Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pystytte asumaan saman katon alla kenenkään kanssa?
27.11.2022 |
Minua ahdistaa niin paljon ja en pysty. Ihmettelen vaan sitä, että miten te pystytte? En kestä, että olo tuntuu koko ajan stalkatulta. Jokainen ääni kuullaan ja jos vaikka rapistelee jotain tai yhtään mitään niin kaikki kotona olijat varmasti miettii että mikä rapisi jne. Tuntuu, ettei voi hengittääkään rauhassa. En tosin aina ollut näin ahdistunut tällaisesta, mutta nykyään tuntuu aivan sietämättömältä.
Ynmärtääkö kukaan tai tuntuuko teistä koskaan samalta?
Kommentit (54)
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt asunut kaksi vuotta täysin yksin, ei edes kissaa eikä koiraa stalkkaamassa mun rapinoita. Tuntuu todella ihanalta ja vapautuneelta, enää en aio muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa. N59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun miehen kanssa. Meillä asutaan kahdessa kerroksessa. Minä vietän suurimman osan ajasta ylhäällä ja mies alhaalla. Tähän pystyn hyvin.
Silloin kun kyseessä on oma lapsi niin ei ahdista ollenkaan, hän on kuitenkin kasvanut täällä koko elämänsä ajan ja on tärkeintä maailmassa. Suhteessa ahdistaa usein aluksi kun ei pysty vielä olemaan täysin rentona, tai silloin jos suhde ei ole hyvä ja toinen aiheuttaa ahdistusta muutenkin.
sama katto voi peittää aika laajankin alueen ja vaikka kuinka monta asuntoa, eli helposti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikeestaan ole ikinä asunut yksin. Opiskeluaikoina asuin solussa, sitten kämppiksenä kaverini kanssa, ulkomailla kimppakämpässä ja sitten muutin puolison kanssa yhteen. Jossain välissä olin kyllä soluasunnon ainoa asukas muutaman kuukauden ajan, joten siinäpä on mun kokemus yksinasumisesta. Ei ole ahdistanut.
Minulla oli kotikasvatus. Sen turvin elämässä pääsee yllättävän pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonkun toisen kanssa asuminen ahdistaa, tilanteen voi ratkaista muuttamalla eri asuntoihin. Tämä ei päde siihen, jos kyseessä on omat alaikäiset lapset.
Minä olen asunut yksin 80-luvun lopulta lähtien. Opiskelija-asuntola oli kaikille välivaihe, joten kimppa-asuminen ei ollut ongelma, mutta niiden aikojen jälkeen ei ole tehnyt mieli asumaan kenenkään kanssa. Kun en ole kokeillut, en tiedä, olisinko ahdistunut vai en.
Ehkä en ahdistuisi siitä toisesta ihmisestä, vaan siitä, että en ole yksin. Onko tällaisessa näkökulmassa järkeä, vai luulenko vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele olevani niin merkittävä ihminen, että muiden huomio olisi koko ajan minussa.
Ymmärrän kirjoituksesi siten, että sinulla on lapsuuden trauma, joka siellä kummittelee. Meillä muilla ei ole. Siksi olomme on levollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen mietin etten halua enää yhteenmuuttoa ja nyt mietin etten halua edes mitään suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele olevani niin merkittävä ihminen, että muiden huomio olisi koko ajan minussa.
Luulen, että ap:llä on huono itsetunto ja pelkää häiritsevänsä muita. Ehkä lapsena on pitänyt olla hiljaa kotona ettei vanhemmat häiriinny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap trollaa, ahdistusta koetaan vessakäyntiäänistä, ei omasta maiskuttelusta ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele olevani niin merkittävä ihminen, että muiden huomio olisi koko ajan minussa.
Luulen, että ap:llä on huono itsetunto ja pelkää häiritsevänsä muita. Ehkä lapsena on pitänyt olla hiljaa kotona ettei vanhemmat häiriinny.
Ihan varmasti, mutta realiteetit voivat auttaa.
Minnuu haittaa toisen hajut ja pelkään myös ärsyttäväni toista hajuilla. Olikin yllätys lukkee täältä, että jotkut pierrä rusauttaa rennosti puolison seurassa, epäkohteliasta miusta!
Vierailija kirjoitti:
Minnuu haittaa toisen hajut ja pelkään myös ärsyttäväni toista hajuilla. Olikin yllätys lukkee täältä, että jotkut pierrä rusauttaa rennosti puolison seurassa, epäkohteliasta miusta!
Miehet eivät pysty pidättelemään pierujaan, tästä keskusteltu iät ja ajat palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minnuu haittaa toisen hajut ja pelkään myös ärsyttäväni toista hajuilla. Olikin yllätys lukkee täältä, että jotkut pierrä rusauttaa rennosti puolison seurassa, epäkohteliasta miusta!
Miehet eivät pysty pidättelemään pierujaan, tästä keskusteltu iät ja ajat palstalla.
Enemmän mä piereskelen kun mun mies 😏
Mä olen 35-vuotias ja asunut koko aikuisikäni yksin, ellei mukaan lasketa lyhyitä aikoja soluasunnossa töiden takia. Ei todellakaan huvittaisi asua avoliitossa jonkun miehen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
ehkä kannattaisi keskustella tästä lääkärin kanssa? Tykkään kyllä nykyään asua yksin hankalan suhteen jälkeen, mutta en kokisi saman katon alla asumista stalkkaamisena. Onko sulla joku trauma tästä taustalla?