Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoitajan avautuminen.
27.11.2022 |
Heippa! En nyt tiedä haenko tällä vertaistukea vai vaan paikkaa mihin avautua, mutta tässä tulee.
Olen päälle 30-vuotias, alalla n. 10 vuotta ollut sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä sairaalan osastolla.
Olen huomannut viime vuosina, että olen pikkuhiljaa kyynistynyt ja osaltaan myös kyllästynyt työhöni. Alanvaihto käynyt mielessä, mutta se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista.
Tietoisesti yritän päästä työvuoroissa ns. "mahdollisimman vähällä", eli tarkoituksella viivyttelen asioiden tekemistä ja jätän asioita tekemättä. Esimerkiksi yövuoroissa en aina välttämättä tee kaikkia tarvittavia kiertoja, ihan puhtaasti siksi koska en jaksa. Istun mieluummin koneella hoitamassa kesken jääneitä asioita tai katson jotain sarjaa. Päivävuoroissa viivyttelen esim. vaipanvaihtoja, ettei vuorossa mahdollisesti tarvitsisi vaihtaa kuin kerran. Välillä myös olen käynyt kuittaamassa potilashälyn, ilman että olen käynyt edes potilashuoneessa. Lääkkeissä olen kuitenkin tarkka, niissä en ole virheitä tehnyt tai tarkoituksella jättänyt mitään antamatta. Osaltaan siksi, että omatuntoni ei sitä salli ja osaltaan myös siksi, että niistä voisi koitua vaaratilanteita, jotka sitten johtaisivat suurempiin selvittelyihin. Työkaverini eivät ole huomanneet laiskotteluani tai ainakaan eivät ole asiasta maininneet. Onko muilla hoitajilla samanlaisia tuntemuksia? Itsellä tuntuu, että tämä korona-aika ja hoitajapula ovat tehneet osansa ja myös omat henk. koht vaikeudet, mitkä sitten ovat tähän pisteeseen minut ajaneet. Ja ennenkuin joku kerkee sanomaan niin, ei tämä ei ole provo vaikka niin ehkä toivoisin itsekin.
Kommentit (82)
Huh, pelottaa tulla potilaana tuollaiseen paikkaan, jossa ei saa hoitoa uupuneiden hoitajien takia. Voisitteko harkita sairaslomalle jäämistä tai alanvaihtoa. Entä jos se potilas on juuri minä jolle se hoitovirhe tapahtuu kun hoitaja on kyynistynyt työhönsä eikä jaksa enää välittää. Tuo kuulosti pahalta lukea että lääkeasioissa vain jaksetaan olla tarkempi, ettei tule lisäselvittelyä.
Nyt nopeasti työterveyshuoltoon! Potilasturvallisuuden takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen osasto, jossa ehtii katsella sarjoja, vaikka kuinka jättäisi osan hommista tekemättä??
Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus yövuoroissa.
Tossa ei kyllä ole kyse pelkästään mistään laiskottelusta, kyynistymisestä ja uupumisesta, osoitat psykopaattista patologiaa, häikäilemättömyyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Et sovellu alalle. Hakeudu psykiatrian piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö. 6,5 suoritus riittää. Teen kaksi viikkoa töitä, työantaja maksaa siitä palkan ja taas teen sen kaksi viikkoa töitä, jos tulee palkka.
Tähän kiteytyy sairaanhoitajan työmoraali.
Tai työolot
Työoloja on aivan turha syyttää, jos hoitaja ei käy korvien välillään täysillä. Ihan sairasta p*skaa koko aloittajan touhu, turha vähätellään uupumiseksi ja "muiden syyksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Luuletko sinä että sille sairaslomalle vaan "jäädään"? Ehei. Hoitoalalla se on max viikko saikkua ja sitten vaan hommiin. Siellä ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia olla sairaana minkään mielenterveyssyiden vuoksi, ellei nyt ole täysin psykoosissa. Ala on raaka ja kova.
Sairasloman pituuteen ei vaikuta se, kuinka huono resurssi on työpaikalla ja mitkä mahdollisuudet sieltä on jäädä pois. Puhut paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauaa siinä ei mennytkään kun joku heittää turhan kommentin eikä usko lukemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen osasto, jossa ehtii katsella sarjoja, vaikka kuinka jättäisi osan hommista tekemättä??
Pitäisikö meidän öisin herätellä potilaita pitämään meille seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan samoja kokemuksia. Tämä korona söi lopunkin kunnioituksen, ei voi mitään. Toimintaohjeet oli ihan mitättömät, johtajat ei osanneet improvisoida ja moni pakeni etätöihin vaikka olisi pitänyt "johtaa joukkoja" siellä etulinjassa. Uskomattomia vätyksiä. Mutta sitten ajattelin, että jos heillä ei ole tuossa asemassa mitään vastuuta, niin eipä ole minullakaan. Teen vain välttämättömän ja sillä selvä. Käyn hakemassa rahat. Kaikki muu on liikaa.
Korona-aika on kyllä näyttänyt että hoitoalan johtajat ja esihenkilöt eivät osaa todellakaan johtaa. Tosi paikan tullen pakenivat paikalta ja jättivät perustyöntekijät ratkomaan keskenään mitä ohjeistusta nyt pitäisi noudattaa ja miten toimia.
Siitä huolimatta nämä jatkavat toimessaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itsellä ei pokka riittäisi, hävettäisi liikaa oma saamattomuus.
Hakeutuisin sinuna kyllä nopeasti sairauslomalle ja/tai toisiin tehtäviin. Sinun on pakko ajatella sitä, että olet tuolla asenteella vaaraksi potilaille, et täytä työnkuvaasi!
En pystyisi elämään itseni kanssa, jos itse en tekisi mitään itselleni, jos olisin töissä noin uupunut ja vaarantaisin potilaat.
Kaikella rakkaudella: tee jotain väsymyksellesi. :)
T: kyynistymisen ymmärtävä sh, mutta potilaiden vaarantamista en...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulet, että työkaverisi eivät ole vielä huomanneet mitään. Tosiasiassa he ovat huomanneet, ja itsekseen jupisten ja kiroten hoitavat sinun tekemättä jättämäsi työt, koska ne on vaan jonkun tehtävä. Todennäköisesti he ovat vielä sinuakin kuormittuneempia juuri siksi, että porukassa on vapaamatkustaja. Et saa sympatiapisteitä toiminnallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan samoja kokemuksia. Tämä korona söi lopunkin kunnioituksen, ei voi mitään. Toimintaohjeet oli ihan mitättömät, johtajat ei osanneet improvisoida ja moni pakeni etätöihin vaikka olisi pitänyt "johtaa joukkoja" siellä etulinjassa. Uskomattomia vätyksiä. Mutta sitten ajattelin, että jos heillä ei ole tuossa asemassa mitään vastuuta, niin eipä ole minullakaan. Teen vain välttämättömän ja sillä selvä. Käyn hakemassa rahat. Kaikki muu on liikaa.
Korona-aika on kyllä näyttänyt että hoitoalan johtajat ja esihenkilöt eivät osaa todellakaan johtaa. Tosi paikan tullen pakenivat paikalta ja jättivät perustyöntekijät ratkomaan keskenään mitä ohjeistusta nyt pitäisi noudattaa ja miten toimia.
Miten osaisivatkaan jos ovat samaa väkeä kuin johdettavansa, jotka eivät osaa olla johdettavana? Ihmeellistä passiivis-aggressiivista riehumista. Tuntuu että jaettu tyhmyys ja pikkumaisuus riehuvat niin vapaana, ettei ole mitään pidäkkeitä niille kun käyttäytyäkään ei tarvitse. Sitten taannutaan ja hoidetaan lapsuuden traumoja työpaikalla kilpaa ja uhitellaan minkä ehditään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kyllä se luistelu huomataan mutta ei sinulle suoraan sanota. Lähde opiskelemaan, älä tuota potilaille turvatonta oloa.
-Veteraanihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Huh, pelottaa tulla potilaana tuollaiseen paikkaan, jossa ei saa hoitoa uupuneiden hoitajien takia. Voisitteko harkita sairaslomalle jäämistä tai alanvaihtoa. Entä jos se potilas on juuri minä jolle se hoitovirhe tapahtuu kun hoitaja on kyynistynyt työhönsä eikä jaksa enää välittää. Tuo kuulosti pahalta lukea että lääkeasioissa vain jaksetaan olla tarkempi, ettei tule lisäselvittelyä.
Nyt nopeasti työterveyshuoltoon! Potilasturvallisuuden takia!
Niin minuakin pelotti, kun Korona alkoi ja piti vaan hoitaa puutteellisissa suojavarusteissa. Pelotti, että miten pitkä työvuoro on edessä, ja miten lapset pärjää kotona keskenään sen aikaa. Mitä ehdin ja jaksan enää kotona pitkän vuoron jälkeen? Koska saan siirtyä uuteen työhöni mihin olin jo tullut valituksi, juuri ennen Koronaa. Rokotteisiin suhtaudun itse neutraalisti, mutta osaa pelotti nekin. Tuosta kaikesta opin itsekin, että otan jatkossa työn työnä. En "juokse" yhtään työvuorossa. En jätä syömättä, en yhtään vessakäyntiä välistä, en kahvitaukoa. Teen työni rauhassa ja melko hitaasti. Jos joku asia jää tekemättä niin sitten jää. Ei ne virheet hosumalla vähene. Ja yövuoroissa todellakin katson sarjaa tai nukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule kyllä se luistelu huomataan mutta ei sinulle suoraan sanota. Lähde opiskelemaan, älä tuota potilaille turvatonta oloa.
-Veteraanihoitaja
Se on kyllä totta, että varmasti huomataan. Hoitotyössä jos jossain on melkein tärkeämpää mitä työkaveri tekee, tai jättää tekemättä, kuin mitä itse tekee. Mutta mitä sitten? Ei mua ainakaan kiinnosta. Kyttäävät joka tapauksessa. Enkä lähde opiskelemaan, enkä jää millekkään saikuille. Tässä on oman perheen menot maksettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan samoja kokemuksia. Tämä korona söi lopunkin kunnioituksen, ei voi mitään. Toimintaohjeet oli ihan mitättömät, johtajat ei osanneet improvisoida ja moni pakeni etätöihin vaikka olisi pitänyt "johtaa joukkoja" siellä etulinjassa. Uskomattomia vätyksiä. Mutta sitten ajattelin, että jos heillä ei ole tuossa asemassa mitään vastuuta, niin eipä ole minullakaan. Teen vain välttämättömän ja sillä selvä. Käyn hakemassa rahat. Kaikki muu on liikaa.
Korona-aika on kyllä näyttänyt että hoitoalan johtajat ja esihenkilöt eivät osaa todellakaan johtaa. Tosi paikan tullen pakenivat paikalta ja jättivät perustyöntekijät ratkomaan keskenään mitä ohjeistusta nyt pitäisi noudattaa ja miten toimia.
Miten osaisivatkaan jos ovat samaa väkeä kuin johdettavansa, jotka eivät osaa olla johdettavana? Ihmeellistä passiivis-aggressiivista riehumista. Tuntuu että jaettu tyhmyys ja pikkumaisuus riehuvat niin vapaana, ettei ole mitään pidäkkeitä niille kun käyttäytyäkään ei tarvitse. Sitten taannutaan ja hoidetaan lapsuuden traumoja työpaikalla kilpaa ja uhitellaan minkä ehditään.
En ymmärrä tekstistäsi että kehen viittaat. Kuka riehuu ja on passiivis-agressiivinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, pelottaa tulla potilaana tuollaiseen paikkaan, jossa ei saa hoitoa uupuneiden hoitajien takia. Voisitteko harkita sairaslomalle jäämistä tai alanvaihtoa. Entä jos se potilas on juuri minä jolle se hoitovirhe tapahtuu kun hoitaja on kyynistynyt työhönsä eikä jaksa enää välittää. Tuo kuulosti pahalta lukea että lääkeasioissa vain jaksetaan olla tarkempi, ettei tule lisäselvittelyä.
Nyt nopeasti työterveyshuoltoon! Potilasturvallisuuden takia!
Niin minuakin pelotti, kun Korona alkoi ja piti vaan hoitaa puutteellisissa suojavarusteissa. Pelotti, että miten pitkä työvuoro on edessä, ja miten lapset pärjää kotona keskenään sen aikaa. Mitä ehdin ja jaksan enää kotona pitkän vuoron jälkeen? Koska saan siirtyä uuteen työhöni mihin olin jo tullut valituksi, juuri ennen Koronaa. Rokotteisiin suhtaudun itse neutraalisti, mutta osaa pelotti nekin. Tuosta kaikesta opin itsekin, että otan jatkossa työn työnä. En "juokse" yhtään työvuorossa. En jätä syömättä, en yhtään vessakäyntiä välistä, en kahvitaukoa. Teen työni rauhassa ja melko hitaasti. Jos joku asia jää tekemättä niin sitten jää. Ei ne virheet hosumalla vähene. Ja yövuoroissa todellakin katson sarjaa tai nukun.
Tottakai pitää hoitajan ensin huolehtia itsestään ja pitää taukoja että jaksaa paremmin hoitaa potilaita. Korona-aika oli tai on vieläkin raskasta kaikille. Mutta tuo ap.n aloitus kertoo todella kyynistyneestä hoitajasta. Mutta sitä on varmasti monessa ammattikunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen osasto, jossa ehtii katsella sarjoja, vaikka kuinka jättäisi osan hommista tekemättä??
Pitäisikö meidän öisin herätellä potilaita pitämään meille seuraa?
Kai tämä oli vitsi? Et viitsi tehdä töitä kun ei ole seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Tossa ei kyllä ole kyse pelkästään mistään laiskottelusta, kyynistymisestä ja uupumisesta, osoitat psykopaattista patologiaa, häikäilemättömyyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Et sovellu alalle. Hakeudu psykiatrian piiriin.
Niuvanniemeen mars!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö jäädä sairaslomalle tai vaikka vaihtaa vaan työpaikkaa? Ei kuulosta hyvälle, että potilaiden tarpeita jättää hoitamatta.
Itsekin olen sh ja vituttaa mutta potilasasiat hoidan edelleen parhaani mukaan. Kuitenkin vuosien saatossa kunnioitus työnantajaa kohtaan on laskenut niin paljon, että hoidan vain sen mitä kuuluu, en mitään ylimääräistä enkä jousta.
Ihan samoja kokemuksia. Tämä korona söi lopunkin kunnioituksen, ei voi mitään. Toimintaohjeet oli ihan mitättömät, johtajat ei osanneet improvisoida ja moni pakeni etätöihin vaikka olisi pitänyt "johtaa joukkoja" siellä etulinjassa. Uskomattomia vätyksiä. Mutta sitten ajattelin, että jos heillä ei ole tuossa asemassa mitään vastuuta, niin eipä ole minullakaan. Teen vain välttämättömän ja sillä selvä. Käyn hakemassa rahat. Kaikki muu on liikaa.
Korona-aika on kyllä näyttänyt että hoitoalan johtajat ja esihenkilöt eivät osaa todellakaan johtaa. Tosi paikan tullen pakenivat paikalta ja jättivät perustyöntekijät ratkomaan keskenään mitä ohjeistusta nyt pitäisi noudattaa ja miten toimia.
Miten osaisivatkaan jos ovat samaa väkeä kuin johdettavansa, jotka eivät osaa olla johdettavana? Ihmeellistä passiivis-aggressiivista riehumista. Tuntuu että jaettu tyhmyys ja pikkumaisuus riehuvat niin vapaana, ettei ole mitään pidäkkeitä niille kun käyttäytyäkään ei tarvitse. Sitten taannutaan ja hoidetaan lapsuuden traumoja työpaikalla kilpaa ja uhitellaan minkä ehditään.
En ymmärrä tekstistäsi että kehen viittaat. Kuka riehuu ja on passiivis-agressiivinen?
No nyt riehun kyllä itsekin, kun sivullisena ihmetyttää tämä jatkuva rutina johdon ja ilmapiirin ongelmista. Eikös ne samaa sakkia ole tässä tapauksessa johtavat ja johdettavat? Ei sitä ilmapiiriä kukaan alan ulkopuolinen käy pilaamassa, ihan itse te sen teette jättämällä hyvän ilmapiirin luomatta. Käyttäytymällä huonosti ja hoitamalla ongelmianne kiukuttelemalla ja laahaamalla jalkoja mielenosoituksellisesti. Hyvin lapsenomainen vaikutelma tulee.
Myönnetään, julkisen puolen ongelmiahan tuossa on myös, mutta kun omainen oli kotisairaalan ja tk-puolen potilaana, niin vaikka samat ihmiset olivat limittäin töissä molemmilla puolilla, niin ensinmainittu toimi hienosti ja jälkimmäinen oli aika tympeä ilmapiiriltään ja myös saimme asiatonta kohtelua siltä puolelta. Yksityinen hoivakoti taas tuntui olevan kaikkein tuulisin paikka jossa naamat vaihtuivat vaikka tilat olivat hienot.
Alue: Aihe vapaa
Tai työolot