Lue keskustelun säännöt.
Mistä tällainen voi kertoa? Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut kun kaikki vain pyytää minulta jotain
30.11.2022 |
Ihan sydäntä kuristaa koko ajan ahdistuksen vuoksi, siis sellainen olo on. Kaikki pyytää ja vaatii minulta koko ajan jotain. Mies kotona on koko ajan pyytämässä jotain, siis ihan pikkuasioita yleensä kuten että auta häntä miettimään jotain hänen työasioita tai auta tekemään sitä ja tätä. Välillä lähettää viestin että voinko selvittää hänen puolesta jotain asiaa. Lapsi pyytää ja vaatii jotain koko ajan, tosin niin se kuuluukin olla, siitä en ahdistu vaan mielelläni teen kun hän lapseni on, mutta silti sekin täyttää päivääni jatkuvista pyynnöistä. Erilaiset sukulaiset ja ystävät ja uraan liittyvät kontaktit lähettävät viestejä mesellä, tekstarilla, wa:lla, sähköpostilla ja ties millä koko ajan ja pyytävät jotain, yleensä kuuntelemaan jotain ongelmaansa, neuvomaan jossain, ottamaan kantaa johonkin, osallistumaan johonkin jne.
Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut ja syyksi osaan sanoa oikeastaan vain tuon, että tauotta joku koko ajan odottaa minulta jotain ja pyytää ja vaatii. Osaan kyllä sanoa ei, siinä ei ole ongelmaa enkä ahdistu ein sanomisesta. Mistä tällainen voi kertoa?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa vaivaa. Lopetin yhden ystävyyssuhteen kun se alkoi kuormittamaan liikaa.
Kun aloin olla tälle ystävälle pelkkä omien murheiden kaatopaikka. Ei häntä mun kuulumiset kiinnostaneet, halusi vain kaataa ikävyytensä mun niskaani.Viimeisin viestittely meni näin
Hän, hei mitä sulle kuuluu?
Minä, ihan ok, kiirettä pitää, jutellaan paremmalla ajalla.
Hän, ok, mulle kuuluu sitä ja tätä huonoa ja ikävää ja plaa plaa plaa...Siinä vaiheessa mulla keitti yli. Mä just sanoin, että jutellaan paremmalla ajalla, että ei nyt mitään kiitos. Mutta ei, hän ei voi koskaan pitää surkeuksiaan omana tietonaan vaikka varta vasten käskin.
Sen jälkeen en ole enää vastannut mihinkään. En puheluihin enkä instapommutuksiin. Miten voi joidenkin ihmisten olla niin vaikea käsittää, että juuri heidän jatkuva valituksensa on se mikä lopettaa ihmissuhteen kun se toinen osapuoli ei enää jaksa eikä halua toimia terapeuttina.
Siis minulla täysin sama. Lapsuudenystävä on heistä vielä pahin ja en jotenkin pysty heivaamaan häntä kokonaan elämästäni pitkän historian takia vaikka olen kurkkuani myöten täynnä jatkuvaa valitusta ja likasankona toimimista. Ja ei en myöskään ole sellainen joka ei osaa sanoa ei. Jotenkin tohon jatkuvaan omien asioiden hölötykseen on turtunut ja turhautunut samaan aikaan. Tiedän että pitäisi vain katkaista tämä suhde mutta vaikealta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on varmaan sama menossa. Hän on koko ajan ahdistunut ja en ole nähnyt omia kavereita kuukausiin kun sekin kuormittaa häntä. Haluaa että ollaan ihan hiljaa vaan kotona. En ole sitten jaksanut pitää yhteyttä kavereihin puhelimella ja pelkään että paras ystäväkin hylkää kohta. Jotenkin tämä ahdistunut ilmapiiri on tarttunut meillä molempiin ja ollaan sitten vaan hiljaa. Masennuksen sekaista burnoutia meillä varmaan.
Miksi ennestään pahennat oloa katkaisemalla omatkin kaverisuhteet? Ulos sieltä tunkkaisesta kämpästä. Mene vaikka leffaan. Uusi Kikka! -leffa oli hauska ja mukavan kepeä. Pyydä se ystäväsi mukaan.
Kiitos, teen näin. Mies haluaa koko ajan olla vain kahdestaan ja hermostuu jo jos otan puhelimen käteen että joku rikkoo nyt meidän hiljaisen rauhan (siis vaikka laittaisin vain viestin jollekin). Äh miten olen jaksanutkin olla tässä näin kauan hiljaa. Hänellä ei ole yhtään omia kavereita ja haluaa elää näin mutta tämä on kyllä vienyt multa kaiken energian myös. Ostan liput Kikkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on varmaan sama menossa. Hän on koko ajan ahdistunut ja en ole nähnyt omia kavereita kuukausiin kun sekin kuormittaa häntä. Haluaa että ollaan ihan hiljaa vaan kotona. En ole sitten jaksanut pitää yhteyttä kavereihin puhelimella ja pelkään että paras ystäväkin hylkää kohta. Jotenkin tämä ahdistunut ilmapiiri on tarttunut meillä molempiin ja ollaan sitten vaan hiljaa. Masennuksen sekaista burnoutia meillä varmaan.
Miksi ennestään pahennat oloa katkaisemalla omatkin kaverisuhteet? Ulos sieltä tunkkaisesta kämpästä. Mene vaikka leffaan. Uusi Kikka! -leffa oli hauska ja mukavan kepeä. Pyydä se ystäväsi mukaan.
Kiitos, teen näin. Mies haluaa koko ajan olla vain kahdestaan ja hermostuu jo jos otan puhelimen käteen että joku rikkoo nyt meidän hiljaisen rauhan (siis vaikka laittaisin vain viestin jollekin). Äh miten olen jaksanutkin olla tässä näin kauan hiljaa. Hänellä ei ole yhtään omia kavereita ja haluaa elää näin mutta tämä on kyllä vienyt multa kaiken energian myös. Ostan liput Kikkaan!
Kivaa leffailtaa!
Mä huomaan tämän saman itsestäni. Tulee fiilis, että on se toisten likasanko ja terapeutti. Muut purkavat pahaa oloaan ja pyytävät apua, mutta kukaan ei koskaan kysy, että hei miten sulla menee tai tarvitsetko apua. Ystävät ovat yhteydessä vain kuin minusta on heille jotain hyötyä tai tarvitsevat jotain. Sama sisarusten kanssa. Tulee tunne, että kukaan ei oikeasti välitä ja tämä on masentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomaan tämän saman itsestäni. Tulee fiilis, että on se toisten likasanko ja terapeutti. Muut purkavat pahaa oloaan ja pyytävät apua, mutta kukaan ei koskaan kysy, että hei miten sulla menee tai tarvitsetko apua. Ystävät ovat yhteydessä vain kuin minusta on heille jotain hyötyä tai tarvitsevat jotain. Sama sisarusten kanssa. Tulee tunne, että kukaan ei oikeasti välitä ja tämä on masentavaa.
Minulle tuli jotenkin hyvä mieli tästä ketjusta. Huojentavaa tajuta että meitä likansangoiksi haluttuja on näinkin paljon. Likasankojen vertaistukiketju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.[/quote
Minun piti sanoa tutuille, että jos teillä ei ole muuta asiaa kuin auto rikki tai joku muu murhe niin ei tarvitse soittaa. Sairastuin ja pyynnöt vaan lisääntyy. Nyt on melko hiljaista kun itse jelppiä tarvitsisin.... Olen päättänyt puhelimesta jopa luopua... Ahdistaa
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on varmaan sama menossa. Hän on koko ajan ahdistunut ja en ole nähnyt omia kavereita kuukausiin kun sekin kuormittaa häntä. Haluaa että ollaan ihan hiljaa vaan kotona. En ole sitten jaksanut pitää yhteyttä kavereihin puhelimella ja pelkään että paras ystäväkin hylkää kohta. Jotenkin tämä ahdistunut ilmapiiri on tarttunut meillä molempiin ja ollaan sitten vaan hiljaa. Masennuksen sekaista burnoutia meillä varmaan.
Itse en pystyisi rajoittamaan elämääni noin paljon puolison takia. huh. Toivottavasti olet selittänyt tämän omille ystävillesi etkä vaan kadonnut miehen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset on sellaisia, että toiset tukeutuu koko ajan.
Järkeviä, lehmänhermoisia ja avuliaita.
Kun sitä auttamista tekee tarpeeksi kauan, kieltäytyminen katsotaan vattuiluksi. Eli älä auta muita kuin pakollisia juttuja. Muuten toiset passivoituu, ja katsovat sen passivoitumisenkin lopulta sinun syyksesi.
Opettele sanomaan ei. Et ole kone, ja konekin tarvitsee huoltoa, ei sekään loputtomiin huollotta toimi.
Lopeta liika kiltteys. Lakkaa olemasta nyökkynukke että kyllä kyllä, ja kyllä minä vaikka sisällä huutaa epätoivoinen ääni että ei! Ei taas! En jaksa!
Kuuntele sitä ääntä.
Totta kai nämä, tottuneena siihen että huolto pelaa ja aina olet saatavilla etkä vaadi mitään etkä tarvitse mitään, saattavat kapinoida kun alatkin vaatia omaa tilaa. Se on kuitenkin oikeutesi ja velvollisuutesi itseäsi kohtaan. Miten kauan luulet voivasi vetää ennenkuin tulee pää vetävän käteen?
Lapset tarvitsevat äitiä, se on selvää. Isommat lapset voivat opetella tulemaan toimeen hieman itsenäisestikin ja kun kerran isä on huushollissa. Älä suostu marttyyriäidin rooliin.
Kun väsyttää, sano se perheellesi. Mene ja lepää tai lähde kävelylenkille tms. yksin. Löydä asioita joista pidät ja joiden parissa saat mielihyvää. Tapaa ystäviä, he ovat kullan arvoisia.
Älä kuuntele huonon omantunnon soimaavia ääniä. Et ole orja etkä talousesine. Olet ihminen siinä kuin kuka tahansa muukin.
Miksi se onkin niin että naisten ja varsinkin äitien niskoille sälytetään kohtuuton taakka. Näiden pitäisi olla väsymättömiä ja aina valmiita palvelukseen. Ei saa olla väsynyt, ei saa haluta mitään itselleen. Vain antaa ja huolehtia, luopua kaikesta toisten hyväksi. Syntyykö tällaisesta tasapainoinen onnellinen perhe vai annatko lapsillesi naisen ja äidin mallin joka jatkuu heidän elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
No mieslapsi kasvaa, eroatte tai jatkat kärsimistä.
Sellaistakin tässä olen huomannut, että kukaan ihminen ei ole tainnut vuosiin kertoa tai kirjoittaa viestissä minulle yhtään positiivista asiaa. Esim. että hänelle kuuluu hyvää tai vaikka vain sanoa, että "arvaas minkä hauskan asian tänään näin/kuulin". Ihmiset joko puhuu vain ongelmistaan, työongelmistaan, terveysongelmistaan, kaveriongelmistaan, masennuksestaan, tai muuten valittaa jonkin asian olevan huonosti. Sama töissä ja kotona. Tai sitten pyytää ja vaatii minulta jotain. Sama myös tämä töissä ja kotona. Jos joku läheiseni on vaikkapa jossain ulkomaanmatkalla, niin ei sieltäkään koskaan tule viestiä, että "hei katso miten ihania maisemia täällä on, lähetän tässä pari kaunista kuvaa". Vaan sieltäkin joku viesti, että voitko auttaa unohdin valot eteiseen kun lähdin, voitko auttaa miten sanotaan englanniksi huoneen ilmastointi on rikki, tai viesti että täällä on pahaa ruokaa. En kestä enää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
Vuokrasin mökin jokin aika sitten viikoksi jonne menin yksin. Ei sekään tuonut kuin väliaikaista helpotusta meille. Tuntuu että minun pitäisi elää täysin yksin eikä perheen äitinä, mutta en voi vain lähteä määrittelemättömäksi ajaksi tästä pois. Samoja isoja muutoksia mietin ja pohdin mitkä olisivat kestäviä ratkaisuja. Voihan tämä olla vain jokin vaihekin nyt elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
No mieslapsi kasvaa, eroatte tai jatkat kärsimistä.
Aloituksessa kuvaamani ongelman syynä ei ole varsinaisesti mieheni. Hän on osa ongelmaa, mutta ei ollenkaan koko ongelma tai ainoa syy. Sanoisin, että hänen osuus on 20 %. Mutta en välttämättä ollenkaan usko, että ero ratkaisisi edes sen hänen osuuden, sillä lapsen takia meidän täytyisi silti edelleen olla tiiviisti yhteyksissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaistakin tässä olen huomannut, että kukaan ihminen ei ole tainnut vuosiin kertoa tai kirjoittaa viestissä minulle yhtään positiivista asiaa. Esim. että hänelle kuuluu hyvää tai vaikka vain sanoa, että "arvaas minkä hauskan asian tänään näin/kuulin". Ihmiset joko puhuu vain ongelmistaan, työongelmistaan, terveysongelmistaan, kaveriongelmistaan, masennuksestaan, tai muuten valittaa jonkin asian olevan huonosti. Sama töissä ja kotona. Tai sitten pyytää ja vaatii minulta jotain. Sama myös tämä töissä ja kotona. Jos joku läheiseni on vaikkapa jossain ulkomaanmatkalla, niin ei sieltäkään koskaan tule viestiä, että "hei katso miten ihania maisemia täällä on, lähetän tässä pari kaunista kuvaa". Vaan sieltäkin joku viesti, että voitko auttaa unohdin valot eteiseen kun lähdin, voitko auttaa miten sanotaan englanniksi huoneen ilmastointi on rikki, tai viesti että täällä on pahaa ruokaa. En kestä enää. Ap
Siis just näin! Tällainen käytös pahentui vaan pandemian myötä. Tuntuu että ihan kaikilla on kaikki koko ajan huonosti eikä mistään saa energiaa. Sama ihan noihin matkakuviin saakka! Ennen saattoi tulla vaan kuvia, nyt niiden liitteenä on joku narina siitä miten paikka ei ollutkaan juuri sellainen kuin ystävä on haaveillut ja sitten korostetaan sitä että hänellä on niin rankkaa kun siellä tapahtui asia x. Onko kaikista tullut kroonisia valittajia huomaamattaan??
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on varmaan sama menossa. Hän on koko ajan ahdistunut ja en ole nähnyt omia kavereita kuukausiin kun sekin kuormittaa häntä. Haluaa että ollaan ihan hiljaa vaan kotona. En ole sitten jaksanut pitää yhteyttä kavereihin puhelimella ja pelkään että paras ystäväkin hylkää kohta. Jotenkin tämä ahdistunut ilmapiiri on tarttunut meillä molempiin ja ollaan sitten vaan hiljaa. Masennuksen sekaista burnoutia meillä varmaan.
Jos hän haluaa olla vain hiljaa kotona, niin eikö se ole kiva olla sitä yksinkin kun olet kavereiden kanssa menossa? Kotiinhan heitä ei tarvitse tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
No mieslapsi kasvaa, eroatte tai jatkat kärsimistä.
Aloituksessa kuvaamani ongelman syynä ei ole varsinaisesti mieheni. Hän on osa ongelmaa, mutta ei ollenkaan koko ongelma tai ainoa syy. Sanoisin, että hänen osuus on 20 %. Mutta en välttämättä ollenkaan usko, että ero ratkaisisi edes sen hänen osuuden, sillä lapsen takia meidän täytyisi silti edelleen olla tiiviisti yhteyksissä. Ap
No ne muut on helppo blokata pois. Puhelin äänettömälle, tadaa. Kirjoita whatsappiin että SOMETAUKO ja ilmoitukset pois päältä.
Ethän vain ole jollain tavalla hieman koukussa siihen, että sinua tarvitaan? Nimittäin et näytä haluavan ratkaista ongelmaa, ainoastaan valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettele sanomaan ei. Et ole kone, ja konekin tarvitsee huoltoa, ei sekään loputtomiin huollotta toimi.
Lopeta liika kiltteys. Lakkaa olemasta nyökkynukke että kyllä kyllä, ja kyllä minä vaikka sisällä huutaa epätoivoinen ääni että ei! Ei taas! En jaksa!
Kuuntele sitä ääntä.
Totta kai nämä, tottuneena siihen että huolto pelaa ja aina olet saatavilla etkä vaadi mitään etkä tarvitse mitään, saattavat kapinoida kun alatkin vaatia omaa tilaa. Se on kuitenkin oikeutesi ja velvollisuutesi itseäsi kohtaan. Miten kauan luulet voivasi vetää ennenkuin tulee pää vetävän käteen?
Lapset tarvitsevat äitiä, se on selvää. Isommat lapset voivat opetella tulemaan toimeen hieman itsenäisestikin ja kun kerran isä on huushollissa. Älä suostu marttyyriäidin rooliin.
Kun väsyttää, sano se perheellesi. Mene ja lepää tai lähde kävelylenkille tms. yksin. Löydä asioita joista pidät ja joiden parissa saat mielihyvää. Tapaa ystäviä, he ovat kullan arvoisia.
Älä kuuntele huonon omantunnon soimaavia ääniä. Et ole orja etkä talousesine. Olet ihminen siinä kuin kuka tahansa muukin.
Miksi se onkin niin että naisten ja varsinkin äitien niskoille sälytetään kohtuuton taakka. Näiden pitäisi olla väsymättömiä ja aina valmiita palvelukseen. Ei saa olla väsynyt, ei saa haluta mitään itselleen. Vain antaa ja huolehtia, luopua kaikesta toisten hyväksi. Syntyykö tällaisesta tasapainoinen onnellinen perhe vai annatko lapsillesi naisen ja äidin mallin joka jatkuu heidän elämässään?
Tässä on monelle varmasti ihan hyviä neuvoja, mutta itseäni en tunnista tuosta tekstistäsi. En minä ole nyökkynukke, joka vastaa kaikille kyllä vaan hyvin usein vastaan ei. Enkä saa siitä mitenkään huonoa omaatuntoa. Ja ystävien tapaaminen ei tunnu kullanarvoiselta, koska ystävät tapaamisillakin vain pyytävät ja vaativat minulta jotain. Vaativat kuuntelemaan ongelmiaan, vaativat minua kertomaan ties miestä henkilökohtaisista asioista joista en tunne tarvetta avautua, vaativat tulemaan kaikenlaisiin kissanristiäisiin jne.
Ap
Miksi ennestään pahennat oloa katkaisemalla omatkin kaverisuhteet? Ulos sieltä tunkkaisesta kämpästä. Mene vaikka leffaan. Uusi Kikka! -leffa oli hauska ja mukavan kepeä. Pyydä se ystäväsi mukaan.