Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kansankirkkomme eksyttäjänä
Surullinen
29.11.2022 |
Kirkosta on tullut eksyttäjä.
Sambaamiset, joogailut, tarot kortit, kirjavan porukan fanitus, ym.
Hirveä tilanne!
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Miksi kirkko, rakennuksena, olisi pyhempi paikka kuin kotisohva? Miten paikkojen pyhyys edes mitataan? Onko S-market pyhempi kuin K-kauppa?
Jos Pyhyyden kokeminen on seinistä kiinni, onko se silloin aitoa vai illuusio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sinö haluat hiljentyä adventtina sanoman äärelle, joku muu haluaa juhlistaa adventtia tanssimalla ja riemuitsemalla. Miksi juuri sinun toiveesi on ainoa oikea, jota kaikkien muidenkin tulee noudattaa?
Et sinä sitä ymmärtäisi, vaikka sen miten selittäisi.
En niin, koska kyse on luterilaisuudesta, jossa joitain Raamatun ulkopuolisia perinteitä/tapoja pidetään kyllä hyvinä ja hyödyllisinä, muttei missään määrin velvoittavina. Sen kyllä ymmärrän, miksi sambakulkue olisi esim. ortodoksisessa kirkossa kauhistus.
Meneeköhän sulla kirjoittajat ihan sekaisin? Täällä on muitakin kuin ortodokseja kirjoittelemassa ja puolustamassa todellista uskoa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Arvostelet siis ortodoksina luterilaista kirkkoa. Miksi sinun pitäisi pystyä selittämään lapselle tai kenellekään muullekaan, miksi vääräuskoisen kirkon toiminta on oikeaa? Etkö voi tyytyä toteamaan, että luterilaisuudessa hyväksytään monia erilaisia toimintatapoja?
Keille lapsille? En minä ole pyrkinyt selittämään kenellekään mitään. Meidän lapset eivät edes kysele evlut-puolen sekoiluista. Sotketko minut johonkin toiseen kirjoittajaan?
Vastasit viestiin, jossa kysyin mitä lapselle pitäisi pystyä selittämään sambatanssijoiden osallistumisesta kulkueeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Miksi kirkko, rakennuksena, olisi pyhempi paikka kuin kotisohva? Miten paikkojen pyhyys edes mitataan? Onko S-market pyhempi kuin K-kauppa?
Jos Pyhyyden kokeminen on seinistä kiinni, onko se silloin aitoa vai illuusio?
Pyhyyden tunne on usein pelkkä tunne. Ja on tärkeää erottaa aito kokemus armosta ja tunnereaktio. Kun tässä harjaantuu, alkaa nähdä tunteissaan ja kokemuksissaan nyanssi-eroja. Mutta pyhyys *tunteenakaan* ei ole väärin. Se kertoo siitä, että aistit ovat herkistyneet ylimaalliselle. Suurimmat uskonnolliset kokemukseni olen saanut yksityisessä rukouksessa. Kirkossakin kyllä, mutta vähemmmän. Sen sijaan välillä on hyvin vahva kokemus Kirkosta, siis siitä seurakuntalaisista ja meistä kaikista ihmisistä siellä kirkossa. Että rukoilemme yhdessä, olemme yhtä. Pidän sitä aitona kokemuksena.
Vanhat kirkot (katolinen ja ortodoksinen) pyrkivät liturgisessa elämässään kauneuteen, koska kauneus on Jumalan kieli. Voimme katsoa vaikka luomakuntaa ja sen kauneutta ja kokea siinä vaikuttavan jumalallisen armovoiman. Samoin voimme kokea jotain vastaavaa kauniissa kirkkorakennuksessa, pyhissä kuvissa, kirkkokynttilöissä, tuohuksissa, suitsukkeessa. Vanhat kirkot ajattelevat, että kirkko on taivaan esikartano, ja sen pitää siksi olla kaunis, yleviä tunteita ja ajatuksia herättävä eikä suinkaan arkinen. Koska arjen vastakohta on pyhä. Myös maallisen, profaanin vastakohta on pyhä, sakraali.
Pyhyyden kokeminen ei ole seinistä kiinni, mutta esimerkiksi ortodoksisessa alttaripöydässä on kiinni reliikki eli pyhäinjäännös, ja tyypillisesti kirkossa niitä on muitakin joko alttarissa tai kirkkosalissa, usein kiinnitettynä kyseisen pyhän ihmisen ikoniin. Näin nämä pyhät ihmiset ovat aivan erityisellä tavalla läsnä kirkossa.
Toisaalta kirkko itsessään on pyhitetty kirkoksi, ja siellä toimitetaan pyhiä toimituksia uudelleen ja uudelleen. Rakennus siis pyhittyy. Tämän voi ateistikin kokea menemällä mahdollisimman vanhaan kirkkoon.
Luterilaisten kirkot eivät pyhity samalla tavalla, koska – ikävä sanoa mutta sanon nyt suoraan – protestanttisuus on harhaoppi. Josta sambakulkue on looginen seuraus.
Menkää muualle sambaamaan ja jihaata huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Miksi kirkko, rakennuksena, olisi pyhempi paikka kuin kotisohva? Miten paikkojen pyhyys edes mitataan? Onko S-market pyhempi kuin K-kauppa?
Jos Pyhyyden kokeminen on seinistä kiinni, onko se silloin aitoa vai illuusio?Pyhyyden tunne on usein pelkkä tunne. Ja on tärkeää erottaa aito kokemus armosta ja tunnereaktio. Kun tässä harjaantuu, alkaa nähdä tunteissaan ja kokemuksissaan nyanssi-eroja. Mutta pyhyys *tunteenakaan* ei ole väärin. Se kertoo siitä, että aistit ovat herkistyneet ylimaalliselle. Suurimmat uskonnolliset kokemukseni olen saanut yksityisessä rukouksessa. Kirkossakin kyllä, mutta vähemmmän. Sen sijaan välillä on hyvin vahva kokemus Kirkosta, siis siitä seurakuntalaisista ja meistä kaikista ihmisistä siellä kirkossa. Että rukoilemme yhdessä, olemme yhtä. Pidän sitä aitona kokemuksena.
Vanhat kirkot (katolinen ja ortodoksinen) pyrkivät liturgisessa elämässään kauneuteen, koska kauneus on Jumalan kieli. Voimme katsoa vaikka luomakuntaa ja sen kauneutta ja kokea siinä vaikuttavan jumalallisen armovoiman. Samoin voimme kokea jotain vastaavaa kauniissa kirkkorakennuksessa, pyhissä kuvissa, kirkkokynttilöissä, tuohuksissa, suitsukkeessa. Vanhat kirkot ajattelevat, että kirkko on taivaan esikartano, ja sen pitää siksi olla kaunis, yleviä tunteita ja ajatuksia herättävä eikä suinkaan arkinen. Koska arjen vastakohta on pyhä. Myös maallisen, profaanin vastakohta on pyhä, sakraali.
Pyhyyden kokeminen ei ole seinistä kiinni, mutta esimerkiksi ortodoksisessa alttaripöydässä on kiinni reliikki eli pyhäinjäännös, ja tyypillisesti kirkossa niitä on muitakin joko alttarissa tai kirkkosalissa, usein kiinnitettynä kyseisen pyhän ihmisen ikoniin. Näin nämä pyhät ihmiset ovat aivan erityisellä tavalla läsnä kirkossa.
Toisaalta kirkko itsessään on pyhitetty kirkoksi, ja siellä toimitetaan pyhiä toimituksia uudelleen ja uudelleen. Rakennus siis pyhittyy. Tämän voi ateistikin kokea menemällä mahdollisimman vanhaan kirkkoon.
Luterilaisten kirkot eivät pyhity samalla tavalla, koska – ikävä sanoa mutta sanon nyt suoraan – protestanttisuus on harhaoppi. Josta sambakulkue on looginen seuraus.
Olipa todella hyvin tiivistetty tämä. Olen ollut kiinnostunut ortodoksisuudesta (ja osittain katolilaisuudestaskin) jo pitkään. Mutta ortodoksisuudella on vankempi asema Suomessa ja muutenkin se tuntuu jotenkin enemmän omalta jutulta. Valamossakin kävin viime kesänä ja olin useamman yön. Hieno kokemus.
Nyt kun täällä on kerran vakaumuksellinen ja selvästi uskonsa kanssa tosissaan oleva ortodoksi paikalla, niin eivätkö ne teidän jumalanpalvelukset ole vain muotomenoja? Kaikki se teatraalisuus, suitsuttaminen, kirkon kiertäminen, ristisaatto-kulkueet ympäriinsä ja niin edelleen.
Toinen mitä kammoksun on juuri nämä pyhäinjäännökset. Suuteletteko te niitäkin, näin olen kuullut? Ja miksi ajattelette puunpalaselle maalatun kuvan olevan pyhä? Ja kumartelette kuvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääriuskovaiset eroavat kirkosta järjettömistä syistä, ateistit järjellisistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Menkää muualle sambaamaan ja jihaata huutamaan.
Jihadia huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Samba ei ole kirkollista /hengellistä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kallion seurakunta on saanut voittopuolisesti kiittävää verkkopalautetta Helsinki Pride -tapahtuman aikana Sinebrychoffin puistoon pystyttämästään Pomppukirkosta, jonka otsikossa luki Pompi ihan homona.
Palautteiden mukaan Pomppukirkoksi nimetty pomppulinna oli rohkeaa toimintaa ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta, herätti keskustelua ja edisti syrjäytyneiden vähemmistöjen asiaa. Se sai hymyilemään.
Kirkosta eronneeksi esittäytynyt, aiemmin uskonnonvastaiseksi itseään nimittänyt nuori mies sanoi palautteessaan tempauksen olleen kepeydessään oikea tapa suhtautua maailmaan ja vähemmistöihin. Yhden palautteen mukaan tapahtuma näytti, että suomalainen luterilaisuus pystyy elämään 2000-luvulla. Tässä oli ihmisyys läsnä, kiitti eräs kirjoittaja.
Yhden kirjoittajan mukaan Pomppukirkko-tempaus nosti Kallion seurakunnan arvostusta hänen silmissään. Eräs taas kertoi nyt ymmärtäneensä, että kaikki kristityt eivät tuomitse toisia ihmisiä.
Ja tällainen toiminta rahoitetaan myös kirkollisverorahoilla! Todellakin vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sinö haluat hiljentyä adventtina sanoman äärelle, joku muu haluaa juhlistaa adventtia tanssimalla ja riemuitsemalla. Miksi juuri sinun toiveesi on ainoa oikea, jota kaikkien muidenkin tulee noudattaa?
Kirkossa on kirkon opit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sinö haluat hiljentyä adventtina sanoman äärelle, joku muu haluaa juhlistaa adventtia tanssimalla ja riemuitsemalla. Miksi juuri sinun toiveesi on ainoa oikea, jota kaikkien muidenkin tulee noudattaa?
Kirkossa on kirkon opit.
Sudenpennuilla on omansa.
On kyllä pyhyys kaukana kansankirkosta, kun pellemeininki sallitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sinö haluat hiljentyä adventtina sanoman äärelle, joku muu haluaa juhlistaa adventtia tanssimalla ja riemuitsemalla. Miksi juuri sinun toiveesi on ainoa oikea, jota kaikkien muidenkin tulee noudattaa?
Kirkossa on kirkon opit.
Tai siis oli joskus keskiajalla. Nykyään on modernit woke-opit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Miksi kirkko, rakennuksena, olisi pyhempi paikka kuin kotisohva? Miten paikkojen pyhyys edes mitataan? Onko S-market pyhempi kuin K-kauppa?
Jos Pyhyyden kokeminen on seinistä kiinni, onko se silloin aitoa vai illuusio?
Alkeet : pyhä tarkoittaa yksinkertaisesti erotettu . Seurakuntatila on erotettu Jumalanpalvelukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Miksi kirkko, rakennuksena, olisi pyhempi paikka kuin kotisohva? Miten paikkojen pyhyys edes mitataan? Onko S-market pyhempi kuin K-kauppa?
Jos Pyhyyden kokeminen on seinistä kiinni, onko se silloin aitoa vai illuusio?Pyhyyden tunne on usein pelkkä tunne. Ja on tärkeää erottaa aito kokemus armosta ja tunnereaktio. Kun tässä harjaantuu, alkaa nähdä tunteissaan ja kokemuksissaan nyanssi-eroja. Mutta pyhyys *tunteenakaan* ei ole väärin. Se kertoo siitä, että aistit ovat herkistyneet ylimaalliselle. Suurimmat uskonnolliset kokemukseni olen saanut yksityisessä rukouksessa. Kirkossakin kyllä, mutta vähemmmän. Sen sijaan välillä on hyvin vahva kokemus Kirkosta, siis siitä seurakuntalaisista ja meistä kaikista ihmisistä siellä kirkossa. Että rukoilemme yhdessä, olemme yhtä. Pidän sitä aitona kokemuksena.
Vanhat kirkot (katolinen ja ortodoksinen) pyrkivät liturgisessa elämässään kauneuteen, koska kauneus on Jumalan kieli. Voimme katsoa vaikka luomakuntaa ja sen kauneutta ja kokea siinä vaikuttavan jumalallisen armovoiman. Samoin voimme kokea jotain vastaavaa kauniissa kirkkorakennuksessa, pyhissä kuvissa, kirkkokynttilöissä, tuohuksissa, suitsukkeessa. Vanhat kirkot ajattelevat, että kirkko on taivaan esikartano, ja sen pitää siksi olla kaunis, yleviä tunteita ja ajatuksia herättävä eikä suinkaan arkinen. Koska arjen vastakohta on pyhä. Myös maallisen, profaanin vastakohta on pyhä, sakraali.
Pyhyyden kokeminen ei ole seinistä kiinni, mutta esimerkiksi ortodoksisessa alttaripöydässä on kiinni reliikki eli pyhäinjäännös, ja tyypillisesti kirkossa niitä on muitakin joko alttarissa tai kirkkosalissa, usein kiinnitettynä kyseisen pyhän ihmisen ikoniin. Näin nämä pyhät ihmiset ovat aivan erityisellä tavalla läsnä kirkossa.
Toisaalta kirkko itsessään on pyhitetty kirkoksi, ja siellä toimitetaan pyhiä toimituksia uudelleen ja uudelleen. Rakennus siis pyhittyy. Tämän voi ateistikin kokea menemällä mahdollisimman vanhaan kirkkoon.
Luterilaisten kirkot eivät pyhity samalla tavalla, koska – ikävä sanoa mutta sanon nyt suoraan – protestanttisuus on harhaoppi. Josta sambakulkue on looginen seuraus.
Millä tavoin protestanttinen kirkko on harhaoppinen vs. ortodoksinen kirkko. Erosin aikoinaan ev. lut srk:sta koska en hyväksy naispappeutta enkä saanut koko puljusta irti yhtään mitään. Ev. lut on minulle ihan kolkko ja kylmä kirkko jolla ei ole mitään syvempiä arvoja+islamin nuoleskelu ja t- paikkahuijareiden piilottelu. Ortodoksisia jumalanpalveluksia ja musiikkia katselen välillä youtubesta slaavilaista maista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkuus ja pyhyys kaukana. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun taistelette toinen toisianne vastaan täällä julkisesti, viimeisellä tuomilla voi omat "mielipiteet" tulla ikävästi esille. Niin ne luterilaiset, ortodoksiset kuin muutkin.
Harkintaa ja rukousta, ei anneta viholliselle aseita lyödä.
Sambe ei kuule kirkkoon, se on toki päivän selvää, mutta noin muutoin, eri "suunnille" täällä on tilaa ja jopa tilausta. Siunataan heitä jotka Kristuksessa ovat.
Lopulta, niinkuin kaikki tiedämme: Jumala sanoo viimeisen sanan.
Mutta miksi samba ei kuulu kirkkoon?
Ensinnäkin ne sambatanssijoiden asut olivat erittäin epäsopivia kirkkoon. Liian paljastavia.
Eivät onneksi olleet pahimmasta päästä, mutta, jos vien esim kummityttöni joka 7v kirkkoon, en haluaisi yrittää selittää hänelle miten nuo naiset liittyvät Jeesuksen syntymään:). Ja muutenkin jos jokin on ylevää ja kaunista, adventti-aika, silloin hiljentyminen sanoman äärelle. En todellakaan halua kuulla tai nähdä jotain itseään täynnä olevia naisia sambaamassa. Jää häväisty ja paha mieli. Kanalan tiput sentään! Menköön moulin rougeen jos haluaa nähdä moista.
Sambatanssijat oli mukana Hoosianna-kukkueessa, joka oli jumalanpalvelusta ennen ja jälkeen. Kulkueessa oli mukana heidän ja pappien lisäksi myös tavallista kirkkokansaa. Miksi siis lapselle pitäisi pystyä selittämään, miten samba liittyy Jeesuksen syntymään? Miksei riitä että lapselle kertoo, että Jeesuksen seuraajiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä sambatanssijoista kehitysvammaisiin, joita oli myös kulkueessa?
Sambatanssijat mahtuvat Jeesuksen seuraajiin.
Kyse on siitä, millä tavoin tulisi kunnioittaa pyhää tilaa. Selväksi on tullut, että ev.lut.puolella ei mitenkään. Varmuuden vuoksi kirkot ja seurakuntatalot rakennetaan mahdollisimman kalseiksi, rumiksi ja pelkistetyiksi, ettei koskaan tulisi tunnetta, että nyt olen pyhän äärellä. Sen sijaan pyritään tekemään kaikki niin, ettei moista tunnereaktiota pääsisi syntymään, tuodaan kirkkoon vaikka sirkus ja kirkko yritetään tehdä olohuoneeksi, että sinne voi sitten rojahtaa kuin sohvalle.
Jumalan pelko on asia, jonka kokeminen joillekuille suodaan. Eikä se ole Jumalan pelkäämistä vaan hänen kaikkivoipaisuutensa kokemista tavalla, jota ei voi selittää. Niin suurta pyhyyden ja kaikkivoipaisuuden kokemista, ettei voi kuin painaa päänsä lattiaan ja vapista. Tällaisen kokemuksen jälkeen kaikki hömppäkonsertit kirkoissa, jumppamessut, Apulanta-messut ja niin edelleen näyttäytyvät rienauksena ja eksytyksenä.Tästä syystä siirryin ortodoksiseen kirkkoon, jossa pyhyys on läsnä koko ajan jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä.
Miksi kirkko, rakennuksena, olisi pyhempi paikka kuin kotisohva? Miten paikkojen pyhyys edes mitataan? Onko S-market pyhempi kuin K-kauppa?
Jos Pyhyyden kokeminen on seinistä kiinni, onko se silloin aitoa vai illuusio?Pyhyyden tunne on usein pelkkä tunne. Ja on tärkeää erottaa aito kokemus armosta ja tunnereaktio. Kun tässä harjaantuu, alkaa nähdä tunteissaan ja kokemuksissaan nyanssi-eroja. Mutta pyhyys *tunteenakaan* ei ole väärin. Se kertoo siitä, että aistit ovat herkistyneet ylimaalliselle. Suurimmat uskonnolliset kokemukseni olen saanut yksityisessä rukouksessa. Kirkossakin kyllä, mutta vähemmmän. Sen sijaan välillä on hyvin vahva kokemus Kirkosta, siis siitä seurakuntalaisista ja meistä kaikista ihmisistä siellä kirkossa. Että rukoilemme yhdessä, olemme yhtä. Pidän sitä aitona kokemuksena.
Vanhat kirkot (katolinen ja ortodoksinen) pyrkivät liturgisessa elämässään kauneuteen, koska kauneus on Jumalan kieli. Voimme katsoa vaikka luomakuntaa ja sen kauneutta ja kokea siinä vaikuttavan jumalallisen armovoiman. Samoin voimme kokea jotain vastaavaa kauniissa kirkkorakennuksessa, pyhissä kuvissa, kirkkokynttilöissä, tuohuksissa, suitsukkeessa. Vanhat kirkot ajattelevat, että kirkko on taivaan esikartano, ja sen pitää siksi olla kaunis, yleviä tunteita ja ajatuksia herättävä eikä suinkaan arkinen. Koska arjen vastakohta on pyhä. Myös maallisen, profaanin vastakohta on pyhä, sakraali.
Pyhyyden kokeminen ei ole seinistä kiinni, mutta esimerkiksi ortodoksisessa alttaripöydässä on kiinni reliikki eli pyhäinjäännös, ja tyypillisesti kirkossa niitä on muitakin joko alttarissa tai kirkkosalissa, usein kiinnitettynä kyseisen pyhän ihmisen ikoniin. Näin nämä pyhät ihmiset ovat aivan erityisellä tavalla läsnä kirkossa.
Toisaalta kirkko itsessään on pyhitetty kirkoksi, ja siellä toimitetaan pyhiä toimituksia uudelleen ja uudelleen. Rakennus siis pyhittyy. Tämän voi ateistikin kokea menemällä mahdollisimman vanhaan kirkkoon.
Luterilaisten kirkot eivät pyhity samalla tavalla, koska – ikävä sanoa mutta sanon nyt suoraan – protestanttisuus on harhaoppi. Josta sambakulkue on looginen seuraus.
Höpö höpö.
Siis samban seksistisyys ei kuulu kirkkoon, mutta ei luterilaisuus ihan harhaoppi ole.
Mistäpäin Uutta Testamenttia löytyy pitkät liturgiat, pappien kaavut ja koppalakit, naama pitkänä vaeltaminen, Marian rukoilu?
Jeesus ei itse korottanut Mariaa, vaikka Marian ylistysvirressä hänet julistetaan autuaaksi - no mutta, jokainen uskova on autuas! Vuorisaarnassa Jeesus lateli ketkä kaikki on autuaita.
Alkukristityt pukeutuivat tavisvaatteisiin, evankelioivat iloisesti, jumalanpalvelus oli sitä että seurakuntalaiset toi - kuka profetian, kuka Jumalan antaman laulun tai sanoman.
Kaukana ortodoksisuuden ja katolisuuden kaavamaisuudesta ja synkkyydestä.
Sitten touhu alkoi apostolien jälkeen pitkäpiimäistyä, eikä sydämen uskovaisuutta=uudesrisyntymistä enää vaadittu seurakuntalaiselta.
Nykyisin vapis ja hellarit ovat lähimpänä alkuperäistä.
Alue: Aihe vapaa
Keille lapsille? En minä ole pyrkinyt selittämään kenellekään mitään. Meidän lapset eivät edes kysele evlut-puolen sekoiluista. Sotketko minut johonkin toiseen kirjoittajaan?