisen kautta ilmaisemista vaan lässytystä. Positiivisen kautta olisi *Mä ymmärrän että sulla kestää, mutta mä en halua taas myöhästyä* Tuo olisi todella kiva, kun olisit ajoissa on paitsi lässytystä myös alentuvaa käytöstä.
Tulkintaeroja siis. Itse en luokittelis mainitsemaasi erityisemmin positiivisen kautta ilmaistuksi, vaikka hyvin muotoiltu kommunikointivaihtoehto onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
:D ootko puolisolleskin äitihahmo vai miksi vertaat noita kahta eri asiaa keskenään
Ihminen, joka lässyttää puolisolleen, tekee sitä lapsilleenkin. En ole puolisolleni äitihahmo vaan tasavertainen yksilö, siksi en hänelle lässytäkään.
Positiivisen kautta ilmaiseminen on lässytystä?
Ei tuo ole positiivisen kautta ilmaisemista vaan lässytystä. Positiivisen kautta olisi *Mä ymmärrän että sulla kestää, mutta mä en halua taas myöhästyä* Tuo olisi todella kiva, kun olisit ajoissa on paitsi lässytystä myös alentuvaa käytöstä.
Tulkintaeroja siis. Itse en luokittelis mainitsemaasi erityisemmin positiivisen kautta ilmaistuksi, vaikka hyvin muotoiltu kommunikointivaihtoehto onkin.
Olis tosi kiva, jos olisit samaa mieltä.
Hyvä esimerkki riitelyn järjettömyydestä on erilaiset reality-ohjelmat (90 day fiance tyyppiset sarjat) joista huomaa hyvin ettei sivistys ja riitaisuus asu samassa päässä.
Huudetaan, huidotaan sormella toisen naaman edessä, EI KUUNNELLA lainkaan vaan meuhkataan omaa totuutta.
Sellaisia "kivoja" tyyppejä, joiden suomalaisversiot usein kuvaavat itseään olen räväkkä Pikku-Myy.
Jokaisessa parisuhteessa on erimielisyyksiä, mutta on mahdollista, ettei jokaisessa parisuhteessa riidellä. Jotkut onnistuvat ratkaisemaan ristiriitansa sopuisesti keskustellen. Mikä ei tarkoita, että kaikki sellaiset parisuhteet, joissa on riitoja, olisivat jotenkin huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ajautumassa parisuhteeseen tyypin kanssa, jonka mielestä viikoittainen riitely oli täysin normaalia parisuhteessa. Tämä johtui varmaankin siitä, että persoonaltaan oli ns. herkkis ja riidat syntyivät helposti varsin pienistäkin asioista ja tiesi sen itsekin, piti sitä sitten normaalina. Koska itse olin suht kokematon ja aloin vähän turhautumaan siitä rähinöinnistä, minulle sitten vakuutteli ettei ole olemassa parisuhdetta jossa ei riideltäisi. Ikäänkuin minä olisin se outo kun haaveilin jostain suhteesta jossa ei riideltäisi. Voitteko kuvitella, parisuhde jossa ei riideltäisi! Hah!
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa parisuhteessa on erimielisyyksiä, mutta on mahdollista, ettei jokaisessa parisuhteessa riidellä. Jotkut onnistuvat ratkaisemaan ristiriitansa sopuisesti keskustellen. Mikä ei tarkoita, että kaikki sellaiset parisuhteet, joissa on riitoja, olisivat jotenkin huonoja.
Mitä se äänen korottaminen/hermojen menettäminen auttaa? Tarkoitan jos asia halutaan ratkaista, niin raivoaminen vain pitkittää asian käsittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiirissäni riidattomat liitot ovat purkautuneet ennemmin tai myöhemmin. 4v -20v.
Minun väitteestänikö tämä tuli. En kirjoittanut että pitää, mutta kyllähän jokaisessa parisuhteessa riidellään, enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Voi myös todeta rakentavasti: olisi todella kiva, kun olisit ajoissa.
Ja lässyn lässyn. Kasvatatko lapsesikin lässyttämällä? Siis olisi tosi kiva jos sä nyt et saisi raivareita just kun olis tosi kiva päästä lähtemään. Olis tosi kiva kun laittaisit sen paidan päälle, voisitko? Ai et, noh, käviskö sulle tää toinen paita? Ai ei, noh olis kyllä kiva
:D ootko puolisolleskin äitihahmo vai miksi vertaat noita kahta eri asiaa keskenään
Ihminen, joka lässyttää puolisolleen, tekee sitä lapsilleenkin. En ole puolisolleni äitihahmo vaan tasavertainen yksilö, siksi en hänelle lässytäkään.
Positiivisen kautta ilmaiseminen on lässytystä?
Ei tuo ole positiivisen kautta ilmaisemista vaan lässytystä. Positiivisen kautta olisi *Mä ymmärrän että sulla kestää, mutta mä en halua taas myöhästyä* Tuo olisi todella kiva, kun olisit ajoissa on paitsi lässytystä myös alentuvaa käytöstä.
Tulkintaeroja siis. Itse en luokittelis mainitsemaasi erityisemmin positiivisen kautta ilmaistuksi, vaikka hyvin muotoiltu kommunikointivaihtoehto onkin.
Olis tosi kiva, jos olisit samaa mieltä.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa parisuhteessa on erimielisyyksiä, mutta on mahdollista, ettei jokaisessa parisuhteessa riidellä. Jotkut onnistuvat ratkaisemaan ristiriitansa sopuisesti keskustellen. Mikä ei tarkoita, että kaikki sellaiset parisuhteet, joissa on riitoja, olisivat jotenkin huonoja.
Mitä se äänen korottaminen/hermojen menettäminen auttaa? Tarkoitan jos asia halutaan ratkaista, niin raivoaminen vain pitkittää asian käsittelyä.
Joskus vaan menee hermot. Ei sen tarvitse olla mitään äärimmäistä raivoamista ja tappelua. Tahallista väärinymmärtämistä taas, mikä onkin trolleille tyypillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitely on vähä-älyisten hommaa!
Riidattomassa parisuhteessa minäkin. Ei vain kiinnosta draamailla. Ei kumpaakaan. Eikä ole edes suuria näkemyseroja mistään. Ja mielipiteet kerrotaan rauhassa ja mietiskellään yhdessä ratkaisuja tai otetaan huumorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Meillä on tullut tasan kerran vähän vastaava tilanne parisuhteemme aikana. Eli olimme menossa miehen veljen lapsen, eli kummilapsemme, syntymäpäiville ja siinä vaiheessa kun minä ja lapset olimme jo kengät jalassa takit päällä eteisessä, menee mies vasta suihkuun. Miehelle oli kyllä ollut jo pari päivää ihan selvää minkälainen aikataulu silloin oli, joten siitä se ei ollut kiinni.
Mietin hetken mitä teen, mutta en viitsinyt alkaa rähisemään miehelle asiasta. Otin siis autoni avaimet ja lähdin lasten kanssa syntymäpäiville. Mies ajeli puolen tunnin päästä perässä ja selitteli ihan itse myöhästymistään. Minulla ja lapsilla oli ihan mukava päivä ja mies pyyteli juhlien jälkeen anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni riideltiin paljon, alkoholilla oli osuutta asiaan. Välillä heilui puukot ja poliisit kävivät rauhoittelemassa tai hakemassa jonkun putkaan. Enää mun ei tarvitse sellaista sietää, joten kumppanikseni valikoitui rauhallinen henkilö. Minulle ei koroteta ääntä, tai käyttäydytä uhkaavasti. Peli on sen jälkeen kerrasta poikki. Ex-mies ymmärsi tämän. Toki meillä erimielisyyksiä oli, mutta niistä selvittiin puhumalla. Toinen suhteeni on vielä niin tuore, etten tiedä mitä tuleman pitää, mutta kerroin kyllä, että mikä on kantani em. toimintaan.
Väkivalta ei ole riitelemistä. Olet traumatisoitunut lapsuuden kodissasi ja et kestä tavallista riitelyä, kun tunnelukkosi aktivoituvat.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No, eipä tällaista tilannetta tule, kun on kumppaniksi valikoitunut ihminen, joka arvostaa toista myös pitämällä kiinni aikatauluista. Sekin on osa rakkautta. Eli enpä katselisi pidemmän päälle noin epäkunnioittavaa ihmistä. Mutta jos tuo tilanne jostain syystä kävisi, niin mitä se riita siinä auttaisi? Eiköhän se lorvija näe itsekin, mitä aiheuttaa ilman, että sitä pitää äksyillä hänelle? Ja tosiaan, jos kaava toistuu, niin saa jäädä lorvimaan yksinään, koska ei kunnioita mitään.
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Vierailija kirjoitti:
Riidattomassa parisuhteessa minäkin. Ei vain kiinnosta draamailla. Ei kumpaakaan. Eikä ole edes suuria näkemyseroja mistään. Ja mielipiteet kerrotaan rauhassa ja mietiskellään yhdessä ratkaisuja tai otetaan huumorilla.
Olen myös riidattomassa parisuhteessa (kirjoitin siitä jo ketjun alussa) ja mietin tässä, että mistä asioista edes riitelisimme. En oikein keksinyt sellaisia asioita.
Lasten kasvatuksesta emme riitele, sillä lapset ovat jo aikuisia, raha-asioista emme riitele, sillä sen kanssa ei ole isompia ongelmia ja kumpikaan ei ole mikään tuhlaaja. Erilaisia kotitöitä on, mutta ei niistäkään ole tullut tähän astikaan mitään riitoja tullut, koska ihan koko perhe tekee niitä, kotona on siistiä, ruokaa on riittävästi jne. Stressiä ei kummallakaan ole paljoa ja muitakaan huolia ei ole nyt ollut, ei ainakaan sellaisia, että niistä ei olisi selvitty.
En ole mikään turhista riitelevät ja provosoiva tyyppi ja mies vielä vähemmän. Juttelemme ihan kaikesta, osaamme kuunnella ja ymmärrämme erilaiset mielipiteet. Olemme molemmat myös tällaisia perustyytyväisiä ihmisiä ja lapsista on tullut samanlaisia rauhallisia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Mistä te riitelevät ihmiset löydätte niitä epätäydellisiä kumppaneita?
Ei tuo ole positiivisen kautta ilmaisemista vaan lässytystä. Positiivisen kautta olisi *Mä ymmärrän että sulla kestää, mutta mä en halua taas myöhästyä* Tuo olisi todella kiva, kun olisit ajoissa on paitsi lässytystä myös alentuvaa käytöstä.