Lue keskustelun säännöt.
G: mitä tekisit, jos puoliso pyytäisi yhteiseen elämäntapamuutokseen: sali, kävelyt ja kevyt ruoka? Olen ihan loppu jo nyt
29.11.2022 |
elämään, ja lepo ja hyvä syöminen on tärkeää elämässä. Paino 100kg ja pituus 162cm, mutta en ole valmis mihinkään muutoksiin.
Mies urheilullinen jo valmiiksi, on hänen juttunsa, ei minun.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero. En jaksa pätkääkään tuollaisia ihmisiä. Minä olen kumppanille täydellinen, totaalisen kelpaava ja prioriteetti juuri tällaisena. Jos en ole, on hän ex-kumppani.
Tämä taitaa olla miehinen ajattelutapa. Ollaan perseet olalla ja oletetaan, että pitää kelvata sellaisena.
Olen nainen, naimisissa, enkä edes juo. En myöskään ole ylipainoinen. Minä olen valinnut kumppanini omainaisuuksineen, ja hän minut. Näitä oli aikaa miettiä monia vuosia. Tiedettiin myös heikkoudet. Jos toinen haluaa elämänmuutoksen, hän tekee sen itse ja keskenään.
Totta. Mutta onhan siinäkin valtava ero, onko alunperin mennyt naimisiin 50- vai 100-kiloisen kanssa, vai ovatko "heikkoudet" tulleet kuvioon vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ei ole valmis muutoksiin, koska helppo elämä. Siksi niitä sporttisia vartaloita ihannoidaan. Suurin osa ei pysty, vaikka yrittäisikin.
Mitä pahaa siinä on, jos haluaa helpon elämän? Miksi tehdä väkisin elämästä epämukavaa?
Tämä on melko harhaista ajattelua. Sillä sun helpolla elämällä (lue: pitsaa sohvalla maaten) on se seuraus, että olet melko suurella varmuudella todella sairas ja huonokuntoinen jo kauan ennen eläkeikää. Kukin tietysti taaplaa tyylillään, mutta henkilökohtaisesti en välittäisi maksella verorahojani sinun hoitamiseesi, jos saisin valita. Ja veikkaanpa, että et sinäkään tosissasi sellaista elämää helppona enää pitäisi. Se, jos mikä, on todella epämukavaa elämää. Olla toisten armoilla, autettavana joka ikisessä asiassa.
No aina täältä pääsee pois, oman käden kautta, jos sairastuu
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos tuollainen aloite tulisi puolisolta. Kaksin on helpompi kuin yksin.
Mutta kun ei ole ollut aikomustaan mihinkään rääkkeihin. Olen kyllä valmis tulemaan miestä on omassa projektissaan, ja esim herkkuja en toisi kotiin ja pitsan söisin pitseriassa, enkä tilaisi kotiin jne.
Kävelyllä voisin joskus olla mukana. Ap
Liikunnasta saa hyvän olon, mutta käy lääkärillä ennen kuin aloitat, tutkii onko mitään esteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et suostu, voi olla pian entinen puoliso
Jossain kohtaa mies ilmoittaa että kasvoitte erilleen.
Ap:n kertoman perusteella se kasvu on tapahtunut nimenomaan ap:n itsensä puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ei ole valmis muutoksiin, koska helppo elämä. Siksi niitä sporttisia vartaloita ihannoidaan. Suurin osa ei pysty, vaikka yrittäisikin.
Mitä pahaa siinä on, jos haluaa helpon elämän? Miksi tehdä väkisin elämästä epämukavaa?
Tämä on melko harhaista ajattelua. Sillä sun helpolla elämällä (lue: pitsaa sohvalla maaten) on se seuraus, että olet melko suurella varmuudella todella sairas ja huonokuntoinen jo kauan ennen eläkeikää. Kukin tietysti taaplaa tyylillään, mutta henkilökohtaisesti en välittäisi maksella verorahojani sinun hoitamiseesi, jos saisin valita. Ja veikkaanpa, että et sinäkään tosissasi sellaista elämää helppona enää pitäisi. Se, jos mikä, on todella epämukavaa elämää. Olla toisten armoilla, autettavana joka ikisessä asiassa.
No aina täältä pääsee pois, oman käden kautta, jos sairastuu
Ap
No on sulla kyllä ihan mahtavan kuuloinen suunnitelma. Syöt itsesi sairaaksi ja sitten oman käden kautta pois. Ja pidät sitä helppona ja mukavana polkuna tässä elämässä? Saanko kysyä, miksi olet ylipäätään vaivautunut lapsia tekemään? Koska niitten touhuja on niin kiva sieltä sohvan pohjalta seurailla? Henkilökohtaisesti toivon, että olet provo. Huono ja mauton provo. Koska jos et ole, niin et kyllä olisi lapsiasi ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos tuollainen aloite tulisi puolisolta. Kaksin on helpompi kuin yksin.
Mutta kun ei ole ollut aikomustaan mihinkään rääkkeihin. Olen kyllä valmis tulemaan miestä on omassa projektissaan, ja esim herkkuja en toisi kotiin ja pitsan söisin pitseriassa, enkä tilaisi kotiin jne.
Kävelyllä voisin joskus olla mukana. ApLiikunnasta saa hyvän olon, mutta käy lääkärillä ennen kuin aloitat, tutkii onko mitään esteitä.
Ehkä johonkin kovan treenaamisen äkkinäiseen aloittamiseen olisi hyvä käydä lääkärillä, mutta toisaalta sellaisessa ei ole mitään järkeä. Rauhassa, kun aloittaa, niin ei se lääkäri ole mitenkään pakollinen juttu, mutta tietenkin sillointällöin on ihan hyvä muutenkin käydä terveystarkastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa täällä on kenenkään auttaa ja neuvoa jos lenkki ja laihdutus ei kiinnosta. Mies tosta kyllä ennenpitkää nostaa kytkintä. Ap ei ilmeisesti halua toista miellyttääkseen laihduttaa. Silti ap:n tulee ymmärtää se, että satakiloinen valas ei ole välttämättä urheilullisen ja itsestään huolehtivan miehen mielestä haluttava. Ei semmosta pitemmän päälle jaksa kattella. Täytyy parissuhteessa toistakin osapuolta ajatella. Eikö sua itseäsi haittaa oma peilikuva?
Välttelen isoja peilejä ja valokuvia. Jos laihdutus ois helppo ja kivaa, niin en olis lihava. Ap
Laihdutus saisi olla helppoa ja kivaa; ja kun vielä joku muu tekisi sen puolestasi, aina parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa innostavalta! Elämäntaparemontti onkin helppoutta pitkällä tähtäimellä.
Olet muutenkin hyvässä tilanteessa, jos ruoka on sinulle tärkeää. Voitte yhdessä kokkailla ja tutustua uusiin resepteihin ja ruoka-aineisiin. Samoin yhteiset reippailut on parasta parisuhdeaikaa kivoille keskusteluille.
Nauti elämästä!
Nautin jo. Miehen ehdottama tapa ei ole mulle elämästä nauttimista.
Ero?
Ap
Hehheh. Yritä olla hauska.
Kai sä Ap ymmärrät, että tämä oli ultimatum mieheltäsi? Joko suostut muokkamaan elämäntapojasi, tai sitten saat jatkaa terveytesi tuhoamista ihan keskenäsi. Mieheltäsi tosi jalo teko suostua liikkumaan kanssasi, vaikka todennäköisesti hän itse joutuu hidastamaan esim. kävelyvauhtiaan todella paljon vuoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon että en jaksa. Ota tai jätä.
Musta olis ihanaa jos puoliso pyytäisi ja motivoisi muakin! Yksin on vaikeampaa ryhtyä muutoksiin, niin ruokavaliossa kuin liikunnan suhteen... Sitä on niin tapojensa orja.
Haluaisin ja kaipaisin muutosta. Oon kuitenkin arjesta kuormittunut ja väsynyt, en saa aikaiseksi panostaa itseeni. Annan kaikkeni ja panostan kaikkiin muihin. Ärsyttää itseänikin.
Mua ei haittaa, että painoa on tullut (sekä mulle että puolisolle) tässä vuosien saatossa, mutta haluaisin kehoon enemmän kestävyyttä ja itselleni parempaa kuntoa, parempaa oloa muutenkin.
Neljännen lapsen syntymästä en ole palautunut yhtä nopeasti ja ikääkin alkaa jo olla ja aineenvaihdunta on hidastunut. Syön pari kolme kertaa päivässä, ihan mitä sattuu välipalaa tai ruokaa. En syö kuitenkaan makeaa tai rasvamättöjä. En ole sokerikoukussa. Mutta on niin epäsäännöllinen ruokarytmi ja on huono ruokahalu. Monesti sitten pakotan itseni syömään edes jotain. Vaikka sitten jotain epäterveellistä vehnämössöä. Ja paino nousee...
Ollaan näistä miehen kanssa keskusteltu kyllä. Niitä askelia parempaan, ja edes pieniä muutoksia tarvisi vaan saada tuotua tähän arkeen...
Mies kai aloittaa jonkun harrastuksen. Harmi ettei ole mahdollisuutta aloittaa yhdessä. Minä varmaan hakkaan päätäni seinään kotona ja mietin että niin... Pitäiskö tuubista alkaa kaivella jotain jumppavideoita. Motivaatio nolla.
Ehkä pitäisi keskittyä löytämään se motivaatio ensin.
Kirjata vaikka ylös tavotteita ja muutosten hyötyjä. Tehdä suunnitelma, joka on sopiva, monivaiheinen, eikä liian vaativa heti alkuun.
Terkuin, Akka 38v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentyisin hiukan sillä minulta on sali kielletty ja mieheni taas ei omien selkäongelmien takia ole kauhean hyvä vetämään lenkkiä. Ruoka meillä on jo valmiiksi terveellistä joten sitä ei tarvitse muuttaa.. Ehkä sanoisin miehelleni että ottaa vähän happea ja miettii sitten asioita uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.
Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.
Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.
Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)
Ap
Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?
Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap
Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.
Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap
Missä hommissa kävellään 8km? Jaatko lehtiä?
Varmaan aika monessa. Vaimo on ihan vaatekaupassa töissä ja saa oikeastaan joka päivä 14-16 tuhatta askelta mittariin. Ehkä se ei ole ihan 8km, mutta melkein.
Epäilen ja toivon, et Ap. on provo.
Yleensä ruoka-addiktit, kuten alkkikset eivät ole noin "vilpittömän" kuuloisia.
Yleensä he ovat manipuloivia, totuudenkieltäjiä ja itsesäälissä rypeviä tyyliin:
Mieheni pakoittaa minua elämänmuutokseen vaikka tietää, että juuri nyt en kykene siihen ja nyt ei ole oikea aika, koska minulla on paljon muutakin stressiä ja minun on vaikea liikkua ilman että ahdistun ja mielestäni syön jo nyt terveellisesti, mutta kilpirauhanen varmaan temppuilee. Olen jo kokeillut kaikki dieetit ja en ole laihtunut joten ruuan määrästä se ei voi johtua. Lääkäritkään ei ota minua vakavasti vaikka minulla on kroonisia selkäkipuja, ja diabetes. Hyvähän terveenä olisi laihduttaa ja liikkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa täällä on kenenkään auttaa ja neuvoa jos lenkki ja laihdutus ei kiinnosta. Mies tosta kyllä ennenpitkää nostaa kytkintä. Ap ei ilmeisesti halua toista miellyttääkseen laihduttaa. Silti ap:n tulee ymmärtää se, että satakiloinen valas ei ole välttämättä urheilullisen ja itsestään huolehtivan miehen mielestä haluttava. Ei semmosta pitemmän päälle jaksa kattella. Täytyy parissuhteessa toistakin osapuolta ajatella. Eikö sua itseäsi haittaa oma peilikuva?
Välttelen isoja peilejä ja valokuvia. Jos laihdutus ois helppo ja kivaa, niin en olis lihava. Ap
Laihdutus saisi olla helppoa ja kivaa; ja kun vielä joku muu tekisi sen puolestasi, aina parempi.
Samaa mieltä.
Ap
Voi vitsi. Minä olisin melkein iloinen jos joku, vaikka nyt tuo mies, tuuppaisi minut sen rajan yli, että alkaisin taas ihan oikeasti huolehtia itsestäni. Olen tässä viimeiset pari vuotta harkinnut aktiivisemman elämän harkitsemisen aloittamista :D Sinänsä minulla ei ole hätää, olen kyllä ihan ns. peruskuntoinen ja normaalipainoinen, mutta tottahan tuo on, että lasten syntymän ja omien terveyskremppojen (taustalla tod näk raudanpuute) ennen kovinkin aktiivinen elämä on "vähän" päässyt lerpahtamaan. Ja minä olen kuitenkin ihminen, joka rakasti useiden tuntien lenkkejä, salilla käymistä ja muuta vastaavaa. On minulla yksi liikunnallinen harrastus, mutta sekin kaipaisi tuekseen nykyistä enemmän oheisliikuntaa.
Miehen kanssa on kyllä puhuttu yhdessäkin, että _pitäisi_ vaikka etätyöpäivän lounastauolla tehdä tyyliin kahvakuulatreeniä tms. (syödä voi sitten vaikka koneen äärellä) jo ihan mielen virkistykseksi, mutta ei. Tällä menolla pelkään, että oma kunto jatkaa laskuaan kuin lehmän häntä... Miehessä ei liikunnan väheneminen etätyöaikana (vielä) näy, mutta on kyllä ollut muutenkin aina minua sporttisempi. Tyhmintä on, että tietää aloittamisen vaikeimmaksi vaiheeksi, kun vauhtiin pääsee, homma sujuu kuin itsestään.
En paljoa empisi jos yhtä lihava olisin
oho aika valas :D eiköhän se mies löydä muutakin seuraa
Tämä on melko harhaista ajattelua. Sillä sun helpolla elämällä (lue: pitsaa sohvalla maaten) on se seuraus, että olet melko suurella varmuudella todella sairas ja huonokuntoinen jo kauan ennen eläkeikää. Kukin tietysti taaplaa tyylillään, mutta henkilökohtaisesti en välittäisi maksella verorahojani sinun hoitamiseesi, jos saisin valita. Ja veikkaanpa, että et sinäkään tosissasi sellaista elämää helppona enää pitäisi. Se, jos mikä, on todella epämukavaa elämää. Olla toisten armoilla, autettavana joka ikisessä asiassa.