Unilääkäri kertoo mitä unettomat tekevät väärin - "potilaiden selityksiä kuunnellessa ei voi kun pyörittää päätänsä"

Kävin itse pari vuotta sitten puolen vuoden ajan työpaikan järjestämässä uniryhmässä. Meitä oli siel 15 eri ikäistä henkilöä ja samoin oli myös 15 erilaista tarinaa unettomuudesta. Nuorin oli 26 vuotias lapseton mies ja vanhin 61 vuotias kroonisesti sairas nainen, jolla oli öisin kipuja.

Uniryhmää vetänyt psykologi korosti nimenomaan sitä, että jokaisen uniongelma on erilainen, eikä hänellä ole tarjota valmiita ratkaisuja vaan pikemminkin voisimme oppia toinen toisistamme.

Oma nukkumiseni on ollut huonoa teinistä saakka. Jouduin todistamaan eräänä yönä erästä traagista tapahtumaa, johon liittyi kuolemantapaus. Yöheräily alkoi jo silloin. Äitini söi monta vuotta tämän jälkeen lääkettä ahdistukseen ja jälkiviisaana voin todeta että ehkä itsekin olisin jotain apua tarvinnut.

Opiskeluaikana aina tenttikausina unet katosivat. Tämän jälkeen tuli lapsia ja vanhempi tyttäremme huonona nukkujana heräsi kolmen vuoden ajan pahimmillaan 20 kertaa yössä ilman syytä. Apua ei ollut unikoulusta, vyöhyketerapiasta eikä mistään. Tällä oli suuri vaikutus omaan kykyni nukkua. Tytär onneksi oppi nukkumaan, mutta tämän jälkeen sairastuin itse ja parin vuoden ajan sairas häiritsi nukkumista.

Tämän jälkeen nuorin tyttäremme sairastui vakavasti ja monta vuotta meni hälytystilassa vahtiessa sitä hengittääkö hän. Välillä annettiin ensiapua ja soiteltiin ambulanssia. Tytär onneksi parani, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkään en osaa nukkua, vaan olen jatkuvasti öisin jossain hälytystilassa ja taistelu valmiudessa. Pienikin stressi tai rytmin muutos vie unet. Nukahdan mutta saatan herätä tunnin päästä. Saatan nukahtaa ennen kellon soittoa tai herätä viisi kertaa ennen sitä. Saatan herätä aamuyöllä valvomaan tai nukahtaa vasta silloin.

Olen kokeillut traumaterapiaa, emdr-terapiaa, mutta vaikutusta ei ole ollut (ehkä 20 v liian myöhään). En juo kahvia, en alkoholia, en roiku puhelimella enkö katso televisiota, syön terveellisesti, unihygienia on kunnossa ja rakas liikuntaharrastus on ollut mukana koko elämän. Lääkitystä en ole halunnut parin kokeilu jälkeen edes yrittää, kun oli meni vielä sekavammaksi.

Voin sanoa, että jutun kaltainen lääkäri saa itseni raivon partaalle! Samoin neuvot siitä, että olenko kokeillut kamomilla teetä tai pimentää makuuhuonetta. Itseäni auttaa eniten se, että jos on todella väsynyt, niin nukun sitten vaikka koko päivän (jos uni vihdoin sattuu tulemaan) että väsymyksen jotenkin aisoihin. Pahimpina väsymysjaksoina olen joutunut laittamaan liikunnan tauolle, koska se saa ylivirittyneeksi ja olen lisäksi liian tapaturma-altis jopa kävelylenkkeihin (olen meinannut jäädä auton alle).

Itseäni ärsyttää myös se, että unettomuus ei ole pätevä syy saada sairaalomaa, vaan syyksi tarvitaan aina myös masennus tai joku muu syy. Itseäni olisi auttanut vaikka parin päivä tai viikon loma, jolloin olisi saanut pahimman kierteen katkaistua. Joskus olen jopa toivonut, että saisin vaikka flunssan, ettei tarvitsisi tuhkata kaikkia lomia toipumiseen .

Vierailija kirjoitti:

Lääkärinä en koskaan ole kirjoittanut unilääkereseptiä kuin kymmenelle tabletille jotta ei tule lääkkeeseen riippuvuutta. Unilääkkeitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön kuten ei ole tarkoitettu bentsodiatsepiinilääkkeitäkään. Jos joku menee toiselle lääkärille hakemaan reseptiä niin se ei kiinnosta mutta itse en uusi unilääkereseptejä potilaiden parasta ajatellen.

Kerrotko sitten mitä ne on ne unilääkkeet jotka eivät ole bentsoja tai niiden johdannaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Koeta miettiä miksi uni ei tule ja koeta niitä normikeinoja kuten älä juo kahvia illalla. Suomessa kuvitellaan että unilääkkeillä ongelmat ratkeaa vaikka niillä aikaan saatu uni ei virkistä kunnolla ja on riskitekijä muistisairauksiin. 

En ole 15 vuoteen juonut kahvia klo 13 jälkeen, koko ikäni olen harrastanut liikuntaa mutta ajoitan sen mahdollisimman pian töistä pääsyn jälkeen jotten enää nukkumaan mennessä käy ylikierroksilla, pidän makuuhuoneen sopivan viileänä ja pimeänä, käytän vastamelukuulokkeita sänkyyn mennessä jotta en herää esim. miehen TV:n katseluun, käytän sänkyä vain nukkumiseen, herään aina viikonloppuisinkin samaan aikaan ja mitä kaikkea näitä nyt vielä oli. Miksi on noin tajuttoman vaikea tajuta että jotkut ihmiset oikeasti kärsii unettomuudesta, joka ei korjaannu millään keijun taikasauvan heilautuksella?

Ei se lääkityskään ole mikään taikasauva. Se johtaa vain lääkeriippuvuuteen pitemmän päälle.

Riippuvuus voi olla pienempi paha kuin jatkuva unen puutteesta johtuva toimintakyvyttömyys. Johan sanotaan että liikenteessäkin väsymys vastaa promillen humalaa, mieti jos oletkin jatkuvasti siinä tilassa?

Lääkeriippuvuus johtaa myös humalankaltaiseen tilaan eli ei ne bentsodiatsepiinit ole vaarattomia. Ainakin kuljetusammateissa työskentelevien ei pitäisi käyttää näitä huumeita ollenkaan. 

Bentsodiatsepiiniunilääkettä pitkään käyttäneen mietteitä :

Eräs lääkäri totesi minulle kun olin vähentänyt bentsounilääkkeen jo todella pieneen annokseen, että lääke aiheuttaa kuin humalan ja varoitteli ajamisesta aamulla. Anna minun nauraa. Pieni annos bentsounilääkettä ei todellakaan aiheuta mitään humalatilaa. Osa lääkäreistä on todella dramaattisia kuvauksissaan bentsoista. Lääke otetaan 8 tuntia ennen heräämistä ja sitä herää virkeänä. Toki varmaan isojen annosten otto sedatoivia lääkkeitä päiväsaikaan voisi haitata keskittymiskykyä mutta itse Ketipinoria ja Mirtaa kokeilleena olin aikamoisessa aivojumipöhnässä aamulla. Nämä on niitä mitä lääkärit mielummin määrää! Bentson vaikutus ei ole pitkäaikaiskäytössä mitään verrattavissa humalaan!

Ja mitä tulee bentsoriippuvuuteen. On tärkeää erottaa kaksi termiä, niille on englanninkieliset vastineet paremmat kuin Suomessa. Physical dependence(voisi suomentaa fyysisenä riippuvuutena tai mukautumisena lääkkeeseen) ja addiction(addiktio, riippuvuus). Suomessa usein puhutaan vain riippuvuudesta. Moni lääkäri ei ymmärrä sanojen dependence ja addiction eroa vaikka syytä olisi ja on demonisoineet bentsoja aivan kauheana syyttäsuotta kun hui kamalaa ne aiheuttaa riippuvuutta. Ilmiö physical dependence tapahtuu kun keho mukautuu lääkkeeseen säännöllisessä käytössä. Dependencestä seuraa että kun aine ajetaan alas siitä voi seurata vieroitusoireita. Tämä ilmiö koskee bentsoja mutta myös esim SSRI-masennuslääkkeitä. Suuri osa lääkettä käyttävistä potilaista ei omaa sen kummempaa riippuvuussuhdetta bentsoonsa kuin masennuslääkkeenkäyttäjä masennuslääkkeeseensä(jos annos unohtuu viekkarit alkaa), vaan heidän kehonsa pitkällä käytöllä fyysisesti mukautuu lääkkseseen. Vieroitusoireina voi olla erilaisia pahojakin oireita esim unettomuutta, rebound unettomuudestakin puhutaan jossa unettomuus voi olla alkuperäistä pahempaa vieroituksessa. Unettomuutta voi tulla monenlaisista psyykenlääkkeistä vieroittautujille. Vieroitusoireet ei ole niin pahoja kun lääke ajetaan alas rauhallisesti ja on yksilöllistä saako niitä. Dependencestä seuraa että on hankala sanoa onko lääke oikeasti tehokas ja hyödyllinen vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita. Hoidetaanko lääkkeen tekemiä ongelmia esim unettomuus onkin kroonistunut lääkkeen myötä kun vieroitus puhkaisee unettomuutta.

Ilmiö addiction eli riippuuvuus/addiktio on eri asia. Kyse voi olla pakonomaisesta lääkkeenkäytöstä jossa usein lääkettä ei käytetä lääkärin ohjeella ja siitä voidaan hakea myös jotain "oloja". Lääkeaddikti voi kokea relapseja jossa pakonomaisesti haluaa jatkaa aineen käyttöä. Kannattaa kuitenkin erottaa tämä siitä jos joku esim on ajanut lääkkeen nopeaa alas/lopettanut seinään ja olo ei ole normaali ja haluaa tasapainottaa tätä lääkkeen ottamisella. Olo voi olla normaali vain lääkkeen ottamisen jälkeen jos keho on mukautunut lääkkeeseen pitkällä aikavälillä. Hitaalla vieroituksella tätä ongelmaa ei välttämättä ole koska hitaalla vieroituksella keho kääntää hiljalleen lääkkeen tekemiä muutoksia ja olo pysyy normaalimpana. Lääkeaddiktikin voi olla fyysisesti riippuvainen(lääkkeestään) mikä voi olla osasyy miksi hän käyttää lääkettä pakonomaisesti.

Jatkuu...

Oli suorastaan surkuhupaisaa kun erään ystäväni lääkäri oli huolissaan ystäväni bentsoriippuvuudesta kun tämä on käyttänyt vuosia lääkärin määräämällä pikkuannoksella Opamoxia.:D

Toki ongelma bentsoissa voi olla toleranssi. Toleranssissa mm. vanha annos voi lakata toimimasta. Tämä ei koske kaikkia, osa käyttää bentsoja täysin samalla annoksella vuosia. Ilmiö toleranssi voi liittyä myös muihin psyykenlääkkeisiin, voi lukea esim ilmiöstä "antidepressant tachyphylaxis".

Luettavaa aiheesta:

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/bentsodiatsepiineja-ei-pida…

https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/

https://www.benzoinfo.com/addiction-vs-physical-dependence/

Lisää bentsodiatsepiiniunilääkekäyttäjän mietteitä:

Minä olen itse kokeillut Mirtazapiinia ja Ketipinoria ja saanut niistä jopa nukkumista haittaavia haittavaikutuksia esim levottomien jalkojen muodossa. Lääkärien bentsodemonisointi on tässä suhteessa aivan typerää ja minulle on haukuttu niitä huumeiksi ja tilalle suositeltu samoja lääkkeitä mistä olen saanut haittaa. Osa lääkäreistä ei ymmärrä mistään mitään bentsovihassaan kun suu vaahdossa demonisoivat bentsoja hyvä kun potilasta kuuntelevat. Toki on niitäkin lääkäreitä jotka on "no mitä sinä sitä bentsoa haluat lopettaa kun se kerran toimii, käytä nyt sitä".

Pahimmillaan lääkärit tekevät hallaa todella yksioikoisen negatiivisella bentsoasenteellaan bentsokäyttäjille

kun yrittävät lennosta vaihdella toisten pitkäaikaisia lääkityksiä, purkavat ja lopettelevat niitä miten sattuu ilman yhteistyötä potilaan kanssa jyräten. Painostavat lopetuksiin. Näitä tarinoita kuulee. Hyvissä pyrkimyksissä ajaa alas kamala bentsolääke aiheutetaan pahimmillaan joillekin toimintakyvyttömyys.Siinä on voinut monta elämää mennä mullinmallin koska mitensattuu tehty bentsovieroitus voi aiheuttaa harmia.

Ei kellekään SSRI-lääkkeitä käyttävällekään tehdä noin mutta ero on se että bentsoihin liittyy demonisointi, syyllistämis ja riippuvuusajattelupuoli joka on kasvanut omaan mittakaavaansa. Syynä lienee joidenkin tekemä väärinkäyttö ja "humalalääkeajattelu". Hui huumeita! SSRI-lääkkeitä voi heikommin väärinkäyttää ja tuskin harva niin tekeekään (tiedän kyllä ihmisiä jotka on omatoimisesti esim nostaneet lääkkeen isommalle annokselle ilman puhumista lääkärin kanssa hakien parempaa tehoa siitä tai jopa ahdistukseen kiskaisseet ylimääräisen Voxran testimuodossa).

Aikanaan asenteet bentsoihin ei olleet niin negatiiviset ja jotkut potilaat saa maksaa siitä kovan hinnan jos ovat pitkäaikaiskäyttäneet niitä. Voi olla nimittäin työn ja tuskan takana lopettaa vuosien pitkäaikais bentsolääkitys (siinä missä SSRI-lääkityksin). Potilaan pitäisi saada olla se joka on johdossa bentson vieroitustahdin suhteen koska se on hänen kehonsa. Jos vahinko on jo tehty ja potilas käyttää lääkettä säännöllisesti(jos tämän näkee vahinkona), ja ongelmia ei ole,miksi pitää kiireellä jyrätä toisen vieroitus. Miksi ei anneta potilaalle rauhaa opetella selviytymiskeinoja pienenevän annoksen kanssa? Rauhallisella tavalla itse olen päässyt irti unilääkkeistä, onneksi ei ole ollut jyrääjälääkäreitä joihin olen kyllä törmännyt jotka on vähätelleet hitaan tavan hyötyjä.

Suosittelenko bentsoja ensisijaisesti kellekään? En välttämättä, enkä varsinkaan pitkään käyttöön. Riskit kannattaa ymmärtää. Vieroitusoireet voi olla hyviä ikäviä ja pitkäaikaisia mutta I got news for you lääkärit: niin kuule teidän monissa muissakin lääkkeissä on hirveitä vieroitusoireita kuten SSRI-lääkkeissä joissa tuntuu kuin olisi iso sähköisku mennyt päässä kun liikutin katsetta enkä saanut nukuttua. Olo oli HIRVEÄ. Ja nämä on niitä "ei riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä". (Toki ilmiö physical dependence ja vieroitusoireet koskee niitäkin).

Bentsojen negatiiviset vaikutukset syvään uneen tekee niistä huonompia lääkkeitä uneen kyllä. No, entäpäs jos vaihtoehto on kamala unettomuus ja muu ei sovi? Silloin kyllä. Toki aina ensisijaisesti varmaan joku lääkkeetön keino paras jos olisi kunnon tukea unettomuuteen joka ratkoo syitä, ei oireita. Oikeasti, kunnon tukea. Mikään "luepas tää matsku ja juo kamomillateetä ja mene lenkille" ei ole kunnon apua. Tai yksi keskusteluaika psykologille ja lääkeresepti kouraan.

Minulle aikanaan lääkäri määräsi bentsoja tekemättä oikeasti mitään kunnon kartoitusta eikä oikeasti ratkottu unettomuutta muilla keinoin. Siitä vaan respa käteen pyytämättä. Se tuntui niin toimivalta keinolta ratkoa asiaa että päädyin pitkäaikaiskäyttäjäksi. Olen nyt opetellut hoitamaan unettomuuttani muiden tapojen avulla vieroittautuessani lääkkeistä ja saanutkin jonkunasteista apua unettomuuteen. Lääkkeettömät keinot on tehokkaita!

En usko että pysyvä lääkeapu on hyväksi aivoille, muistille saatika terveydelle. Mutta aina pitää punnita hyödyt ja haitat.

5 viikkoa kun on nukkumatta. Varmaan auttaa 15 minaa. Ei auttanut edes viina.

Puolen vuoden saikku. Nukahtamis ja masennuslääkitys.

Vuosi pillereitä ja sit veke.

Välillä tulee viikko pari kun unet katoaa. Stressi pois ja saa onnex ilman lääkkeitä unet takas.

Ei 15 min auta muhun mitenkään. Välillä sitä unta odotetaan 3 tuntia. 1 tunti on mulle normi nukahtamisaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Näin. Ja mitä se elämäntapojen muutos aiheuttaa kun se unettomuus ei niistä johdu. Vähän sama kun yrittäisi parantaa ripulia pieremällä.

No elämäntavoilla nyt kuitenkin on aika suuri vaikutus ihmisen uneen, ja suurin osa unettomista kyllä hyötyy ainakin jossain määrin elämäntapamuutoksista ja unihygienista jne. Ihan turha väittää, etteikö moderni elämäntapa älylaitteineen vaikuttaisi ihmisten unen laatuun ja määrään. Tietysti on myös unettomia, joilla syy on esim. hermostollinen ja vaikutusmahdollisuudet ovat tällöin vähäisemmät, mutta tämä on kuitenkin melko pieni prosentti unettomista (vaikka tällä palstalla tuntuukin, että juuri nämä unettomat ovat yliedustettuina).

Sanoisin että suurin osa näistä kaikista neuvoista on kyllä huu-haata. Minusta on selvää, että unettomuus on usein nimenomaan psyykkinen takalukko -- unettomuus on itse oma syynsä ja seurauksensa; jos pystyisi kokonaan unohtaa olevansa uneton, suuri osa ei enää olisi. Asia on niin, että vaikka unettomuuden alkuunpannut syy olisi ollut unihygienia, elämäntapa tms. hässäkkä, ollaan ongelman kroonistumisen jälkeen täysin eri pelikentällä. Väitän, että suurin osa "paranee" unettomuudesta paremmin tekemättä asian eteen yhtään mitään, kun noita kikkoja veivaamaalla.

Vierailija kirjoitti:

Kävin itse pari vuotta sitten puolen vuoden ajan työpaikan järjestämässä uniryhmässä. Meitä oli siel 15 eri ikäistä henkilöä ja samoin oli myös 15 erilaista tarinaa unettomuudesta. Nuorin oli 26 vuotias lapseton mies ja vanhin 61 vuotias kroonisesti sairas nainen, jolla oli öisin kipuja.

Uniryhmää vetänyt psykologi korosti nimenomaan sitä, että jokaisen uniongelma on erilainen, eikä hänellä ole tarjota valmiita ratkaisuja vaan pikemminkin voisimme oppia toinen toisistamme.

Oma nukkumiseni on ollut huonoa teinistä saakka. Jouduin todistamaan eräänä yönä erästä traagista tapahtumaa, johon liittyi kuolemantapaus. Yöheräily alkoi jo silloin. Äitini söi monta vuotta tämän jälkeen lääkettä ahdistukseen ja jälkiviisaana voin todeta että ehkä itsekin olisin jotain apua tarvinnut.

Opiskeluaikana aina tenttikausina unet katosivat. Tämän jälkeen tuli lapsia ja vanhempi tyttäremme huonona nukkujana heräsi kolmen vuoden ajan pahimmillaan 20 kertaa yössä ilman syytä. Apua ei ollut unikoulusta, vyöhyketerapiasta eikä mistään. Tällä oli suuri vaikutus omaan kykyni nukkua. Tytär onneksi oppi nukkumaan, mutta tämän jälkeen sairastuin itse ja parin vuoden ajan sairas häiritsi nukkumista.

Tämän jälkeen nuorin tyttäremme sairastui vakavasti ja monta vuotta meni hälytystilassa vahtiessa sitä hengittääkö hän. Välillä annettiin ensiapua ja soiteltiin ambulanssia. Tytär onneksi parani, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkään en osaa nukkua, vaan olen jatkuvasti öisin jossain hälytystilassa ja taistelu valmiudessa. Pienikin stressi tai rytmin muutos vie unet. Nukahdan mutta saatan herätä tunnin päästä. Saatan nukahtaa ennen kellon soittoa tai herätä viisi kertaa ennen sitä. Saatan herätä aamuyöllä valvomaan tai nukahtaa vasta silloin.

Olen kokeillut traumaterapiaa, emdr-terapiaa, mutta vaikutusta ei ole ollut (ehkä 20 v liian myöhään). En juo kahvia, en alkoholia, en roiku puhelimella enkö katso televisiota, syön terveellisesti, unihygienia on kunnossa ja rakas liikuntaharrastus on ollut mukana koko elämän. Lääkitystä en ole halunnut parin kokeilu jälkeen edes yrittää, kun oli meni vielä sekavammaksi.

Voin sanoa, että jutun kaltainen lääkäri saa itseni raivon partaalle! Samoin neuvot siitä, että olenko kokeillut kamomilla teetä tai pimentää makuuhuonetta. Itseäni auttaa eniten se, että jos on todella väsynyt, niin nukun sitten vaikka koko päivän (jos uni vihdoin sattuu tulemaan) että väsymyksen jotenkin aisoihin. Pahimpina väsymysjaksoina olen joutunut laittamaan liikunnan tauolle, koska se saa ylivirittyneeksi ja olen lisäksi liian tapaturma-altis jopa kävelylenkkeihin (olen meinannut jäädä auton alle).

Itseäni ärsyttää myös se, että unettomuus ei ole pätevä syy saada sairaalomaa, vaan syyksi tarvitaan aina myös masennus tai joku muu syy. Itseäni olisi auttanut vaikka parin päivä tai viikon loma, jolloin olisi saanut pahimman kierteen katkaistua. Joskus olen jopa toivonut, että saisin vaikka flunssan, ettei tarvitsisi tuhkata kaikkia lomia toipumiseen .

Väittäisin, että monella unettomuus on seurausta siitä että ei ymmärretä miten autonominen hermosto toimii. Ymmärretään kyllä että lepo on tärkeää mutta ei ymmärretä oikeasti mitä voi seurata jos ei pidetä kehosta huolta, relata,hallita stressiä.

Autonominen hermosto koostuu siis sympaattisesta hermostosta ja parasympaattisesta. Sympaattinen hermosto on kärjistäen kuin kehon kaasu ja parasympaattinen jarru, lepohermosto. Kun kehossa asiat on optimaalisesti nämä toimii balanssissa. Keho palautuu normaalisti, stressitilan jälkeen keho rentoutuu. Mutta tämä balanssi voi mennä sekaisin.

Pahimmillaan vedetään pahimmillaan kokoajan ylikierroksilla jos esim poltetaan kynttilää molemmista päistä. Kun stressi pitkittyy, voi olla että sympaattisesta hermostosta tulee dominoiva, keho alkaa käydä jatkuvilla ylikierroksilla. Sydän voi hakata. Flight or fight tila voi olla yliaktivoituneena. On selvää että näin ei voi jatkua pitkään. Voi tulla unettomuus kun keho käy kierroksilla, ei palauduta. Voi olla hankaluuksia relata.

Raskas liikunta ja kova henkinen ja fyysinen rasitus voi pahentaa ylivireystilaa ja kannattaisi oppia tunnustelemaan onko tänään sellainen kevyen liikunnan palautumispäivä vai mennä salille pumppaamaan rautaa joka voi lisätä kierroksilla oloa.

Sitten seuraavana voi tulla alivireys jota monet pitää masennuksena koska se muistuttaa sitä. Pää ei toimi kunnolla, ihminen käy hitaalla. Vaikka se on luonnollinen reaktio keholta.

Parantuminen unettomuudesta alkaa kun oppii olemisen optimaalisessa vireystilassa. hermosto ei käy kierroksilla, on riittävästi lepoa, palautumista, stressinhallintaa, osaamista rentouttaa hermostoaan, voi purkaa huoliaan, oppii mitoittamaan tekemisensä (milloin liikettä milloin lepoa).Monen kalenteri ei anna myöten tälle että kuuntelee kehoaan. Tai he itse ei anna itselleen lepoa kovilla vaatimuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Näin. Ja mitä se elämäntapojen muutos aiheuttaa kun se unettomuus ei niistä johdu. Vähän sama kun yrittäisi parantaa ripulia pieremällä.

No elämäntavoilla nyt kuitenkin on aika suuri vaikutus ihmisen uneen, ja suurin osa unettomista kyllä hyötyy ainakin jossain määrin elämäntapamuutoksista ja unihygienista jne. Ihan turha väittää, etteikö moderni elämäntapa älylaitteineen vaikuttaisi ihmisten unen laatuun ja määrään. Tietysti on myös unettomia, joilla syy on esim. hermostollinen ja vaikutusmahdollisuudet ovat tällöin vähäisemmät, mutta tämä on kuitenkin melko pieni prosentti unettomista (vaikka tällä palstalla tuntuukin, että juuri nämä unettomat ovat yliedustettuina).

Sanoisin että suurin osa näistä kaikista neuvoista on kyllä huu-haata. Minusta on selvää, että unettomuus on usein nimenomaan psyykkinen takalukko -- unettomuus on itse oma syynsä ja seurauksensa; jos pystyisi kokonaan unohtaa olevansa uneton, suuri osa ei enää olisi. Asia on niin, että vaikka unettomuuden alkuunpannut syy olisi ollut unihygienia, elämäntapa tms. hässäkkä, ollaan ongelman kroonistumisen jälkeen täysin eri pelikentällä. Väitän, että suurin osa "paranee" unettomuudesta paremmin tekemättä asian eteen yhtään mitään, kun noita kikkoja veivaamaalla.

Minä paranin unettomuudesta tekemällä elämänmuutoksen ja hakeutumalla terapiaan joka ei ollut keskusteluterapiaa.

Kyse ei ole kikoista vaan kokonaisvaltaisesta unen tukemisesta säännöllisin kokonaisvaltaisin elämäntavoin. Uni tulee nykyään itsestäänkin ilman kummempaa panostusta mutta näen että hyvä uni hankitaan, sen eteen pitää ponnistellakin, se ei tule luonnostaan aina.

Tärkeää on vireystilojen ymmärtäminen myös ja vastaaminen niihin "okei nyt olen ylikierroksilla, tarve rauhoittaa hermostoa nyt" ja oppia kikkoja hermoston rauhoittamiseen. Rauhoittaminen on mielestäni asia mitä voi opetella ja kun keho oppii sen uudelleen, voi oppia myös nukkumaan paremmin.

Polullani unettomuudesta toipumiseen olen joutunut sietämään unettomuutta myös ja en ole enää hakenut lääkkeitä siihen. Toisinaan unettomuus voi hetkellisesti pahentua mutta yleensä palaaminen tiettyihin elämäntapoihin korjaa sen. Psykologinen apu on kanssa tärkeää jos on huolia. Moni vähättelee psykologista apua kokien kuitenkin paljon esim huoliajatuksia unettomuudesta ja ne vaikuttaa unettomuuteen.

Pyysin diapamia hammaslääkärikäyntejä varten,lääkäri torppas idean samantien koska niihin voi tulla riippuvaiseksi.  

Varmaan jollai 10kpl paketilla tuleekin suuri riippuvuus jos käy sen 2-3krt hammaslääkärissä/suuhygienistillä per vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Näin. Ja mitä se elämäntapojen muutos aiheuttaa kun se unettomuus ei niistä johdu. Vähän sama kun yrittäisi parantaa ripulia pieremällä.

No elämäntavoilla nyt kuitenkin on aika suuri vaikutus ihmisen uneen, ja suurin osa unettomista kyllä hyötyy ainakin jossain määrin elämäntapamuutoksista ja unihygienista jne. Ihan turha väittää, etteikö moderni elämäntapa älylaitteineen vaikuttaisi ihmisten unen laatuun ja määrään. Tietysti on myös unettomia, joilla syy on esim. hermostollinen ja vaikutusmahdollisuudet ovat tällöin vähäisemmät, mutta tämä on kuitenkin melko pieni prosentti unettomista (vaikka tällä palstalla tuntuukin, että juuri nämä unettomat ovat yliedustettuina).

Jep. Alkoholi, kofeiini, prosessoitu ravinteeton moskaruoka(kannattaa lukea ravinnon, ravintoaineiden ja hyvän unen suhteesta), keinotekoinen valo yömyöhään (sininen valo vähentää melatoniinintuotantoa) joka sotkee kehon sisäisen kellon, valon puute aamulla joka taas auttaisi sisäistä kelloa toimimaan koska valo säätelee prosesseja kehossa, paikalla pönöttäminen ja fyysisen aktiivisuuden puute, ylikierrokset stressin takia (me elämme aikamoisen stressin keskellä), erilaiset unettomuutta laukaisevat lääkeaineet (uni on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan ja jos tähän puututaan jollain aineella voi tulla ongelmia), jatkuva aivojen ylikuormittaminen informaatiolla, hektisyys. Kolmivuorotyö, se kun ei mitään tee rytmissä.

On totta että moderni yhteiskunta lisää uniongelmia.

Jos tunnistaa itsensä ylläolevista asioista niin ei kannata ihmetellä jos ei nukuta. Jos pönöttää koneella yömyöhään kirkkaat valot päällä, syö miten sattuu, stressaa, ei pidä itsestä huolta kunnolla (riittävä lepokin on huolenpitoa) niin ei kannata ihmetellä jos ei uni tule simmuun.

Olen itse ollut hölmö nuori joka ihmetteli että miksi ei uni tule silmään. Syyt on tiedossa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Magneettilisä illalla otettuna pitäisi vaikuttaa unen laatuun positiivisesti.

Käykö ihan jääkaappimagneetti vai pitääkö olla tehokkaampi?

Tää oli hyvä :D Magnesiumin lisäksi kannattaa ottaa kaliumia ja kalsiumia. Etenkin kalium auttaa nukahtamaan paremmin.

Mulla on omanlaisia kikkoja jos herään yöllä. Useimmiten nukahdan uudelleen mut jos en, syön puolikkaan banaanin ja juon kookosvettä(paljon kaliumia). Siihen päälle magnesiumöljyä jaloille niin ai että alkaa rentoutuminen. Painopeitto korviin. Syvähengittelyä. Se auttaa kans jos liikuttelee silmiä kuin REM-unessa kevyesti eestakasin. Näitä oppinut vuosien saatossa uniongelmien kans.

Ei kannata vähätellä luontaiskeinojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin itse pari vuotta sitten puolen vuoden ajan työpaikan järjestämässä uniryhmässä. Meitä oli siel 15 eri ikäistä henkilöä ja samoin oli myös 15 erilaista tarinaa unettomuudesta. Nuorin oli 26 vuotias lapseton mies ja vanhin 61 vuotias kroonisesti sairas nainen, jolla oli öisin kipuja.

Uniryhmää vetänyt psykologi korosti nimenomaan sitä, että jokaisen uniongelma on erilainen, eikä hänellä ole tarjota valmiita ratkaisuja vaan pikemminkin voisimme oppia toinen toisistamme.

Oma nukkumiseni on ollut huonoa teinistä saakka. Jouduin todistamaan eräänä yönä erästä traagista tapahtumaa, johon liittyi kuolemantapaus. Yöheräily alkoi jo silloin. Äitini söi monta vuotta tämän jälkeen lääkettä ahdistukseen ja jälkiviisaana voin todeta että ehkä itsekin olisin jotain apua tarvinnut.

Opiskeluaikana aina tenttikausina unet katosivat. Tämän jälkeen tuli lapsia ja vanhempi tyttäremme huonona nukkujana heräsi kolmen vuoden ajan pahimmillaan 20 kertaa yössä ilman syytä. Apua ei ollut unikoulusta, vyöhyketerapiasta eikä mistään. Tällä oli suuri vaikutus omaan kykyni nukkua. Tytär onneksi oppi nukkumaan, mutta tämän jälkeen sairastuin itse ja parin vuoden ajan sairas häiritsi nukkumista.

Tämän jälkeen nuorin tyttäremme sairastui vakavasti ja monta vuotta meni hälytystilassa vahtiessa sitä hengittääkö hän. Välillä annettiin ensiapua ja soiteltiin ambulanssia. Tytär onneksi parani, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkään en osaa nukkua, vaan olen jatkuvasti öisin jossain hälytystilassa ja taistelu valmiudessa. Pienikin stressi tai rytmin muutos vie unet. Nukahdan mutta saatan herätä tunnin päästä. Saatan nukahtaa ennen kellon soittoa tai herätä viisi kertaa ennen sitä. Saatan herätä aamuyöllä valvomaan tai nukahtaa vasta silloin.

Olen kokeillut traumaterapiaa, emdr-terapiaa, mutta vaikutusta ei ole ollut (ehkä 20 v liian myöhään). En juo kahvia, en alkoholia, en roiku puhelimella enkö katso televisiota, syön terveellisesti, unihygienia on kunnossa ja rakas liikuntaharrastus on ollut mukana koko elämän. Lääkitystä en ole halunnut parin kokeilu jälkeen edes yrittää, kun oli meni vielä sekavammaksi.

Voin sanoa, että jutun kaltainen lääkäri saa itseni raivon partaalle! Samoin neuvot siitä, että olenko kokeillut kamomilla teetä tai pimentää makuuhuonetta. Itseäni auttaa eniten se, että jos on todella väsynyt, niin nukun sitten vaikka koko päivän (jos uni vihdoin sattuu tulemaan) että väsymyksen jotenkin aisoihin. Pahimpina väsymysjaksoina olen joutunut laittamaan liikunnan tauolle, koska se saa ylivirittyneeksi ja olen lisäksi liian tapaturma-altis jopa kävelylenkkeihin (olen meinannut jäädä auton alle).

Itseäni ärsyttää myös se, että unettomuus ei ole pätevä syy saada sairaalomaa, vaan syyksi tarvitaan aina myös masennus tai joku muu syy. Itseäni olisi auttanut vaikka parin päivä tai viikon loma, jolloin olisi saanut pahimman kierteen katkaistua. Joskus olen jopa toivonut, että saisin vaikka flunssan, ettei tarvitsisi tuhkata kaikkia lomia toipumiseen .

Väittäisin, että monella unettomuus on seurausta siitä että ei ymmärretä miten autonominen hermosto toimii. Ymmärretään kyllä että lepo on tärkeää mutta ei ymmärretä oikeasti mitä voi seurata jos ei pidetä kehosta huolta, relata,hallita stressiä.

Autonominen hermosto koostuu siis sympaattisesta hermostosta ja parasympaattisesta. Sympaattinen hermosto on kärjistäen kuin kehon kaasu ja parasympaattinen jarru, lepohermosto. Kun kehossa asiat on optimaalisesti nämä toimii balanssissa. Keho palautuu normaalisti, stressitilan jälkeen keho rentoutuu. Mutta tämä balanssi voi mennä sekaisin.

Pahimmillaan vedetään pahimmillaan kokoajan ylikierroksilla jos esim poltetaan kynttilää molemmista päistä. Kun stressi pitkittyy, voi olla että sympaattisesta hermostosta tulee dominoiva, keho alkaa käydä jatkuvilla ylikierroksilla. Sydän voi hakata. Flight or fight tila voi olla yliaktivoituneena. On selvää että näin ei voi jatkua pitkään. Voi tulla unettomuus kun keho käy kierroksilla, ei palauduta. Voi olla hankaluuksia relata.

Raskas liikunta ja kova henkinen ja fyysinen rasitus voi pahentaa ylivireystilaa ja kannattaisi oppia tunnustelemaan onko tänään sellainen kevyen liikunnan palautumispäivä vai mennä salille pumppaamaan rautaa joka voi lisätä kierroksilla oloa.

Sitten seuraavana voi tulla alivireys jota monet pitää masennuksena koska se muistuttaa sitä. Pää ei toimi kunnolla, ihminen käy hitaalla. Vaikka se on luonnollinen reaktio keholta.

Parantuminen unettomuudesta alkaa kun oppii olemisen optimaalisessa vireystilassa. hermosto ei käy kierroksilla, on riittävästi lepoa, palautumista, stressinhallintaa, osaamista rentouttaa hermostoaan, voi purkaa huoliaan, oppii mitoittamaan tekemisensä (milloin liikettä milloin lepoa).Monen kalenteri ei anna myöten tälle että kuuntelee kehoaan. Tai he itse ei anna itselleen lepoa kovilla vaatimuksilla.

Olen tuo jonka tekstiä lainasit ja juuri noita keinoja olen käyttänyt. Oman uniongelmani ratkaisisi lopullisesti vaikka lottovoitto. Voisin keskittyä täysin omaan hyvinvointiini ja suunnitella kalenterini omien tuntemukseni mukaan. Valitettavasti työelämä ja muukaan elämä ei aina sovi hyvin tähän kuvioon, vaikka olen vaihtanut työtehtäviäkin ja hankkiutunut eroon tietynlaisesta stressistä.. Ongelma oli välillä paremmalla mallilla, mutta oman vanhemman vakava sairaus ja hänen auttamisensa vie sitä aikaa, joka pitäisi käyttää omaan lepäämiseen ja toipumiseen.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut edes lukea loppuun. Olen k,ärsinyt uniongelmista aina, lapsesta asti. Ja olen teinistä asti saanut kuulla jopa omilta VANHEMMILTANI, joiden pitäisi tietää paremmin, kaiken maailman näppäriä neuvoja. Että mene vaan aina samaan aikaan nukkumaan ja herää aina aamulla samaan aikaan. No niin tein. En tosin nukkunut samaan aikaan koskaan koska en saanut unta. Ja ei, en plärännyt älypuhelinta kun ei sellaisia silloin ollutkaan. Eikä ollut telkkaria omassa huoneessani, muistan kuinka vain makasin pimeässä tuntitolkulla. Herätä toki piti aina samaan aikaan aamulla koska oli koulut tai työt. Päikkäreitäkään en uskaltanut koskaan ottaa. Edelleen nelikymppisenä mulla on samoja uniongelmia ja olen kokeillut kaikkia kikkakolmosia. Mun sisäinen kelloni haluaa olla hereillä öisin. Lomilla kun saan tehdä mitä haluan, unirytmini tasaantuu. Nukahdan aamulla ja herään klo 15 aikoihin. Ainoa asia mitä olen muuttanut viime vuosina, että en enää kuuntele yhtään mitä muut sanoo. NUKUN SILLOIN KUN NUKUTTAA! Ihan sama, vaikka menisin töistä suoraan nukkumaan ja heräisin yöllä yhdeltä. Mulla ei ole lapsia eikä miestä joten saan elää kuin pellossa, kunhan työni hoidan ja ne olenkin aina hoitanut. Mutta mua ei enää kiinnosta tässä iässä olla pystyssä silloin kun kuuluu olla ja nukkua silloin kun kuuluu nukkua, kun se ei minulta ole ikinä onnistunut.

Tuokaan ei ole ihan niin yksinkertainen juttu: osa ihmisistä jopa nukahtaa helpommin radion, tv:n tai älypuhelimen ääreen. Ainakin sellaiset jotka stressaa tai kaipaa seuraa.

Ja tuohon aikaan kun mulla oli haasteita nukkumisen kanssa, ei älylaitteita edes ollut. Mun mielestä älylaitteet ja sininen valo on liian helppo selitys. Vähän kuin masentuneillakin kaikki kivut on somaattisia (niinku veljeni vaimollakin kuulemma.. pienten lasten äiti käännytettiin päivityksestä suolitukoksessa). Tai niinkuin masentuneelle nuorelle miehelle sanottiin että pitää vaan valita haluaako parantua masennuksesta kun tämä valitti mm. kiveskipua ja muita häiröitä sillä alueella? Eikö tuokin masenna? Parantui muuten masennuksesta 10v jälkeen lääkkeet lopetettuaan.

En ole ikinä ymmärtänyt "iltavirkkuja" enkä ikinä tule ymmärtämään tai hyväksymään. Uni tulee kyllä kun rauhoittuu sänkyyn ja laittaa puhelimen pois, tästä on minulla omakohtaista kokemusta.

Ethän sä voi iltavirkkuna tehdä mitään merkittävää/hyödyllistä kun ympäröivä maailma hiljenee.

Vierailija kirjoitti:

"Omaa unta voi parantaa jo sillä, että menee nukkumaan 1015 minuuttia tavallista aikaisemmin. Viikossa tämä tarkoittaa jo kahta tuntia lisää unta."

Mikäli kykenee nukahtamaan silmänräpäyksessä vaikka ei olisi edes väsynyt. Mikä tämäkin ohje oikein on?

Kokeiltu on. Ei toimi. Vaikka olis väsynyt, niin ei pysty nukahtamaan tai jos nukahtaa, niin herää yöllä eikä saa uudelleen unta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt "iltavirkkuja" enkä ikinä tule ymmärtämään tai hyväksymään. Uni tulee kyllä kun rauhoittuu sänkyyn ja laittaa puhelimen pois, tästä on minulla omakohtaista kokemusta.

Ethän sä voi iltavirkkuna tehdä mitään merkittävää/hyödyllistä kun ympäröivä maailma hiljenee.

Niin, joidenkin ymmärrys on rajallinen, ja sitä voi näköjään kehittää yhtä vähän kuin luontaista unirytmiä on mahdollista muuttaa. Otan osaa.

No kato unettomuuteen auttaa se et meet hei kato nukkumaan, hoi.

Terv, Lumiikki Unihiutale

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Näin. Ja mitä se elämäntapojen muutos aiheuttaa kun se unettomuus ei niistä johdu. Vähän sama kun yrittäisi parantaa ripulia pieremällä.

No elämäntavoilla nyt kuitenkin on aika suuri vaikutus ihmisen uneen, ja suurin osa unettomista kyllä hyötyy ainakin jossain määrin elämäntapamuutoksista ja unihygienista jne. Ihan turha väittää, etteikö moderni elämäntapa älylaitteineen vaikuttaisi ihmisten unen laatuun ja määrään. Tietysti on myös unettomia, joilla syy on esim. hermostollinen ja vaikutusmahdollisuudet ovat tällöin vähäisemmät, mutta tämä on kuitenkin melko pieni prosentti unettomista (vaikka tällä palstalla tuntuukin, että juuri nämä unettomat ovat yliedustettuina).

Sanoisin että suurin osa näistä kaikista neuvoista on kyllä huu-haata. Minusta on selvää, että unettomuus on usein nimenomaan psyykkinen takalukko -- unettomuus on itse oma syynsä ja seurauksensa; jos pystyisi kokonaan unohtaa olevansa uneton, suuri osa ei enää olisi. Asia on niin, että vaikka unettomuuden alkuunpannut syy olisi ollut unihygienia, elämäntapa tms. hässäkkä, ollaan ongelman kroonistumisen jälkeen täysin eri pelikentällä. Väitän, että suurin osa "paranee" unettomuudesta paremmin tekemättä asian eteen yhtään mitään, kun noita kikkoja veivaamaalla.

Itselläni varmaan toimii se teeveen katsominen illalla ja se etten välitä nukunko nyt kahdeksaa tuntia tänä yönä vai kuusi tai viisikin jos ei väsytä vielä tiettyyn aikaan. Helpoin tapa pilata yöunet on tehdä siitä joku suoritus jossa mietitään unihygieniaa aasta ööhön ja luetaan iltapöhnistä lääkäreiden juttuja hyvän yöunen merkityksestä jne. Joskus pelkästään hampaiden pesu liian myöhään pilaa sen unen kun pesu virkistää liikaa.

Siirsin isommat syömisetkin iltaan niin että olen sopivan täynnä ennen hammaspesua. Jos syön vain vähän illalla olen paljon pirteämpi.