Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden miesystävällä on lapsia! Tapaatteko miestä niinä päivinä tai viikkoina, kun lapset ovat miehellä?
01.12.2022 |
Itseäni ärsyttää, että mitään yhteistä ei voi suunnitella niille päiville. Jos ehdotan jotain, mies sanoo, että kysyy ensin lapselta. Parisuhdettani hallitsee siis teini-ikäinen, joka ei ole omani. Itse en kysy lapsiltani, mitä voin milloinkin tehdä.
Kommentit (62)
Merkillistä porukkaa täällä. Mitä te olette niitä mukuloita menneet ylipäätään tekemään jos ne muuttuu ongelmajätteeksi uusimman romanssin takia. Ei tulisi mieleenkään kitistä ja olla kiukkuinen teinille tämän ajasta isänsä kanssa. Hankkikaa ihan oma elämä ja opetelkaa tekemään asioita itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Ap sinulla lapsia? Itse olen seurustellut kolme vuotta miehen kanssa, ja meillä molemmilla teinejä. Teiniys on haastavaa aikaa, lähtökohtaisesti teiniä ei vanhemman seura kiinnosta, mutta on hyvä olla saatavilla silloin kun teini haluaa ottaa kontaktia. Vaikka teinit olisi jo isoja ja itsenäisiä, vanhemman tehtävänä on olla läsnä ja tukena, vanhemman itsenäisyys koittaa vasta kun teini on oikeasti aikuinen!
Miehesi teini saa kokea olevansa tärkeä, kun isä kysyy häneltä ennen kuin sopii teiniviikolla naisystävän kanssa menoa. Se ei tarkoita että teini hallitsee elämää.
Juuri tämän takia en koskisi pitkällä tikullakaan mihinkään uusperhekuvioihin. Onneksi velamiehiä on nykyään jo riittävästi markkinoilla.
Musta olis vielä huonompaa jos se ei välittäisi siitä lapsesta ja sen mielipiteistä. Olisit iloinen että sun miesystävä on hyvä isä. Niitä ei ole liikaa.
Aika kiukkuisesti kirjoitat, että 'itse en kysele lapsilta". Kai teidän perheessä kuitenkin keskustellaan mitä kukakin tekee ja missä aikaa viettää? Ei mies tarkoita että hän kysyy lupaa, hän tiedustelee lähimmän ihmisensä mahdollisia suunnitelmia, jotta voi sovittaa menot yhteen. Voi myös olla että hän haluaa keskittyä teiniin ja kotielämään lapsiviikolla, ja nähdä sinua toisella viikolla. Keskustelkaa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas hienoa, että on sittenkin isiä, jotka laittaa omat lapsensa jonkun hoidon edelle. Välit lapsiinsa voi pilata vain yhden kerran, mutta uusia hoitoja saa vaikka rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap sinulla lapsia? Itse olen seurustellut kolme vuotta miehen kanssa, ja meillä molemmilla teinejä. Teiniys on haastavaa aikaa, lähtökohtaisesti teiniä ei vanhemman seura kiinnosta, mutta on hyvä olla saatavilla silloin kun teini haluaa ottaa kontaktia. Vaikka teinit olisi jo isoja ja itsenäisiä, vanhemman tehtävänä on olla läsnä ja tukena, vanhemman itsenäisyys koittaa vasta kun teini on oikeasti aikuinen!
Miehesi teini saa kokea olevansa tärkeä, kun isä kysyy häneltä ennen kuin sopii teiniviikolla naisystävän kanssa menoa. Se ei tarkoita että teini hallitsee elämää.
Herranjestas, aikuisen miehen ei pidä ikinä kysyä lapseltaan, että sopiiko, että isä tapaa tyttöystävänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin äkkiä en ketään lapsilleni esittele. Kovinkaan äkkiä en ole kiinnostunut tapaamaan toisen lapsia. Siihen asti tapaamiset ja yhteinen aika keskittyy lapsivapailla. Ellei yhteistä lapsivapaata kunnolla löydy, niin paha siinä on suhdettakaan rakentaa. Kun omat lapset jo teini-iässä, niin eivät he minun seurassa paljoa viihdy vaan menevät kavereidensa kanssa. Mikäli kumppani on lapsille esitelty, niin voimme tavata ja olla yhdessä, mutta yöksi joudun palaamaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas, aikuisen miehen ei pidä ikinä kysyä lapseltaan, että sopiiko, että isä tapaa tyttöystävänsä!
Tuskin mies tuota kysyykään, vaan fiksu vanhempi kysyy haluaako teini tehdä jotain yhdessä isän kanssa. Luultavasti ei halua, joten isä on vapaa tapaamaan naisystäväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Swoman kirjoitti:
Onpas hienoa, että on sittenkin isiä, jotka laittaa omat lapsensa jonkun hoidon edelle. Välit lapsiinsa voi pilata vain yhden kerran, mutta uusia hoitoja saa vaikka rahalla.
Juuri päinvastoin. Parisuhdetta ei ole, ellei sitä priorisoi ja pidä siitä huolta. Suhde lapsiin ei katkea eikä mene pilalle, vaikka tapaakin puolisoaan.
Seurustelin pari vuotta miehen kanssa, jolla oli teini. Halusin ihan itse pysyä pois tieltä lapsiviikoilla, sekä lapsen että itseni takia. Mies olisi halunnut nähdä silloinkin, mutta itseäni ei kiinnostanut. Ajattelin myös teinin turvallisuuden tunnetta ja oikeutta isänsä huomioon. Olen siinä määrin itsenäinen, että oma vapaa-aika ilman miestä ei ollut ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä olisi myös muistaa, miten erilaisia tilanteet ja lapset on. Ainoa lapsi ja introvertti voi kaivata enemmän tukea kuin ekstrovertti lapsikatraan kasvatti. Parisuhdeterapeutit saa puolestani myöskin sanoa mitä tahtovat, jokaiselle lapselle on tärkeää tietää, että on vanhemmalleen arvokkainta mitä on. Sovittujen menojen perumisista jne ei edes puhuta vaan siitä, että vastuuvanhempi on ensisijaisesti paikalla lasta varten lapsiviikoillaan.
Ydinperheessä lapsella on molemmat vanhemmat paikalla. Eroperheessä on riittävästi säädettävää muutenkin, jos lapsi on sen tyylinen että kaipaa niin ei ole kohtuutonta taata että kotona on lapsen priorisoiva vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa jyrkkiä vastauksia. Varmaan pirttihirmuilta ja ex-vaimoilta.
Mielenkiintoinen pika-analyysi sikäli että varmaan jokainen täällä on jonkun eksä. Ja kun ap:llakin on omia lapsia niin sopii varmaan kysyä, miten hyvin hän ottaisi sen, jos oma eksä priorisoisi lapsiviikoilla uuden muijansa ykköseksi ja kersojen kanssa tehtäis jotain ehkä jos muija sen suo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eroperheen lapsi. Minusta oli tosi raskasta, että äiti oli vain kotona, kun oli äitiviikko. Se tuntui rasittavalta marttyyritouhulta. Äidin miesystävä oli mukava ja kiltti mies, joka väistyi sivuun. Joskus kuulin, kun äiti sanoi puhelimessa miesystävälleen, että ei voi lähteä jonnekin, kun minulla on luistelutreenit. Olin 15! Olisin hyvin päässyt bussilla sinne. Äidin miesystävä ilmeisesti kyllästyi touhuun ja löysi uuden naisen ja äiti sitten haukkui miestä siitä. Tein silloin päätöksen, että minulle puoliso tulee aina ykkösenä. Näin on nytkin, kun olen itse vaimo ja pienen lapsen äiti. Sori vaan kaikki superäidit.
Mites sitten jos molemmilla on lapset vuoroviikoin, ja just eri viikoilla? Ja exä ei suostu vaihtamaan? Kestäiskö suhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jyrkkiä vastauksia. Varmaan pirttihirmuilta ja ex-vaimoilta.
Mielenkiintoinen pika-analyysi sikäli että varmaan jokainen täällä on jonkun eksä. Ja kun ap:llakin on omia lapsia niin sopii varmaan kysyä, miten hyvin hän ottaisi sen, jos oma eksä priorisoisi lapsiviikoilla uuden muijansa ykköseksi ja kersojen kanssa tehtäis jotain ehkä jos muija sen suo.
Itse asiassa kyllä, myös ex-mieheni jatkoi elämäänsä eron jälkeen ja näyttää olevan onnellisessa parisuhteessa. Hänkään ei kökötä kotona päivystämässä. Meidän lapset on itsenäisiä ja reippaita, tasapainoisia nuoria.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten jos molemmilla on lapset vuoroviikoin, ja just eri viikoilla? Ja exä ei suostu vaihtamaan? Kestäiskö suhde?
No ei kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten jos molemmilla on lapset vuoroviikoin, ja just eri viikoilla? Ja exä ei suostu vaihtamaan? Kestäiskö suhde?
Miten suhde on edes alkanut? Kun kummallakin on lapsia, niin hyvin aikaisessa vaihessa jomikumpi kysyy toisen lapsirytmistä. Jos menee pahasti ristiin, niin yleensö tutustuminen loppuu jo siihen.
Mies on totaali-yh eikä lapsettomia hetkiä juurikaan ole. Suku on kaukana. Näemme joka vkl ja joskus viikolla. Itse olen vela.
Aikoinaan kun mieheni lapset olivat meillä teimme asioita yhdessä, kävimme leffassa, taidenäyttelyssä, syömässä mitä milloinkin. Ei minua jätetty, enkä jättäytynyt, omiin oloihini. Nyt kaikki jo aikuisia ja meillä on hyvät välit kaikkien kanssa.