Hoitajan avautuminen.

Heippa! En nyt tiedä haenko tällä vertaistukea vai vaan paikkaa mihin avautua, mutta tässä tulee.
Olen päälle 30-vuotias, alalla n. 10 vuotta ollut sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä sairaalan osastolla.
Olen huomannut viime vuosina, että olen pikkuhiljaa kyynistynyt ja osaltaan myös kyllästynyt työhöni. Alanvaihto käynyt mielessä, mutta se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista.
Tietoisesti yritän päästä työvuoroissa ns. "mahdollisimman vähällä", eli tarkoituksella viivyttelen asioiden tekemistä ja jätän asioita tekemättä. Esimerkiksi yövuoroissa en aina välttämättä tee kaikkia tarvittavia kiertoja, ihan puhtaasti siksi koska en jaksa. Istun mieluummin koneella hoitamassa kesken jääneitä asioita tai katson jotain sarjaa. Päivävuoroissa viivyttelen esim. vaipanvaihtoja, ettei vuorossa mahdollisesti tarvitsisi vaihtaa kuin kerran. Välillä myös olen käynyt kuittaamassa potilashälyn, ilman että olen käynyt edes potilashuoneessa. Lääkkeissä olen kuitenkin tarkka, niissä en ole virheitä tehnyt tai tarkoituksella jättänyt mitään antamatta. Osaltaan siksi, että omatuntoni ei sitä salli ja osaltaan myös siksi, että niistä voisi koitua vaaratilanteita, jotka sitten johtaisivat suurempiin selvittelyihin. Työkaverini eivät ole huomanneet laiskotteluani tai ainakaan eivät ole asiasta maininneet. Onko muilla hoitajilla samanlaisia tuntemuksia? Itsellä tuntuu, että tämä korona-aika ja hoitajapula ovat tehneet osansa ja myös omat henk. koht vaikeudet, mitkä sitten ovat tähän pisteeseen minut ajaneet. Ja ennenkuin joku kerkee sanomaan niin, ei tämä ei ole provo vaikka niin ehkä toivoisin itsekin.