Mistä tällainen voi kertoa? Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut kun kaikki vain pyytää minulta jotain
Ihan sydäntä kuristaa koko ajan ahdistuksen vuoksi, siis sellainen olo on. Kaikki pyytää ja vaatii minulta koko ajan jotain. Mies kotona on koko ajan pyytämässä jotain, siis ihan pikkuasioita yleensä kuten että auta häntä miettimään jotain hänen työasioita tai auta tekemään sitä ja tätä. Välillä lähettää viestin että voinko selvittää hänen puolesta jotain asiaa. Lapsi pyytää ja vaatii jotain koko ajan, tosin niin se kuuluukin olla, siitä en ahdistu vaan mielelläni teen kun hän lapseni on, mutta silti sekin täyttää päivääni jatkuvista pyynnöistä. Erilaiset sukulaiset ja ystävät ja uraan liittyvät kontaktit lähettävät viestejä mesellä, tekstarilla, wa:lla, sähköpostilla ja ties millä koko ajan ja pyytävät jotain, yleensä kuuntelemaan jotain ongelmaansa, neuvomaan jossain, ottamaan kantaa johonkin, osallistumaan johonkin jne.
Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut ja syyksi osaan sanoa oikeastaan vain tuon, että tauotta joku koko ajan odottaa minulta jotain ja pyytää ja vaatii. Osaan kyllä sanoa ei, siinä ei ole ongelmaa enkä ahdistu ein sanomisesta. Mistä tällainen voi kertoa?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Mistä noin päättelit? En tietenkään tee noin. Aika harvoin edes vastaan puheluun ja jos vastaan niin osaan kyllä lopettaa puhelun nopeastikin. Mutta jo se, että näen jonkun soittaneen saa ahdistukseni nousemaan kun tiedän, että siellä oli taas joku pyyntö ja vaatimus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Mistä noin päättelit? En tietenkään tee noin. Aika harvoin edes vastaan puheluun ja jos vastaan niin osaan kyllä lopettaa puhelun nopeastikin. Mutta jo se, että näen jonkun soittaneen saa ahdistukseni nousemaan kun tiedän, että siellä oli taas joku pyyntö ja vaatimus.
Ap
Lisään vielä, että koska en useinkaan vastaa puhelimeen niin moni kirjoittaa minulle kilometrin pituisia vuodatusmeilejä, joihin odottaa ja pyytääkin kommenttejani. Ja vaikka en kommentoisi mitään muuta kuin että kuulostaapa ilävältä jutulta, niin se pyyntö ja kommenttien odottaminen on syössyt jo minut ahdistuksen mustiin syövereihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Mistä noin päättelit? En tietenkään tee noin. Aika harvoin edes vastaan puheluun ja jos vastaan niin osaan kyllä lopettaa puhelun nopeastikin. Mutta jo se, että näen jonkun soittaneen saa ahdistukseni nousemaan kun tiedän, että siellä oli taas joku pyyntö ja vaatimus.
ApLisään vielä, että koska en useinkaan vastaa puhelimeen niin moni kirjoittaa minulle kilometrin pituisia vuodatusmeilejä, joihin odottaa ja pyytääkin kommenttejani. Ja vaikka en kommentoisi mitään muuta kuin että kuulostaapa ilävältä jutulta, niin se pyyntö ja kommenttien odottaminen on syössyt jo minut ahdistuksen mustiin syövereihin. Ap
Mä ymmärrän hyvin, mistä puhut. Jo pelkästään siitä, että näkee, keneltä on tullut viestejä, tietää myös, että viestit sisältävät valitusta. Ja toisen odotuksen, että vastaat edes jotain. Mun ratkaisuni tähän ongelmaan on ollut se, että en edes avaa ko viestejä. Suhtaudun niihin avaamattomiin viesteihin kuin puhelinmyyjien soittoyrityksiin: ei aiheuta mulle toimenpiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Eli lopetan puhelun siis käytännössä heti?
Olen se ekan sivun kommentoija joka laittoi esimerkin viestittelystä.
Eli se menisi siis näin kun ystöväni soittaa
Hän, hei mitä sulle kuuluu?
Minä, ihan hyvää, ei tässä mitään ihmeempiä. ( Mä vastaan aina näin, jos ei todellakaan ole mitään ihan kamalaa just nyt. Minusta olisi omituista alkaa heti ruikuttamaan ja epäkohteliastakin se on.)
Hän, mä kävin just lääkärissä ja sain ihan hirveän diagnoosin kun mulla on ihan hirveä vaiva x ja vaiva y ja mun mies on ihan mulkku ja eksä kiusaa ja lapsella on vaikeaa koulussa ja toisella lapsella puhkes paha allergia ja mun äiti koutui sairaalaan ja veli katkaisi hampaansa päissään...
Niin, että mihin kohtaa mä sitten heittäisin, että hei, mun täytyy nyt lopettaa?
Hyvä keino tietysti on sanoa kesken toisen lauseen, että ovikello soi, mun täytyy mennä. Mut toisaalta kyllä oven voi avata kännykkäkin kädessä.
Kiltin tytön syndrooma. Olet stressaantunut, väsynyt ja kuormittunut.
Ei kukaan jaksa oikeasti olla jonkun likasankona, johon kipataan koko elämän tuska. Kippaajaa helpottaa ja kuuntelijaa kuormittaa. Tuo on 24/7 valittajalta toisen hyväksikäyttöä, varastaa aikaa ja energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Eli lopetan puhelun siis käytännössä heti?
Olen se ekan sivun kommentoija joka laittoi esimerkin viestittelystä.
Eli se menisi siis näin kun ystöväni soittaa
Hän, hei mitä sulle kuuluu?
Minä, ihan hyvää, ei tässä mitään ihmeempiä. ( Mä vastaan aina näin, jos ei todellakaan ole mitään ihan kamalaa just nyt. Minusta olisi omituista alkaa heti ruikuttamaan ja epäkohteliastakin se on.)
Hän, mä kävin just lääkärissä ja sain ihan hirveän diagnoosin kun mulla on ihan hirveä vaiva x ja vaiva y ja mun mies on ihan mulkku ja eksä kiusaa ja lapsella on vaikeaa koulussa ja toisella lapsella puhkes paha allergia ja mun äiti koutui sairaalaan ja veli katkaisi hampaansa päissään...Niin, että mihin kohtaa mä sitten heittäisin, että hei, mun täytyy nyt lopettaa?
Hyvä keino tietysti on sanoa kesken toisen lauseen, että ovikello soi, mun täytyy mennä. Mut toisaalta kyllä oven voi avata kännykkäkin kädessä.
Älä sano, että ovikello soi vaan sano pelkästään, että sun täytyy nyt mennä. Tai sano, että pitää lopettaa, koska odotat toista puhelua. Tai että olet just menossa suihkuun/saunaan tai lähdössä jonnekin. Mä teen etätöitä ja saatan sanoa illallakin, että mun täytyy nyt lopettaa, koska teen vielä töitä. Vaikka siis en olisi aikeissakaan tehdä töitä. Tai saatan sanoa, että koira vinkuu ulos ja mun täytyy nyt lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Mistä noin päättelit? En tietenkään tee noin. Aika harvoin edes vastaan puheluun ja jos vastaan niin osaan kyllä lopettaa puhelun nopeastikin. Mutta jo se, että näen jonkun soittaneen saa ahdistukseni nousemaan kun tiedän, että siellä oli taas joku pyyntö ja vaatimus.
Ap
Puhelunesto päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Jämäkkäkin voi uupua.
Ja se on kyllä totta, että ihmiset ovat alkaneet valittaa enemmän.
Mun lapset on ainoita, jotka soittaa mulle ja kertoo kun heille on sattunut jotain kivaa.
Se kertoo siitä, että olet tärkeä monille ihmisille. Mielestäni sinun pitäisi priorisoida huomiosi läheisimmille ihmisille eli lapsillesi. Muut aikuiset
kyllä varmaan ymmärtävät, että et voi auttaa
aina kaikkia neuvoillasi, kun sinulla on perhekin
elätettävänä. Tai näin heidän pitäisi ymmärtää.
Rajasin tällaisia ihmisiä kerran rajusti ja nähdään vain noin neljästi vuodessa. Kyseessä omat läheisen sukulaiset. Mutta sekään ei auta, aina kun nähdään niin he puhuvat taukoamatta kaikki ongelmansa minulle ja haluavat huomiota. Kuuntelin viimeksi tunnin taukoamatonta sairauskertomusta ensin toiselta, sitten toiselta. Laskin, että yhteensä 3h vierailusta 2h 30min kului pelkästään heidän huoliensa kuunteluun ja voivotteluun. Tuntui kuin ois piesty koira, kun sieltä lähdin ja jouduin nukkumaan päiväunet. Senkin jälkeen oli vaikea ja huono olla monta päivää.
Jos siis ottaa etäisyyttä ja tapaa vain harvoin, kaikki sonta kaadetaan vain tiivistetysti päällesi sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan jaksa oikeasti olla jonkun likasankona, johon kipataan koko elämän tuska. Kippaajaa helpottaa ja kuuntelijaa kuormittaa. Tuo on 24/7 valittajalta toisen hyväksikäyttöä, varastaa aikaa ja energiaa.
Ei kyse ole vain valittamisesta vaan mitä erilaisimmista pyynnöistä kuten osallistua johonkin juhliin, kimppalahjaan jonka minun halutaan ideoivan, pyynnöistä auttaa englanninkielisten teksien tarkistamisessa, pyynnöistä lähteä puolen tunnin päästä kahville jne. Mitä vain pyyntöjä. Loputtomiin. Koko ajan. Ap
Mulla on ollut välillä samaa. Usein muut pyytävät apua ja itse en ole sellainen että vaatisin muita auttamaan vaan olen itsenäinen. Autan ja kuuntelen, mutta joskus tulee seinä vastaan kun tuntuu että se auttaminen ja kuuntelu on yksipuolista. Sitten kun olen pistänyt enemmän rajoja muille ovat olleet ihmeissään kun ovat pitäneet apuani itsestäänselvyytenä. Kyllä se alkaa väsyttää pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan jaksa oikeasti olla jonkun likasankona, johon kipataan koko elämän tuska. Kippaajaa helpottaa ja kuuntelijaa kuormittaa. Tuo on 24/7 valittajalta toisen hyväksikäyttöä, varastaa aikaa ja energiaa.
Ei kyse ole vain valittamisesta vaan mitä erilaisimmista pyynnöistä kuten osallistua johonkin juhliin, kimppalahjaan jonka minun halutaan ideoivan, pyynnöistä auttaa englanninkielisten teksien tarkistamisessa, pyynnöistä lähteä puolen tunnin päästä kahville jne. Mitä vain pyyntöjä. Loputtomiin. Koko ajan. Ap
Multa on jopa kysytty, paljonko Turkish airlinesille saa ottaa käsimatkatavaroita mukaan. Ja tätä kysyi ihminen, joka tiesi, etten ole koskaan lentänyt Turkish airlinesillä enkä edes käynyt Turkissakaan. Tähänkin kysymykseen olin kyllä ihan itse syypää, koska aikoinaan mä vastasin ja jos en tiennyt vastausta, katsoin Googlesta ja sitten vastasin. Toinen tottui siihen, ettei hänen tarvitse käyttää itse Googlea, koska voi kysyä multa ja mä katson Googlesta. Jos sä olet jossain elämäsi vaiheessa ollut se, joka - ihan miellääkin silloin - on selvittänyt, järjestänyt ja ideoinut, muille jää sama vaihde päälle ja vielä kuolinvuoteellasikin saat selvittää, järjestää ja ideoida, jos et pistä asialle stoppia. Noista puolen tunnin päästä kahville kyselyistä en närkästyisi, jos sulle noin yleisesti ottaen sopii spontaanit tapaamiset. Mutta jos ei sovi, niin sano suoraan, että spontaanit tapaamiset ei sulle käy eli ei kannata edes kysyä, kävisikö. Mulle ne sopii paremmin kuin viikkoja tai kuukausia etukäteen sovitut, koska mä en voi etukäteen tietää, missä vaiheessa mun sairauteni on sovittuna päivänä. Mutta jos joku kysyisi mua nyt puolen tunnin päästä kahville, mä tiedän jo, pystynkö lähtemään vai en.
esim.omaishoitaja joutuu samaan tilanteeseen, että on vain hoidettavaa ja vaatimuksia. burnout on kyseessä. tarvit omaa aikaa yksin. lähde lenkille tai matkalle yksin, puhelin pois päältä ja mies hoitaa lapsen ja itsensä.
sano ei ja puhelin pois päältä. ennenkuin palaa käämit täysin aivoista.
kuunnelkaa englanniksi youtubesta cassandra mack luentoja juuri yksipuolisista ihmissuhteitsa ja miten niitä voi ratkoa ja hoitaa.
jos sulle soittaa joku rasittava vänkääjä niin sellaisen kanssa ei voi neuvotella,kerro vaan että nyt tuli kiire hoitaan jotain kotiasiaa tai työasiaa ja sit luuri kii. älä odota et toinen lopettelee maraton puhelua. ei ne lopeta puhelua. lopeta se puhelu itse,sano mun täytyy mennä nyt, moi ja luuri kii.se maraton tyyppi voi soittaa jollekkin muulle sitten.vaikeaa mutta toimii toi luuri kii.jos soitttaa uudelleen älä vastaa.
nää maraton tyypit saa kaikki ihmissuhteet poikki jos ei niille opeta oikeaa puhelin käytöstä.
Pika-apua eli tilanteen muuttamista tuosta vaan toisenlaiseksi ei ehkä löydy. Entäs, jos yrittäisi vähän kerrallaan muuttaa asioita. Esim. mies on oppinut sellaisen tavan, että aina jotain duunia tai askaretta tehdessään huutelee, jotta mitenkäs tämä tai tuo tehdään. Oppinut siitä, että se tulee hänelle niin helpoksi, kun ne ongelmakohdat aina ratkaistaan hänelle tuosta vaan.
Siitä vähän kerrallaan asioiden muuttamisesta ajattelin tällaista. Jonain päivänä kerrot miehellesi, että nyt pitää käydä ruokakaupassa ja haluat, että hän tulee mukaasi: työntämään kaupassa ostoskärryä, valitsemaan tuotteita, kantamaan osan ostoskasseista autoon tai jos kävellen ollaan, niin hän kantaa osan kotimatkalla. Ostatte siis vaikkapa viiden päivän ruoat kerralla.
Sitten jonain toisena päivänä kutsut hänet mukaasi vaikkapa siivoukseen esim. imuroimaan sillä aikaa, kun sinä silität pyykkejä tai ladot astioita tiskikoneeseen tai viet lapsen hetkeksi ulos leikkimään.
Tämä on toki hyödyllistä sen vuoksi, jotta molemmat osallistuvat kotitöihin, mutta siitä on myös se hyöty, että pariskunnan suhtautuminen toisiinsa muuttuu vähitellen: enää ei olla se, jotta toinen käskee ja toinen tottelee, vaan ollaan tekemässä yhdessä yhteisiä asioita.
Uupumus/masennus. Mikä on aika tyypillistä kun perheessä paljon huollettavia ja töissä vaatimuksia jne. Ei kestä sitten pienintäkään toivetta muilta. Kannattaa opetella rentoutumista ja sanomaan reippaasti ei jos ei jaksa. Lue Arto Pietikäisen kirjoja. Mene terapiaan ja tuntuu ettet jaksa yksin pähkäillä asioita.
Mulle tuli mieleen, että ihmisillä, jotka eivät koskaan kerro sulle mitään kivoja asioita, lienet ainoa tai ainakin yksi harvoista, joille he voivat kertoa kaikki ikävät asiansa. He kertovat muille ystävilleen ja läheisilleen iloiset asiat, mutta koska vain sulle kokevat voivansa vuodattaa ikävät asiat, sä saat sitten niskaasi ikävät asiat ja muut saavat iloiset asiat. Mulla on yksi tällainen kaveri ja vaikka hän kysyykin, mitä mulle kuuluu, en ehdi edes vastata, kun hän jo kertoo, mitä kaikkea huonoa hänen elämäänsä kuuluu. Onneksi me lähinnä viestitellään enkä mä yleensä vastaa kovin nopeasti hänen viesteihinsä. Joskus iha tarkoituksella vastaan vasta useamman päivän päästä.
Toinen asia, mikä tuli mieleen, on se, että koska sä et kerro heille omista ikävistä asioistasi etkä tarvitse heiltä mitään apua tms, he ajattelevat, ettei sulla ole mitään ikäviä asioia (esim väsymystä tms) etkä tarvitse heiltä mitään, joten sun "likasankosi" on tyhjä ja silloinhan sinne mahtuu oikein hyvin muiden likavedet. He eivät tajua, että ystävyyssuhteelta olisi hyvä saada myös mukavia juttuja. Sellaista, mikä lisäisi energiaa eikä ainoastaan kuluttaisi sitä. Niiden iloisten ja kivojen juttujen jakamista.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/