Unilääkäri kertoo mitä unettomat tekevät väärin - "potilaiden selityksiä kuunnellessa ei voi kun pyörittää päätänsä"

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala. Entäs ADHD-ihmiset, vaikeasti masentuneet ja esim. kakssuuntasta mielialahäiriötä sairastavien unettomuus? Tai ihmiset, jotka ei erinäisten sairauksien aiheuttamien kipujen takia saa unta? Ainiin! Liiku enemmän! Hesarissa taisi olla kokonainen artikkelikin siitä miten kakssuuntasesta mielialahäiriöstä paranee liikkumalla ja ADHD:sta lopettamalla kännykän käyttämisen ja kofeiinin.

No jos on päässä vikaa, niin kannattaa nyt läheteä noista liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Uni tulee kyllä kun on tarpeeksi väsynyt. Nuorempana tein 11 tuntisia päiviä savottaa niin kyllä uni tuli. Ei tarvinnut edes käydä sänkyyn makuulle ennen kuin uni tuli.

Itse asiassa tarpeeksi väsyneenä nukahtaminen voi olla jopa kivuliasta. Yhdessä vaiheessa minulla meni työvuorot aina niin että lauantain työvuoroa ennen en saanut juuri nukuttua, ja kun sitten työvuoron jälkeen yritin nukkua niin en meinannut millään saada unta, koska säpsähdin hereille joka kerta aloin torkahtamaan. Se nukahtaminen tuntui niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä etsin pitkään apua unettomuuteen, ja lopulta sain parhaan avun lääkäriltä, joka totesi, että minulla on epätyypillinen unirytmi.

Hän sanoi, että nuku silloin kun nukuttaa, ota vaikka päiväunet, äläkä stressaa siittä jos et saa nukuttua.

Monella muullakin varmaan syy unettomuuteen on se, että yritetään sopeutua enemmistön rytmiin.

Kirjoittaisiko tuo erinomainen lääkäri myös mun työnantajalle todistuksen, että Maijan pitää saada nukkua silloin kun nukuttaa, eikä yrittää sopeutua muun työyhteisön rytmiin?

Itse asiassa minä sain avun siitä, että enää ei tarvitse sopeutua muiden rytmiin vaan saan noudattaa omaani (= unta klo 24-8, töihin klo 10). Kiitokset joustavalle ja viisaalle työnantajalle, joka ymmärtää, että hyvin levännyt työntekijä on tuottavampi kun kuin umpiväsynyt työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Joo, ja oikeat unilääkärit kyllä tämän tietävät. Unikoulussa kerrottiin, että tutkitusti tehokkaimpia keinoja unettoomuden hoidossa on vuoteessaolon rajoittaminen, eli juuri se, että vuoteeseen mennään vasta sitten kun väsyttää, ja jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, sieltä noustaan pois ja mennään mieluiten toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta, kunnes tuntuu että voisi kokeilla nukkumista uudestaan. Tuo artikkelin lääkäri ei tuntunut puhuvan oikeasta unettomuudesta ollenkaan, vaan pikemminkin jostain huonounisuudesta.

Tämä ei taas toimi mitenkään mulla. En kuunaan voisi enää nukkua sinä yönä jos pompin välillä ylös ja puuhailen jotain, mieleni olisi saman tien jo tulevan päivän askareissa ja ei taas nukkuisi koko yönä. 

Pitkäaikaisena unettomana vinkkini on seuraava: hyväksy, että olet huonouninen. Välillä on täysin unettomia öitä ja ajattele tuolloin, että no, nyt oli näin. Iltaisin teet just niinkuin tuntuu hyvältä. Katso sängyssä telkkaa, kuuntele/lue kirjoja, jumppaa, mitä vaan mikä on sun juttu. Mulle se on tyhmien meemisivustojen selaaminen illalla, tai sarjakuvien lukeminen. Niissä on riittävä taso kiinnostavutta, jotta aivot keskittyvät, muttei liikaa, jolloin innostuu (esim. hyvä kirja ei toimi, luen yön läpi). Ja sillä sekunnilla kun huomaan, että olen "nuupahtanut", eli kännykkä vaikka vähän lipsahtaa kädessä, niin puhelin ja yövalo pois ja silmät kiinni. Näin olen saanut itseni vuosia jo kohtalaisesti nukkumaan. Välillä toki stressiä ja ei nuku, ja silloin ajattelen "no, nyt oli tällainen yö". 

En kyllä lähtisi suosittelemaan kenellekään unettomalle ruutujen tuijottamista ennen nukkumaanmenoa. Hyvä jos sinulle toimii, mutta useimmilla ruudut vain häiritsevät melatoniinin tuotantoa ja pitävät valveilla. Sinänsä neuvo siitä, että hyväksyy huonounisuuden on ihan hyvä. On myös hyvä tiedostaa, että ihminen nukkuu aina enemmän kuin luulee, ja niinäkin öinä kun tuntuu ettei ole nukkunut lainkaan, on yleensä nukkunut ainakin jonkin verran. Tutkimuksissa on havaittu, että jo tämä tieto helpottaa unettomien ahdistusta, kun heidän unen määräänsä on laboratorioissa tutkittu.

Vuoteessaolon rajoittamisessa ei ole ideana puuhailla mitään aktiivista, vaan mennä vaikka sohvalle hämärään huoneeseen kuuntelemaan äänikirjaa, tai tekemään palapeliä. Ideana on, että aivot oppivat yhdistämään sängyn ensisijaisesti nukkumiseen, ei siihen unettomaan pyörimiseen. Samasta syystä makuuhuoneessa ei tulisi katsoa televisiota tai työskennellä, jolloin oma mieli ja keho ehdollistuu yhdistämään makuuhuoneen vain nukkumiseen ja nukahtaminen (ideaalisti) helpottuu. Luulen, että aika harva noudattaa näitä keinoja, vaikka ne on todettu oikeasti tehokkaiksi. Itsellenikin vuoteesta nouseminen unettomana yönä tuntuu äärimmäisen raskaalta enkä pysty siihen kuin harvoin, vaikka toisaalta myös se sängyssä pyöriminen on ihan yhtä raskasta. Sen sijaan olen kyllä huomannut selkeän eron jo siinä, kun muutin yksiöstä puolison kanssa asumaan yhteen, ja makuuhuone on nyt erillinen huone. Huomattavasti helpompi rauhoittua nukkumaan, kun ei opiskele ja elä arkeaan vain yhdessä huoneessa.

Minulle aiheuttaisi suunnatonta ahdistusta sen väittäminen että "nukut kyllä joka yö, vaikka sinusta tuntuukin siltä ettet nuku!" Kukaan kun tuskin tarkoittaa unettomuudella sitä ettei ole vuoteen nukkunut sekuntiakaan. Ahdistaisi siksi, että tietäisin jo tuon lauseen kuultuani ettei kyseinen henkilö ymmärrä unettomuudesta yhtään mitään, ja nyt olen hänen armoillaan, ja ymmärrän etten tule apua saamaan, vain selkään taputuksen ja ehdotuksen juoda lämmintä maitoa illalla.

Minusta taas on ollut helpottavaa tietää, että aivot saavat kuitenkin tarvitsemaansa lepoa, vaikka tuntuisi ettei nuku. En ole käynyt unimittauksissa, mutta puolisoni avulla olen saanut tietää, että monina öinä, jotka ovat tuntuneet täysin unettomilta, olenkin itse asiassa kuorsannut useita tunteja. Ei se tietenkään helpota unettomuuden tuskaa öisin, mutta kyllä mua auttaa tietää etten valvo koko yötä kuitenkaan. Unettomuuden vaikutukset aivoille kun ovat yksi itseäni ahdistava seikka. Ja en kyllä usko, että kovin moni unimittauksissa käynyt ihminen tulokset kuultuaan ajattelee, ettei lääkäri ymmärrä unettomuudesta mitään. Kyseessähän on vain objektiivinen mittaustulos, ja se voi olla ihan hyvä vastapaino unettoman hyvin subjektiiviselle käsitykselle omasta nukkumisesta.

Nykyään monilla on älykellja, jotka mittaa unta. Itse näen sieltä saman, minkä myös itse koen. Nukun pari tuntia, sitten valvom useamman ja loppuun pätkä kevyttä unta

Nuo älykellojen mittaukset eivät kyllä ole kovin tarkkoja. Riippuu tosi paljon tuotteesta kuinka realistisen mittaustuloksen se antaa.

naapurini unettomuuden syynä on runsas alkoholinkäyttö (vaikka vetää kännit vain noin kahden viikon välein, se on ilmiselvästi liikaa hänelle) ja tupakointi sekä neuroottinen luonne. Hän tarkkailee aivan mielisairaalla lailla ympäristöään ja huomioi ihan jokaisen mahdollisen äänen niin hereillään kuin nukkuessaan, hän on pakonomainen siivoaja, mikä siis myös kertoo neuroottisesta luonteesta. On jotenkin onnistunut saamana jonkun lääkärin kirjoittamaan hänelle unilääkkeitä, joilla nukahtaa kahdeksi tunniksi. Kuulemma mikään ei auta unettomuuteensa... vaan ne asiat, joita hän ei ole kokeillut on päihteiden käytön lopettaminen ja psykoterapia (siihen neuroottiseen toisten tarkkailemiseen). Lääkärille vähättelee alkoholin käyttöään ja tupakointiaan.

Ei ole ihme, että hän ei onnistu nukkumaan. tältä osin ymmärrän hyvin lääkärin turhautuneisuuden ja tuon haastattelun kohdan : "Ei voi kuin pyöritellä päätä, kun kuuntelee syitä, miksi hoitosuunnitelmaa ei ole pystytty noudattamaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole kovin vakava unettomuus kyseessä jos liikunta, ruutujen tuijottamisen ja liian kofeiinin väliin jättäminen ym. perusjutut auttavat.

Niin, nuo ovat terveiden ongelmia. Entäs jos kärsii vaikka levottomista jaloista ja öisistä lihaskrampeista?

Käy otattamassa esim ferritiiniarvo. Voi selittyä noilla oireilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uni tulee kyllä kun on tarpeeksi väsynyt. Nuorempana tein 11 tuntisia päiviä savottaa niin kyllä uni tuli. Ei tarvinnut edes käydä sänkyyn makuulle ennen kuin uni tuli.

Itse asiassa tarpeeksi väsyneenä nukahtaminen voi olla jopa kivuliasta. Yhdessä vaiheessa minulla meni työvuorot aina niin että lauantain työvuoroa ennen en saanut juuri nukuttua, ja kun sitten työvuoron jälkeen yritin nukkua niin en meinannut millään saada unta, koska säpsähdin hereille joka kerta aloin torkahtamaan. Se nukahtaminen tuntui niin pahalta.

Tuo on ehkä yksi ärsyttävimpiä harhakäsityksiä unettomuuden suhteen, että kyllä se uni tulee jos vaan on tarpeeksi väsynyt. Kun ei se todellakaan mene niin. Jos väsymys menee ns. yli, ei enää mitenkään saa nukahdettua vaikka miten tietäisi että pitäisi ja miten väsyttäisi. Kroppa vaan tappelee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Suomessa lääkärit toimivat sillä ajatuksella, että jokainen sairaus on potilaan itsensä vika/kuvitelmaa.

Kaikillla lääkkeillä on sivu- ja haittavaikutuksia (Ketipinor yms) mutta kyllä jatkuva unettomuuskin vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin kuntoon. Pitkiä päivystyksiä tekevien lääkärien jaksaminen ihmetyttää ja samoin muun hoitohenkilökunnan kun on epäsäännölliset työvuorot. Omakohtaisia kokemuksia Nokian 3-vuorotöistä, sama meno jatkui olipa aamu-, ilta- tai yövuoro ja silloin ihmetytti pienten lasten vanhempien jaksaminen. Nykyään eläkeläisenä otan helposti Ketipinorin jos tuntuu siltä ettei uni tule ajallaan, mitäpä väliä enää on aivokapasiteetin vähenemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uni tulee kyllä kun on tarpeeksi väsynyt. Nuorempana tein 11 tuntisia päiviä savottaa niin kyllä uni tuli. Ei tarvinnut edes käydä sänkyyn makuulle ennen kuin uni tuli.

Itse asiassa tarpeeksi väsyneenä nukahtaminen voi olla jopa kivuliasta. Yhdessä vaiheessa minulla meni työvuorot aina niin että lauantain työvuoroa ennen en saanut juuri nukuttua, ja kun sitten työvuoron jälkeen yritin nukkua niin en meinannut millään saada unta, koska säpsähdin hereille joka kerta aloin torkahtamaan. Se nukahtaminen tuntui niin pahalta.

Tuo on ehkä yksi ärsyttävimpiä harhakäsityksiä unettomuuden suhteen, että kyllä se uni tulee jos vaan on tarpeeksi väsynyt. Kun ei se todellakaan mene niin. Jos väsymys menee ns. yli, ei enää mitenkään saa nukahdettua vaikka miten tietäisi että pitäisi ja miten väsyttäisi. Kroppa vaan tappelee vastaan.

minulla ainakin se menee niin

Minulla kevyen unen vaihe on niin kevyt, että herään joka yö 1,5 tunnin välein. Uudelleen nukahtamisen helppous vaihtelee: joskus nukahdan heti, joskus valvoskelen puoli tuntia, ja ylikin. Sen kun tekee 4-5 kertaa yössä, ei sitä unta ehdi kovinkaan paljoa saada. Joka yö jää pari tuntia univelkaa, vaikka kuin menis ajoissa nukkumaan.

Tähän toivoisin apua joltain unilääkäriltä. Kukaan ei tähön mennessä ole osannut auttaa.

Just tämmöisiä lääkäreitä on niin ihana tavata vastaanotolle mennessä, kun makaat jo viidettä yötä sängyssä torkahdellen väsymyksestäsi vain herätäksesi hetkessä uudelleen ihmettelemään pimeän huoneen hiljaisuutta. Mieleesi hiipii aamuherätyksen lähestyminen. Olet mennyt kymmeneltä nukkumaan, että ei tarvitsisi stressata seitsemältä heräämistä, mutta uni ei vain tule. Pyörit ja lopulta nouset ylös juomaan vettä ja katselet ikkunasta hetken aikaa ulos pimeään yöhön.

Lääkäri kertoo vastaanotolla, että sinun täytyy mennä aikaisemmin nukkumaan. Otat tätä varten sairaslomaa, ja menet jo aamupalan jälkeen nukkumaan, koska rinnassasi tuntuu jo kumma paine, kihelmöinti, valvottujen öiden vuoksi. Torkahtelet taas hetkittäin, mutta väsymyksesi vain syvenee pitkin päivää. Pienet asiat arjessa ärsyttävät ja vastoinkäymiset keikauttavat kupin nurin. Muut joutuvat kävelemään ympärilläsi vairpaillaan, ettet saisi raivaria. Yrität taas nukkua illalla. Uni ei taas tule. Mietit miten päättäisit päiväsi siten, että se näyttäisi onnettomuudelta ja pääsisit vihdoin lepäämään. Uupumus on voittanut, eikä mikään enää tunnu hyvältä. Itkettää ja itsetuhoiset ajatukset valtaavat pään.

Menet taas nukkumaan. Tapahtuu ihme ja nukahdat syvään uneen. Heräät kello viisi aamulla vajaiden unien jälkeen. Pahin väsymys on poissa, mutta tunnet olosi edelleen uupuneeksi. Kuuden tunnin unet eivät ole tarpeeksi. Samana iltana koko h*lvetti alkaa alusta, etkä saa taas unta.

Kirjoitus omista kokemuksista. Olen kärsinyt jaksottaisista unettumuuskausista koko ikäni. Välillä menee monta kuukautta ilman unettomuutta, mutta yleensä keväisin unettomuskausi on pitkä ja piinallinen. Muutoin se kestää noin pari viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikillla lääkkeillä on sivu- ja haittavaikutuksia (Ketipinor yms) mutta kyllä jatkuva unettomuuskin vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin kuntoon. Pitkiä päivystyksiä tekevien lääkärien jaksaminen ihmetyttää ja samoin muun hoitohenkilökunnan kun on epäsäännölliset työvuorot. Omakohtaisia kokemuksia Nokian 3-vuorotöistä, sama meno jatkui olipa aamu-, ilta- tai yövuoro ja silloin ihmetytti pienten lasten vanhempien jaksaminen. Nykyään eläkeläisenä otan helposti Ketipinorin jos tuntuu siltä ettei uni tule ajallaan, mitäpä väliä enää on aivokapasiteetin vähenemisellä.

 

Hoitohenkilökunta, etenkin lääkärit, napsivat usein itse lääkkeitä. Potilaat kärsiköön, itse syövät unilääkkeet ja vetävät piristäviä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kevyen unen vaihe on niin kevyt, että herään joka yö 1,5 tunnin välein. Uudelleen nukahtamisen helppous vaihtelee: joskus nukahdan heti, joskus valvoskelen puoli tuntia, ja ylikin. Sen kun tekee 4-5 kertaa yössä, ei sitä unta ehdi kovinkaan paljoa saada. Joka yö jää pari tuntia univelkaa, vaikka kuin menis ajoissa nukkumaan.

Tähän toivoisin apua joltain unilääkäriltä. Kukaan ei tähön mennessä ole osannut auttaa.

Minulla oli samaa. Kelloa katsoin aika tarkkaan tasan 1,5 tunnin välein. Sitten muutin ja jatkuva heräily loppui kuin seinään. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen. Jos on mahdollista niin kannattaa kokeilla ympäristön vaihdosta edes vähäksi aikaa.

Siis mikä ohje unettomille tuo "mene aikaisemmin nukkumaan" oikein on? Unettomuus tarkoittaa sitä että menee sänkyyn ja uni ei vain tule. Siihen vaivaan ei auta vaikka sänkyyn menisi jo pikkukakkosen jälkeen. Unettomuus on suurimmilta osin tapauskohtaista, toisella voi olla ylivirittyneet aivot, toisella stressi ja murheet, kolmannella biologinen vaiva ja neljännellä luonnostaan myöhäisempi vuorokausirytmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti maailma joka on säädetty 8-16 rytmiin, on luonnoton.

Miten niin on? Ihminen on ihan oikeasti päivä- eikä yöeläin. 

Ja päivä on silloin kun on valoisaa. Aurinko nousee Suomessa nyt marraskuussa noin kahdeksan aikaan etelässä, pohjoisessa vasta 9-10 välillä:

https://www.paivyri.fi/index.php?dt=&ref=6&id=

Siksi seitsemältä herääminen on monille niin vaikeaa. Joidenkin täytyy herätä jo puoli seitsemältä, jos meinaa ehtiä kahdeksaksi.

Ei tuo kyllä itselläkään toiminut. Yritin mennä aina samaan aikaan nukkumaan ja ajoissa. Aikaistin nukkumaan menoa. Mikään tälläinen ei auttanut. Alkoi vaan stressaamaan se nukkuminen entistä enemmän. Yritin maata sängyssä odottaen nukahtamista. Se ei toiminut. Sitten nousin aina ylös. Lopulta, kun olin ravannut ylös monta kertaa niin päätin, että makaan vaikka koko yön aloillani jos en saa nukuttua. Voin sanoa sen, ettei ole kivaa maata ja toivoa nukahtamista, kun et millään saa unta. Itsellä ei liikunta auttanut. Tuli vaan heikko olo ja huimausta. Hyvä, kun pystyi ulos lähtemään. Lopulta yritin aavistaa sen hetken, kun väsytti edes vähän ja mennä nopeasti nukkumaan. Joskus tämä toimi. Samoin yritin rauhoittaa iltoja enemmän. Silti monet yöt menivät lähes nukkumatta. Näin on mennyt kaksi viimeistä talvea. Kevään tullen helpottanut onneksi. Monella jatkuu silti vielä pidempääkin kaikki. Olo oli kyllä viime talvenakin huono. Nyt tämä talvi näyttää hyvältä ja pystyn nukkumaan. Iloitsen tästä paljon. Noiden lääkäreiden on helppoa myös syyllistää ihmistä. Monet eivät pysty muuttamaan elämäänsä niin paljon. Monien elämä jo itsessään rankkaa. Ohjeita on helppoa antaa, mutta lääkäri ei tiedä ihmisen elämästä paljoakaan. Minäkin ravasin lääkäreillä viime talvena. Oli pakko mennä sitten lopulta. Erään mielestä syy oli minun jos uuvun jo opiskellessa ja en kestä työelämässä lainkaan. Oli ikävästi sanottu. Toinen antoi mirtazapania, toinen ketipinoria ja yksi kysyi käytänkö alkoholia, kun kerroin kuinka huimaa väsymyksestä. Piti varmaan minua varmaan kännissä olevana. Mitään apua ei ollut noista käynneistä. Vaan yksi ymmärsi asian kunnolla, mutta eipä hänkään voinut paljon auttaa. Luulin, että sekoan lopulta. Onneksi en ja kevät korjasi nukkumisasiaa.

Todennäköisesti täälläkin keskustelevat ihmiset tarkoittavat hyvin eri asioita puhuessaan 'unettomuudesta'. Jollekin se tarkoittaa sitä, että nukahtamiseen menee vaikkapa tunti ja muuta ongelmaa unen kanssa ei ole. Toiselle se tarkoittaa parin tunnin yöunia (jos sitäkään) ja raastavaa ahdistusta unesta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Itse jälkimmäisestä versiosta kärsineenä turhaudun näihin keskusteluihin, joissa ei erotella uniongelmia (joita on lähes kaikilla jossain vaiheessa elämää, eivätkä ne itse asiassa ole edes mikään ongelma ellei niistä sellaista itse tee: jos heräilee yöllä, mutta saa heti uudestaan unta, onko se ongelma? jos nukahtamiseen menee tunti, mutta sitten nukkuu aamuun asti, onko se ongelma?) ja vaikeaa pitkäkestoista unettomuutta toisistaan. 

Oma kokemukseni on se, että mitä enemmän kiinnitän huomiota nukkumiseen liittyviin asioihin (ns. unihygieniaan), sitä hankalammaksi menee. Luulenkin, että nuo ohjeet auttaa sellaista ihmistä jolla on "univaikeuksia", eli ei oikeastaan mitään ongelmaa. Eli jos nukkuu jo valmiiksi melko hyvin, on helppo korjata tilannetta pienillä asioilla. Itse nukun parhaiten kun viis veisaan sinisestä valosta ja muista pikkuseikoista. Tärkeintä on olla stressaamatta unesta ja sen puutteesta (se on erittäin vaikeaa, tiedän).

Uni on elimistön automaattinen toiminto, kuten hengittäminenkin. Olen siis ulkoistanut unesta huolehtimisen kropalleni, se tietää parhaiten miten nukkua, kunhan en ole ajatuksineni ja tekemisineni tiellä.

Suosittelen Youtubesta kanavaa Sleep Coach School. Ja kaikille alapeukuttajille: onneksi olkoon, sinulla ei ole mitään ongelmaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uni tulee kyllä kun on tarpeeksi väsynyt. Nuorempana tein 11 tuntisia päiviä savottaa niin kyllä uni tuli. Ei tarvinnut edes käydä sänkyyn makuulle ennen kuin uni tuli.

Itse asiassa tarpeeksi väsyneenä nukahtaminen voi olla jopa kivuliasta. Yhdessä vaiheessa minulla meni työvuorot aina niin että lauantain työvuoroa ennen en saanut juuri nukuttua, ja kun sitten työvuoron jälkeen yritin nukkua niin en meinannut millään saada unta, koska säpsähdin hereille joka kerta aloin torkahtamaan. Se nukahtaminen tuntui niin pahalta.

Tuo on ehkä yksi ärsyttävimpiä harhakäsityksiä unettomuuden suhteen, että kyllä se uni tulee jos vaan on tarpeeksi väsynyt. Kun ei se todellakaan mene niin. Jos väsymys menee ns. yli, ei enää mitenkään saa nukahdettua vaikka miten tietäisi että pitäisi ja miten väsyttäisi. Kroppa vaan tappelee vastaan.

minulla ainakin se menee niin

Sittenhän se varmasti pätee kaikille muillekin, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uni tulee kyllä kun on tarpeeksi väsynyt. Nuorempana tein 11 tuntisia päiviä savottaa niin kyllä uni tuli. Ei tarvinnut edes käydä sänkyyn makuulle ennen kuin uni tuli.

Itse asiassa tarpeeksi väsyneenä nukahtaminen voi olla jopa kivuliasta. Yhdessä vaiheessa minulla meni työvuorot aina niin että lauantain työvuoroa ennen en saanut juuri nukuttua, ja kun sitten työvuoron jälkeen yritin nukkua niin en meinannut millään saada unta, koska säpsähdin hereille joka kerta aloin torkahtamaan. Se nukahtaminen tuntui niin pahalta.

Tuo on ehkä yksi ärsyttävimpiä harhakäsityksiä unettomuuden suhteen, että kyllä se uni tulee jos vaan on tarpeeksi väsynyt. Kun ei se todellakaan mene niin. Jos väsymys menee ns. yli, ei enää mitenkään saa nukahdettua vaikka miten tietäisi että pitäisi ja miten väsyttäisi. Kroppa vaan tappelee vastaan.

minulla ainakin se menee niin

yhtä paljon kuin tuon yhden tkirjoittajan väite siitä, että olisi harhakäsitys että uni ei muka tule, jos on tarpeeksi väsynyt

Sittenhän se varmasti pätee kaikille muillekin, vai?