Lue keskustelun säännöt.
Mistä tällainen voi kertoa? Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut kun kaikki vain pyytää minulta jotain
30.11.2022 |
Ihan sydäntä kuristaa koko ajan ahdistuksen vuoksi, siis sellainen olo on. Kaikki pyytää ja vaatii minulta koko ajan jotain. Mies kotona on koko ajan pyytämässä jotain, siis ihan pikkuasioita yleensä kuten että auta häntä miettimään jotain hänen työasioita tai auta tekemään sitä ja tätä. Välillä lähettää viestin että voinko selvittää hänen puolesta jotain asiaa. Lapsi pyytää ja vaatii jotain koko ajan, tosin niin se kuuluukin olla, siitä en ahdistu vaan mielelläni teen kun hän lapseni on, mutta silti sekin täyttää päivääni jatkuvista pyynnöistä. Erilaiset sukulaiset ja ystävät ja uraan liittyvät kontaktit lähettävät viestejä mesellä, tekstarilla, wa:lla, sähköpostilla ja ties millä koko ajan ja pyytävät jotain, yleensä kuuntelemaan jotain ongelmaansa, neuvomaan jossain, ottamaan kantaa johonkin, osallistumaan johonkin jne.
Olen koko ajan hermostunut ja ahdistunut ja syyksi osaan sanoa oikeastaan vain tuon, että tauotta joku koko ajan odottaa minulta jotain ja pyytää ja vaatii. Osaan kyllä sanoa ei, siinä ei ole ongelmaa enkä ahdistu ein sanomisesta. Mistä tällainen voi kertoa?
Kommentit (104)
Pystyn samaistumaan aloittajaan täysin. Paitsi että rasitun ein sanomisesta, tai oikeastaan kun minulta kysellään "miksi ei". Sanon silti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
No mieslapsi kasvaa, eroatte tai jatkat kärsimistä.
Aloituksessa kuvaamani ongelman syynä ei ole varsinaisesti mieheni. Hän on osa ongelmaa, mutta ei ollenkaan koko ongelma tai ainoa syy. Sanoisin, että hänen osuus on 20 %. Mutta en välttämättä ollenkaan usko, että ero ratkaisisi edes sen hänen osuuden, sillä lapsen takia meidän täytyisi silti edelleen olla tiiviisti yhteyksissä. Ap
No ne muut on helppo blokata pois. Puhelin äänettömälle, tadaa. Kirjoita whatsappiin että SOMETAUKO ja ilmoitukset pois päältä.
Ethän vain ole jollain tavalla hieman koukussa siihen, että sinua tarvitaan? Nimittäin et näytä haluavan ratkaista ongelmaa, ainoastaan valittaa.
Pidän usein puhelinta äänettömällä, mutta illalla kun otan kännykän käteen se on täynnä niitä päivän aikana tulleita viestejä vaatimuksineen. Ja työkontakteja ei voi edes blokata pois, koska saan potkut jos blokkaan pomoni tai yhteistyökumppanini. En todellakaan ole koukussa siihen, että minua tarvitaan. Ap
Tuollainen aivan jatkuva vaivaaminen, vaatiminen ja avunpyyntö joka asiaan kaikilta tahoilta siitä huolimatta, että selvästi ilmaisee tarvitsevansa rauhaa, ei kuulosta realistiselta. Joku tässä mättää.
Jotkut ihmiset on sellaisia, että yhtään itse miettimättä tai yrittämättä, kysytään heti toiselta neuvoa/apua. Nämä ovat todella rasittavia, kutsun heitä aikavarkaiksi. Ovat niin täynnä itseään, että olettavat että muut ovat heitä varten ja kaikki tekeminen pitää heti keskeyttää, kun heillä on asia/ongelma.
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan aloittajaan täysin. Paitsi että rasitun ein sanomisesta, tai oikeastaan kun minulta kysellään "miksi ei". Sanon silti ei.
Kyllä minultakin välillä kysellään miksi ei. Joskus jaksan selittää miksi, riippuu vähän siitä alkuperäisestä pyynnöstä. Mutta usein vain vastaan, että "siksi ei ja en aio puhua asiasta enempää". Silti se miksi kysymys jo itsessään on rasittava, koska sekin on taas yksi vaatimus lisää. Vaatimus selittää syitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
No mieslapsi kasvaa, eroatte tai jatkat kärsimistä.
Aloituksessa kuvaamani ongelman syynä ei ole varsinaisesti mieheni. Hän on osa ongelmaa, mutta ei ollenkaan koko ongelma tai ainoa syy. Sanoisin, että hänen osuus on 20 %. Mutta en välttämättä ollenkaan usko, että ero ratkaisisi edes sen hänen osuuden, sillä lapsen takia meidän täytyisi silti edelleen olla tiiviisti yhteyksissä. Ap
No ne muut on helppo blokata pois. Puhelin äänettömälle, tadaa. Kirjoita whatsappiin että SOMETAUKO ja ilmoitukset pois päältä.
Ethän vain ole jollain tavalla hieman koukussa siihen, että sinua tarvitaan? Nimittäin et näytä haluavan ratkaista ongelmaa, ainoastaan valittaa.
Pidän usein puhelinta äänettömällä, mutta illalla kun otan kännykän käteen se on täynnä niitä päivän aikana tulleita viestejä vaatimuksineen. Ja työkontakteja ei voi edes blokata pois, koska saan potkut jos blokkaan pomoni tai yhteistyökumppanini. En todellakaan ole koukussa siihen, että minua tarvitaan. Ap
Laki määrää, ettei sinua häiritä työasioilla vapaa-ajalla.
Jostain se lähipiiri saa kannustinta jatkuviin vaatimuksiinsa. En oikein usko tätä tarinaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen aivan jatkuva vaivaaminen, vaatiminen ja avunpyyntö joka asiaan kaikilta tahoilta siitä huolimatta, että selvästi ilmaisee tarvitsevansa rauhaa, ei kuulosta realistiselta. Joku tässä mättää.
Saatoin selittää asiani epäselvästi. Kyse ei välttämättä usein olekaan suorista avunpyynnöistä, että tulisin tekemään avuksi jotain, vaan rivien välistä pyyntöjä kuunnella. Kuunnella vaikka puolen tunnin vuodatusta päivän kuulumisista. Nämä ihmiset ei varmaan edes tajua pyytävänsä siinä minulta jotain eli sitä kuuntelemista. He varmaan luulevat olevansa mukavia, kun pitävät yhteyttä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on varmaan sama menossa. Hän on koko ajan ahdistunut ja en ole nähnyt omia kavereita kuukausiin kun sekin kuormittaa häntä. Haluaa että ollaan ihan hiljaa vaan kotona. En ole sitten jaksanut pitää yhteyttä kavereihin puhelimella ja pelkään että paras ystäväkin hylkää kohta. Jotenkin tämä ahdistunut ilmapiiri on tarttunut meillä molempiin ja ollaan sitten vaan hiljaa. Masennuksen sekaista burnoutia meillä varmaan.
Jos hän haluaa olla vain hiljaa kotona, niin eikö se ole kiva olla sitä yksinkin kun olet kavereiden kanssa menossa? Kotiinhan heitä ei tarvitse tuoda.
Mies haluaa että ollaan kahdestaan hiljaa kotona. Se ahdistaa häntä jos näen kavereitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on tuo, että ei uskota kun kerran sanoo, eikä oteta tosissaan toisen rentoutumisen tarvetta. Kyllä se vähän taaperoiselta tuntuu, ei kai kukaan jonkun kiusallaan häsläävän huomiontarpeisen seurassa viihdy. Eikö isä viitsi pitää lapselle seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyys
Tiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen aivan jatkuva vaivaaminen, vaatiminen ja avunpyyntö joka asiaan kaikilta tahoilta siitä huolimatta, että selvästi ilmaisee tarvitsevansa rauhaa, ei kuulosta realistiselta. Joku tässä mättää.
Saatoin selittää asiani epäselvästi. Kyse ei välttämättä usein olekaan suorista avunpyynnöistä, että tulisin tekemään avuksi jotain, vaan rivien välistä pyyntöjä kuunnella. Kuunnella vaikka puolen tunnin vuodatusta päivän kuulumisista. Nämä ihmiset ei varmaan edes tajua pyytävänsä siinä minulta jotain eli sitä kuuntelemista. He varmaan luulevat olevansa mukavia, kun pitävät yhteyttä. Ap
Joo sama täällä. Lähipiiri on täynnä ihmisiä jotka eivät peilaa yhtään omaa käytöstään vaan vuodattavat vaan omia juttujaan. Olen varmaan sitten mahdollistaja kun olen antanut tämän jatkua näin niin kauan, mutta jotenkin sitä olettaisi saavansa vastavuoroisesti sitten rauhaa jos sitä pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ettekö te muka koskaan sano kumppanillenne, että tänään tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta ja lepoa. Minua ei saa häiritä. Ja painelette kuumaan suihkuun ja sen jälkeen omaan rauhaan kirja sylissä. Puhelin äänettömällä?
Jos on lapsia, niin puoliso hoitaa sen aikaa, jos on rahaa niin hierontaan ja hotelliin. Lapsenkin on hyvä nähdä miten perhe auttaa sitä jolla on vaikeinta ja opetellaan sekä pyytämään että antamaan tilaa.
Tietenkin sanon puolisolle välillä noin. Mutta sitten hän odottaa hiljaa puoli tuntia, että olen saanut olla hiljaisuudessa ja sen jälkeen on taas pyytämässä että kuuntelen häntä. Jos sanon, että en halua kuulla yhtään sanaa koko päivänä, hän pahoittaa mielensä, koska hänellä on taas kerran joku hirveän tärkeä asia, mihin hän tarvitsee minun apua tai neuvoa ja sitten joudun kuuntelemaan sitä pahaa mieltä ja valitusta. Joku sellainen, että käyn yksin vaikka suihkussa tai joskus kampaajalla ei auta mitään siihen, että en kestä keltään enää yhtään pyyntöä. Jonkun pitäisi kai muuttua elämässäni aivan perustavanlaatuisesti ja isosti, jotta en olisi koko ajan ahdistunut noista jatkuvista pyynnöistä. Ap
No mieslapsi kasvaa, eroatte tai jatkat kärsimistä.
Aloituksessa kuvaamani ongelman syynä ei ole varsinaisesti mieheni. Hän on osa ongelmaa, mutta ei ollenkaan koko ongelma tai ainoa syy. Sanoisin, että hänen osuus on 20 %. Mutta en välttämättä ollenkaan usko, että ero ratkaisisi edes sen hänen osuuden, sillä lapsen takia meidän täytyisi silti edelleen olla tiiviisti yhteyksissä. Ap
No ne muut on helppo blokata pois. Puhelin äänettömälle, tadaa. Kirjoita whatsappiin että SOMETAUKO ja ilmoitukset pois päältä.
Ethän vain ole jollain tavalla hieman koukussa siihen, että sinua tarvitaan? Nimittäin et näytä haluavan ratkaista ongelmaa, ainoastaan valittaa.
Pidän usein puhelinta äänettömällä, mutta illalla kun otan kännykän käteen se on täynnä niitä päivän aikana tulleita viestejä vaatimuksineen. Ja työkontakteja ei voi edes blokata pois, koska saan potkut jos blokkaan pomoni tai yhteistyökumppanini. En todellakaan ole koukussa siihen, että minua tarvitaan. Ap
Laki määrää, ettei sinua häiritä työasioilla vapaa-ajalla.
Jostain se lähipiiri saa kannustinta jatkuviin vaatimuksiinsa. En oikein usko tätä tarinaa enää.
Älä sitten usko. Se on minulle ihan ok, että täällä osa ei usko.
Kyse ei ole työkontakteissa vain työajalla tapahtuvasta työnteosta, vaan minulla on monenlaisia työkontakteja ja yhteistyötahoja, joita on uran varrella kertynyt. Ei siis nykyiseen palkkatyöpaikkaani suoraan liittyviä kaikki vaan monenlaista muutakin. Olet ehkä ihan erityyppisessä ammatissa ja työssä, kun et tullut tällaista ajatelleeksi vaan mietit vain jotain mikä laki sanoo työajasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Samoin. Minua kuvaillaan jämäkäksi ja tiukaksi ihmiseksi ja olen tässä ihan samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
NO pyydä sitten tuota. Eikä mitään 5 minuuttisia, vaan päiviä ja viikonloppuja. Ota välillä vaikka airbnb ja mene sinne yksin.
Olen pyytänyt. Olen huutanut että ole vihdoin hiljaa. Eivät ole. Olen blokannut ihmisiä viikoiksi kun en saa niitä muuten hiljenemään. Mutta mikään ei auta. Ap
Mulla ittellä kuulostaa vähän samalta kuin ap:lla Oman elämän asiat eivät voi toteutua ja ympäristö tunkee niskaan jotain mitä en kaipaa. Umpikuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jämäkkyyttä. Kerrot ensin miehelle että alat olla todella väsynyt. Et anele lupaa olla väsynyt, vaan ilmoitat.
Älä ole kynnysmatto. Myös lapselle rajat.
Vain työasioihin vastaukset. Mutta kaikenlainen hyväksikäytettävänä olo seis. Googlaa jämäkkyysTiedän mitä on jämäkkyys. Ja usko tai älä, mutta olen ihan tunnettu läheisteni keskuudessa siitä, että olen jämäkkä ihminen. Moni läheiseni on minua kuvaillut juuri sillä sanalla. Ap
Mutta annat lähipiirin kuitenkin kaataa likavettä päällesi pitkien puheluiden ajan, ilman että osaat lopettaa puhelua? Ei käy järkeen.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen aivan jatkuva vaivaaminen, vaatiminen ja avunpyyntö joka asiaan kaikilta tahoilta siitä huolimatta, että selvästi ilmaisee tarvitsevansa rauhaa, ei kuulosta realistiselta. Joku tässä mättää.
Saatoin selittää asiani epäselvästi. Kyse ei välttämättä usein olekaan suorista avunpyynnöistä, että tulisin tekemään avuksi jotain, vaan rivien välistä pyyntöjä kuunnella. Kuunnella vaikka puolen tunnin vuodatusta päivän kuulumisista. Nämä ihmiset ei varmaan edes tajua pyytävänsä siinä minulta jotain eli sitä kuuntelemista. He varmaan luulevat olevansa mukavia, kun pitävät yhteyttä. Ap
Puhelua aletaan lopettelemaan siinä kohtaa, kun menee rasittavaksi valittamiseksi. Eräs tapa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
NO pyydä sitten tuota. Eikä mitään 5 minuuttisia, vaan päiviä ja viikonloppuja. Ota välillä vaikka airbnb ja mene sinne yksin.
Olen pyytänyt. Olen huutanut että ole vihdoin hiljaa. Eivät ole. Olen blokannut ihmisiä viikoiksi kun en saa niitä muuten hiljenemään. Mutta mikään ei auta. Ap
Mulla ittellä kuulostaa vähän samalta kuin ap:lla Oman elämän asiat eivät voi toteutua ja ympäristö tunkee niskaan jotain mitä en kaipaa. Umpikuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se kertoo nimenomaan siitä, että ihmissuhteesi ovat yksipuolisia ja kaikki haluavat sinulta koko ajan jotain. Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatia muilta samalla tavalla vastavuoroisuutta. Se ei tosin ole ihan helppoa, koska nallekarkit ei mene tasan ja usein niillä, jotka tarvitsevat sinulta yhtä ja toista, ei oikeasti ole mitään resursseja vastavuoroisesti samaan sinulle päin.
Kiitos kun vastasit. Voi kyllä kertoa tuosta. Ehkä jostain muustakin, mutta myös tuosta. Mutta en oikein tiedä mitä niin pyytäisin ja vaatisin muilta. En halua puhua työasioistani miehelleni, koska en tunne siihen mitään tarvetta, jätän työajatukset työpaikalle. Harvoin häneltä mihinkään tarvitsen apua, saan oikeastaan suuren osan asioista hoidettua ihan itse. En ole koskaan tykännyt kaataa ongelmiani ystävien tai sukulaisten niskaan, en tunne mitään tarvetta avautua heille jostain mikä painaa mieltäni. Eli en osaa edes keksiä mitä heiltä ryhtyisin vastavuoroisesti pyytämään, jotta saisin selville saisinko heiltä sitä edes. Ap
tunnistan tunteen, mutta ajatuksessasi on ehkä silti virhe. Vaikuttaa vähän siltä, kuin ajattelisit tätäkin asiaa - muista ihmisistä käsin. Vaihda suuntaa. Älä mieti, mitä voisit pyytää HEILTÄ. Mieti pikemminkin, mitä sinä tarvitsisit ja mikä tekisi sinun olosi mukavammaksi - ja pyydä sitten sitä kaikilta.
Ensimmäinen mikä tulee mieleen on, että en tarvitse mitään muuta heiltä kuin että jättäkää minut rauhaan, älkää pyytäkö minulta koskaan mitään, älkää kysykö mitään, älkää odottako minulta mitään, edes vastausta, älkää kertoko minulle mitään odottaen että kuuntelen, olkaa hiljaa. Varsinaisesti siis itselleni en keksi mitään mitä heiltä tarvitsisin. Ap
NO pyydä sitten tuota. Eikä mitään 5 minuuttisia, vaan päiviä ja viikonloppuja. Ota välillä vaikka airbnb ja mene sinne yksin.
Olen pyytänyt. Olen huutanut että ole vihdoin hiljaa. Eivät ole. Olen blokannut ihmisiä viikoiksi kun en saa niitä muuten hiljenemään. Mutta mikään ei auta. Ap
Mulla ittellä kuulostaa vähän samalta kuin ap:lla Oman elämän asiat eivät voi toteutua ja ympäristö tunkee niskaan jotain mitä en kaipaa. Umpikuja
Lähti vahingossa uudestaan. Meinasin kirjoittaa täsmennystä, mutta en jaksanut vaikka tämän lisäsin.
Kyllä nyt luulisi, että varsinkin vieraammat kuin oman perheen jäsenet keksivät tarvittaessa jonkun muun, jolta kysellä jotain miettimistukea. Soitteleeko mies äidilleen myös samalla tavalla? Ja hätisteleekö itse lapset ja avunpyytäjät pois?