Unilääkäri kertoo mitä unettomat tekevät väärin - "potilaiden selityksiä kuunnellessa ei voi kun pyörittää päätänsä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Joo, ja oikeat unilääkärit kyllä tämän tietävät. Unikoulussa kerrottiin, että tutkitusti tehokkaimpia keinoja unettoomuden hoidossa on vuoteessaolon rajoittaminen, eli juuri se, että vuoteeseen mennään vasta sitten kun väsyttää, ja jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, sieltä noustaan pois ja mennään mieluiten toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta, kunnes tuntuu että voisi kokeilla nukkumista uudestaan. Tuo artikkelin lääkäri ei tuntunut puhuvan oikeasta unettomuudesta ollenkaan, vaan pikemminkin jostain huonounisuudesta.

Tämä ei taas toimi mitenkään mulla. En kuunaan voisi enää nukkua sinä yönä jos pompin välillä ylös ja puuhailen jotain, mieleni olisi saman tien jo tulevan päivän askareissa ja ei taas nukkuisi koko yönä. 

Pitkäaikaisena unettomana vinkkini on seuraava: hyväksy, että olet huonouninen. Välillä on täysin unettomia öitä ja ajattele tuolloin, että no, nyt oli näin. Iltaisin teet just niinkuin tuntuu hyvältä. Katso sängyssä telkkaa, kuuntele/lue kirjoja, jumppaa, mitä vaan mikä on sun juttu. Mulle se on tyhmien meemisivustojen selaaminen illalla, tai sarjakuvien lukeminen. Niissä on riittävä taso kiinnostavutta, jotta aivot keskittyvät, muttei liikaa, jolloin innostuu (esim. hyvä kirja ei toimi, luen yön läpi). Ja sillä sekunnilla kun huomaan, että olen "nuupahtanut", eli kännykkä vaikka vähän lipsahtaa kädessä, niin puhelin ja yövalo pois ja silmät kiinni. Näin olen saanut itseni vuosia jo kohtalaisesti nukkumaan. Välillä toki stressiä ja ei nuku, ja silloin ajattelen "no, nyt oli tällainen yö". 

En kyllä lähtisi suosittelemaan kenellekään unettomalle ruutujen tuijottamista ennen nukkumaanmenoa. Hyvä jos sinulle toimii, mutta useimmilla ruudut vain häiritsevät melatoniinin tuotantoa ja pitävät valveilla. Sinänsä neuvo siitä, että hyväksyy huonounisuuden on ihan hyvä. On myös hyvä tiedostaa, että ihminen nukkuu aina enemmän kuin luulee, ja niinäkin öinä kun tuntuu ettei ole nukkunut lainkaan, on yleensä nukkunut ainakin jonkin verran. Tutkimuksissa on havaittu, että jo tämä tieto helpottaa unettomien ahdistusta, kun heidän unen määräänsä on laboratorioissa tutkittu.

Vuoteessaolon rajoittamisessa ei ole ideana puuhailla mitään aktiivista, vaan mennä vaikka sohvalle hämärään huoneeseen kuuntelemaan äänikirjaa, tai tekemään palapeliä. Ideana on, että aivot oppivat yhdistämään sängyn ensisijaisesti nukkumiseen, ei siihen unettomaan pyörimiseen. Samasta syystä makuuhuoneessa ei tulisi katsoa televisiota tai työskennellä, jolloin oma mieli ja keho ehdollistuu yhdistämään makuuhuoneen vain nukkumiseen ja nukahtaminen (ideaalisti) helpottuu. Luulen, että aika harva noudattaa näitä keinoja, vaikka ne on todettu oikeasti tehokkaiksi. Itsellenikin vuoteesta nouseminen unettomana yönä tuntuu äärimmäisen raskaalta enkä pysty siihen kuin harvoin, vaikka toisaalta myös se sängyssä pyöriminen on ihan yhtä raskasta. Sen sijaan olen kyllä huomannut selkeän eron jo siinä, kun muutin yksiöstä puolison kanssa asumaan yhteen, ja makuuhuone on nyt erillinen huone. Huomattavasti helpompi rauhoittua nukkumaan, kun ei opiskele ja elä arkeaan vain yhdessä huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksuja sanoja. Tuntemani uniongelmainen on ihan ehdoin tahdoin haalinut itselleen liikaa tekemistä ja stressin aiheita. Ryntää töistä luottamustehtäviin, sieltä viemään lapsia harrastuksiin, järjestää juhlia, on aina vimpan päälle meikattu... ja valittaa, miten aina klo 4 herää miettimään työasioita. En ihmettele, tuolla elämäntyylillä kenellä vain olisi krooninen stressi.

Mulla on ollut vaikeuksia nukahtaa jo ala-asteella..ei ollut vaativia harrastuksia eikä hirveästi ylimääräistä stressiä.. äiti komensi sänkyyn 9 aikaan ja siellä sitten makasin pari kolme tuntia ja salaa lueskelin Aku Ankkoja kun ei millään uni tullut .

Vierailija kirjoitti:

Kun luin tuon nettijutun, olisin halunnut heti tietää vähän enemmän tuon tyypin elämästä.

Jos hänellä on elämä, jossa illat ylipäätään voisi röhnöttää telkkarin edessä kännykää selaten, hän on todennäköisesti perheetön mies.

Tai sitten siellä kotona on puoliso, joka hoitaa sen  päivällinen, iltapala, keittiönsiivous, lasten iltatoimet ja nukutus, pyykinpesu ja -ripustusrumban, että herra saa itse keskittyä ottamaan omaa aikaa ja hiljentymään nukahtamista varten.

Sitten puolisolla on omaa hiljentymisaikaa se klo 21:50-22:25... valitse sitten siinä, mihin nämä ruhtinaalliset minuutit käytät, kun stresstitasot huutaa punaisella, kännykässä on 15 viestiä odottamassa vastausta ja 500 euron sähkölasku kolkuttaa takaraivossa.

Todennäköisesti tämä mies lääkäri rentouduttuaan illan, odottaa vaimoa sänkyyn, että saa vielä rentouttavaa seksiä ennen nukahtamista. Unen tuloa voi estää lääkärillä se, kun kiukuttelee, että mitä se vaimo siellä vielä kauppaa ja laittaa lasten päiväkoti aatteita valmiiksi, kun hänellä menee kohta nukahtamisaika ohi ja sitten joutuu vain hoitamaan rentouttavan uniseksin pilaisella parin työnnön ja laukaus hommalla

Rauhoittaa ilta ja vähentää aivotoimintaan. Heh. Nimimerkillä 100% kolmivuorotyötä tekevä ja töiden ohessa opiskeleva. P.S. odotan ensi vuonna alkavaa opintovapaata.

Lääkäri siis neuvoo unettomia: Menet vain nukkumaan. Ja 15min. aiemmin kuin muuten olisit mennyt. 

Kuolen nauruun.

Kun juo pienen maistiaisannoksen espressoa juuri ennen, kyllä uni maistuu. Kun kahvissa ei ole muuta kuin kahvia ja vettä, ei sokeri pilaa hampaita. Happamuuskin neuraloituu hyvin nopeasti. Espresson tulee olla kylmää tai huoneenlämpöistä.

Helppohan se on vaatia pillereitä pillereiden perään että ei vahingossakaan tarvi itseä rasittaa että korjaisi omat virheet

Uni tulee kyllä kun on tarpeeksi väsynyt. Nuorempana tein 11 tuntisia päiviä savottaa niin kyllä uni tuli. Ei tarvinnut edes käydä sänkyyn makuulle ennen kuin uni tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui unettomuus siihen, kun kirjoitettiin ketipinooria.

Teinistä asti olen kärsinyt unettomuudesta vuosikymmeniä. Joko niin, että uni ei tullut ja tuntien pyöriminen ahdisti niin, että lopulta pelkäsin nukkumaan menoa.

Kun sitten sain nukahdettua, heräsin parin tunnin päästä ja uni ei enää tullut.

Nykyään nukun hyvin kunnon yöunet ja elämänlaatu on parantunut ja jaksan päivisin harrastaa sitä liikuntaakin.

N59

Ketipinor tuhoaa aivot. En söisi ikipäivänä tuota. Se on tarkoitettu skitsofreniaan ja kutistaa aivoja. Sillä skitsofreeniset ihmiset rauhoittuu ja sama tapahtuu sinulle kun aktiiviset aivot nukahtaa.

Eiköhän ne aivot ole tuhoutuneet jo vuosikymmenien unettomuudesta. Toiseksi tässä iässä on aivan sama, vaikka tuhoutuisikin. Nautin sen ajan siitä, että päivisin jaksan muutakin, kuin sitä etovaa aivosumua ja ahdistusta, mitä olen koko elämäni kokenut unettomuuden takia. Hoitotahtoon olen jo kirjannut lääkekielteisiä lääkäreitä varten, että ketipinooria ei saa lääkelistalta poistaa. Nukun mieluummin yöt, kuin haahuilen yöt pitkin käytäviä paskaa syöden

N59

Sinulla on vielä ainakin 10 hyvää aivovuotta jäljellä, mutta neurolepteillä se menee nopeammin. Mutta kukin tyylillään.

Ne kenellä englanti taipuu, tässä on hyviä tutkimuksia siitä, mitä neuroleptit tekee aivoille. https://mindfreedom.org/kb/neuroleptic-brain-damage/

Aivan! Viime yönä sain unta kahden jälkeen vaikka menin petiin ennen klo 23. Tyhmä minä, olisi pitänyt mennä heti töiden jälkeen klo 17! 

Vierailija kirjoitti:

Kun luin tuon nettijutun, olisin halunnut heti tietää vähän enemmän tuon tyypin elämästä.

Jos hänellä on elämä, jossa illat ylipäätään voisi röhnöttää telkkarin edessä kännykää selaten, hän on todennäköisesti perheetön mies.

Tai sitten siellä kotona on puoliso, joka hoitaa sen  päivällinen, iltapala, keittiönsiivous, lasten iltatoimet ja nukutus, pyykinpesu ja -ripustusrumban, että herra saa itse keskittyä ottamaan omaa aikaa ja hiljentymään nukahtamista varten.

Sitten puolisolla on omaa hiljentymisaikaa se klo 21:50-22:25... valitse sitten siinä, mihin nämä ruhtinaalliset minuutit käytät, kun stresstitasot huutaa punaisella, kännykässä on 15 viestiä odottamassa vastausta ja 500 euron sähkölasku kolkuttaa takaraivossa.

Minun lapseni on jo aikuinen, joten ei ole pikkulapsia hoidettavana, kukaan ei häiritse untani, aamulla ei tarvitse aikaisin ylös, ja voin keskittyä rauhoittumaan iltaisin, mutta siltikin minulla on uniongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Joo, ja oikeat unilääkärit kyllä tämän tietävät. Unikoulussa kerrottiin, että tutkitusti tehokkaimpia keinoja unettoomuden hoidossa on vuoteessaolon rajoittaminen, eli juuri se, että vuoteeseen mennään vasta sitten kun väsyttää, ja jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, sieltä noustaan pois ja mennään mieluiten toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta, kunnes tuntuu että voisi kokeilla nukkumista uudestaan. Tuo artikkelin lääkäri ei tuntunut puhuvan oikeasta unettomuudesta ollenkaan, vaan pikemminkin jostain huonounisuudesta.

Tämä ei taas toimi mitenkään mulla. En kuunaan voisi enää nukkua sinä yönä jos pompin välillä ylös ja puuhailen jotain, mieleni olisi saman tien jo tulevan päivän askareissa ja ei taas nukkuisi koko yönä. 

Pitkäaikaisena unettomana vinkkini on seuraava: hyväksy, että olet huonouninen. Välillä on täysin unettomia öitä ja ajattele tuolloin, että no, nyt oli näin. Iltaisin teet just niinkuin tuntuu hyvältä. Katso sängyssä telkkaa, kuuntele/lue kirjoja, jumppaa, mitä vaan mikä on sun juttu. Mulle se on tyhmien meemisivustojen selaaminen illalla, tai sarjakuvien lukeminen. Niissä on riittävä taso kiinnostavutta, jotta aivot keskittyvät, muttei liikaa, jolloin innostuu (esim. hyvä kirja ei toimi, luen yön läpi). Ja sillä sekunnilla kun huomaan, että olen "nuupahtanut", eli kännykkä vaikka vähän lipsahtaa kädessä, niin puhelin ja yövalo pois ja silmät kiinni. Näin olen saanut itseni vuosia jo kohtalaisesti nukkumaan. Välillä toki stressiä ja ei nuku, ja silloin ajattelen "no, nyt oli tällainen yö". 

En kyllä lähtisi suosittelemaan kenellekään unettomalle ruutujen tuijottamista ennen nukkumaanmenoa. Hyvä jos sinulle toimii, mutta useimmilla ruudut vain häiritsevät melatoniinin tuotantoa ja pitävät valveilla. Sinänsä neuvo siitä, että hyväksyy huonounisuuden on ihan hyvä. On myös hyvä tiedostaa, että ihminen nukkuu aina enemmän kuin luulee, ja niinäkin öinä kun tuntuu ettei ole nukkunut lainkaan, on yleensä nukkunut ainakin jonkin verran. Tutkimuksissa on havaittu, että jo tämä tieto helpottaa unettomien ahdistusta, kun heidän unen määräänsä on laboratorioissa tutkittu.

Vuoteessaolon rajoittamisessa ei ole ideana puuhailla mitään aktiivista, vaan mennä vaikka sohvalle hämärään huoneeseen kuuntelemaan äänikirjaa, tai tekemään palapeliä. Ideana on, että aivot oppivat yhdistämään sängyn ensisijaisesti nukkumiseen, ei siihen unettomaan pyörimiseen. Samasta syystä makuuhuoneessa ei tulisi katsoa televisiota tai työskennellä, jolloin oma mieli ja keho ehdollistuu yhdistämään makuuhuoneen vain nukkumiseen ja nukahtaminen (ideaalisti) helpottuu. Luulen, että aika harva noudattaa näitä keinoja, vaikka ne on todettu oikeasti tehokkaiksi. Itsellenikin vuoteesta nouseminen unettomana yönä tuntuu äärimmäisen raskaalta enkä pysty siihen kuin harvoin, vaikka toisaalta myös se sängyssä pyöriminen on ihan yhtä raskasta. Sen sijaan olen kyllä huomannut selkeän eron jo siinä, kun muutin yksiöstä puolison kanssa asumaan yhteen, ja makuuhuone on nyt erillinen huone. Huomattavasti helpompi rauhoittua nukkumaan, kun ei opiskele ja elä arkeaan vain yhdessä huoneessa.

Minulle aiheuttaisi suunnatonta ahdistusta sen väittäminen että "nukut kyllä joka yö, vaikka sinusta tuntuukin siltä ettet nuku!" Kukaan kun tuskin tarkoittaa unettomuudella sitä ettei ole vuoteen nukkunut sekuntiakaan. Ahdistaisi siksi, että tietäisin jo tuon lauseen kuultuani ettei kyseinen henkilö ymmärrä unettomuudesta yhtään mitään, ja nyt olen hänen armoillaan, ja ymmärrän etten tule apua saamaan, vain selkään taputuksen ja ehdotuksen juoda lämmintä maitoa illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksuja sanoja. Tuntemani uniongelmainen on ihan ehdoin tahdoin haalinut itselleen liikaa tekemistä ja stressin aiheita. Ryntää töistä luottamustehtäviin, sieltä viemään lapsia harrastuksiin, järjestää juhlia, on aina vimpan päälle meikattu... ja valittaa, miten aina klo 4 herää miettimään työasioita. En ihmettele, tuolla elämäntyylillä kenellä vain olisi krooninen stressi.

Mulla on ollut vaikeuksia nukahtaa jo ala-asteella..ei ollut vaativia harrastuksia eikä hirveästi ylimääräistä stressiä.. äiti komensi sänkyyn 9 aikaan ja siellä sitten makasin pari kolme tuntia ja salaa lueskelin Aku Ankkoja kun ei millään uni tullut .

Olisipa minunkin lapseni tehnyt noin, mutta ei. Hän piti minua väkisin hereillä 18 vuotta koska ei ITSE saanut unta. Tästä johtuen olen nyt sairaseläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Joo, ja oikeat unilääkärit kyllä tämän tietävät. Unikoulussa kerrottiin, että tutkitusti tehokkaimpia keinoja unettoomuden hoidossa on vuoteessaolon rajoittaminen, eli juuri se, että vuoteeseen mennään vasta sitten kun väsyttää, ja jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, sieltä noustaan pois ja mennään mieluiten toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta, kunnes tuntuu että voisi kokeilla nukkumista uudestaan. Tuo artikkelin lääkäri ei tuntunut puhuvan oikeasta unettomuudesta ollenkaan, vaan pikemminkin jostain huonounisuudesta.

Tämä ei taas toimi mitenkään mulla. En kuunaan voisi enää nukkua sinä yönä jos pompin välillä ylös ja puuhailen jotain, mieleni olisi saman tien jo tulevan päivän askareissa ja ei taas nukkuisi koko yönä. 

Pitkäaikaisena unettomana vinkkini on seuraava: hyväksy, että olet huonouninen. Välillä on täysin unettomia öitä ja ajattele tuolloin, että no, nyt oli näin. Iltaisin teet just niinkuin tuntuu hyvältä. Katso sängyssä telkkaa, kuuntele/lue kirjoja, jumppaa, mitä vaan mikä on sun juttu. Mulle se on tyhmien meemisivustojen selaaminen illalla, tai sarjakuvien lukeminen. Niissä on riittävä taso kiinnostavutta, jotta aivot keskittyvät, muttei liikaa, jolloin innostuu (esim. hyvä kirja ei toimi, luen yön läpi). Ja sillä sekunnilla kun huomaan, että olen "nuupahtanut", eli kännykkä vaikka vähän lipsahtaa kädessä, niin puhelin ja yövalo pois ja silmät kiinni. Näin olen saanut itseni vuosia jo kohtalaisesti nukkumaan. Välillä toki stressiä ja ei nuku, ja silloin ajattelen "no, nyt oli tällainen yö". 

En kyllä lähtisi suosittelemaan kenellekään unettomalle ruutujen tuijottamista ennen nukkumaanmenoa. Hyvä jos sinulle toimii, mutta useimmilla ruudut vain häiritsevät melatoniinin tuotantoa ja pitävät valveilla. Sinänsä neuvo siitä, että hyväksyy huonounisuuden on ihan hyvä. On myös hyvä tiedostaa, että ihminen nukkuu aina enemmän kuin luulee, ja niinäkin öinä kun tuntuu ettei ole nukkunut lainkaan, on yleensä nukkunut ainakin jonkin verran. Tutkimuksissa on havaittu, että jo tämä tieto helpottaa unettomien ahdistusta, kun heidän unen määräänsä on laboratorioissa tutkittu.

Vuoteessaolon rajoittamisessa ei ole ideana puuhailla mitään aktiivista, vaan mennä vaikka sohvalle hämärään huoneeseen kuuntelemaan äänikirjaa, tai tekemään palapeliä. Ideana on, että aivot oppivat yhdistämään sängyn ensisijaisesti nukkumiseen, ei siihen unettomaan pyörimiseen. Samasta syystä makuuhuoneessa ei tulisi katsoa televisiota tai työskennellä, jolloin oma mieli ja keho ehdollistuu yhdistämään makuuhuoneen vain nukkumiseen ja nukahtaminen (ideaalisti) helpottuu. Luulen, että aika harva noudattaa näitä keinoja, vaikka ne on todettu oikeasti tehokkaiksi. Itsellenikin vuoteesta nouseminen unettomana yönä tuntuu äärimmäisen raskaalta enkä pysty siihen kuin harvoin, vaikka toisaalta myös se sängyssä pyöriminen on ihan yhtä raskasta. Sen sijaan olen kyllä huomannut selkeän eron jo siinä, kun muutin yksiöstä puolison kanssa asumaan yhteen, ja makuuhuone on nyt erillinen huone. Huomattavasti helpompi rauhoittua nukkumaan, kun ei opiskele ja elä arkeaan vain yhdessä huoneessa.

Sininen valo pitää hereillä. Monissa laitteissa on mahdollista säätää aikakytkimelle sinisen valon määrää vähäisemmäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui unettomuus siihen, kun kirjoitettiin ketipinooria.

Teinistä asti olen kärsinyt unettomuudesta vuosikymmeniä. Joko niin, että uni ei tullut ja tuntien pyöriminen ahdisti niin, että lopulta pelkäsin nukkumaan menoa.

Kun sitten sain nukahdettua, heräsin parin tunnin päästä ja uni ei enää tullut.

Nykyään nukun hyvin kunnon yöunet ja elämänlaatu on parantunut ja jaksan päivisin harrastaa sitä liikuntaakin.

N59

Ketipinor tuhoaa aivot. En söisi ikipäivänä tuota. Se on tarkoitettu skitsofreniaan ja kutistaa aivoja. Sillä skitsofreeniset ihmiset rauhoittuu ja sama tapahtuu sinulle kun aktiiviset aivot nukahtaa.

Tuota ne mullekkin tyrkytti unettomuuteen. Usa: ssa sitä ei saa kirjoittaa unettomuuteen. Ketipinorilla on niin valtavat haitat etten ymmärrä miten se voi olla heti toinen mielialalääke mitä suomessa annetaan unettomuuteen. Mielummin valvon kuin syön niitä.

Minulle lääkäri kirjoitti Ketipinoria ja söin sitä, kunnes havahduin siihen, että päivällä ajatukset katkeilee aivan totaalisesti ja en enää pystynyt piirtämään, enkä edes kirjoittamaan nimeäni normaalisti käsin. Tuntui, että aivot ei pelaa enää ollenkaan. Se näkyi muille läheisille paljon aiemmin ennen kuin itse tajusin. Kaveri sanoi, että minun silmät vain seisoi päässä, enkä ollut enää puhelias itseni. Meni noin 10 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen, että palasin kutakuinkin entiselleni.

Kyllähän sillä nukkui, mutta hinta on todella kova ja minäkin olen mieluummin uneton kuin sellainen millaiseksi Ketipinor minut teki.

Unilääkäri ei tajua, että jotkut ihmiset haluavat nauttia omasta ajasta, jota tässä yhteiskunnassa ei ole ellei leikkaa unistaan. Siksi tämä on ihan yleinen ilmiö maailmalla.

Lääkärin kannattaisi ottaa pyörivä päänsä ulos anuksestaan ja alkaa avoimin mielin vähän lukemaan asioita sen sijaan, että asenteellisesti tuomitsee toiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui unettomuus siihen, kun kirjoitettiin ketipinooria.

Teinistä asti olen kärsinyt unettomuudesta vuosikymmeniä. Joko niin, että uni ei tullut ja tuntien pyöriminen ahdisti niin, että lopulta pelkäsin nukkumaan menoa.

Kun sitten sain nukahdettua, heräsin parin tunnin päästä ja uni ei enää tullut.

Nykyään nukun hyvin kunnon yöunet ja elämänlaatu on parantunut ja jaksan päivisin harrastaa sitä liikuntaakin.

N59

Ketipinor tuhoaa aivot. En söisi ikipäivänä tuota. Se on tarkoitettu skitsofreniaan ja kutistaa aivoja. Sillä skitsofreeniset ihmiset rauhoittuu ja sama tapahtuu sinulle kun aktiiviset aivot nukahtaa.

Tuota ne mullekkin tyrkytti unettomuuteen. Usa: ssa sitä ei saa kirjoittaa unettomuuteen. Ketipinorilla on niin valtavat haitat etten ymmärrä miten se voi olla heti toinen mielialalääke mitä suomessa annetaan unettomuuteen. Mielummin valvon kuin syön niitä.

Minulle lääkäri kirjoitti Ketipinoria ja söin sitä, kunnes havahduin siihen, että päivällä ajatukset katkeilee aivan totaalisesti ja en enää pystynyt piirtämään, enkä edes kirjoittamaan nimeäni normaalisti käsin. Tuntui, että aivot ei pelaa enää ollenkaan. Se näkyi muille läheisille paljon aiemmin ennen kuin itse tajusin. Kaveri sanoi, että minun silmät vain seisoi päässä, enkä ollut enää puhelias itseni. Meni noin 10 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen, että palasin kutakuinkin entiselleni.

Kyllähän sillä nukkui, mutta hinta on todella kova ja minäkin olen mieluummin uneton kuin sellainen millaiseksi Ketipinor minut teki.

Harmi, että sinulle kävi näin. Minä olen syönyt pari vuotta ja nukun hyvin 8 tuntia yössä. Päivällä olen pirteä ja olen aloittanut lenkkeilyn. Verenpaine laskenut ja rytmihäiriöt loppuneet, kun nykyään saan nukuttua.

Mitään sivuoireita ei ole ollut.

Mikään lääke ei käy kaikille. Itse koen, että elämänlaatuni ja terveyteni on parantunut, kun nykyään saan nukuttua kunnolla

N59

Vierailija kirjoitti:

Unilääkäri ei tajua, että jotkut ihmiset haluavat nauttia omasta ajasta, jota tässä yhteiskunnassa ei ole ellei leikkaa unistaan. Siksi tämä on ihan yleinen ilmiö maailmalla.

Lääkärin kannattaisi ottaa pyörivä päänsä ulos anuksestaan ja alkaa avoimin mielin vähän lukemaan asioita sen sijaan, että asenteellisesti tuomitsee toiset ihmiset.

No jos itse haluaa nauttia elämästä ja aiheuttaa sillä ongelmia itselleen, niin ei pidä mennä lääkäriin valittamaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui unettomuus siihen, kun kirjoitettiin ketipinooria.

Teinistä asti olen kärsinyt unettomuudesta vuosikymmeniä. Joko niin, että uni ei tullut ja tuntien pyöriminen ahdisti niin, että lopulta pelkäsin nukkumaan menoa.

Kun sitten sain nukahdettua, heräsin parin tunnin päästä ja uni ei enää tullut.

Nykyään nukun hyvin kunnon yöunet ja elämänlaatu on parantunut ja jaksan päivisin harrastaa sitä liikuntaakin.

N59

Ketipinor tuhoaa aivot. En söisi ikipäivänä tuota. Se on tarkoitettu skitsofreniaan ja kutistaa aivoja. Sillä skitsofreeniset ihmiset rauhoittuu ja sama tapahtuu sinulle kun aktiiviset aivot nukahtaa.

Eiköhän ne aivot ole tuhoutuneet jo vuosikymmenien unettomuudesta. Toiseksi tässä iässä on aivan sama, vaikka tuhoutuisikin. Nautin sen ajan siitä, että päivisin jaksan muutakin, kuin sitä etovaa aivosumua ja ahdistusta, mitä olen koko elämäni kokenut unettomuuden takia. Hoitotahtoon olen jo kirjannut lääkekielteisiä lääkäreitä varten, että ketipinooria ei saa lääkelistalta poistaa. Nukun mieluummin yöt, kuin haahuilen yöt pitkin käytäviä paskaa syöden

N59

Sinulla on vielä ainakin 10 hyvää aivovuotta jäljellä, mutta neurolepteillä se menee nopeammin. Mutta kukin tyylillään.

Ne kenellä englanti taipuu, tässä on hyviä tutkimuksia siitä, mitä neuroleptit tekee aivoille. https://mindfreedom.org/kb/neuroleptic-brain-damage/

Joskus on tehtävä valintoja. Unettomuuden seurauksena verenpaineeni oli korkea, aivosumua, sairauslomia, rytmihäiriöitä, masennusta ja uupumusta.

Ketipinooria myötä elämänlaatu on parantunut ja jos saan sillä 10 hyvää vuotta unettomuudesta johtuneiden sairauksien takia, valitsen kuitenkin sen, että pystyn nukkumaan, sydän ei oireile, olen laihtunut ja mieliala on hyvä.

Joskus vain täytyy huonoista vaihtoehdoista valita itselleen sopivampi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui unettomuus siihen, kun kirjoitettiin ketipinooria.

Teinistä asti olen kärsinyt unettomuudesta vuosikymmeniä. Joko niin, että uni ei tullut ja tuntien pyöriminen ahdisti niin, että lopulta pelkäsin nukkumaan menoa.

Kun sitten sain nukahdettua, heräsin parin tunnin päästä ja uni ei enää tullut.

Nykyään nukun hyvin kunnon yöunet ja elämänlaatu on parantunut ja jaksan päivisin harrastaa sitä liikuntaakin.

N59

Ketipinor tuhoaa aivot. En söisi ikipäivänä tuota. Se on tarkoitettu skitsofreniaan ja kutistaa aivoja. Sillä skitsofreeniset ihmiset rauhoittuu ja sama tapahtuu sinulle kun aktiiviset aivot nukahtaa.

Tuota ne mullekkin tyrkytti unettomuuteen. Usa: ssa sitä ei saa kirjoittaa unettomuuteen. Ketipinorilla on niin valtavat haitat etten ymmärrä miten se voi olla heti toinen mielialalääke mitä suomessa annetaan unettomuuteen. Mielummin valvon kuin syön niitä.

Minulle lääkäri kirjoitti Ketipinoria ja söin sitä, kunnes havahduin siihen, että päivällä ajatukset katkeilee aivan totaalisesti ja en enää pystynyt piirtämään, enkä edes kirjoittamaan nimeäni normaalisti käsin. Tuntui, että aivot ei pelaa enää ollenkaan. Se näkyi muille läheisille paljon aiemmin ennen kuin itse tajusin. Kaveri sanoi, että minun silmät vain seisoi päässä, enkä ollut enää puhelias itseni. Meni noin 10 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen, että palasin kutakuinkin entiselleni.

Kyllähän sillä nukkui, mutta hinta on todella kova ja minäkin olen mieluummin uneton kuin sellainen millaiseksi Ketipinor minut teki.

Harmi, että sinulle kävi näin. Minä olen syönyt pari vuotta ja nukun hyvin 8 tuntia yössä. Päivällä olen pirteä ja olen aloittanut lenkkeilyn. Verenpaine laskenut ja rytmihäiriöt loppuneet, kun nykyään saan nukuttua.

Mitään sivuoireita ei ole ollut.

Mikään lääke ei käy kaikille. Itse koen, että elämänlaatuni ja terveyteni on parantunut, kun nykyään saan nukuttua kunnolla

N59

höpöhöpö