Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joulukateus
27.11.2022 |
En nyt keksi tälle asialle parempaakaan nimitystä, mutta poden jonkinasteista joulukateutta erityisesti erään ystäväperheen jouluista.
Joku nyt varmaan tulee sanomaan, että no rakenna sinäkin sellainen joulu kuin haluat ja tottahan se periaatteessa onkin. Käytäntö vain on eri asia, kun taitoa ja varmaan rahaakaan ei ole kaikkeen, enkä tiedä mistä mitäkin saisi sen unelmien joulun tekemiseen.
Jotenkin vain se tunnelma ystäville kokonaisuudessaan on sellainen, että saa minut haluamaan samaa. Perinteikästä tunnelmaa, jonkinasteista yltäkylläisyyttä, kuitenkin myös modernia, ajatonta tyylikkyyttä.
Tuntuu, että kaikki on niin ajatuksella mietittyä ja harkittua. On arvokkaita koristeita (tämä selvisi vahingossa, kun kysyin erään koriste-esineen ostopaikkaa ja aloin googlailla), paljon itse tehtyä, tyylikkäitä kattauksia, jouluteemaisia astioita, kauniita paketteja, lapsillekin kohtuullisen hinnakkaita lahjoja. Toisaalta lapset saavat ilmeisesti ihan muutaman lahjan, ja ne koristeet on kuulemma joka vuosi samat (ja näin tainneet ollakin koko sen 7v mitä tunnettu). Ollaan lahjoista joskus keskusteltu ja toki lapset niitä keskenään vertailleet.
Toisaalta kyse ei ole pelkästä materiasta, vaan myös siitä mitä ei rahalla saa. Heillä on perinteitä, kuten haetaan kuusi tiettynä päivänä, leivotaan joku kakku aina silloin, jouluaamuna käydään kirkossa. Tämän tyylisiä juttuja. Meillä ei ole oikein mitään perinteitä, kun ollaan lähes joka jouluksi menty jonkun sukulaisen luo ja siksi ehkä se joulun rakentaminen omaan kotiinkin on jäänyt osittain. Tietysti meilläkin on kuusi ja koristeita.
Nyt sitten mietin, josko oltaisiin tämä joulu kotona ja alettaisiin rakentamaan meille sitä meidän omaa ihannejoulua. Ystäväperheen joulut inspiroivat todella paljon, mutta joka asiasta taas ei kehtaa kyselläkään että mistä tämän ostit, paljonko maksoi, miten tämän teit, milloin te yleensä... Enkä mä heidän joulua haluakaan, mutta jotain vastaavaa meille. En vain tiedä, miten, millä rahalla, ja tässäkin kohtaa kaiken ihailun alta puskee kateus. Ei siis mikään pahantahtoinen kateus, vaan sellainen, että kumpa meilläkin olisi tuollaista.
Vinkkejä sekä joulun järjestämiseen että kateudesta eroon pääsemiseen otetaan vastaan, mutta oikeastaan tarkoitus oli kysyä, poteeko kukaan muu joulukateutta?
Kommentit (31)
Ei. Joulu on mielikuvajuhla. Todellisuus on yleensä jotain ihan muuta. Hirvee stressi ja koko homma on ohi parissa päivässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan nyt jotain hyvin radikaalia, ja pahoittelen sitä etukäteen:
Entä jos keskustelisitte perheen kesken millaisen joulun kukin haluaisi, ja alkaisitte rakentaa siltä pohjalta omia jouluperinteitänne?
Ap ei tule koskaan olemaan tyytyväinen eikä onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Eikä kukaan muu käy läpi vastaavia tunteita tähän aikaan vuodesta?
Ap
Ei.
En mä ainakaan vertaa meidän joulua muiden jouluihin. Meillä oli aluksi pari joulua kaksin,sitten syntyi lapsi ja oli joulut lapsen ja isovanhempien kanssa. Sitten kaikki lapsen isovanhemmat kuolivat,niin nyt on jo viides joulu pelkästään kolmistaan eli me vanhemmat ja teini. Meillä joulut on muuttaneet muotoaan, kun porukka on vähentynyt. Nykyään käydään haudoilla jo 23 päivä,sitten aattona on aamuisin kinkkuleivät ja kahvi. Joulurauhanjulistus ja lahjojen jako. Syöminen ja ilta menee saunoen ja paljuillen. Välillä syödään. Sellaista rentoa yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole paljon rahaa, niin koita luoda perinteitä ilman koristeita ja materiaa. Riisipuuro jouluaattoaamuna, joulurauhan julistuksen seuraaminen tv:stä, haudoilla käynti, joulusauna. Perheen kesken löydätte varmasti itsellenne sopivat perinteet.
Hyvä aloitus. Minä koin ihan samoja kateudentunteita kuin ap, kun katsoin eilen Strömsön. Itse tehtyjä koristeita, kukka-asetelmia ja tyylikkäitä esineitä tyylikkäästi laitettuna lipaston päälle. Meillä ei tule ikinä sen näköistä. Joulun kyllä teen, piparit leivon itse lapsuudesta tutulla reseptillä, mutta se englantilainen joulukakku jää aina tekemättä suunnitelmista huolimatta.
Punainen on meillä joulun väri eli vaihdan jouluksi tekstiilit punaisiksi. Nyt loppuviikosta oli tarkoitus vaihtaa keittiön verho ja pöytäliina sekä olohuoneen sohvatyynyjen päälliset, mutta sairastuin ja se siirtyi. Keittiöön ostin viime jouluksi punaisen maton, sen vaihdan itsenäisyyspäiväksi. Jouluksi vaihdan minulla ja miehelle ihanat punaiset petivaatteet ja aatoksi punaiset käsipyyhkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä ajatus ainakin kokeilla viettää joulua ihan vain oman perheen kesken. Mutta mulle tuli mieleen, että jos sulla on lapsia, miten he suhtautuisivat vain oman perheen kesken vietettävään jouluun? Vai onko heille ehkä unelmien joulu just sellainen, missä on muitakin sukulaisia mukana? Jos lapsesi tykkäävät sukujouluista, on hyvin mahdollista, että aikanaan he haluavat tulla viettämään puolisonsa ja lastensa kanssa sukujoulua sun luoksesi.
Tehkää niin, että listaatte yhdessä asioita, joita haluatte joululta. Jokainen saa toivoa paria asiaa. Koristeiden ei tarvitse olla kalliita, eikä lahjojen, vaan tärkeämpää on yhdessäolo ja rentoutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulukoristeita voi kerätä pikkuhiljaa. Ostaa alesta tai kirppikseltä. Samat koristeet sitten esille joka vuosi. Netti on pullollaan askarteluohjeita. Kävyistä esim saa tehtyä monenlaista. Voi vaikka miettiä mitä kukin haluaa jouluunsa. Näin ainakin meillä jouluperinteet on luotu vuosien saatossa. Jos haluaa olla jouluna sukulaisilla, voi jotkut joulun aluspäivät tai joulun pyhien jälkeen päivät pyhittää omille jouluperinteille.
Kade ihminen on aina onneton, kun maailmasta aina löytyy joku jolla on paremmin.
Ja joku Strömsön kadehtiminen...siellä askarreltiin vanhoista napeista ja pilkottiin vihanneksia, viime viikolla paistettiin silakoita. Mikä tuossa on sellaista, mitä ei voisi itselleen saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kade ihminen on aina onneton, kun maailmasta aina löytyy joku jolla on paremmin.
Ja joku Strömsön kadehtiminen...siellä askarreltiin vanhoista napeista ja pilkottiin vihanneksia, viime viikolla paistettiin silakoita. Mikä tuossa on sellaista, mitä ei voisi itselleen saada?[/quote]
Iloinen ruotsinkielinen seura?
Juu poden, mutta sellaisista asioista joita te AP teette. Meillä ei ole sukulaisia jonka luokse mentäisiin valmiiseen pöytään tai olisi iso porukka jonka kanssa viettää joulua. Lapsille ei juuri kukaan muu osta lahjoja kuin me vanhemmat. Mulle tuo eri paikkoihin valmiiseen pöytään meno kuulostaa ihanalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan joulua ja nyt on jo koti aikalailla joulukuosissa, on punaista ja valkoista, valoja ja koristeita. Mutta tunnen kyllä myös jonkinlaista kateutta, kun katselen instagramin kauniita ja seesteisiä joulukoteja; valkoista ja hitunen vihreää, vanhoja huonekaluja, upeita kransseja, kukka-asetelmia, suuria ja upeita joulukuusia, yksinkertaisia mutta kauniita koristeita... Mutta sitten ajattelen, että sellainen ei meillä, lapsi- ja kissataloudessa toimisi. Joten olen iloinen meidän iloisenvärisestä joulusta. Omia perinteitä on joitakin, mutta toisaalta eletään aina tilanteen mukaan.
Aika hassu ajatus tuo joulukateus. Kukin viettää ihan omanlaisensa joulun, vaikka ei olisi paljon yhtään joulukoristetta. Mulla ei ole muuta perhettä kuin mies, äiti ja veli, toki miehen sukulaiset, mutta vietä kodissamme jouluaattoa, vaan menemme miehen sukulaisiin. Siellä on se joulun perinne ja tuntu.
Meillä on neulasten takia muovikuusi, pöydässä punainen pöytäliina, ei käydä saunassa eikä kirkossa, telkkarin joululaulutkin on hiirenhiljaisella etteivät häiritse keskustelua. Ihan normaalit jouluruoat, kinkkua valmiina viipaleina kun sitä suolamöykkyä ei oikein kukaan syö. Ainoa joulun ohjelmanumero on joulupukki vaikkei siihen edes lapset enää usko. Kynttilöitä ja muutama enkelipatsas.
Tunnen kateutta ainoastaan sen sekunnin kun olen roikkunut pinterestissä ja instagramissa selailemassa kuvia ihanista jouluisista diy-projekteista ja runsaista joulusisustuksista ja asetelmista ja tajuan omien diy-projektien jääneen taas puolitiehen vaikka olen ne aloittanut jo hyvissä ajoin eikä ne ehdi enää jouluksi.
Jos ei ole rahaa, niin panosta elämyksellisyyteen. Nuotiohetki aattopäivänä ulkona (vaikka lähilaavulla jos sellainen on), jouluvalokävely, pulkkamäki, luistelu, ihan mitä tahansa yhdessä tekemistä, josta muodostuu joka vuotinen perinne ja joka sopii omalle kukkarolle. Itse tekeminen ja yhdessä tekeminen on joulun juju. Ei todellakaan ostettu krääsä (vaikka olisi kallista).
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tuttavapiirissä ei ole yhtäkään ihmistä, jonka elämästä olisin kateellinen. Ei jouluna eikä juhannuksena. Meidän joulu ei paljon tavallisesta viikonlopusta poikkea, paitsi että tarjolla on jouluruokaa (kinkku, laatikot, lohi ja rosolli), esillä on vain muutama joulukoriste (samat olleet jo kauan), muutama hyasintti ja joulukuusen virkaa nykyään hoitelee sypressi, jossa on jouluvalot. Mitään tekstiilejä en pöytäliinaa lukuunottamatta vaihda. Mitään haudallakäynti- ja sukulaisrutiineja ei ole. Ollaan miehen kanssa tyytyväisiä omaan jouluun. Useana jouluna ollaan myös oltu matkalla. Nyt koronan jälkeen vaan kotosalla.
Alue: Aihe vapaa
Eikä kukaan muu käy läpi vastaavia tunteita tähän aikaan vuodesta?
Ap