Uskotko että jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä?
Kulttuuriin tai etnisyyteen katsomatta. Ovatko syyt vain ulkoisissa tekijöissä miksi ihmisistä tulee pahoja?
Kommentit (203)
Vartiainen, Orpo, Vanhanen, Sipilä, E. Rehn, Haavisto, Turska.
Pahuuden määritelmiä.
Ihmisessä on sekä hyvyys että pahuus ja jokaisella on vapaus valita.
Hyvät ihmiset tarvii pahoja ihmisiä, koska hyvän olemassaolo tarvii kontrastiksi pahan. Eli pahojenkin olemassaololla on hyvä tarkoitus, ilman heitä hyvät ihmiset olis ihan vaan ihmisiä :)
Vierailija kirjoitti:
Tietyn kulttuurin ja etnisyyden edustajat harrastaa täälläkin jengiväkivaltaa, vaikka ovat itse lähteneet alunpitäen kotikonnuiltaan turvallisuussyistä. Jos tämä väkivalta ei ole geeneissä, niin missä sitten.
Vai osa heistä. Edes samassa perheessä kaikki eivät ole katujengeissä mukana. Siksi kyse ei ole geeniperimästä, vaan traumaattisten kokemusten seurauksista, syrjäytymisestä, vääriin porukoihin ajautumisesta, kulttuurikysymyksistä jne. Jos kyse olisi geeneistä, he olisivat jo 1-vuotiaina kaduilla riehumassa.
En usko. Turha yrittää millään näkökulma- asioilla tai muilla taikatempuilla muuttaa pahuutta vähemmän pahaksi. Ihminen ei itse pahuuttaan määritä. Pahuuden määrittää uhri ja uhrin kärsimykset. Mikäli ihminen tekee pahoja asioita muille niin hän ei millään näkökulmavaihdoksillaan saa tekojaan vähemmän pahoiksi tai itseään näyttämään paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatit syntyvät ilman omaatuntoa ja ovat kykeneviä äärimmäiseen pahuuteen, toisaalta psykopaatti saattaa olla kirurgi, joka pelastaa ihmishenkiä, mutta tekeekö se hänestä hyvän ihmisen? Kaltoinkohteleeko hän läheisiään ja alaisiaan?
Syntyvätkö? Vai tapahtuuko heille niin pahoja asioita lapsena, että he menevät siitä sekaisin?
Syntyvät. Psykopaattien aivoja on tutkittu ja kuvannettu, heidän aivotoimintansa poikkeaa ns. normiverrokkien aivotoiminnasta. Joten kyllä, jotkut ihmiset syntyvät pahoina.
Heidän aivonsa kuvannettiin lapsena?
Missä sitten on pohja, jos ihminen on sieltä hyvä.
Hyvyyden ja pahuuden raja on piiretty jokaisen ihmisen sydämeen. - Solzenytshin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää nämä tosi hyviksi uskomanne ihmiset sitten tekevät päivät pääksytysten?
Itse koen, että hyvänä olemiseen ei tarvita mitään erityisiä tekoja. Pelkistetysti riittää, että osaa elää elämänsä tietoisesti satuttamatta ja vahingoittamatta muita. Hyvyys ei ole kilpailu.
Mutta mistä voi tietää olemisensa vaikutukset toisiin ihmisiin ja kaikkeen elolliseen?
En ymmärrä kysymystä. Minusta on itsestään selvää, että esim. lyöminen on toisen vahingoittamista, mutta hymyily ei jne.
Kyllä hymyjä on monenlaisia. Asiat eivät ole yksiselitteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää nämä tosi hyviksi uskomanne ihmiset sitten tekevät päivät pääksytysten?
Itse koen, että hyvänä olemiseen ei tarvita mitään erityisiä tekoja. Pelkistetysti riittää, että osaa elää elämänsä tietoisesti satuttamatta ja vahingoittamatta muita. Hyvyys ei ole kilpailu.
Mutta mistä voi tietää olemisensa vaikutukset toisiin ihmisiin ja kaikkeen elolliseen?
En ymmärrä kysymystä. Minusta on itsestään selvää, että esim. lyöminen on toisen vahingoittamista, mutta hymyily ei jne.
Kyllä hymyjä on monenlaisia. Asiat eivät ole yksiselitteisiä.
Se, että tulkitset hymyn pahaksi, kertoo sinun omasta ajatusmaalimastasi, ei hymystä.
Vierailija kirjoitti:
Missä sitten on pohja, jos ihminen on sieltä hyvä.
Syvällä sisällä mielen tavoittamattomissa
Psykopaateiksi synnytään, joten en usko, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Psykopaateiksi synnytään, joten en usko, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä.
Psykopaatti ei automaattisesti ole paha. Heitäkin on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää nämä tosi hyviksi uskomanne ihmiset sitten tekevät päivät pääksytysten?
Itse koen, että hyvänä olemiseen ei tarvita mitään erityisiä tekoja. Pelkistetysti riittää, että osaa elää elämänsä tietoisesti satuttamatta ja vahingoittamatta muita. Hyvyys ei ole kilpailu.
Mutta mistä voi tietää olemisensa vaikutukset toisiin ihmisiin ja kaikkeen elolliseen?
En ymmärrä kysymystä. Minusta on itsestään selvää, että esim. lyöminen on toisen vahingoittamista, mutta hymyily ei jne.
Kyllä hymyjä on monenlaisia. Asiat eivät ole yksiselitteisiä.
Se, että tulkitset hymyn pahaksi, kertoo sinun omasta ajatusmaalimastasi, ei hymystä.
Ei, nyt ei puhuta minusta. Ylimielisiä hymyjä, pahantahtoisia hymyjä, onhan niitä.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Turha yrittää millään näkökulma- asioilla tai muilla taikatempuilla muuttaa pahuutta vähemmän pahaksi. Ihminen ei itse pahuuttaan määritä. Pahuuden määrittää uhri ja uhrin kärsimykset. Mikäli ihminen tekee pahoja asioita muille niin hän ei millään näkökulmavaihdoksillaan saa tekojaan vähemmän pahoiksi tai itseään näyttämään paremmalta.
Tämä. Toisilla ihmisillä synnynnäisesti ei ole empatiakykyä. Osalla se jää kehittymättä esimerkiksi narsistisen persoonallisuushäiriön vuoksi . Tunne-elämä jää sille tasolle jolloin lapsi ei ole oppinut vielä empatiaa. Puolisoni on empatiakyvytön pääasiassa. Hän huomaa kun satuttaa toisia . Hän ei tunne katumusta tai tuskaa mutta on oppinut ymmärtämään mitä siitä seuraa, voi esim.menettää työpaikan. Tai ihmiset eivät pidä ja toisia ihmisiä tarvitsee elämään.
Hänellä on ollut normaali lapsuus. Häntä ei ole laiminlyöty eikä hän ole kokenut puutetta. Mitä olen hänen vanhempiensa puheesta ymmärtänyt jo heti lapsena hänessä näkyi poikkeuksellinen itsepäisyys, omapäisyys, itsekkyys ja henkinen ja fyysinen voima. Jo lapsesta hän oli hyvin itseensä sulkeutuva, räjähtelevä ja agressiivinen. Olisiko häntä 1980-luvun psykologia osannut auttaa , vaikea sanoa. Hän on älykäs ja pysyi pois tilanteista joista koituisi hänelle haittaa. Agressiot hän purki ja purkaa läheisiin ja sukulaisiin, niihin jotka eivät nosta syytettä. Hän ei tunne häpeää. Paha ihminen hän on itsekkyyden, valehtelun , manipuloinnin ja henkisen ja fyysisen vallankäytön takia. Hän tekee sen tietoisesti ja tahallaan. Hän säikäyttelee lapsia niin että lapsi melkein kakkaa housuun, ja nauraa päälle. Hän pakottaa lapsen ja muut tilanteen näkevät nauramaan kanssaan. Hän on paha. Hän ei ole paha olosuhteiden pakosta.
Paha ihminen saa hyvää oloa nähdessään toisen kärsimystä , tai käyttäessään henkistä tai fyysistä valtaa toiseen. Paha ihminen on sadistinen, alistaja. Kaikki ihmiset eivät ole pohjimmiltaan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Turha yrittää millään näkökulma- asioilla tai muilla taikatempuilla muuttaa pahuutta vähemmän pahaksi. Ihminen ei itse pahuuttaan määritä. Pahuuden määrittää uhri ja uhrin kärsimykset. Mikäli ihminen tekee pahoja asioita muille niin hän ei millään näkökulmavaihdoksillaan saa tekojaan vähemmän pahoiksi tai itseään näyttämään paremmalta.
Tämä. Toisilla ihmisillä synnynnäisesti ei ole empatiakykyä. Osalla se jää kehittymättä esimerkiksi narsistisen persoonallisuushäiriön vuoksi . Tunne-elämä jää sille tasolle jolloin lapsi ei ole oppinut vielä empatiaa. Puolisoni on empatiakyvytön pääasiassa. Hän huomaa kun satuttaa toisia . Hän ei tunne katumusta tai tuskaa mutta on oppinut ymmärtämään mitä siitä seuraa, voi esim.menettää työpaikan. Tai ihmiset eivät pidä ja toisia ihmisiä tarvitsee elämään.
Hänellä on ollut normaali lapsuus. Häntä ei ole laiminlyöty eikä hän ole kokenut puutetta. Mitä olen hänen vanhempiensa puheesta ymmärtänyt jo heti lapsena hänessä näkyi poikkeuksellinen itsepäisyys, omapäisyys, itsekkyys ja henkinen ja fyysinen voima. Jo lapsesta hän oli hyvin itseensä sulkeutuva, räjähtelevä ja agressiivinen. Olisiko häntä 1980-luvun psykologia osannut auttaa , vaikea sanoa. Hän on älykäs ja pysyi pois tilanteista joista koituisi hänelle haittaa. Agressiot hän purki ja purkaa läheisiin ja sukulaisiin, niihin jotka eivät nosta syytettä. Hän ei tunne häpeää. Paha ihminen hän on itsekkyyden, valehtelun , manipuloinnin ja henkisen ja fyysisen vallankäytön takia. Hän tekee sen tietoisesti ja tahallaan. Hän säikäyttelee lapsia niin että lapsi melkein kakkaa housuun, ja nauraa päälle. Hän pakottaa lapsen ja muut tilanteen näkevät nauramaan kanssaan. Hän on paha. Hän ei ole paha olosuhteiden pakosta.
Mielenkiintoista. Oletko ajatellut miksi sinä olet halunnut tällaisen miehen? Mitkä tekijät hänessä vetosivat juuri sinuun? Lihavoin viestistä oman arvaukseni mutta minua kiinnostaisi tietää onko arvaukseni oikeansuuntainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Turha yrittää millään näkökulma- asioilla tai muilla taikatempuilla muuttaa pahuutta vähemmän pahaksi. Ihminen ei itse pahuuttaan määritä. Pahuuden määrittää uhri ja uhrin kärsimykset. Mikäli ihminen tekee pahoja asioita muille niin hän ei millään näkökulmavaihdoksillaan saa tekojaan vähemmän pahoiksi tai itseään näyttämään paremmalta.
Tämä. Toisilla ihmisillä synnynnäisesti ei ole empatiakykyä. Osalla se jää kehittymättä esimerkiksi narsistisen persoonallisuushäiriön vuoksi . Tunne-elämä jää sille tasolle jolloin lapsi ei ole oppinut vielä empatiaa. Puolisoni on empatiakyvytön pääasiassa. Hän huomaa kun satuttaa toisia . Hän ei tunne katumusta tai tuskaa mutta on oppinut ymmärtämään mitä siitä seuraa, voi esim.menettää työpaikan. Tai ihmiset eivät pidä ja toisia ihmisiä tarvitsee elämään.
Hänellä on ollut normaali lapsuus. Häntä ei ole laiminlyöty eikä hän ole kokenut puutetta. Mitä olen hänen vanhempiensa puheesta ymmärtänyt jo heti lapsena hänessä näkyi poikkeuksellinen itsepäisyys, omapäisyys, itsekkyys ja henkinen ja fyysinen voima. Jo lapsesta hän oli hyvin itseensä sulkeutuva, räjähtelevä ja agressiivinen. Olisiko häntä 1980-luvun psykologia osannut auttaa , vaikea sanoa. Hän on älykäs ja pysyi pois tilanteista joista koituisi hänelle haittaa. Agressiot hän purki ja purkaa läheisiin ja sukulaisiin, niihin jotka eivät nosta syytettä. Hän ei tunne häpeää. Paha ihminen hän on itsekkyyden, valehtelun , manipuloinnin ja henkisen ja fyysisen vallankäytön takia. Hän tekee sen tietoisesti ja tahallaan. Hän säikäyttelee lapsia niin että lapsi melkein kakkaa housuun, ja nauraa päälle. Hän pakottaa lapsen ja muut tilanteen näkevät nauramaan kanssaan. Hän on paha. Hän ei ole paha olosuhteiden pakosta.
Mielenkiintoista. Oletko ajatellut miksi sinä olet halunnut tällaisen miehen? Mitkä tekijät hänessä vetosivat juuri sinuun? Lihavoin viestistä oman arvaukseni mutta minua kiinnostaisi tietää onko arvaukseni oikeansuuntainen?
Olen kasvanut lapsuuteni narsistin läheisenä, se lienee pääasiallinen syy. Totuus puolisostani paljastui pikkuhiljaa. Olen vasta viime vuosina oppinut ymmärtämään häntä ja näkemään hänet sellaisena kuin hän todella on. Se on todella pelottavaa koska hän ei halua kenenkään näkevän sen verhon taakse. Totuus paljastui vasta lasten syntymän jälkeen vaikka merkkejä ja viitteitä oli koko ajan.
Kun tapasimme hän oli keskusteleva, puhelias, niin kunnioittava, ja meillä tuntui olevan kaikki asiat yhteistä. Hän oli silloin jo yllätyksellinen ja omaehtoinen, mutta pidin sitä tökeryytenä silloin. Ensimmäinen kylmä rätti naamalle tuli aika lailla kuukauden sisään siitä, kun oli saatu muuttokuorma uuteen taloon muutettua ja solmittu kihlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Turha yrittää millään näkökulma- asioilla tai muilla taikatempuilla muuttaa pahuutta vähemmän pahaksi. Ihminen ei itse pahuuttaan määritä. Pahuuden määrittää uhri ja uhrin kärsimykset. Mikäli ihminen tekee pahoja asioita muille niin hän ei millään näkökulmavaihdoksillaan saa tekojaan vähemmän pahoiksi tai itseään näyttämään paremmalta.
Tämä. Toisilla ihmisillä synnynnäisesti ei ole empatiakykyä. Osalla se jää kehittymättä esimerkiksi narsistisen persoonallisuushäiriön vuoksi . Tunne-elämä jää sille tasolle jolloin lapsi ei ole oppinut vielä empatiaa. Puolisoni on empatiakyvytön pääasiassa. Hän huomaa kun satuttaa toisia . Hän ei tunne katumusta tai tuskaa mutta on oppinut ymmärtämään mitä siitä seuraa, voi esim.menettää työpaikan. Tai ihmiset eivät pidä ja toisia ihmisiä tarvitsee elämään.
Hänellä on ollut normaali lapsuus. Häntä ei ole laiminlyöty eikä hän ole kokenut puutetta. Mitä olen hänen vanhempiensa puheesta ymmärtänyt jo heti lapsena hänessä näkyi poikkeuksellinen itsepäisyys, omapäisyys, itsekkyys ja henkinen ja fyysinen voima. Jo lapsesta hän oli hyvin itseensä sulkeutuva, räjähtelevä ja agressiivinen. Olisiko häntä 1980-luvun psykologia osannut auttaa , vaikea sanoa. Hän on älykäs ja pysyi pois tilanteista joista koituisi hänelle haittaa. Agressiot hän purki ja purkaa läheisiin ja sukulaisiin, niihin jotka eivät nosta syytettä. Hän ei tunne häpeää. Paha ihminen hän on itsekkyyden, valehtelun , manipuloinnin ja henkisen ja fyysisen vallankäytön takia. Hän tekee sen tietoisesti ja tahallaan. Hän säikäyttelee lapsia niin että lapsi melkein kakkaa housuun, ja nauraa päälle. Hän pakottaa lapsen ja muut tilanteen näkevät nauramaan kanssaan. Hän on paha. Hän ei ole paha olosuhteiden pakosta.
Mielenkiintoista. Oletko ajatellut miksi sinä olet halunnut tällaisen miehen? Mitkä tekijät hänessä vetosivat juuri sinuun? Lihavoin viestistä oman arvaukseni mutta minua kiinnostaisi tietää onko arvaukseni oikeansuuntainen?
Olen kasvanut lapsuuteni narsistin läheisenä, se lienee pääasiallinen syy. Totuus puolisostani paljastui pikkuhiljaa. Olen vasta viime vuosina oppinut ymmärtämään häntä ja näkemään hänet sellaisena kuin hän todella on. Se on todella pelottavaa koska hän ei halua kenenkään näkevän sen verhon taakse. Totuus paljastui vasta lasten syntymän jälkeen vaikka merkkejä ja viitteitä oli koko ajan.
Kun tapasimme hän oli keskusteleva, puhelias, niin kunnioittava, ja meillä tuntui olevan kaikki asiat yhteistä. Hän oli silloin jo yllätyksellinen ja omaehtoinen, mutta pidin sitä tökeryytenä silloin. Ensimmäinen kylmä rätti naamalle tuli aika lailla kuukauden sisään siitä, kun oli saatu muuttokuorma uuteen taloon muutettua ja solmittu kihlat.
Tulee tämä mieleen.
No opittuna mallina tietenkin. Kulttuuri ja sosiaaliset normit on iso vakuttava osa ihmisen käytöksen suhteen.