Hoitajan avautuminen.
Heippa! En nyt tiedä haenko tällä vertaistukea vai vaan paikkaa mihin avautua, mutta tässä tulee.
Olen päälle 30-vuotias, alalla n. 10 vuotta ollut sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä sairaalan osastolla.
Olen huomannut viime vuosina, että olen pikkuhiljaa kyynistynyt ja osaltaan myös kyllästynyt työhöni. Alanvaihto käynyt mielessä, mutta se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista.
Tietoisesti yritän päästä työvuoroissa ns. "mahdollisimman vähällä", eli tarkoituksella viivyttelen asioiden tekemistä ja jätän asioita tekemättä. Esimerkiksi yövuoroissa en aina välttämättä tee kaikkia tarvittavia kiertoja, ihan puhtaasti siksi koska en jaksa. Istun mieluummin koneella hoitamassa kesken jääneitä asioita tai katson jotain sarjaa. Päivävuoroissa viivyttelen esim. vaipanvaihtoja, ettei vuorossa mahdollisesti tarvitsisi vaihtaa kuin kerran. Välillä myös olen käynyt kuittaamassa potilashälyn, ilman että olen käynyt edes potilashuoneessa. Lääkkeissä olen kuitenkin tarkka, niissä en ole virheitä tehnyt tai tarkoituksella jättänyt mitään antamatta. Osaltaan siksi, että omatuntoni ei sitä salli ja osaltaan myös siksi, että niistä voisi koitua vaaratilanteita, jotka sitten johtaisivat suurempiin selvittelyihin. Työkaverini eivät ole huomanneet laiskotteluani tai ainakaan eivät ole asiasta maininneet. Onko muilla hoitajilla samanlaisia tuntemuksia? Itsellä tuntuu, että tämä korona-aika ja hoitajapula ovat tehneet osansa ja myös omat henk. koht vaikeudet, mitkä sitten ovat tähän pisteeseen minut ajaneet. Ja ennenkuin joku kerkee sanomaan niin, ei tämä ei ole provo vaikka niin ehkä toivoisin itsekin.
Kommentit (82)
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan normaalia kyynistymistä ja väsymistä. Olen kokenut saman. Tärkeintä on, että pitää juuri ydinasiat, kuten lääkehoidon kunnossa. Sitä ei saa mokata. Muuten voi välillä mennä sieltä missä aita on matalin, koska niin tekee muutkin. Näitä tänne tulevia kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti, koska nämä ihmiset eivät tiedä siitä todellisuudesta mitään.
- hoitaja itsekin, 22 vuotta alalla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan samoja kokemuksia. Tämä korona söi lopunkin kunnioituksen, ei voi mitään. Toimintaohjeet oli ihan mitättömät, johtajat ei osanneet improvisoida ja moni pakeni etätöihin vaikka olisi pitänyt "johtaa joukkoja" siellä etulinjassa. Uskomattomia vätyksiä. Mutta sitten ajattelin, että jos heillä ei ole tuossa asemassa mitään vastuuta, niin eipä ole minullakaan. Teen vain välttämättömän ja sillä selvä. Käyn hakemassa rahat. Kaikki muu on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista palturia lärpätät.
Ihan totta puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia kyynistymistä ja väsymistä. Olen kokenut saman. Tärkeintä on, että pitää juuri ydinasiat, kuten lääkehoidon kunnossa. Sitä ei saa mokata. Muuten voi välillä mennä sieltä missä aita on matalin, koska niin tekee muutkin. Näitä tänne tulevia kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti, koska nämä ihmiset eivät tiedä siitä todellisuudesta mitään.
- hoitaja itsekin, 22 vuotta alalla
Kommentoin ensimmäisenä, ja olen ex-hoitaja itsekin. Siksi kerroinkin ymmärtäväni aloittajaa, ymmärrän todella hyvin, kokemuksesta.
Itse vaihdoin alaa, kun kyynistyin ja väsyin. Teen nykyään toimistotyötä, johon ei juurikaan kuulu asiakaspalvelua, ja tämä on aivan taivas hoitotyön jälkeen! Suosittelen siis kokemuksesta alanvaihtoa.
T. 1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista palturia lärpätät.
Ihan totta puhuu.
Uskoo ken tahtoo. Jättää muka käymättä potilaan luona, eikä tee kiertoja. Työhönsä tylsistynyt vaan mukamas odottaa, että siellä onkin hoitovirheen takia vainaja odottamassa ja selitettävää riittää. Sittenpähän pääsee alalta pois.
Alanvaihdon aika. Uusi elämä alkaa kun jaksaa vapailla muutakin kuin maata kotona ja koittaa toipua edellisestä työviikosta. Vielä löytyy kohtuullisiakin työnantajia.
Ent. sahu, 17 v riitti.
Olet vielä nuori, mutta jo kokenut hoitaja. Olet valmistunut parikymppisenä ja omaat jo nyt 10 vuoden työkokemuksen. Olet työnantajan kannalta kultakimpale, koska tuolla yhdistelmällä (nuori ikä + paljon kokemusta) olet kärkipään tyyppejä. On ihan selvä, että matkan varrella iskee väsymys ja kyynistyminen. Koeta jos saisit otettua vähän pidempää lomaa, sitten voisit katsella muita työpaikkoja. Vaihtelu virkistää ja antaa boostia työhön, ainakin vähäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Luuletko sinä että sille sairaslomalle vaan "jäädään"? Ehei. Hoitoalalla se on max viikko saikkua ja sitten vaan hommiin. Siellä ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia olla sairaana minkään mielenterveyssyiden vuoksi, ellei nyt ole täysin psykoosissa. Ala on raaka ja kova.
Voithan sä vaihtaa toiseen, erilaiseen osastoon töihin, niin saat vaihtelua. Tai alkaa tehdä lyhennettynä työviikkoa, esim, kolmepäiväistä työviikkoa.
Niin, työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö. 6,5 suoritus riittää. Teen kaksi viikkoa töitä, työantaja maksaa siitä palkan ja taas teen sen kaksi viikkoa töitä, jos tulee palkka.
Jokaisessa työssä on tylsiä rutiinitehtäviä, jotka nyt vain pitää hoitaa, jos käy työssä ja joku maksaa siitä palkkaa (jonka tässä tapauksessa maksavat muut työssä käyvät). Ainoastaan hoitajat valittavat, aivan kuin ne tylsät rutiinihommat olisivat jokin syy "uupua" tai "masentua". Laiskutta, jota ei yksityisen sektorin töissä todellakaan kauaa katseltaisi eikä edes ääneen mainita.
Vierailija kirjoitti:
Niin, työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö. 6,5 suoritus riittää. Teen kaksi viikkoa töitä, työantaja maksaa siitä palkan ja taas teen sen kaksi viikkoa töitä, jos tulee palkka.
Tähän kiteytyy sairaanhoitajan työmoraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö. 6,5 suoritus riittää. Teen kaksi viikkoa töitä, työantaja maksaa siitä palkan ja taas teen sen kaksi viikkoa töitä, jos tulee palkka.
Tähän kiteytyy sairaanhoitajan työmoraali.
En ole hoitaja.
Missä on sellainen osasto, jossa ehtii katsella sarjoja, vaikka kuinka jättäisi osan hommista tekemättä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan samoja kokemuksia. Tämä korona söi lopunkin kunnioituksen, ei voi mitään. Toimintaohjeet oli ihan mitättömät, johtajat ei osanneet improvisoida ja moni pakeni etätöihin vaikka olisi pitänyt "johtaa joukkoja" siellä etulinjassa. Uskomattomia vätyksiä. Mutta sitten ajattelin, että jos heillä ei ole tuossa asemassa mitään vastuuta, niin eipä ole minullakaan. Teen vain välttämättömän ja sillä selvä. Käyn hakemassa rahat. Kaikki muu on liikaa.
Korona-aika on kyllä näyttänyt että hoitoalan johtajat ja esihenkilöt eivät osaa todellakaan johtaa. Tosi paikan tullen pakenivat paikalta ja jättivät perustyöntekijät ratkomaan keskenään mitä ohjeistusta nyt pitäisi noudattaa ja miten toimia.
Ymmärrän sinua, mutta kamalaltahan tuo kuulostaa potilaita ajatellen. Et varmaan haluaisi, että läheistäsi hoitaisi sinunlainen hoitaja?
Alat olla uupunut, ellet jo ole. Hae muuta työtä vaikka kokonaan toiselta alalta ja vedä henkeä.