Oletko suostunut seksiin velvollisuudentunnosta?

Tottakai. Minähän olen naimisissa. Ei siinä ole mitään pahaa. Kyllähän siinä itsekin innostuu, kun vauhtiin pääsee ja aina tuntuu hyvältä kuitenkin.

Olen suostunut lukemattomia kertoja koska muuten olen ilmeisesti itsekäs ja ilkeä ihminen. Pikkuhiljaa seksi on alkanut tuntumaan todella vastenmieliseltä, nyt ei tee mieli enää ikinä kun olo on kuin jollain runkkuvälineellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttoman ehdoilla tulee siis mennä? Saako halukkaampi edes muualla purkaa paineistaan? Tästä ei lainkaan puhuta. Sanotaan, että lopeta suhde (siis täällä), mutta ei se rakkaus toiseen lopu. Eikä oma seksuaalisuuskaan onko tilanne siis, että seksuaaliset ihmiset kärvistekööt loppuelämänsä?

"Haluttoman ehdoilla tulee siis mennä?" Kyllä. Haluttomampi määrää tahdin. "Saako halukkaampi edes muualla purkaa paineistaan?" Tapauskohtaista, yleensä ei. "...onko tilanne siis, että seksuaaliset ihmiset kärvistelkööt loppuelämänsä". Juurikin noin se on. Ei se seksin määrä kinuamalla kasva.

Ei tuo tasa-arvoiselta kuulosta. Seksuaalisuus on tärkeä asia. Onko haluton parempi ihminen kuin halukas? Halukkaan ei tarvitse toki seksiä harrastaa, mutta onko hänellä oikeus kieltää toiselta tärkeä osa elämää?

Onko sitä joku tasa-arvoiseksi väittänytkään? Seksuaalisuus on  tärkeä asia, mutta se on toisille tärkeämpää kuin toiselle. Ei tässä ole kysymys siitä kuka on parempi. Kysymys on siitä kuka suhteessa määrää milloin on seksiä, ja se on vähemmän haluava. Hän saa seksiä silloin kuin haluaa, ja enemmän haluava saa silloin kuin vähemmän haluava haluaa. Tämä asin, jota fiksu tyyppi osaa hyödyntää parisuhteen vallankäytössä, on yhtä vanha kuin ihmiskunta. "Anna niin vähän kuin mahdollista" oli jo muinaisten esiäitien kullanarvoinen ohje naimisiin menevälle tyttärelleen.

"...onko hänellä oikeus kieltää toiselta tärkeä osa elämää?" On. Seksi kun perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos ei huvita niin ei huvita. Samoin yhdessäolo perustuu länsimaissa vapaaehtoisuuteen. Itsekukin arvioi onko seksin vähäiseen määrään mahdollista sopeutua, lähteäkö vieraisiin vai erotako.

Pilaisit siis rakkaimpasi elämän sillä, että tuhoat osan hänestä. Jos siis olet haluton?

Oletat että sen haluttoman elämä ei mene pilalle jos aina antaa vaikkei yhtään haluaisi? Kyllä se niinkin päin toimii. Jos halut ei vaan kohtaa ja siinä on elämän pilaantuminen likellä kummalla tahansa, niin silloin kannattaa erota.

Seksi on yliarvostettua. Hyvin pärjää ilmankin.

Silti rakastan miestäni mutta seksiä en kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa sovittu että toisen on suostuttava jos toinen haluaa jos ei ole fyysistä estettä esim tulehdus tai kipu. Ja toisen saa vaikka herättää jos tarve. Kyllä siinä touhutessa innostuu ja pääsee nautintoon mukaan vaikkei etukäteen olisi panettanut . Seksi on hyvää liikuntaa ja läheisyys aina hyvä suhteen ylläpidossa . Haudassa ehtii sitten pihtaamaan .

Apua, en voi kuvitellakaan että kävisin mieheni kanssa tällaisen keskustelun.

Teen elämässäni paljonkin erilaisia asioita velvollisuudentunnosta. Jos ääriesimerkkiä haetaan, niin sotilasvalassa olen sitoutunut kuolemaan tämän maan puolesta. Tietenkin suojellakseni kotimaata ja läheisiäni, mutta aika paljon siinä on velvollisuudentuntoakin.

Onko seksi niin perustavanlaatuisesti eri asia, etten voisi harrastaa sitä joskus velvollisuudentunnosta? Minun mielestäni ei.

En koe rikkovani siinä itseäni.

ap

up

Vierailija kirjoitti:

Teen elämässäni paljonkin erilaisia asioita velvollisuudentunnosta. Jos ääriesimerkkiä haetaan, niin sotilasvalassa olen sitoutunut kuolemaan tämän maan puolesta. Tietenkin suojellakseni kotimaata ja läheisiäni, mutta aika paljon siinä on velvollisuudentuntoakin.

Onko seksi niin perustavanlaatuisesti eri asia, etten voisi harrastaa sitä joskus velvollisuudentunnosta? Minun mielestäni ei.

En koe rikkovani siinä itseäni.

ap

Oletko ap mies vai nainen? Mielenkiintosta, että kun joku kertoo millaista on antautua toisen käytettäväksi, pidät sitä uskomattomana ja se on sinusta häiritsevä ja outokin asia ja heikentää parisuhdetta. Vertaat siihen että joku uhrautuu sodassa, mutta jos ihminen uhrautuu sängyssä, se onkin sinulle vähän vaikea ajatus. Taitaa olla niin, että puhut velvollisuuden täyttämisen tärkeydestä, mutta sepä ei riitäkään, vaan haluat iloisen antajan, joka paitsi antaa, myös nauttii. Sellaista et voi toiselle pakottaa, pornon fantasioissa löytyy näitä iloisia antajia. Oikeassa maailmassa on niin että jos ihminen ei halua, hän ei halua, antaa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen elämässäni paljonkin erilaisia asioita velvollisuudentunnosta. Jos ääriesimerkkiä haetaan, niin sotilasvalassa olen sitoutunut kuolemaan tämän maan puolesta. Tietenkin suojellakseni kotimaata ja läheisiäni, mutta aika paljon siinä on velvollisuudentuntoakin.

Onko seksi niin perustavanlaatuisesti eri asia, etten voisi harrastaa sitä joskus velvollisuudentunnosta? Minun mielestäni ei.

En koe rikkovani siinä itseäni.

ap

Oletko ap mies vai nainen? Mielenkiintosta, että kun joku kertoo millaista on antautua toisen käytettäväksi, pidät sitä uskomattomana ja se on sinusta häiritsevä ja outokin asia ja heikentää parisuhdetta. Vertaat siihen että joku uhrautuu sodassa, mutta jos ihminen uhrautuu sängyssä, se onkin sinulle vähän vaikea ajatus. Taitaa olla niin, että puhut velvollisuuden täyttämisen tärkeydestä, mutta sepä ei riitäkään, vaan haluat iloisen antajan, joka paitsi antaa, myös nauttii. Sellaista et voi toiselle pakottaa, pornon fantasioissa löytyy näitä iloisia antajia. Oikeassa maailmassa on niin että jos ihminen ei halua, hän ei halua, antaa tai ei.

Keskustelun kannalta ei ole oleellista, olenko mies vai nainen. Tulkitset hieman oudosti kommenttejani. Pidin uskomattomana sitä, että joku nainen haluaa vain nopean panon tai tehdä suihinoton ja hän ei pidä siitä, kun mies yrittää kiihottaa häntä. En ole kirjoittanut, että se olisi häiritsevää. Omassa ajattelussani vastavuoroisuus on seksissä tärkeää, joten aidosti vain ihmettelin. Ko. nainen ei ole puhunut asiasta miehelleen, ja kokemukseni mukaan suhde on sitä vahvempi, mitä avoimemmin asioita voi jakaa kumppanin kanssa.

Viimeisimmässä kommentissani kerroin omasta kokemuksestani. Kirjoitin, etten koe rikkovani itseäni, jos harrastan seksiä velvollisuudentunnosta. Eikö se juuri kerro, ettei tällainen "uhrautuminen" ole minulle ongelma.

Kirjoutuksesi iloisesta antajasta jne. menee niin paljon ohi, että se on kyllä sinun tulkintaasi. Se on juuri niin, että halua on mahdoton pakottaa. Houkutella voi, mutta väkisin ei halu syty.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen pitääkseni vaimon tyytyväisenä ja suhteen kunnossa. Olen siis mies.

Miten seisoo jos ei isommin huvita?

Vierailija kirjoitti:

Seksi on yliarvostettua. Hyvin pärjää ilmankin.

Silti rakastan miestäni mutta seksiä en kaipaa.

Usein se on vaan nähty, että kohta kummasti nainen haluaa seksiä toisen miehen kanssa.

Vanha fakta:

Men want to be loved, women want to desired. Pitää paikkaansa.

ei naista kiinnosta rakkaus, välittäminen ja uskollisuus. Heitä kiinnostaa miesten hyväksyntä ja haluttuna olemisen tunne. Siksi naiset vaihtavat kumppania yleisimmin kuin miehet.

Tarpeeksi kauan kun olin tehnyt asioita velvollisuudentunnosta, sain perinnön ja muutin elämäni perusteet ylösalaisin. Asun nykyisin sinkkuna Portugalissa. Irtosuhteita silloin kun huvittaa, nakkaan partnerin menemään oman tahtoni mukaan. En palvele ketään. Kaikki asumiseen ja ruokaan liittyvät asiat hoidan rahalla. Ystävät ovat ystäviä, ja vietän aikaa heidän kanssa omien tarpeitteni mukaan. Kotosuomessa käyn harvoin, ja järkytyn aina, kun tuttavien arki on yhtä väsynyttä velvollisuuksien täyttämistä.

Velvollisuus, kyllä minä suihin olen ottanut ja antanut käsihoidot - ikäänkuin velvollisuudesta. Aktiin en kyllä pysty jos mua ei kertakaikkiaan huvita

Ei ole tullut sellaista hetkeä, vaikka kymmeniä vuosia on yhteistä taivalta. Meillä minä miehenä olen se jolla hyrrää usein ensin, mutta vaimostani pidän myös aina huolta ja niinpä minun hyrräykseni myös useimmiten tarttuu vaimoonkin. 

Mutta kun naisen hormoonitoiminta on kovasti erilainen kuin miehen, ei tasainen, vaan hyrräys on kausiluontoista, niin on aikoja jolloin joku voisi sanoa hänen olevan kanssani tai hellivän minua velvollisuudentunnosta. Mutta ei, se on rakkautta, välittämistä, jossa ei ole antajaa ja ottajaa, vaan molemmat saavat jollain tavalla. Myös konkreettisesti, fyysisesti, se on niin. Suljen vaimon syliini, hyväilen, hieron, rapsutan, sillä tavalla ja niistä paikoista joista hän erityisesti pitää, joka saa hänet "kehräämään." Jossain vaiheessa hän kokemuksellaan ja vaistollaan tietää, joskus varmasti tunteekin, omien naisellisten ominaisuuksiensa tekevän minulle "kepposet," jolloin hänelle tulee läheisyyden tuoma halu vastavuoroisesti helliä minua ja hän tekee sen tavalla josta tietää minun nauttivan eniten. Tiettyyn suuntaanhan se homma siitä usein etenee. Ihana vaimo ja ihanat hetket - elämän "jälkiruoka."

Vierailija kirjoitti:

Onneksi halut käy yksiin. Kerran päivässä naidaan vaimon kanssa. Joskus jompi kumpi voi haluta toisenkin setin, niin joskus varmaan sitten toinen antaa, vaikkei niin tekisi mieli. Mutta ei velvollisuudesta, vaan rakkaudesta. Ei tuollaiseen velvollisuusseksiin kannata ajautua. Halujen pitää kohdata, muuten ei tule mitään. Jos toinen kärvistelee puutteessa, tai toinen antaa velvollisuudesta, niin mikään muukaan asia siinä suhteessa ei kohta toimi, ja kaikki toisessa alkaa ärsyttää. Ei se silti sitä tarkoita, että jos seksi toimii, niin toimii kaikki muukin. Mutta silloin on edes mahdollisuus.

M43