Miksi suomalaisessa tutkimuksessa ei useinkaan uskalleta myöntää että joku muu malli toimisi, mutta sitä ei vaan haluta valita?

Vierailija kirjoitti:

Jep.

Esimerkiksi kiitos oikeisto-ideologian, maailman lajikato on käsittämätön, sademetsät parturoitu ja luonto raiskattu. Tässä toimisi paremmin vihreä ja vasemmisto-ideologia.

Vasesmmistokommunistiset valtion Kiina ja Neuvostoliitto on näyttänyt siis mielestäsi esimerkillistä luonnonsuojelua raiskatessaan kaksi maailman pinta-alaltaan suurinta valtion aluetta ja vastatessaan maailmanmittakaavassa suunnilleen puolesta luontokadosta, hiilidioksidipäästöistä ja saasteista?

Muuten, Suomessa kaikkein kiivaimmin jatkuvan talouskasvun vaatimuksista pitää kiinni nimenomaan vasemmistoliitto ja sdp!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä yleisellä tasolla esim. kovempien rankkujen merkitys rikosten torjunnassa.

ap

No jokainen tutkimus toteaa kutakuinkin samoin sanankääntein että kovemmilla rangaistuksilla ei ole mitään merkitystä rikosten torjunnassa.

Not true.

Measuring and estimating the effects of criminal sanction on subsequent criminal behavior are difficult.[24] Despite numerous studies using a variety of data sources, sanctions, crime types, statistical methods and theoretical approaches, there remains little agreement in the scientific literature about whether, how, under what circumstances, to what extent, for which crimes, at what cost, for which individuals and, perhaps most importantly, in which direction do various aspects of contemporary criminal sanctions affect subsequent criminal behavior. There are extensive reviews of this literature with somewhat conflicting assessments.[25][26][27][28][29]

Eivät ihmiset rikoksia tehdessään ajattele rangaistusta ja taktikoi, että teenpäs nyt murhan kun on niin löyhät rangaistukset. Normaali-ihmisillä on tietyt moraalikäsitykset jo valmiiksi, ja epänormaalit tekevät rikoksia, vaikka rangaistus olisi mikä. Jos rangaistuksena on kuolemantuomio, voi yhtä hyvin viedä niin monta henkeä kuin ehtii. Se on tietysti totta, että kuolemantuomion jälkeen ei rikollinen ura enää jatku.

Suomessa on tapana poimia rusinat pullasta, eli napsia toimintamallista ne hyvät/ilmaiset puolet, mutta jättää toinen puoli kokonaan hoitamatta. Olen törmännyt tähän ihan kaikkialla, eräs kokemus koski mielenterveyshoitoa.

Amerikan ihmemaasta adoptoitiin hoitomalli, jossa ideana oli vakauttaa epävakaan ihmisen tilanne, ja parantaa tämän turvallisuudentunnetta mm. antamalla käyttöön oman työtekijän puhelinnumero, josta tämän saa kiinni lähes ympäri vuorokauden. Muina aikoina olisi ollut numero kakkostyöntekijälle, jonka potilas olisi tuntenut myös sen verran hyvin, että luottaa tähän. Lisäksi malliin kuului tiivis terapia sekä ryhmässä että erikseen. Miten Suomessa toteutettiin tämä malli? No, oman työntekijän puhelinnumero löytyi tosiaan lomakkeista, se vaan että hänet sai kiinni virastoaikoina parin tunnin aikaikkunan sisällä. Kakkostyöntekijää ei ilmeisesti ollut varaa palkata, joten muina aikoina-kohtaan oli laitettu yleinen hätänumero. :D Terapia toteutui ryhmämuotoisena, kerran viikossa reilun tunnin sessioina, ja osa osallistujista jyräsi toiset keskusteluissa koska ohjaajalla ei ollut osaamista tarpeeksi. Yksilöterapiaa ei ollut, se oli korvattu keskustelutuokioilla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa joka toinen viikko. 

Siinä missä Amerikan mallissa potilaan vointi usein koheni yhden hoitojakson jälkeen eikä tämä tarvinnut uutta jaksoa, Suomessa on ihan rutiinia että tätä hoitojaksoa uusitaan joidenkin vuosien välein. Kumpi tulee loppupeleissä kalliimmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tapana poimia rusinat pullasta, eli napsia toimintamallista ne hyvät/ilmaiset puolet, mutta jättää toinen puoli kokonaan hoitamatta. Olen törmännyt tähän ihan kaikkialla, eräs kokemus koski mielenterveyshoitoa.

Amerikan ihmemaasta adoptoitiin hoitomalli, jossa ideana oli vakauttaa epävakaan ihmisen tilanne, ja parantaa tämän turvallisuudentunnetta mm. antamalla käyttöön oman työtekijän puhelinnumero, josta tämän saa kiinni lähes ympäri vuorokauden. Muina aikoina olisi ollut numero kakkostyöntekijälle, jonka potilas olisi tuntenut myös sen verran hyvin, että luottaa tähän. Lisäksi malliin kuului tiivis terapia sekä ryhmässä että erikseen. Miten Suomessa toteutettiin tämä malli? No, oman työntekijän puhelinnumero löytyi tosiaan lomakkeista, se vaan että hänet sai kiinni virastoaikoina parin tunnin aikaikkunan sisällä. Kakkostyöntekijää ei ilmeisesti ollut varaa palkata, joten muina aikoina-kohtaan oli laitettu yleinen hätänumero. :D Terapia toteutui ryhmämuotoisena, kerran viikossa reilun tunnin sessioina, ja osa osallistujista jyräsi toiset keskusteluissa koska ohjaajalla ei ollut osaamista tarpeeksi. Yksilöterapiaa ei ollut, se oli korvattu keskustelutuokioilla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa joka toinen viikko. 

Siinä missä Amerikan mallissa potilaan vointi usein koheni yhden hoitojakson jälkeen eikä tämä tarvinnut uutta jaksoa, Suomessa on ihan rutiinia että tätä hoitojaksoa uusitaan joidenkin vuosien välein. Kumpi tulee loppupeleissä kalliimmaksi?

Haha, juuri näin. Hyvä esimerkki siitä miten Suomessa yleensä toimitaan. Tuossa olisi pitänyt heti kärkeen sanoa että malli on hyvä jos se kopsataan SELLAISENAAN, eikä tehdä mitään suomalaista erikoisolosuhderatkaisua eli umpisurkean budjetin ruunaamaa tynkäversiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä yleisellä tasolla esim. kovempien rankkujen merkitys rikosten torjunnassa.

ap

Eli sulla ei ole oikeasti tarjota minkäänlaista esimerkkiä mistään tutkimuksesta, jonka olisit lukenut? Jenkeissä on kautta linjan huomattavasti kovemmat rangaistukset kuin Suomessa ja silti rikollisuutta on siellä paljon enemmän.

No entä Japani ja Singapore?   Kuten sinäkin, käsittelee kaikki aina esimerkkinä USA:ta, mutta nuo kaksi esim. jätetään mainitsematta. 

ap

Laita nyt tähän ne lähteet, joissa kerrotaan kovempien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Ilman lähteitä, sinä vain mutuilet. 

Ihan yhteiskuntaitieteiden ensimmäisenä huomiona. Kahden yhteiskunnan erot johtuvat monesta eri tekijästä. Näin ollen kukaan ei otaisi tutkiuksessa vertaisi kahta maata ja ottaisi ainoaksi selittäväksi tekijäksi rangaisten kovuutta ja selitettäväksi tekijäksi rikosten määrää. 

Tähän mitään tutkimusta tarvitse.

Kun kriminaali pysyy pidemmän ajan pois rötöstelemästä, niin tällöin hänen tekemiensä rötösten määrä vähenee.

Ja tällöin rikollisuus vähenee, kappas.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ihmiset rikoksia tehdessään ajattele rangaistusta ja taktikoi, että teenpäs nyt murhan kun on niin löyhät rangaistukset. Normaali-ihmisillä on tietyt moraalikäsitykset jo valmiiksi, ja epänormaalit tekevät rikoksia, vaikka rangaistus olisi mikä. Jos rangaistuksena on kuolemantuomio, voi yhtä hyvin viedä niin monta henkeä kuin ehtii. Se on tietysti totta, että kuolemantuomion jälkeen ei rikollinen ura enää jatku.

Veikkaampa että suurin merkitys kovilla tuomioilla onkin niiden normaalimpien rikosten torjunnassa ja sitä kautta asenteisiin sekä yhteiskunnan turvallisuuteen vaikuttamisessa.  Esim. ilkivalta ja sellainen turha kikkailu varmasti vähenisi jos seurauksena siitä olisi tuntuvampi kakku kuin nyt (ei mitään), ja kun kyseisestä rikoksesta ei edes hyötyisi juuri mitään. 

Ja jos henkilö saataisiin etenkin nuorena pidettyä poissa tuollaisesta pahanteosta, vaikuttaisi se varmasti myös siihen ettei rikollinen elämäntapa houkuttaisi vanhempanakaan.

Tanskassa on ma ahanmu uttaja rikollisuus vähentynyt radikaalisti, kun on otettu nollatoleranssi-käyttöön (rikos= karkotus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä yleisellä tasolla esim. kovempien rankkujen merkitys rikosten torjunnassa.

ap

Eli sulla ei ole oikeasti tarjota minkäänlaista esimerkkiä mistään tutkimuksesta, jonka olisit lukenut? Jenkeissä on kautta linjan huomattavasti kovemmat rangaistukset kuin Suomessa ja silti rikollisuutta on siellä paljon enemmän.

No entä Japani ja Singapore?   Kuten sinäkin, käsittelee kaikki aina esimerkkinä USA:ta, mutta nuo kaksi esim. jätetään mainitsematta. 

ap

Laita nyt tähän ne lähteet, joissa kerrotaan kovempien rangaistusten vähentävän rikollisuutta. Ilman lähteitä, sinä vain mutuilet. 

Ihan yhteiskuntaitieteiden ensimmäisenä huomiona. Kahden yhteiskunnan erot johtuvat monesta eri tekijästä. Näin ollen kukaan ei otaisi tutkiuksessa vertaisi kahta maata ja ottaisi ainoaksi selittäväksi tekijäksi rangaisten kovuutta ja selitettäväksi tekijäksi rikosten määrää. 

Tähän mitään tutkimusta tarvitse.

Kun kriminaali pysyy pidemmän ajan pois rötöstelemästä, niin tällöin hänen tekemiensä rötösten määrä vähenee.

Ja tällöin rikollisuus vähenee, kappas.

Tämä fakta ohitetaan suomalaisessa tutkimuksessa alkamalla höpöttää kansantaloudellisista näkökohdista jne., jotka eivät millään tavalla kuitenkaan liity itse asiaan.  Tämä toistuu usein esim. USA:n 3 strikes-käytäntöä tarkasteltaessa.  Ei se, ettei kuulemma upporikkaassa Suomessa ole varaa pitää ihmisiä vankiloissa, tarkoita sitä etteikö vankilaan suljettu taparikollinen tarkoittaisi siten myös vähemmän rikoksia hänen kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tapana poimia rusinat pullasta, eli napsia toimintamallista ne hyvät/ilmaiset puolet, mutta jättää toinen puoli kokonaan hoitamatta. Olen törmännyt tähän ihan kaikkialla, eräs kokemus koski mielenterveyshoitoa.

Amerikan ihmemaasta adoptoitiin hoitomalli, jossa ideana oli vakauttaa epävakaan ihmisen tilanne, ja parantaa tämän turvallisuudentunnetta mm. antamalla käyttöön oman työtekijän puhelinnumero, josta tämän saa kiinni lähes ympäri vuorokauden. Muina aikoina olisi ollut numero kakkostyöntekijälle, jonka potilas olisi tuntenut myös sen verran hyvin, että luottaa tähän. Lisäksi malliin kuului tiivis terapia sekä ryhmässä että erikseen. Miten Suomessa toteutettiin tämä malli? No, oman työntekijän puhelinnumero löytyi tosiaan lomakkeista, se vaan että hänet sai kiinni virastoaikoina parin tunnin aikaikkunan sisällä. Kakkostyöntekijää ei ilmeisesti ollut varaa palkata, joten muina aikoina-kohtaan oli laitettu yleinen hätänumero. :D Terapia toteutui ryhmämuotoisena, kerran viikossa reilun tunnin sessioina, ja osa osallistujista jyräsi toiset keskusteluissa koska ohjaajalla ei ollut osaamista tarpeeksi. Yksilöterapiaa ei ollut, se oli korvattu keskustelutuokioilla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa joka toinen viikko. 

Siinä missä Amerikan mallissa potilaan vointi usein koheni yhden hoitojakson jälkeen eikä tämä tarvinnut uutta jaksoa, Suomessa on ihan rutiinia että tätä hoitojaksoa uusitaan joidenkin vuosien välein. Kumpi tulee loppupeleissä kalliimmaksi?

Haha, juuri näin. Hyvä esimerkki siitä miten Suomessa yleensä toimitaan. Tuossa olisi pitänyt heti kärkeen sanoa että malli on hyvä jos se kopsataan SELLAISENAAN, eikä tehdä mitään suomalaista erikoisolosuhderatkaisua eli umpisurkean budjetin ruunaamaa tynkäversiota.

Kyllä. Toinen juosten kustu malli on tämä kehuttu Pohjoismainen työnhakumalli, joka pohjaa tanskalaiseen. Siinä missä tanskalaisessa mallissa tuplataan työttömyysetuus lyhyeksi aikaa, taataan päivähoitopaikat lapsille sekä kokoustetaan virkailijoiden kanssa viikottain (ja taustatiimillä on oikeita yhteyksiä firmoihin, joista voisi saada kokoaikaista työtä), suomalaisessa versiossa etuudet eivät nouse, päivähoidosta ei puhuta sanaakaan ja työnhakijalla on ilmoitusvelvollisuus virkailijaansa kohtaan kaikesta, mutta sama ei toimi toistepäin. Porkkanat puuttuvat kokonaan, mutta raippa on toki muistettu, karenssikäytäntö on paikoin jopa tiukempi kuin tanskalaisessa versiossa.