Onneksi läheisissä ystävissäni ei ole käsityöhulluja. En siis joudu saamaan käsitöitä joululahjaksi.

Minä neulon villapuseroita, kaarrokeneuleita ym. 100% villalangasta.. En koskaan tuuppaa lahjaksi vaan kysäisen joltain ystävältä tai lähipiirin ihmiseltä josko hän olisi villapuseroihminen ja haluaako tekeleeni. En tuputa. Kaik on menneet tähän asti. Neulominen on niin mieluinen harrastus että olen  valmis maksamaan lankojen hinnan itse ja lahjoitan sitten sille joka sen haluaa mukanaan viedä. Luotan siihen ettei kai kukaan vastentahtoisesti ota mukaansa.

Myönnän tuossa n. 10v sitten hurahtaneeni äitini kanssa neulomiseen ja virkkaamiseen. Silloin läheiset sai sukkia, pipoja, huiveja, patalappuja.. You name it. Mut tein myös tarpeeseen esim. uudelle serkulle pikkuiset sukat, tumput ja pipon ym.

Nykyään kysyn, mitä ihmiset haluavat. Mies pyytää joka vuosi villasukat ja ne se siis aina saa. Äidille ja anopille olen kans tekemässä tilkuista tossut, vaikka eivät kumpikaan pyytäneet. Heille muutakin ei itse tehtyä on menossa kyllä.

Äiti on meillä nykyään se käsityömestari ja häneltä minäkin pyysin jouluksi sukat sellaisella varrella, jota en itse osaa tehdä. Ja odotan kovin, että hän jaksaisi neuloa meille torkkupeiton. On sellaisen tehnyt itselleen ja siskolleen aiemmin. On vaan niin isotöinen ja vaatii tosi paljon lankaa.

Mutta siis itse arvostan aina itse tehtyä, kun tiedän itsekin, miten paljon aikaa siihen menee. Ja aina, kun olen jollekin jotain neulonut/virkannut, niin olen tuotetta tehdessä ajatellut tätä henkilöä. Ei mitään tusinatuotteita siis. Jokaiselle aina omanlainen.

Äiti usein kysyy mitä haluaisin lahjaksi. Pyydän aina jotain itse tehtyä. Hän toisaalta on taitava, ja käsityöt menevät varmasti käyttöön. Lapsikin ilmoitti jo haluavansa mummilta villasukkia, ja käyttää niitä koko ajan.

Asun omakotitalossa ja käytän villasukkia suurimman osan vuodesta, vaikka meillä on n 20 astetta sisälämpötila. Olen koko ikäni kärsinyt jalkojen ja käsien kylmyydestä ja on ihanaa pitää lämpimiä sukkia, jotka on läheinen tehnyt kun itse en osaa. Maksaisin koska tahansa myös

villapaidasta, mutta kukaan ei lähipiirissä sellaisia tee.

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikea teidän sairaiden vanhusten on käsittää että normaaleilla terveillä ihmisillä kerrostalossa tai 1950-luvun jälkeen rakennetuissa omakotitaloissa EI JALAT PALELE.

Sinä et tiedä mitä normaali tarkoittaa kun ihmisistä puhutaan.

Ehkä jotkut sukat ja kaulaliinat ovatkin hyödyllisiä, mutta itsetehtyjen koriste-esineiden kanssa pitää olla varovainen. Anopilla on ollut maanisia villityksiä erilaisten käsitöiden kanssa: kasoittain tiffanyenkeleitä, sitten siirtyy tekemään kransseja paperikukkasin, sitten kutoo valopalloja kunnes alkaa tehdä näyttäviå enkelihahmoja. Nämä ovat vain ja ainoastaan kiusallisia koska niitä tulee liikaa eivätkä ne ole meidän makuun lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epämieluisan lahjan saa laittaa roskiin tai kierrätykseen, ihan miten tavaran uusi omistaja päättää.

Miksi ap teet asiasta tarpeettomasti itsellesi ongelman?

Asiahan ei ole ongelma aplle, koska hän ei saa käsitöitä lahjaksi.

Se on totta. Aloittaja kokee siis ongelmalliseksi asian joka ei koske häntä millään tasolla.

Eikö ole elämässö mitään omaa probleemaa minkä korjaamiseen voisi tarttua?

Tai sitten ap:n ongelmat ovat sitä kokoluokkaa, ettei niitä pysty millään enää korjaamaan. 

Joku kirjoitti muuten ihan hyvä kirjoituksen, mutta että ok-talossa ei jalkoja palele, kun pystyy itse säätämään lämmön. Meillä on 2 pönttöuunia ja keittiössä hella + sähköpatterit ja lämpö nousee uuneja lämmittäessä liiankin korkeaksi, mutta silti lattiat ovat kylmät. Eristeet huonot tällaisessa vanhassa talossa. Kyllä siinä mielellään vetäisee jalkaansa villaiset, lämpimät sukat. 

Eilen kuuntelin autossa radiosta uutisia missä kerrottiin nuorisorikollisuuden kasvusta. Sanoin miehelle, että dystopiaa kohti ollaan menossa hyvää vauhtia enkä yhtään ihmettele, että omat nuoret aikuiset eivät halua hankkia lapsia tähän maailmaan.

Tämä aloitus vahvistaa tunnettani. Hyvinvoinnin lakipiste on saavutettu ja nyt alkaa alamäki. Voihan ystävien tekemät käsityöt sentään!