Unilääkäri kertoo mitä unettomat tekevät väärin - "potilaiden selityksiä kuunnellessa ei voi kun pyörittää päätänsä"

Vierailija kirjoitti:

Aivan! Viime yönä sain unta kahden jälkeen vaikka menin petiin ennen klo 23. Tyhmä minä, olisi pitänyt mennä heti töiden jälkeen klo 17! 

Niin! Syytä vain itseäs! Olisit mennyt nukkumaan 22.45 niin asia olisi sillä korjaantunut!

terv. eksperttiseksperttiunilekuri

Vierailija kirjoitti:

Eilen menin nukkumaan yhdeksältä, olin reissusta väsynyt. Sitten heräsin kahdelta eikä meinannut millään uni tulla. Mulla ei ole mitään vaikeuksia nukahtaa iltaisin, mutta herään yöllä aina noin viiden tunnin unien jälkeen ja siihen ei auta se mihin aikaan menen nukkumaan. Kuitenkin sitten olen väsynyt, jos en nuku enempää. 

Mulla on kyllä stressiä elämässä, mutta se on sellaista, mihin en voi vaikuttaa ja mikä ei ole itse aiheutettua, vaan pitää huolehtia muista ihmisistä. Vaihtoehto olisi hylkäys. 

Soo, soo. Oma vika. Sinun olisi pitänyt mennä nukkumaan klo 20.45 niin sinulla ei olisi tuollaisia ongelmia.

terv. riemu-unilääkäri

Lääkäreillä on se oma kuplansa, jossa elävät. Eivät he käsitä esim. työväestön stressiä, tai sitä, miksei osaa kotitöistä ulkoisteta siivoojalle/lastenhoitajalle (koska ei ole varaa). 

Itse jätin omalääkärilleni alkukesästä viestin, jossa pyysin tätä harkitsemaan erään lääkityksen aloittamista uudestaan (tuttu lääkäri ja lääkitys), koska en kokenut selviäväni stressaavassa elämäntilanteessa ilman jonkinlaista apua. Lääkäri vastasi pohtivalla viestillä, jossa kertoi, ettei hänestä ole hyvä syödä lääkettä "vain" stressin takia, ja että kannustaa minua "etsimään muita vaihtoehtoja", joilla stressiä voisi vähentää. Tilanteessa, jossa lähiomainen oli juuri kuollut, ja olin jäänyt yksin vastuuseen erityistarpeisesta lapsesta sekä jo valmiiksi hyvin heikossa rahatilanteessa, en voinut kuin nauraa vastaukselle. Mitään "muuta vaihtoehtoa" en koskaan löytänyt, hampaat irvessä suoritin elämää seuraavat nelisen kuukautta juuri nukkumatta. Tämän seurauksena minulle puhkesi migreenisairaus, narskutin yhden hampaistani rikki sekä aloin kokemaan yöllisiä pelkotiloja, joiden aikana näin varjoihmisiä. 

Mä sain parhaan avun uneen tekemällä fyysisesti raskasta idioottimaista työtä, hankkimalla "varmuuden vuoksi" yöpöydän laatikkoon unilääkkeitä ja katsomalla teeveestä nukkumaanmenoaikaan jotain tyhjänpäiväistä kunnes alkaa väsyttää.

Mulle ei siis toimi mikään kirja kun se on mielenkiintoista ja vaatii keskittymistä siinä missä joku netflix tarjoaa kaikkea turhanpäiväistä jonka laatu ei ole niin justiinsa. Ja niitä lääkkeitä otan aina kun koen tarvitsevani joka ei tarkoita joka iltaa ja vaihtelen lääkkeestä toiseen ettei tule toleranssia.

Ennen kuin joku sössöttää mitään niin uniongelmani alkoivat samoin kuin toisella vanhemmallani ja samassa iässä. Teininä valvoin aina vähintään yhden yön joka viikko. Siinä meni nuoruus ja aikuisikä yli kolmekymppiseksi sinnitellessä.

Sitten ihan rehellisesti hain niitä nappeja jotka auttavat henkisestikin niin, että tiedän millä pääsen varmasti uneen. Uni tulee sitä kautta paremmin. Ja en pyri mihinkään "unihygieniaan" kun vinkeistä ei kovin moni kohdallani toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Joo, ja oikeat unilääkärit kyllä tämän tietävät. Unikoulussa kerrottiin, että tutkitusti tehokkaimpia keinoja unettoomuden hoidossa on vuoteessaolon rajoittaminen, eli juuri se, että vuoteeseen mennään vasta sitten kun väsyttää, ja jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, sieltä noustaan pois ja mennään mieluiten toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta, kunnes tuntuu että voisi kokeilla nukkumista uudestaan. Tuo artikkelin lääkäri ei tuntunut puhuvan oikeasta unettomuudesta ollenkaan, vaan pikemminkin jostain huonounisuudesta.

Tämä ei taas toimi mitenkään mulla. En kuunaan voisi enää nukkua sinä yönä jos pompin välillä ylös ja puuhailen jotain, mieleni olisi saman tien jo tulevan päivän askareissa ja ei taas nukkuisi koko yönä. 

Pitkäaikaisena unettomana vinkkini on seuraava: hyväksy, että olet huonouninen. Välillä on täysin unettomia öitä ja ajattele tuolloin, että no, nyt oli näin. Iltaisin teet just niinkuin tuntuu hyvältä. Katso sängyssä telkkaa, kuuntele/lue kirjoja, jumppaa, mitä vaan mikä on sun juttu. Mulle se on tyhmien meemisivustojen selaaminen illalla, tai sarjakuvien lukeminen. Niissä on riittävä taso kiinnostavutta, jotta aivot keskittyvät, muttei liikaa, jolloin innostuu (esim. hyvä kirja ei toimi, luen yön läpi). Ja sillä sekunnilla kun huomaan, että olen "nuupahtanut", eli kännykkä vaikka vähän lipsahtaa kädessä, niin puhelin ja yövalo pois ja silmät kiinni. Näin olen saanut itseni vuosia jo kohtalaisesti nukkumaan. Välillä toki stressiä ja ei nuku, ja silloin ajattelen "no, nyt oli tällainen yö". 

En kyllä lähtisi suosittelemaan kenellekään unettomalle ruutujen tuijottamista ennen nukkumaanmenoa. Hyvä jos sinulle toimii, mutta useimmilla ruudut vain häiritsevät melatoniinin tuotantoa ja pitävät valveilla. Sinänsä neuvo siitä, että hyväksyy huonounisuuden on ihan hyvä. On myös hyvä tiedostaa, että ihminen nukkuu aina enemmän kuin luulee, ja niinäkin öinä kun tuntuu ettei ole nukkunut lainkaan, on yleensä nukkunut ainakin jonkin verran. Tutkimuksissa on havaittu, että jo tämä tieto helpottaa unettomien ahdistusta, kun heidän unen määräänsä on laboratorioissa tutkittu.

Vuoteessaolon rajoittamisessa ei ole ideana puuhailla mitään aktiivista, vaan mennä vaikka sohvalle hämärään huoneeseen kuuntelemaan äänikirjaa, tai tekemään palapeliä. Ideana on, että aivot oppivat yhdistämään sängyn ensisijaisesti nukkumiseen, ei siihen unettomaan pyörimiseen. Samasta syystä makuuhuoneessa ei tulisi katsoa televisiota tai työskennellä, jolloin oma mieli ja keho ehdollistuu yhdistämään makuuhuoneen vain nukkumiseen ja nukahtaminen (ideaalisti) helpottuu. Luulen, että aika harva noudattaa näitä keinoja, vaikka ne on todettu oikeasti tehokkaiksi. Itsellenikin vuoteesta nouseminen unettomana yönä tuntuu äärimmäisen raskaalta enkä pysty siihen kuin harvoin, vaikka toisaalta myös se sängyssä pyöriminen on ihan yhtä raskasta. Sen sijaan olen kyllä huomannut selkeän eron jo siinä, kun muutin yksiöstä puolison kanssa asumaan yhteen, ja makuuhuone on nyt erillinen huone. Huomattavasti helpompi rauhoittua nukkumaan, kun ei opiskele ja elä arkeaan vain yhdessä huoneessa.

Minulle aiheuttaisi suunnatonta ahdistusta sen väittäminen että "nukut kyllä joka yö, vaikka sinusta tuntuukin siltä ettet nuku!" Kukaan kun tuskin tarkoittaa unettomuudella sitä ettei ole vuoteen nukkunut sekuntiakaan. Ahdistaisi siksi, että tietäisin jo tuon lauseen kuultuani ettei kyseinen henkilö ymmärrä unettomuudesta yhtään mitään, ja nyt olen hänen armoillaan, ja ymmärrän etten tule apua saamaan, vain selkään taputuksen ja ehdotuksen juoda lämmintä maitoa illalla.

Minusta taas on ollut helpottavaa tietää, että aivot saavat kuitenkin tarvitsemaansa lepoa, vaikka tuntuisi ettei nuku. En ole käynyt unimittauksissa, mutta puolisoni avulla olen saanut tietää, että monina öinä, jotka ovat tuntuneet täysin unettomilta, olenkin itse asiassa kuorsannut useita tunteja. Ei se tietenkään helpota unettomuuden tuskaa öisin, mutta kyllä mua auttaa tietää etten valvo koko yötä kuitenkaan. Unettomuuden vaikutukset aivoille kun ovat yksi itseäni ahdistava seikka. Ja en kyllä usko, että kovin moni unimittauksissa käynyt ihminen tulokset kuultuaan ajattelee, ettei lääkäri ymmärrä unettomuudesta mitään. Kyseessähän on vain objektiivinen mittaustulos, ja se voi olla ihan hyvä vastapaino unettoman hyvin subjektiiviselle käsitykselle omasta nukkumisesta.

Nykyään monilla on älykellja, jotka mittaa unta. Itse näen sieltä saman, minkä myös itse koen. Nukun pari tuntia, sitten valvom useamman ja loppuun pätkä kevyttä unta

Sama. On vainkea olla huomaamatta olevansa hereillä kun istuu pöntöllä, tai juo vettä lasista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on itse ja läheisten diagnosoima uniapnea. Olen nyt käynyt kolmesti lääkärissä, että saisin sen lähetteen keuhkopolille, jossa sitten asiaa tutkittaisiin.

Kolmesti olen lähtenyt lääkäristä uuden unilääkereseptin kanssa. Eikä lähetettä.

Sain unen laatuani parannettua pari kuukautta sitten, kun luin, että pystymmässä nukkuminen voi auttaa uniapneasta kärsivää.

Olen laihduttanut 22 kiloa, että unenlaatu paranis.

Olen aikaisemmin siirtynyt omaan makkariin nukkumaan, ettei miehen tarvitse heräillä mun kuorsauksiini ja niihin katkoskorahteluihin.

Nyt sitten tosiaan järjestin sänkyni siten, että saa yläkropan lähes istuvaan asentoon nukkuessani. Kyllä se vähäksi aikaa auttoi. Heräilin vähemmän yöllä. Eikä tarvinnut ravata veskissäkään niin useita kertoja  (tähän vaivaan sain labraan lähetteen - epäili virtsistä). Myös yöhikoilu vähentyi. Tämähän on vain pieni ensiapu, se CPAP-laite olisi kuitenkin tarpeen.

Mitähän unilääkäri tähän sanoisi? - tuskin ikinä sellaisenkaan juttusille pääsen, kun on ensin tarvottava ta-lääkäriedustus satoine poissulkemistesteineen. Sekö ei sitten muka ole kallista, että mua hyppyytetään labroissa ja isketään tuhdinpaa unilääkettä? Yhtäkään pilleriä en ole syönyt, enkä syö.

Haeppa sairaslomaa väsymyksen takia niin johan alkaa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

" - Isoin haaste on siinä, että uni kilpailee toissijaisten asioiden kanssa illalla. Vaikka väsyttäisi, voidaan alkaa katsoa tv-ohjelmaa, koska ei ymmärretä, että se vaikuttaa haitallisesti nukkumiseen ja on pois seuraavan päivän energiasta."

Lääkärin mukaan siis 'ei ymmärretä'. Eli hän pitää potilaitaan niin yksinkertaisina, että ajattelee unettomuuden johtuvan potilaan yksinkertaisuudesta ja ymmärtämättömyydestä.

Voi huhhels minkälaisia "asiantuntijoita" meillä päästetään ääneen...

Näinpä. UNETTOMUUS on täysin eri asia kuin se ettei HALUA mennä nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole kovin vakava unettomuus kyseessä jos liikunta, ruutujen tuijottamisen ja liian kofeiinin väliin jättäminen ym. perusjutut auttavat.

Nää on  näitä Pollyanna-neuvoja, joita annetaan, kun halutaan julkiseen mediaan menevässä haastattelussa kuulostaa sivistyneeltä, miellyttävältä ja hygieeniseltä ihmiseltä. Samaa osastoa kuin pikkusievä ja viehättävä ohje masentuneille siitä, että reipas liikunta ja käyskentely luonnon keskellä on paras masennuslääke.

Nämä niin nöyryyttävät ja raivostuttavat niitä, joilla niitä ongelmia on oikeasti. Tässä ihmetyttää vain se, että oikea lääkäri alentuu tälle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen sisäisen kellonsa mukaan nukkuisi klo 02-10 eli runsaat yöunet, mutta joutuukin heräämään töihin jo klo 6.00, jolloin yöuni jää 4 tunnin mittaiseksi,

niin onko juurisyy silloin lainkaan unettomuus vai vääränlainen työaika?

Tällainen ihminen ei välttämättä pysty nukahtamaan aiemmin kuin 02.

Mä taas jos teen iltavuoroa klo 14-22 niin herään aamuvuoroon tottuneena klo 07 vaikka olisin saanut unta vaikka klo 01 yöllä. Eli on tämä "toimimatta" joillain näinkin päin. Voin tottua aamuun tai iltaan päivävirkkuna, mutta ei sitäkään päivävirkun kelloa noin vain säädellä.

Onko tämä valelääkäri?

Onkohan unilääkäri Henri Tuomilehto yksi niistä monista ns asiantuntijalääkäreistä, jotka eivät tiedä, kuinka iso vaikutus naisten unettomuuteen, jopa ennen 40 ikävuotta, on estrogeenin puutos.

Tuolla koko juttu, ja todella hyvä naisten unettomuuden asiantuntijan kertoma:

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009184785.html

Vierailija kirjoitti:

Mä sain parhaan avun uneen tekemällä fyysisesti raskasta idioottimaista työtä, hankkimalla "varmuuden vuoksi" yöpöydän laatikkoon unilääkkeitä ja katsomalla teeveestä nukkumaanmenoaikaan jotain tyhjänpäiväistä kunnes alkaa väsyttää.

Mulle ei siis toimi mikään kirja kun se on mielenkiintoista ja vaatii keskittymistä siinä missä joku netflix tarjoaa kaikkea turhanpäiväistä jonka laatu ei ole niin justiinsa. Ja niitä lääkkeitä otan aina kun koen tarvitsevani joka ei tarkoita joka iltaa ja vaihtelen lääkkeestä toiseen ettei tule toleranssia.

Ennen kuin joku sössöttää mitään niin uniongelmani alkoivat samoin kuin toisella vanhemmallani ja samassa iässä. Teininä valvoin aina vähintään yhden yön joka viikko. Siinä meni nuoruus ja aikuisikä yli kolmekymppiseksi sinnitellessä.

Sitten ihan rehellisesti hain niitä nappeja jotka auttavat henkisestikin niin, että tiedän millä pääsen varmasti uneen. Uni tulee sitä kautta paremmin. Ja en pyri mihinkään "unihygieniaan" kun vinkeistä ei kovin moni kohdallani toimi.

Teit valtavan psykologisen virheen.

Ei ole vain lääkärit vaan todella monet ihmiset sellaisia, että jos pyydät heiltä jotain, he asettuvat automaattisesti vastahankaan. Tämä on siis niin yleistä ja asia, jota ihmiset eivät edes huomaa tekevänsä. Mutta idea on, että ihmisen pitää aina saada itse keksiä se ratkaisu. Jos ehdotat sitä hänelle, hän kieltäytyy toteuttamasta sen tai heittää oman vastatarjouksensa.

Esimerkki: ehdotan sähkömiehelle remontissa, että laittaa tiskipöydän alalaitaan kolme sähköpistoketta. Kun tulen töistä kotiin, siinä on ne pistokkeet, mutta niitä on KUUSI ja tiskipöytä näyttää kuin avaruuslaivan ohjaimelta. Kun ehdotan kääntäjälle sanaa holm, hän nokittaa vastaehdotuksella gul holm. Jos pyydän mahdollisuutta käydä kurssin x, pomo kieltää mutta ehdottaa itse samaa kurssia vasta taloon tulleelle kollegalle. Jne.

Et olisi saanut olla omaehtoinen, aktiivinen, itse hoitoja etsivä potilas. Melkein tekisi mieli sanoa, että sinun olisi kannattanut sanoa, että ihmettelet, miksi jatkuvasti kaikki netissä puhuvat lääkkeestä x, ihan niin kuin nyt lääkkeistä, erityisesti tuosta lääkkeestä, olisi mitään apua näin vaikeissa ongelmissa. Jolloin lääkäri olisi korjannut laseja nenällään ja sanonut, että kröhöm, itse asiassa lääkkeistä on paljonkin apua tällaisissa tilanteissa ja minä suosittelisin juuri kyseistä lääkettä itse asiassa sinullekin kokeiluun.

Veit lääkäriltä auktoriteetin. Hänessä aktivoitui sen vuoksi vastahanka. Lääkäreillä aktivoituu aktiivisen, haluamista osoittavan potilaan kanssa myös huoli siitä, että olet väärinkäyttäjä, koska ehdotus oli jo hänelle "liikaa selityksen makua" -osastoa.

Näin tämä menee. Kaikilla elämänalueilla. Et voi vaatia keneltäkään  mitään. Jo teini, jota pyydät viemään roskat ulos näyttää sen sinulle.

Olin ihan zombi silloin kun yritin väkisin elää päivätyön vaatimassa rytmissä. Iltaisin en koskaan saanut unta riittävän ajoissa ja yö meni jatkuvasti heräillen tai sitten kaaduin sänkyyn jo yhdeksältä ja heräsin kolmelta valvomaan.

Pääsin onnekseni työhön jossa voin jonkun verran vaikuttaa työaikoihini ja tehdä enemmän töitä öisin. Vapailla sitten nukun silloin kun nukuttaa eikä nukkumisesta tarvitse ottaa paineita.

Elämä on niin paljon stressittömämpää kun ei väkisin tarvitse elää itselleen väärässä rytmissä. Lisäksi uni on tasaisempaa ja parempaa.

Mä ihmettelen miten krooninen unettomuus joka joillain ihmisillä ei selity millään elämäntapaongelmilla ei olisi lääkinnällinen vaiva kuten ihan mikä tahansa muukin vaiva. Minkä takia nivelkipuihin saa lääkkeitä, mutta unettomuudesta lähinnä syyllistetään ja paasataan unihygieniasta? Ei kenellekään jolla on myös vaikka migreeni sanota, että sun pitää nyt vain juoda vettä kun jano voi tuntua päänsärkynä. Veikkaan ettei unettomuudesta vain tiedetä vielä tarpeeksi ja hermostollisista tekijöistä.

Aika yksisilmäinen näkemys. Siinä taas joku neropatti, joka ajattelee, että ihminen on tunteeton robotti, joka elää vain työtänsä varten.

Ei herranjumala. Entäs ADHD-ihmiset, vaikeasti masentuneet ja esim. kakssuuntasta mielialahäiriötä sairastavien unettomuus? Tai ihmiset, jotka ei erinäisten sairauksien aiheuttamien kipujen takia saa unta? Ainiin! Liiku enemmän! Hesarissa taisi olla kokonainen artikkelikin siitä miten kakssuuntasesta mielialahäiriöstä paranee liikkumalla ja ADHD:sta lopettamalla kännykän käyttämisen ja kofeiinin.

Mun unettomuuteen auttoi totaalinen ero hullusta miehestä (ja kyllä: hänen hullusta äidistään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksuja sanoja. Tuntemani uniongelmainen on ihan ehdoin tahdoin haalinut itselleen liikaa tekemistä ja stressin aiheita. Ryntää töistä luottamustehtäviin, sieltä viemään lapsia harrastuksiin, järjestää juhlia, on aina vimpan päälle meikattu... ja valittaa, miten aina klo 4 herää miettimään työasioita. En ihmettele, tuolla elämäntyylillä kenellä vain olisi krooninen stressi.

Mulla on ollut vaikeuksia nukahtaa jo ala-asteella..ei ollut vaativia harrastuksia eikä hirveästi ylimääräistä stressiä.. äiti komensi sänkyyn 9 aikaan ja siellä sitten makasin pari kolme tuntia ja salaa lueskelin Aku Ankkoja kun ei millään uni tullut .

Itsekin valvoin ensimmäisen kerran läpi yön joskus ala-asteella.

olipa rasittava kalju petteri

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, olispa helppoa kun ratkaisu olisikin se että menee 15 minuuttia aiemmin nukkumaan.

Mutta eihän se unettomuutta sitten olisikaan.

Sinähän se vasta oikein nero oletkin. Ihme pässi.