Oletko suostunut seksiin velvollisuudentunnosta?
Seksiin liittyy yleinen harhaluulo monessa parisuhteessa asiantuntija kertoo 3 kysymystä, joihin kannattaa paneutua https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009218582.html
Me Naiset kysyi ja 3000 vastaajasta hieman alle puolet kertou harrastaneensa seksiä velvollisuudentunnosta tai vaikka ei olisi tehnyt mieli. Miltä kuulostaa, ja oletko itse tehnyt niin?
Jutussa perusteluina oli mm. kumppanin miellyttäminen, suhteen kasassa pitäminen ja se, että seksin katsotaan kuuluvan avioliittoon. Jutussa haastateltu seksuaaliterapeutti sanoo, että seksin harrastaminen velvollisuudentunnosta kertoo, että suhteessa ei puhuta riittävän avoimesti. Tasa-arvoisessa suhteessa jokaisella olisi velvollisuus tuoda esiin omat tarpeensa ja tunteensa. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (55)
Hassu vaihtoehto tuo 'hae seksi muualta'. Täällä pannaan kerran-kaksi päivään, niin olisihan se aika temppu sitä muualta hakea.
M46/N39
Vierailija kirjoitti:
Hassu vaihtoehto tuo 'hae seksi muualta'. Täällä pannaan kerran-kaksi päivään, niin olisihan se aika temppu sitä muualta hakea.
M46/N39
Tosi hassu. Kun teillä on seksiä riittävästi, niin onhan se ihan selvää että kaikilla muillakin näin on. Ihan hassunhauskaa kuvitellakaan muuta vaihtoehtoa.
hyvältä. hyvältä kuulostaa kun näin aina itsekin tehnyt. kun haluaacettä asiat toimivat hyvin. on jotenkin sama asia kuin entisaikojen hyvät: pakko-/ ja lapsiavioliitto käytännöt. pitäisi ottaa länsimaissa käyttöön taas ja lakisääteisiksi. loppuisi tää huoltosuhdehelvetti jo jatkunut liian kauan.
liika yksilöllisyys tuhoaa kaiken sivistyneen yhteiskunnan saavutetut edut ja hyvät normaalit asiat: perheet, lapsiluvut ja onnellisuuden ihmisen elämässä.
Ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä roikkumaan. Jos mies ei tee kotitöitä, niin silloin kyllä huudetaan, että sika pihalle. Jos nainen (kyllä, yleensä se on nainen) säännöstelee seksiä, niin silloin miehen pitäisi vaan sopeutua tilanteeseen.
Jos parisuhteessa on pitkä tauko seksissä, voi helposti käydä niin, että jossakin kohtaa se halukkaampi osapuoli vain yhtä kaikki lopettaa ajattelemasta kumppanistaan mitään seksuaalista, tai jopa mitään romanttista.
Haluttomuudesta tulee useimmiten pitkittyessään juuri tällainen kaksoisdilemma.
Jos jommalla kummalla osapuolella tulee pitkään kestävä haluttomuus ja totaalinen seksittömyys (vähintään useita kuukausia) käy yleensä niin, että aikansa kärvisteltyään toinen osapuoli vain yksinkertaisesti ajaa seksuaalisuutensa alas sen toisen osapuolen osalta. Samalla saattavat mennä myös romanttiset tunteet. Usein tämä asetelma on tyypillinen niin päin, että nainen menettää halunsa ja lopettaa seksuaalisen kanssakäymisen, ja mies sopeutuu tähän tilanteeseen.
Kaksoisdilemman toinen osa saattaa olla raskaampi, kun mies joko vähin erin tai kerrasta katkaisee seksuaalisen halunsa naiseen - samalla saattaa mennä poikki koko rakkauselämä ja läheisyys, ja vaimo katkeroituu, kun mies lähinnä sietää häntä kämppiksenä.
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Kuulostaapa surulliselta. Mikä teidät pitää yhdessä? Rakastatko, kunnioitatko ja arvostatko miestäsi muuten kuin seksuaalisessa mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on pitkä tauko seksissä, voi helposti käydä niin, että jossakin kohtaa se halukkaampi osapuoli vain yhtä kaikki lopettaa ajattelemasta kumppanistaan mitään seksuaalista, tai jopa mitään romanttista.
Haluttomuudesta tulee useimmiten pitkittyessään juuri tällainen kaksoisdilemma.
Jos jommalla kummalla osapuolella tulee pitkään kestävä haluttomuus ja totaalinen seksittömyys (vähintään useita kuukausia) käy yleensä niin, että aikansa kärvisteltyään toinen osapuoli vain yksinkertaisesti ajaa seksuaalisuutensa alas sen toisen osapuolen osalta. Samalla saattavat mennä myös romanttiset tunteet. Usein tämä asetelma on tyypillinen niin päin, että nainen menettää halunsa ja lopettaa seksuaalisen kanssakäymisen, ja mies sopeutuu tähän tilanteeseen.
Kaksoisdilemman toinen osa saattaa olla raskaampi, kun mies joko vähin erin tai kerrasta katkaisee seksuaalisen halunsa naiseen - samalla saattaa mennä poikki koko rakkauselämä ja läheisyys, ja vaimo katkeroituu, kun mies lähinnä sietää häntä kämppiksenä.
Naulan kantaan. Jatkuvien pakkien saaminen vaikuttaa pidemmän päälle paksunahkaisempaankin luonteeseen, ja turruttaa tehokkaasti tunteita puolisoa kohtaan. Ajatus puolisosta eroottisena kumppanina ajautuu yhä kauemmas ja viimein loppuu kokonaan. Samalla vähenee ja loppuu kokonaan halukkuus muuhunkin yhteiseen tekemiseen, ja puolisoista tosiaankin tulee vain toisiaan vaivoin sietäviä kämppäkavereita, jotka nukkuvat samassa sängyssä koska " se nyt vain on sellainen tapa".
Parisuhteissa pätee positiivisen ja negatiivisen kierteen laki. Positiivisessa kierteessä kumppanista ajatellaan positiivisesti, tämä luo hyvää henkeä ja seksiäkin suhteeseen, ja tämä taas tuo lisää positiivista energiaa. Syntyy itseään ruokkiva positiivinen kierre. Ikävä kyllä, täsmälleen samat asiat voivat lähteä liikkeelle miinusmerkkisenä, tuhoisin seurauksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Kuulostaapa surulliselta. Mikä teidät pitää yhdessä? Rakastatko, kunnioitatko ja arvostatko miestäsi muuten kuin seksuaalisessa mielessä?
Kulissit. Toivottavasti mies hakee seksinsä muualta.
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Rehellisyyttä pitää arvostaa, ja sitä että kerrotaan asiat niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niitten haluttaisiin olevan. Siitä pisteet.
Annan miehelle aina kun hän haluaa ja hän haluaa usein. Olen huomannut että minulle sopisi parhaiten sellainen seksi mitä kai seksityöläiset tekevät, suikkari ja pano, eikä mitään hempeilyjä ja kosketteluja. Minua alkaa melkein itkettää kun mies yrittää kiihottaa minua ja pussailee ja räpläilee ja tuntuu vaativan, että syttyisin. Se tuntuu aivan kauhealle kun ei ole itse kiihottunut, tulee melkein pakokauhu. Pano ja ajoittainen suikkari taas ovat pelkästään mukavia ja suhtaudun niihin kuin kotityöhön, ja ne ovat lempikotityöni, mielummin teen niitä kuin esimerkiksi siivoan. Vielä mielummin tekisin jotain omia mukavia puuhiani, mutta seksin jälkeen on hyvä mieli kun tuli taas hoidettua ja se on vähäksi aikaa ohi ja tunnen kyllä välillä myös ihan kiihotustakin yhdynnän aikana, vaikka en sitä yleensä mitekään kaipaa. Mies on tyytyväinen, kiitollinen ja hyväntuulinen seksin jälkeen. Kunpa vain se koskettelu loppuisi, en voi tietenkään kertoa ajatuksiani hänelle, ne kuulostavat varmaankin ihan sairailta. Minusta seksistä puhutaan aina miesten ehdoilla ja naisten haluttomuutta pidetään ongelmana. Uskon että se on aivan luonnollinen asia, eiväthän eläinnaaraatkaan tykkää siitä kun urokset ovat kimpussa paitsi silloin kun ovat kiimassa, eivätkä ihmisnaaraatkaan kai koko ajan voi olla kiimassa vaikka varsinaista kiima-aikaa ei ihmisillä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Rehellisyyttä pitää arvostaa, ja sitä että kerrotaan asiat niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niitten haluttaisiin olevan. Siitä pisteet.
Et kai nyt vaan kuvittele, että mieskin tietää tuon saman asian. Jos sille olisi myös kerrottu, niin taatusti panisi muualla eikä tyytyisi pelkkään sääliseksiin.
Vierailija kirjoitti:
Annan miehelle aina kun hän haluaa ja hän haluaa usein. Olen huomannut että minulle sopisi parhaiten sellainen seksi mitä kai seksityöläiset tekevät, suikkari ja pano, eikä mitään hempeilyjä ja kosketteluja. Minua alkaa melkein itkettää kun mies yrittää kiihottaa minua ja pussailee ja räpläilee ja tuntuu vaativan, että syttyisin. Se tuntuu aivan kauhealle kun ei ole itse kiihottunut, tulee melkein pakokauhu. Pano ja ajoittainen suikkari taas ovat pelkästään mukavia ja suhtaudun niihin kuin kotityöhön, ja ne ovat lempikotityöni, mielummin teen niitä kuin esimerkiksi siivoan. Vielä mielummin tekisin jotain omia mukavia puuhiani, mutta seksin jälkeen on hyvä mieli kun tuli taas hoidettua ja se on vähäksi aikaa ohi ja tunnen kyllä välillä myös ihan kiihotustakin yhdynnän aikana, vaikka en sitä yleensä mitekään kaipaa. Mies on tyytyväinen, kiitollinen ja hyväntuulinen seksin jälkeen. Kunpa vain se koskettelu loppuisi, en voi tietenkään kertoa ajatuksiani hänelle, ne kuulostavat varmaankin ihan sairailta. Minusta seksistä puhutaan aina miesten ehdoilla ja naisten haluttomuutta pidetään ongelmana. Uskon että se on aivan luonnollinen asia, eiväthän eläinnaaraatkaan tykkää siitä kun urokset ovat kimpussa paitsi silloin kun ovat kiimassa, eivätkä ihmisnaaraatkaan kai koko ajan voi olla kiimassa vaikka varsinaista kiima-aikaa ei ihmisillä olekaan.
Tämä kyllä kuulostaa uskomattomalta. Tekisi mieli neuvoa, että kerro tämä miehellesi, vaikka jatkaisittekin samaan tapaan. Entäpä jos tekisitte tästä pienen roolileikin, ja sinä esittäisit välillä maksullista naista? Tällöin "salaisuutesi" vahvistaisi eikä heikentäisi suhdettanne.
Toisaalta on suuri vaara, että hän loukkaantuu kun tajuaa, ettet varsinaisesti halua seksiä hänen kanssaan. Jos et itse kärsi tästä, niin voi olla viisasta olla kertomatta ja jatkaa kuten tähänkin asti.
Mielestäni vertauksesi eläinkuntaan ontuu. Ihmisen erityispiirre verrattuna useimpiin eläimiin on siinä, että ihminen harrastaa seksiä muutoinkin kuin lisääntymisen vuoksi. Ihmisen seksuaalisuus on paljon monimutkaisempi ilmiö ja tämän vuoksi keskeisessä osassa myös parisuhteessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Rehellisyyttä pitää arvostaa, ja sitä että kerrotaan asiat niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niitten haluttaisiin olevan. Siitä pisteet.
Et kai nyt vaan kuvittele, että mieskin tietää tuon saman asian. Jos sille olisi myös kerrottu, niin taatusti panisi muualla eikä tyytyisi pelkkään sääliseksiin.
Ei, en oletakaan että on kertonut tuon miehelleen. Tarkoitan sitä, että yleensäkään rehellisesti tunnustaa että ei kiinnosta yleensäkään, ja varsinkaan ei oman ukon kanssa. Yleensähän tähän tulee ne kaikenmoiset liirumlaarum-selitykset tyyliin "kyllämuutenmuttakun....". Tai sitten se "kyllä on ihan mahdottomasti ihanaaseksiäihanjokapäivä".
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti pidä seksistä, minusta se ei vain anna minulle mitään. Ei, vaikka saisin orgasminkin. Annan miehelle keskimäärin kerran kuukaudessa kun ruikutus kasvaa liian häiritseväksi eli käytännössä annan aina vain velvollisuudentunnosta.
Olen pahoillani, mutta keskusteltuani muiden ikäisteni naisten (43v) kanssa, myös oilla muilla on sama tilanne. Seksin huuma on hävinnyt jo vuosikymmen sitten ja erityisesti saman äijän katsominen ei ainakaan lisää sitä.
Tämä on jännä juttu, eli itselläni seksihalut nousi moninkertaiseksi kun täytin 40v ja nyt 49v haluaisin miestäni monta kertaa viikossa. Ja samaa äijää olen katsonut 30 vuotta.
Meillä seksiä on ollut aina, toki näin pitkään yhdessä oloon mahtuu monenlaisia vaiheita ja oli myös sellainen aika kun itselläni halut oli todella nollissa. Kuitenkin "annoin miehelleni" ja kyllä se seksi hyvältä tuntui kun siihen alettiin, eli haluni heräsivät mieheni kosketuksesta.
Minä haluan jokapäivä, ja joskus tuntuu että mies antaa velvollisuudesta, vaikka sitten itsekin nauttii. 40 vuotta samoissa lakanoissa, ja himot on yhä vaan kovat.
Vierailija kirjoitti:
Jutussakin tuodaan esiin, kuinka monimutkainen tilanne voi olla. Terapeutin mukaan pelkästä velvollisuudentunteesta seksiä ei pidä harrastaa, koska silloin antaa toisen tarpeiden syrjäyttää omat tarpeet. Tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää. Toisaalta jutussa on kommentteja naisilta, jotka kertovat syttyvänsä kun sytytetään. Alkuun seksi ei siis kiinnosta, mutta he alkavat haluta seksiä kun homma etenee pidemmälle ja nauttivat siitä.
Siinäpä pulmatehtävä parisuhteessa enemmän haluavalle: kuinka olla painostamatta ja jyräämättä toista ja toisaalta, kuinka sytyttää hänet tarvittaessa silloinkin, kun aluksi toista ei huvita.
ap
No sehän varmaan sopii naisille, että mies ei tee aloitteita eikä osoita kiinnostusta ja halua naistaan kohtaan. Jos sitten tekeekin aloitteen niin perääntyy heti ellei naisen vulva ole kunnolla turpea ja märkä ensi kosketuksella.
Nainen tehköön aloitteen kun itseään haluttaa. Tämä on varmaan se naisten tahtokin, eikö niin? ;)
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan jokapäivä, ja joskus tuntuu että mies antaa velvollisuudesta, vaikka sitten itsekin nauttii. 40 vuotta samoissa lakanoissa, ja himot on yhä vaan kovat.[/
Sinun miehelläsi on ihan rouva. Kyllä minäkin
antaisi vaikka velvollisuudesta noin ihanalle
naiselle
ei se ole täysin mahdotonta: toisilla on tietty maku makeaan kuin toisilla. kaikkien pullaa tai pala kakkua se ei kuitenkaan varmasti ole. se aina vähän riippuu?
Kyllä minä olin jo edesmenneessä avioliitossani se huomattavasti halukkaampi osapuoli. Eli siis kokemusta on vallankäytöstä parisuhteessa, ihan omakohtaista.