Unilääkäri kertoo mitä unettomat tekevät väärin - "potilaiden selityksiä kuunnellessa ei voi kun pyörittää päätänsä"

Tätä ketjua lukiessani saan sellaisen kuvan, että Suomessa on vaikea saada apua unettomuuteen eikä unilääkkeitä määrätä herkästi. Onko näin? Olen asunut Ruotsissa yli puolet elämästäni eikä minulla ole hajuakaan, miten Suomessa asiat toimii.

Itse pidän lääkkeitä viimeisenä vaihtoehtona, mutta vuosien kroonisen unettomuuden jälkeen olin kokeillut kaikkia keinoja eikä mikään ollut auttanut (ja lol, todellakaan 15 minuuttia aikaisemmin nukkumaanmeno ei auta!). Lääkärit ja psykologit olivat ehdottaneet pitkään minulle unilääkkeitä, ja lopulta kun olin siinä kunnossa että kaatuilin ja tein virheitä  päivisin väsymyksen vuoksi ja elämänhalu oli kadonnut kokonaan suostuin lääkkeisiin. Minulle kirjoitettiin Propavania (en tiedä onko Suomessa kyseistä lääkettä!) ja se pelasti minut ja toimii vielä hyvin näin 9 vuoden jälkeen. Propavan ei aiheuta riippuvuutta, ja koska se ei ole vahvaa se auttaa minua hyvin, kunhan vain vältän esim koffeiinia ja sinistä valoa (muussa tapauksessa Propavan ei auta!). Olen yrittänyt saada lähetettä tutkimuksiin, koska epäilen unettomuuteni johtuvan jostain neurologisesta häiriöstä, mutta en ole saanut lähetettä sillä perusteella että "Propavan näyttää toimivan hyvin vielä vuosienkin jälkeen".

Tunnen toisaalta myös useita ruotsalaisia, jotka ovat luultavasti juuri tämän unilääkärin mainitseman kaltaisia potilaita: heidän mielestään nukkuminen ja yöunet ei saa koskaan häiritä muuta elämää eikä hauskanpitoa eivätkä he ole halukkaita muuttamaan elintapojaan: he valvovat myöhään vkoloppuisin, eivät ole päivänvalossa ulkona vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus, he juovat kahvia iltaisin ja istuvat tietokoneella yms. Heillekin on määrätty heti Propavania terveyskeskuksessa ilman, että lääkärit ovat kyseenalaistaneet heidän elintapojaan. Jos Propavan ei ole heitä auttanut, he ovat saaneet sen lisäksi Imovania. Suomessa ei ilmeisesti unilääkkeitä määrätä näin herkästi? 

En jaksanut edes lukea loppuun. Olen k,ärsinyt uniongelmista aina, lapsesta asti. Ja olen teinistä asti saanut kuulla jopa omilta VANHEMMILTANI, joiden pitäisi tietää paremmin, kaiken maailman näppäriä neuvoja. Että mene vaan aina samaan aikaan nukkumaan ja herää aina aamulla samaan aikaan. No niin tein. En tosin nukkunut samaan aikaan koskaan koska en saanut unta. Ja ei, en plärännyt älypuhelinta kun ei sellaisia silloin ollutkaan. Eikä ollut telkkaria omassa huoneessani, muistan kuinka vain makasin pimeässä tuntitolkulla. Herätä toki piti aina samaan aikaan aamulla koska oli koulut tai työt. Päikkäreitäkään en uskaltanut koskaan ottaa. Edelleen nelikymppisenä mulla on samoja uniongelmia ja olen kokeillut kaikkia kikkakolmosia. Mun sisäinen kelloni haluaa olla hereillä öisin. Lomilla kun saan tehdä mitä haluan, unirytmini tasaantuu. Nukahdan aamulla ja herään klo 15 aikoihin. Ainoa asia mitä olen muuttanut viime vuosina, että en enää kuuntele yhtään mitä muut sanoo. NUKUN SILLOIN KUN NUKUTTAA! Ihan sama, vaikka menisin töistä suoraan nukkumaan ja heräisin yöllä yhdeltä. Mulla ei ole lapsia eikä miestä joten saan elää kuin pellossa, kunhan työni hoidan ja ne olenkin aina hoitanut. Mutta mua ei enää kiinnosta tässä iässä olla pystyssä silloin kun kuuluu olla ja nukkua silloin kun kuuluu nukkua, kun se ei minulta ole ikinä onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee metsätöitä 10h niin nukahtaa varmasti illalla.

Uneton kun lähtee metsätöihin niin onpi moottorisaha aika äkkiä omassa jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Illalla kun tekee motin halkoja niin jopa maittaa uni. Suomalainen ihminen ei liiku tarpeeksi vaan makaa vaan sohvalla telkkari päällä ja ihmettelee kun ei tule uni. Vähän treeniä niin unettomuus korjaantuu kuin itsestään. 

Mites viikme yö meni? No se meni näin. Sänkyyn klo 22, uni tuli joskus klo 23.30. Herääminen klo 4. Sängyssä pyörimistä kuuteen asti nukkumatta. JA kyllä tiedän etten nukkunut silmäystäkään vaikka lääkäri ja palstavammainen väittävät kiven kovaan että nukuin. Nyt makaan sohvalla ja varmaan tuossa 9 aikaan nukahdan väkisin. En pysty tekemään muuta kuin maata koska pumppu tuntuu tulevan rinnasta ulos jos edes nousee vessaan. Pää pyörii ja on huono oksettava olo johtuen väsymyksestä. Sitten nukun joku 3h, eli herään siinä klo 12, ja näin on kätevästi yö. aamu, ja aamupäivä jo täysin pilalla. 

Heräämiseen menee 2-3h, siihen asti suuta kuivaa, janottaa kovasti, täytyy rampata vessassa, on aivosumua, eli ei pysty tekemään oikein muuta kuin syömään ja ehkä llaittamaan tiskikoneen päälle. Jään jatkuvasti pitkiksi ajoiksi tuijottamaan seinää tms.

Kun olen herännyt kunnolla niin kello onkin jo n.15. Mies tulee kotiin 15. 30, ja sitten syödään. Olen pirteä siihen n. klo 18 asti jolloin alkaa armoton väsymys. Haukottelen jatkuvalla syötöllä, vesi valuu silmistä niin että naama on ihan ihottumaisen ja punaisen näköinen. Mutta nukkumaan ei voi mennä, koska muuten herään jo klo 22 enkä saa enää unta. Väkisin sinnittelen sinne klo 22 asti, ja sama homma alkaa uudestaan.

Vaihtoehtona se etten nukahdakaan klo 9 aamupäikkäreille, vaan väkisin sinnittelen vaikka klo 21 asti. Tämä tarkoittaa sitä että seuraavana yönä heräänkin kätevästi jo klo 01.30. Ei tarvitse olla edes kovin älykäs ymmärtääkseen että tuosta ei tule yhtään mitään. 

Olen siis koko päivän ja yön lähinnä väsynyt, mutta nukkua en pysty kuin muutaman tunnoin pätkissä, ja väliajat olen sekaisin kuin seinäkello.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Näin. Ja mitä se elämäntapojen muutos aiheuttaa kun se unettomuus ei niistä johdu. Vähän sama kun yrittäisi parantaa ripulia pieremällä.

Ottakaa patja ja sijatkaa se vuode lattialle. Nukun niin hyvin, yksin lattialla. Naiseni "mäkättää", mutta mieluummin hyvät unet, kuin unettomuus.

Minulle selvisi vasta eilen, että aamuyöstä herääminen voi johtua estrogeenitason alenemisesta vaihdevuosien jälkeen. Miten on mahdollista, että en ole tähän tietoon törmännyt jo vuosia sitten, kun oma aamuyöherääminen alkoi olla joka yön riesa? 

Lääkkeeksi käy tuossa tapauksessa estrogeeni nauttiminen pillereinä. Mietin hetken, että lähdenkö tutkituttamaan oman estrogeenitasoni ja mahdollisesti lääkitsemään alentunutta hormonitasoa keinotekoisesti. Kaksi sekuntia riitti harkinta-ajaksi, tulos: en ryhdy moiseen. 

Keittelen aamukahveja yöllä ja lueskelen kirjaa siihen saakka kun Ylen aamu alkaa. Iltaisin nukahtelen tietysti tv:n ääreen, tai lounaan syötyäni tulee armoton päiväuniväsy, mutta tällaista tämä on. Vanhus ei ole yksin, kaikki vaivat sillä on kavereinaan, ja ne vaivat eivät marisemallakaan parane. Ei tämäkään ole marina, vaan kommenti siitä että se unettomuuden syy voi joskus yllättää. 

Vierailija kirjoitti:

Mites viikme yö meni? No se meni näin. Sänkyyn klo 22, uni tuli joskus klo 23.30. Herääminen klo 4. Sängyssä pyörimistä kuuteen asti nukkumatta. JA kyllä tiedän etten nukkunut silmäystäkään vaikka lääkäri ja palstavammainen väittävät kiven kovaan että nukuin. Nyt makaan sohvalla ja varmaan tuossa 9 aikaan nukahdan väkisin. En pysty tekemään muuta kuin maata koska pumppu tuntuu tulevan rinnasta ulos jos edes nousee vessaan. Pää pyörii ja on huono oksettava olo johtuen väsymyksestä. Sitten nukun joku 3h, eli herään siinä klo 12, ja näin on kätevästi yö. aamu, ja aamupäivä jo täysin pilalla. 

Heräämiseen menee 2-3h, siihen asti suuta kuivaa, janottaa kovasti, täytyy rampata vessassa, on aivosumua, eli ei pysty tekemään oikein muuta kuin syömään ja ehkä llaittamaan tiskikoneen päälle. Jään jatkuvasti pitkiksi ajoiksi tuijottamaan seinää tms.

Kun olen herännyt kunnolla niin kello onkin jo n.15. Mies tulee kotiin 15. 30, ja sitten syödään. Olen pirteä siihen n. klo 18 asti jolloin alkaa armoton väsymys. Haukottelen jatkuvalla syötöllä, vesi valuu silmistä niin että naama on ihan ihottumaisen ja punaisen näköinen. Mutta nukkumaan ei voi mennä, koska muuten herään jo klo 22 enkä saa enää unta. Väkisin sinnittelen sinne klo 22 asti, ja sama homma alkaa uudestaan.

Vaihtoehtona se etten nukahdakaan klo 9 aamupäikkäreille, vaan väkisin sinnittelen vaikka klo 21 asti. Tämä tarkoittaa sitä että seuraavana yönä heräänkin kätevästi jo klo 01.30. Ei tarvitse olla edes kovin älykäs ymmärtääkseen että tuosta ei tule yhtään mitään. 

Olen siis koko päivän ja yön lähinnä väsynyt, mutta nukkua en pysty kuin muutaman tunnoin pätkissä, ja väliajat olen sekaisin kuin seinäkello.

Sulla on rytmi ihan sekaisin ja kyllä, se korjaantuu vain korjaamalla . Eli menet nukkumaan silloin seiskalta kun olet väsynyt. Jos heräät, teet jotakin väsyttävää ja menet nukkumaan taas kun väsyttää jne. Ei ole mitään järkeä valvomalla valvoa uniajan yli ja ihmetellä miksi päivällä nukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Mulla tismalleen sama juttu. Mitä kovemmin yritän pakottaa itseni nukkumaan, sitä varmemmin valvon. Joskus koko yön. Unta ei voi suorittaa.

Aivan. Ja eikös väkisinmakaaminen ole laitonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Näin. Ja mitä se elämäntapojen muutos aiheuttaa kun se unettomuus ei niistä johdu. Vähän sama kun yrittäisi parantaa ripulia pieremällä.

No elämäntavoilla nyt kuitenkin on aika suuri vaikutus ihmisen uneen, ja suurin osa unettomista kyllä hyötyy ainakin jossain määrin elämäntapamuutoksista ja unihygienista jne. Ihan turha väittää, etteikö moderni elämäntapa älylaitteineen vaikuttaisi ihmisten unen laatuun ja määrään. Tietysti on myös unettomia, joilla syy on esim. hermostollinen ja vaikutusmahdollisuudet ovat tällöin vähäisemmät, mutta tämä on kuitenkin melko pieni prosentti unettomista (vaikka tällä palstalla tuntuukin, että juuri nämä unettomat ovat yliedustettuina).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Koeta miettiä miksi uni ei tule ja koeta niitä normikeinoja kuten älä juo kahvia illalla. Suomessa kuvitellaan että unilääkkeillä ongelmat ratkeaa vaikka niillä aikaan saatu uni ei virkistä kunnolla ja on riskitekijä muistisairauksiin. 

En ole 15 vuoteen juonut kahvia klo 13 jälkeen, koko ikäni olen harrastanut liikuntaa mutta ajoitan sen mahdollisimman pian töistä pääsyn jälkeen jotten enää nukkumaan mennessä käy ylikierroksilla, pidän makuuhuoneen sopivan viileänä ja pimeänä, käytän vastamelukuulokkeita sänkyyn mennessä jotta en herää esim. miehen TV:n katseluun, käytän sänkyä vain nukkumiseen, herään aina viikonloppuisinkin samaan aikaan ja mitä kaikkea näitä nyt vielä oli. Miksi on noin tajuttoman vaikea tajuta että jotkut ihmiset oikeasti kärsii unettomuudesta, joka ei korjaannu millään keijun taikasauvan heilautuksella?

Ei se lääkityskään ole mikään taikasauva. Se johtaa vain lääkeriippuvuuteen pitemmän päälle.

Riippuvuus voi olla pienempi paha kuin jatkuva unen puutteesta johtuva toimintakyvyttömyys. Johan sanotaan että liikenteessäkin väsymys vastaa promillen humalaa, mieti jos oletkin jatkuvasti siinä tilassa?

Lääkeriippuvuus johtaa myös humalankaltaiseen tilaan eli ei ne bentsodiatsepiinit ole vaarattomia. Ainakin kuljetusammateissa työskentelevien ei pitäisi käyttää näitä huumeita ollenkaan. 

Nykytiedon mukaan unilääkkeet eivät aiheuta sellaista riippuvuutta mistä aina pelotellaan, vaan ovat pienempi paha kuin jatkuva unettomuus. Tämä kerrottiin unikoulussa, joka perustuu uusimpaan tutkimustietoon, mutta jostain syystä tieto ei ole tainnut mennä lääkäreille asti.

Vierailija kirjoitti:

Bull Mentula, joka on tunnustanut HS:ssä joskus kakkaavansa housuun kesken treenin, kun jostain se paine pitää päästää ulos, on kanssa sanonut näin: "Jos väsyttää mene aikaisemmin nukkumaan".

Tuo lääkäri on melkein yhtä fiksu kuin Bull Mentula.

Mä olen aina ihaillu tosi paljon tota Bul Mentulaa. Hän fiksu ja on näkemystä moniin asioihin treenaamisen lisäks, niinku tohon nukkumis asiaan. Hän saa varmana paljon muijia. Mä aion kans kakata housuun punttiksella. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani saan sellaisen kuvan, että Suomessa on vaikea saada apua unettomuuteen eikä unilääkkeitä määrätä herkästi. Onko näin? Olen asunut Ruotsissa yli puolet elämästäni eikä minulla ole hajuakaan, miten Suomessa asiat toimii.

Itse pidän lääkkeitä viimeisenä vaihtoehtona, mutta vuosien kroonisen unettomuuden jälkeen olin kokeillut kaikkia keinoja eikä mikään ollut auttanut (ja lol, todellakaan 15 minuuttia aikaisemmin nukkumaanmeno ei auta!). Lääkärit ja psykologit olivat ehdottaneet pitkään minulle unilääkkeitä, ja lopulta kun olin siinä kunnossa että kaatuilin ja tein virheitä  päivisin väsymyksen vuoksi ja elämänhalu oli kadonnut kokonaan suostuin lääkkeisiin. Minulle kirjoitettiin Propavania (en tiedä onko Suomessa kyseistä lääkettä!) ja se pelasti minut ja toimii vielä hyvin näin 9 vuoden jälkeen. Propavan ei aiheuta riippuvuutta, ja koska se ei ole vahvaa se auttaa minua hyvin, kunhan vain vältän esim koffeiinia ja sinistä valoa (muussa tapauksessa Propavan ei auta!). Olen yrittänyt saada lähetettä tutkimuksiin, koska epäilen unettomuuteni johtuvan jostain neurologisesta häiriöstä, mutta en ole saanut lähetettä sillä perusteella että "Propavan näyttää toimivan hyvin vielä vuosienkin jälkeen".

Tunnen toisaalta myös useita ruotsalaisia, jotka ovat luultavasti juuri tämän unilääkärin mainitseman kaltaisia potilaita: heidän mielestään nukkuminen ja yöunet ei saa koskaan häiritä muuta elämää eikä hauskanpitoa eivätkä he ole halukkaita muuttamaan elintapojaan: he valvovat myöhään vkoloppuisin, eivät ole päivänvalossa ulkona vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus, he juovat kahvia iltaisin ja istuvat tietokoneella yms. Heillekin on määrätty heti Propavania terveyskeskuksessa ilman, että lääkärit ovat kyseenalaistaneet heidän elintapojaan. Jos Propavan ei ole heitä auttanut, he ovat saaneet sen lisäksi Imovania. Suomessa ei ilmeisesti unilääkkeitä määrätä näin herkästi? 

Lääke tehoaa vain jos noudatat lääkkeettömiä unettomuuteen hoitoon tarjottuja vaihtoehtoja? Kannattaa tutustua mitä lumelääkkeet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän sanoi, että itse aiheutetut uniongelmat.

Sitten, jos vika on muualla niin asia on toisin.

Lähipiirissä parikin henkilöä valittaa unettomuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään muutoksia elintapoihin.

Usein niillä läheisillä on omat "käsityksensä", ennakkoluulonsa ja asenteensa, joiden läpi he katsoo toisen unettomuutta.

Itsekin sain nuorempana kuulla miesystäväni kanssa moralisointia, herätettiin kylässä ollessa tahallaan aikaisin vaikkei oltu kolisteltu tai häiritty ketään sillä ettei oltu saatu levättyä...

Isäni antoi neuvon kuinka "hän vain pistää silmät kiinni ja menee nukkumaan".

Myöhemmin heille tuli itselleenkin unettomuutta kun olin itse nukkunut vuosia hyvin. Kumma juttu, eipä oo sen jälkeen pahemmin noita juttujaan ja vinkkejään selittäneet....

Karseeta, toivottavasti tuo lääkäri näkis omien oletustensa taakse. Jos ei nukuta moneen tuntiin, ihminen alkaa jo kattomaan telkkaria ettei "kyllästy" liikaa sängyssä makoilemiseen (tulee kipeäksi eikä saa enää unta kun on koko päivän maannut sängyssä).

Sanoisin että suurin osa ihmisistä tekee varmasti kaikkensa kun käyvät oikeita uniongelmia läpi. Kyllä se on ahdistavaa. Usrin auttaa jo pelkkä tieto siitä että kaapissa on unilääkkeitä jos on pakko niitä ottaa.

Toivottavasti tää rohkaisi jotakuta.. että siitä tuntien pyörimisestä voi muuttua ihmiseksi joka nukahtaa nopeasti. :)

Mulla on aika samoja kokemuksia kuin sinulla liittyen unettomuuteen. Ja tosiaan kommenttiensa perusteella toi unilääkäri on täysin ammattitaidoton.

Propavan ei ole lumelääke ja sitä käytetään unettomuuden hoitoon täällä Ruotsissa! Se ei ole vahva eikä siksi auta kaikkia unettomia. Lääkkeetön hoito hyvällä unihygienialla ei auta minua eikä myös melatoniini, ja siksi käytän Propavania unihygienian kanssa. Toinen vaihtoehto olisi, että pyytäisin vahvoja riippuvuuden aiheuttavia unilääkkeitä (esim. Stilnoct tai Imovane). Ne ovat niin vahvoja että voisin varmasti juoda kahvia ja altistaa itseäni siniselle valolle ja silti nukkua hyvin, mutta miksi pyytäisin riippuvuuutta aiheuttavia lääkkeitä kun voin yhtä hyvin käyttää Propavania hyvän unihygienian kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi toivoa että edes ns. unilääkäri tajuaisi jotain unettomuudesta, mutta näköjään ei. Jos minä yritän mennä nukkumaan 15 min aiemmin niin se tarkoittaa lähinnä sitä että en nuku koko yönä. Sängyssä makoilu ilman että on riittävän väsynyt eikä siis saa unta ainoastaan lisää sitä pelkotilaa että ei saakaan nukuttua taaskaan koko yönä.

Koeta miettiä miksi uni ei tule ja koeta niitä normikeinoja kuten älä juo kahvia illalla. Suomessa kuvitellaan että unilääkkeillä ongelmat ratkeaa vaikka niillä aikaan saatu uni ei virkistä kunnolla ja on riskitekijä muistisairauksiin. 

En ole 15 vuoteen juonut kahvia klo 13 jälkeen, koko ikäni olen harrastanut liikuntaa mutta ajoitan sen mahdollisimman pian töistä pääsyn jälkeen jotten enää nukkumaan mennessä käy ylikierroksilla, pidän makuuhuoneen sopivan viileänä ja pimeänä, käytän vastamelukuulokkeita sänkyyn mennessä jotta en herää esim. miehen TV:n katseluun, käytän sänkyä vain nukkumiseen, herään aina viikonloppuisinkin samaan aikaan ja mitä kaikkea näitä nyt vielä oli. Miksi on noin tajuttoman vaikea tajuta että jotkut ihmiset oikeasti kärsii unettomuudesta, joka ei korjaannu millään keijun taikasauvan heilautuksella?

Ei se lääkityskään ole mikään taikasauva. Se johtaa vain lääkeriippuvuuteen pitemmän päälle.

Riippuvuus voi olla pienempi paha kuin jatkuva unen puutteesta johtuva toimintakyvyttömyys. Johan sanotaan että liikenteessäkin väsymys vastaa promillen humalaa, mieti jos oletkin jatkuvasti siinä tilassa?

Lääkeriippuvuus johtaa myös humalankaltaiseen tilaan eli ei ne bentsodiatsepiinit ole vaarattomia. Ainakin kuljetusammateissa työskentelevien ei pitäisi käyttää näitä huumeita ollenkaan. 

Olisiko perusteluita väittelesi vai länkytätkö ihan länkyttämisen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites viikme yö meni? No se meni näin. Sänkyyn klo 22, uni tuli joskus klo 23.30. Herääminen klo 4. Sängyssä pyörimistä kuuteen asti nukkumatta. JA kyllä tiedän etten nukkunut silmäystäkään vaikka lääkäri ja palstavammainen väittävät kiven kovaan että nukuin. Nyt makaan sohvalla ja varmaan tuossa 9 aikaan nukahdan väkisin. En pysty tekemään muuta kuin maata koska pumppu tuntuu tulevan rinnasta ulos jos edes nousee vessaan. Pää pyörii ja on huono oksettava olo johtuen väsymyksestä. Sitten nukun joku 3h, eli herään siinä klo 12, ja näin on kätevästi yö. aamu, ja aamupäivä jo täysin pilalla. 

Heräämiseen menee 2-3h, siihen asti suuta kuivaa, janottaa kovasti, täytyy rampata vessassa, on aivosumua, eli ei pysty tekemään oikein muuta kuin syömään ja ehkä llaittamaan tiskikoneen päälle. Jään jatkuvasti pitkiksi ajoiksi tuijottamaan seinää tms.

Kun olen herännyt kunnolla niin kello onkin jo n.15. Mies tulee kotiin 15. 30, ja sitten syödään. Olen pirteä siihen n. klo 18 asti jolloin alkaa armoton väsymys. Haukottelen jatkuvalla syötöllä, vesi valuu silmistä niin että naama on ihan ihottumaisen ja punaisen näköinen. Mutta nukkumaan ei voi mennä, koska muuten herään jo klo 22 enkä saa enää unta. Väkisin sinnittelen sinne klo 22 asti, ja sama homma alkaa uudestaan.

Vaihtoehtona se etten nukahdakaan klo 9 aamupäikkäreille, vaan väkisin sinnittelen vaikka klo 21 asti. Tämä tarkoittaa sitä että seuraavana yönä heräänkin kätevästi jo klo 01.30. Ei tarvitse olla edes kovin älykäs ymmärtääkseen että tuosta ei tule yhtään mitään. 

Olen siis koko päivän ja yön lähinnä väsynyt, mutta nukkua en pysty kuin muutaman tunnoin pätkissä, ja väliajat olen sekaisin kuin seinäkello.

Sulla on rytmi ihan sekaisin ja kyllä, se korjaantuu vain korjaamalla . Eli menet nukkumaan silloin seiskalta kun olet väsynyt. Jos heräät, teet jotakin väsyttävää ja menet nukkumaan taas kun väsyttää jne. Ei ole mitään järkeä valvomalla valvoa uniajan yli ja ihmetellä miksi päivällä nukuttaa.

Sinä taasen saat avun psykiatrilta noihin mielenterveysongelmiisi. Kyllä se siitä korjaantuu kun vain otat itseäsi niskasta kiinni ja uskaltauduta hakemaan hoitoa. 

Itse olin uneton ja rupesin syömään unipillereitä. Siitä tuli hirveä koukku enkä enää osannut nukkua ilman niitä. Kun yritin vieroittautua unettomuus oli kahta kauheampaa. Tiedän mitä paha unettomuus on kun olen joskus jopa miettinyt kuolemista sen takia kun en ole nukkunut. Olo on kidutusta jos tulee unettomuusputki. Monia kahden tunnin öitä tai täysin unettömia öitä. Vähensin pillerit hitaasti pois suuren tuskan kera ja uni palautui. Tärkeä osa oli unettomuuden lääkkeettömät hoitokeinor.

Pillerit ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu ja ne on aika huonoja kun ne ei ratkaise syitä unettomuudrn taustalla. Ne on laastari. Niissä on haittoja ja vieroituksessa pahentunut unettomuus.

Minulle toimi psykofyysinen fysioterapia jossa harjoiteltiin relaamista ja hermoston rauhoitusta. Pääsin pois pelkokierteestä "apua jos en nuku". Parhaat keinot unettomuuteen ovat elintapakeinot vaikka sitä en aikanaan ymmärtänyt. Unettomuuden toimiva hoito on hyvin kokonaisvaltaista. Kaikki merkkaa, ruokavaliosta, ravintoaineista ja ruokavalion säännöllisyydestä alkaen. Mielentilasta alkaen. Liikkumisessa tärkeintä mulle on se että unettomana hermosto käy helposti kierroksilla että liikunta purkaa stressiä mutta ei vedä hermostoa liian ylikierroksille. Kävely ja jooga on hyviä. Valon saanti on tärkeetä kun se tahdittaa sisäistä kelloa ja kaikki tapahtuu kehossa rytmissä, talvella on hankalampi saada valoa, mutta kirkasvalohoitoa voi kokeilla aamuisin. Myös omien huolien purku ja stressinpurku tärkeää koska stressi ja huolet vie unet.

Painopeitto on ollut kanssa suuri apu relaamisessa ja ylipäätään nukkumisolosuhteiden laittaminen hyväksi. Kunnon sänky, tyyny, peitto, pimennetty makkari ja rauha.

Välillä jonain yönä nukun heikommin, mutta en panikoi. Se on ihan normaalia.