Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nina Kuhta ja tohtori Kiminkinen puhuvat painosta: en tiedä mitä ajatella?
26.11.2022 |
"Kuhta kuvailee itseään kehopositiiviseksi, joka suhtautuu ylipainoon realistisesti, epäterveenä asiana. Kuhdan mukaan on olemassa myös vääränlaista kehopositiivisuutta, joka ihannoi lihavuutta. Voitaisiin tukea positiivisen kautta, ettei anneta painon vain mennä. Kyllä lihavuuden voi ottaa aina puheeksi rakentavasti, jos on huolissaan, mutta jatkuva neuvominen ja dieettien tuputtaminen eivät auta, siitä menee pää sekaisin. Kyllä lihavuus on oma vika, ainakin minun tapauksessani. Ei kukaan ole sitä ruokaa, rasvaa ja sokeria minun suuhuni tunkenut. Se on valinta. [...] Lihavuusepidemian taakka kansanterveydelle on merkittävä. Yle Perjantain illan toinen vieras maalaislääkäri Tapani Kiminkinen luettelee pelottavan listan riskejä. Jos mitään ei tehdä, niin arvioidaan, että vuonna 2040 enää kolmasosa miehistä on normaalipainoisia ja viidesosalla on kakkostyypin sokeritauti, joka on käytännössä valtimotauti. On siinä kaikkea muutakin: syöpää, korkeaa verenpainetta, rasvamaksaa. Lihavat ihmiset tuppaavat kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin. Kiminkisen mukaan lääkäri, joka ei sano potilaalle mitään ylipainosta, syyllistyy hoitovirheeseen. Ei ole tervettä lihavuutta, Kiminkinen lataa."
(https://yle.fi/a/74-20006186)
Yle Perjantain jaksossa oli kyllä "painavaa" asiaa. Kehoni on minullekin arka pala ja vaikea paikka, vaikka paljon olenkin elämänhallinnan ja huonon syömisen syistä pystynyt parantamaan. Samaistuin aika paljon tuohon, mitä Kuhta sanoi - että tarvitsee asiallisia mutta suoria neuvoja, muttei niitä iänikuisia ihmedieetti- ja kaikki muuttu silmänräpäyksessä kun vaan teet näin ja noin -"naistenlehtiohjeita". Kehopositiivisuudella on kyllä rajansa. Minulle esimerkiksi se liikkumisen tooooosi hidas aloittaminen oli helpompaa, kun olin oppinut edes vähän tykkäämään vartalostani ja hyväksymään itseni.
Miten teillä muilla? Kuinka paljon omakuva tai tunteet vaikuttavat esmes juuri tuohon syömiseen? Pelottaako paino? Minua pelottaa, sanon suoraan. En ole enää ihan nuori, enkä halua päätyä vanhana ihan avuttomaan kuntoon.
Kommentit (208)
Niimpä, jos tähän asiaan olisi haluttu yhteiskunnassa panostaa, niin varmasti se olisi tehty.
Muita sairauksia, jopa alkoholismia hoidetaan paremmin ja siihen saa apua.
Valitin kerran työterveushuollossa (iso valtakunnallinen keju joka ainostaa asiantuntijuuttaan alalla) että tarvitsen apua paino-ongelmani ja jatkuvan lihomiseni kanssa.
Minullavon ollut jo 10 v kilpparin vajatoiminta, siihen lääkitys ja vaihdevuodet alkaneet n 5v sitten.
Mitä apua sieltä sain:
- pilpirauhasarvojen verikokeen
- linkin heidän johonkin ravintovalmennukseen (jossa ei tullut esille mitään mitä en olisi jo tiennyt tai joisi lehdistä lukea)
- toisen linkin johonkin heidän hyvinvointiohjelmaan johon mun ois pitäny viikottai kirjata mitä liikuntaa oon suorittanu ja minkä aikaa. Kk kirjaamisen jälkeen ois ollu mahdollisuus 1/2 h jutusteluun hoitajan kanssa edistymisestä.
- lääkäri vaan totesi lakoonisesti että kyllähän se työelämä on tänä päivänä niin stressaava että kunnon ylläpitämiseen ei riitä voimavaroja ja sitten pitää vaan tarkkailla syömistä ja niitä annoskokoja. Tässäkin sanoin että ongelmani ei ole tieto, olen perehtynyt asioihin ja kun kerroin mitä syön ja minkä verran niin hän totesi että kuulostaa kyllä suhteellisen terveelliseltä.
Kertoi myös että meillä naisilla vaihdevuodet lohottaa kuullemma. Kysyi miten nukun, ja kun sanoin nukkuvani hyvin, se keskustelu oli sit siinä.
Tämä käynti maksoi toista sataa eur työnantajalleni ja varmasti nuo höpö höpö valmennukset jotain siihen päälle.
Heillä ei siis ollut mitään annettavaa minulle, ei edes kertonut mistä muualta kannattaisi etsiä apua vaikka ylipainoa heittämällä 35kg. Ko firmasa ei ole pks alueella yhtään lihavuuden hoitoon erikoistunutta erikoislääkäriä jolle tarjouduin menemään omakustanteisesti jos hän kirjottaa lähetteen. Ei saanut apua.
Jos olisin ollut alkoholisti minulle olisi räätälöityheti 1/2 vuotta kestävä ohjelma tukihenkilöineen, seurantoineen ja lääkityksineen.
En jätyänyt asiaa tähän vaan juttelin duunissa työhyvinvointijohtajamme kanssa joka vastaa työterveyshuollon yhteistyöstä ja kehittämisestä.
No, hän kyllä kuunteli kehitysehdotukseni siitä että kannattaisi alkaa panostamaan tuohon puoleen koska lihavuus vie ihmisiltä myös työkykyä ja aiheuttaa sairaspoissaoloja / heikentää yleistä jaksamista.
Hän katsoi minua sen näköisenä että tämä olisi hänelle ihan uusi juttu :-) ja pohti sitä siinä että "hyvä huomio, joooooo'o, pitää ehkä ottaakin jossain kohtaa yhteistyöpalaverissa esille, totta, hyvä huomio... meillähän on toki se nettipohjanen hyvinvointivalmennus sielä intrassa ootko tutustunu" OMG....
Totesin vaan mielessäni että Emmäääkestä..... tälläkö tasolla oikeasti on johtajatason henkilön edustamansa vastuualueensa ymmärrys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Monella ihmisellä Suomessa on perimässään voimakas alttius korkeaan kolesteroliin ja verenpaineeseen. Niin minullakin, ja olen tuollainen, jota ehkä kutsut himoliikkuja-terveysintoilijaksi. Liikun paljon, koska nautin liikunnasta. Erityisesti luonnossa liikkuminen on minulle suorastaan terapeuttista. Ruokavalio ok. Ylipainoa ei ole, vaan olen ollut samoissa mitoissa noin 35 viimeistä vuotta raskauksia lukuun ottamatta. Silti minulla on verenpainelääkitys voimakkaan sukurasituksen myötä. Mieheni on ns. terve, mutta hänellä on noin 40 kg ylipainoa. Olemme nyt 55-vuotiaita. Minulla ei ole mitään terveysongelmia: ei nivelkipuja, ei särkyjä, ei edes vaihdevuosioireita (vaikka en osaa sanoa, mistä se johtuu). Voin edelleen juosta maratonin ja kävellä niin paljon kuin haluan. Aiemmin terveelle miehelleni on alkanut viime vuosina ilmaantua sairauksia kuten sydämen ryhmihäiriöt ja todella vaikeat jalkasäryt, joiden syytä ei tiedetä. Kävimme ennen yhdessä pyörälenkeillä ja kävelemässä, mutta hän ei enää pysty kävelemään edes lyhyitä matkoja. Minulla on ollut huono tuuri geenilotossa, mutta silti uskon, että omien valintojeni vuoksi elän nyt laadukkaampaa elämää kuin moni ikäiseni. Tosin en ole liikuntaa valinnut terveyden tai ulkonäön vuoksi, vaan siksi, että se on niin kivaa ja tein valinnan jo noin 12-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, jos tähän asiaan olisi haluttu yhteiskunnassa panostaa, niin varmasti se olisi tehty.
Muita sairauksia, jopa alkoholismia hoidetaan paremmin ja siihen saa apua.Valitin kerran työterveushuollossa (iso valtakunnallinen keju joka ainostaa asiantuntijuuttaan alalla) että tarvitsen apua paino-ongelmani ja jatkuvan lihomiseni kanssa.
Minullavon ollut jo 10 v kilpparin vajatoiminta, siihen lääkitys ja vaihdevuodet alkaneet n 5v sitten.Mitä apua sieltä sain:
- pilpirauhasarvojen verikokeen
- linkin heidän johonkin ravintovalmennukseen (jossa ei tullut esille mitään mitä en olisi jo tiennyt tai joisi lehdistä lukea)
- toisen linkin johonkin heidän hyvinvointiohjelmaan johon mun ois pitäny viikottai kirjata mitä liikuntaa oon suorittanu ja minkä aikaa. Kk kirjaamisen jälkeen ois ollu mahdollisuus 1/2 h jutusteluun hoitajan kanssa edistymisestä.
- lääkäri vaan totesi lakoonisesti että kyllähän se työelämä on tänä päivänä niin stressaava että kunnon ylläpitämiseen ei riitä voimavaroja ja sitten pitää vaan tarkkailla syömistä ja niitä annoskokoja. Tässäkin sanoin että ongelmani ei ole tieto, olen perehtynyt asioihin ja kun kerroin mitä syön ja minkä verran niin hän totesi että kuulostaa kyllä suhteellisen terveelliseltä.
Kertoi myös että meillä naisilla vaihdevuodet lohottaa kuullemma. Kysyi miten nukun, ja kun sanoin nukkuvani hyvin, se keskustelu oli sit siinä.Tämä käynti maksoi toista sataa eur työnantajalleni ja varmasti nuo höpö höpö valmennukset jotain siihen päälle.
Heillä ei siis ollut mitään annettavaa minulle, ei edes kertonut mistä muualta kannattaisi etsiä apua vaikka ylipainoa heittämällä 35kg. Ko firmasa ei ole pks alueella yhtään lihavuuden hoitoon erikoistunutta erikoislääkäriä jolle tarjouduin menemään omakustanteisesti jos hän kirjottaa lähetteen. Ei saanut apua.
Jos olisin ollut alkoholisti minulle olisi räätälöityheti 1/2 vuotta kestävä ohjelma tukihenkilöineen, seurantoineen ja lääkityksineen.
En jätyänyt asiaa tähän vaan juttelin duunissa työhyvinvointijohtajamme kanssa joka vastaa työterveyshuollon yhteistyöstä ja kehittämisestä.
No, hän kyllä kuunteli kehitysehdotukseni siitä että kannattaisi alkaa panostamaan tuohon puoleen koska lihavuus vie ihmisiltä myös työkykyä ja aiheuttaa sairaspoissaoloja / heikentää yleistä jaksamista.
Hän katsoi minua sen näköisenä että tämä olisi hänelle ihan uusi juttu :-) ja pohti sitä siinä että "hyvä huomio, joooooo'o, pitää ehkä ottaakin jossain kohtaa yhteistyöpalaverissa esille, totta, hyvä huomio... meillähän on toki se nettipohjanen hyvinvointivalmennus sielä intrassa ootko tutustunu" OMG....Totesin vaan mielessäni että Emmäääkestä..... tälläkö tasolla oikeasti on johtajatason henkilön edustamansa vastuualueensa ymmärrys.
Missä asut ja onko sinulla mahdollisuus satsata taloudellisesti hyvinvointiin?
Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.
Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)
Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.
Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.
Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.
Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)
Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.
Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.
Luulen, että tarvetta olisi sellaiselle palvelulle, jossa pt:n tapainen tulee ihan kädestä pitäen näyttämään, miten elintapoja muutetaan terveellisemmiksi. Hän asuisi määräajan asiakkaan kotona ja eläisi tämän kanssa "samaa elämää", näyttäisi, missä menee pieleen ja opastaisi, mikä on terveellisempi tapa.
Näitä kommentteja kun lukee, niin tuntuu, että tietoa on, mutta ei ole kykyä, halua, pontta, jaksamista, mitä ikinä, puuttua omaan elämäänsä. Sanotaan, että on käyty ravitsemusterapeutilla ja valmennuksissa, mutta onko niistä otettu oppia, sitä ei täällä moni tarina kerro. Todennäköisesti ei. Tieto ei auta, jos ei sitä pysty soveltamaan käytäntöön omassa elämässään. Monilta puuttuu aloitteellisuus, omatoimisuus. Sitä ei voi kaataa kehenkään toiseen ulkoapäin, mutta ehkä rinnalla kulkeminen auttaisi joitakuita saamaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Esimerkiksi tuttua lautasmallia haukutaan ja parjataan, ettei se toimi ja että se on surkea ja huono ja sairastuttaa ihmisen, mutta noudattavatko sen arvostelijat sitä itse?
Itsensä huijaaminen on helpompaa kuin ehkä mikään muu. Luulla tekevänsä jotain, mutta todellisuus onkin muuta. Siksi olisi hyvä, jos joku syyllistämättä, halveksimatta, haukkumatta ja parjaamatta tulisi vaikka kuukaudeksi asumaan elämänmuutosta yrittävän luokse ja näyttäisi mahdollisuuksien rajoissa, mitä hänen elämässään pystyisi tekemään toisin, jotta terveys kohenisi. Näyttäisi, ei valmentaisi, ei kehottaisi tekemään, ei neuvoisi, ei opastaisi, vaan ottaisi kädestä ja kulkisi siinä vierellä. Tehdään näin tämä, yhdessä. Saattaisi alkuun, ja kun asiakkaan omat siivet kantavat, päästäisi irti.
Olkaa hyvä, ottakoon joku kopin tästä mukana kulkemisen liikeideasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.
Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)
Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.
Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.
Luulen, että tarvetta olisi sellaiselle palvelulle, jossa pt:n tapainen tulee ihan kädestä pitäen näyttämään, miten elintapoja muutetaan terveellisemmiksi. Hän asuisi määräajan asiakkaan kotona ja eläisi tämän kanssa "samaa elämää", näyttäisi, missä menee pieleen ja opastaisi, mikä on terveellisempi tapa.
Näitä kommentteja kun lukee, niin tuntuu, että tietoa on, mutta ei ole kykyä, halua, pontta, jaksamista, mitä ikinä, puuttua omaan elämäänsä. Sanotaan, että on käyty ravitsemusterapeutilla ja valmennuksissa, mutta onko niistä otettu oppia, sitä ei täällä moni tarina kerro. Todennäköisesti ei. Tieto ei auta, jos ei sitä pysty soveltamaan käytäntöön omassa elämässään. Monilta puuttuu aloitteellisuus, omatoimisuus. Sitä ei voi kaataa kehenkään toiseen ulkoapäin, mutta ehkä rinnalla kulkeminen auttaisi joitakuita saamaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Esimerkiksi tuttua lautasmallia haukutaan ja parjataan, ettei se toimi ja että se on surkea ja huono ja sairastuttaa ihmisen, mutta noudattavatko sen arvostelijat sitä itse?
Itsensä huijaaminen on helpompaa kuin ehkä mikään muu. Luulla tekevänsä jotain, mutta todellisuus onkin muuta. Siksi olisi hyvä, jos joku syyllistämättä, halveksimatta, haukkumatta ja parjaamatta tulisi vaikka kuukaudeksi asumaan elämänmuutosta yrittävän luokse ja näyttäisi mahdollisuuksien rajoissa, mitä hänen elämässään pystyisi tekemään toisin, jotta terveys kohenisi. Näyttäisi, ei valmentaisi, ei kehottaisi tekemään, ei neuvoisi, ei opastaisi, vaan ottaisi kädestä ja kulkisi siinä vierellä. Tehdään näin tämä, yhdessä. Saattaisi alkuun, ja kun asiakkaan omat siivet kantavat, päästäisi irti.
Olkaa hyvä, ottakoon joku kopin tästä mukana kulkemisen liikeideasta.
En haluaisi olla ikävä, mutta ihan rahastustahan tuo on nykyaikana, kun kovat hormonipohjaiset laihdutuslääkkeet on markkinoilla. Niillä laihtuu lähes kaikki, ja se on nykyaikaa - ei itsensä kidutus.
Vierailija kirjoitti:
Tykkkäsi Kiminkisen tyylistä tai ei, niin ei voine kieltää, etteikö hän itse olisi hyvässä kunnossa 68 vuotiaana
No ei ole, laihaläski mahakummulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Monella ihmisellä Suomessa on perimässään voimakas alttius korkeaan kolesteroliin ja verenpaineeseen. Niin minullakin, ja olen tuollainen, jota ehkä kutsut himoliikkuja-terveysintoilijaksi. Liikun paljon, koska nautin liikunnasta. Erityisesti luonnossa liikkuminen on minulle suorastaan terapeuttista. Ruokavalio ok. Ylipainoa ei ole, vaan olen ollut samoissa mitoissa noin 35 viimeistä vuotta raskauksia lukuun ottamatta. Silti minulla on verenpainelääkitys voimakkaan sukurasituksen myötä. Mieheni on ns. terve, mutta hänellä on noin 40 kg ylipainoa. Olemme nyt 55-vuotiaita. Minulla ei ole mitään terveysongelmia: ei nivelkipuja, ei särkyjä, ei edes vaihdevuosioireita (vaikka en osaa sanoa, mistä se johtuu). Voin edelleen juosta maratonin ja kävellä niin paljon kuin haluan. Aiemmin terveelle miehelleni on alkanut viime vuosina ilmaantua sairauksia kuten sydämen ryhmihäiriöt ja todella vaikeat jalkasäryt, joiden syytä ei tiedetä. Kävimme ennen yhdessä pyörälenkeillä ja kävelemässä, mutta hän ei enää pysty kävelemään edes lyhyitä matkoja. Minulla on ollut huono tuuri geenilotossa, mutta silti uskon, että omien valintojeni vuoksi elän nyt laadukkaampaa elämää kuin moni ikäiseni. Tosin en ole liikuntaa valinnut terveyden tai ulkonäön vuoksi, vaan siksi, että se on niin kivaa ja tein valinnan jo noin 12-vuotiaana.
No, me olemme erilaisia eikä se aina noinkaan mene.
Tuttavani on aina harrastanut liikuntaa terveellisesti, kotona hyötyliikuntaa, pysynyt hoikkana syönyt itse valmistettua ruokaa, ei jurikaan alkoholia, ei tupakkaa, hoikka. Sairastanut 2 eri syöpää, korkea kolesteroli, orastava nivelreuma, iän myötä verenpainetta ym ym.
Ystävätär joka samanikäinen, yliainoa ollut 20v noin 10-15 kg on terve kuin pukki ikäisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!
Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.
Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)
Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.
Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.
Luulen, että tarvetta olisi sellaiselle palvelulle, jossa pt:n tapainen tulee ihan kädestä pitäen näyttämään, miten elintapoja muutetaan terveellisemmiksi. Hän asuisi määräajan asiakkaan kotona ja eläisi tämän kanssa "samaa elämää", näyttäisi, missä menee pieleen ja opastaisi, mikä on terveellisempi tapa.
Näitä kommentteja kun lukee, niin tuntuu, että tietoa on, mutta ei ole kykyä, halua, pontta, jaksamista, mitä ikinä, puuttua omaan elämäänsä. Sanotaan, että on käyty ravitsemusterapeutilla ja valmennuksissa, mutta onko niistä otettu oppia, sitä ei täällä moni tarina kerro. Todennäköisesti ei. Tieto ei auta, jos ei sitä pysty soveltamaan käytäntöön omassa elämässään. Monilta puuttuu aloitteellisuus, omatoimisuus. Sitä ei voi kaataa kehenkään toiseen ulkoapäin, mutta ehkä rinnalla kulkeminen auttaisi joitakuita saamaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Esimerkiksi tuttua lautasmallia haukutaan ja parjataan, ettei se toimi ja että se on surkea ja huono ja sairastuttaa ihmisen, mutta noudattavatko sen arvostelijat sitä itse?
Itsensä huijaaminen on helpompaa kuin ehkä mikään muu. Luulla tekevänsä jotain, mutta todellisuus onkin muuta. Siksi olisi hyvä, jos joku syyllistämättä, halveksimatta, haukkumatta ja parjaamatta tulisi vaikka kuukaudeksi asumaan elämänmuutosta yrittävän luokse ja näyttäisi mahdollisuuksien rajoissa, mitä hänen elämässään pystyisi tekemään toisin, jotta terveys kohenisi. Näyttäisi, ei valmentaisi, ei kehottaisi tekemään, ei neuvoisi, ei opastaisi, vaan ottaisi kädestä ja kulkisi siinä vierellä. Tehdään näin tämä, yhdessä. Saattaisi alkuun, ja kun asiakkaan omat siivet kantavat, päästäisi irti.
Olkaa hyvä, ottakoon joku kopin tästä mukana kulkemisen liikeideasta.
En haluaisi olla ikävä, mutta ihan rahastustahan tuo on nykyaikana, kun kovat hormonipohjaiset laihdutuslääkkeet on markkinoilla. Niillä laihtuu lähes kaikki, ja se on nykyaikaa - ei itsensä kidutus.
Tämä. 5 kk/25 kg. Ja joo, vähän tyyristä, mutta niin oli lekureilla ja ravitsemusterapeutiellakin ravaaminen - paljon kalliimpaa. Samat lässytykset ja opi jotka eivät 50 vuoteen olleet minulle toimineet. Ja sitte - tadaa - pistoshoito ja kilot vek. Ja kyllä, voi käyttää vaikka loppuelämän. Minulle on aivan sama mitä takatukkapapparaiset höpöttää, tämä kun nyt sattuu _toimimaan_!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!
Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa?
Pippa on syömishäiriöinen. Hänen pitäisi lopettaa koko aiheesta puhuminen. Siellä puhuu sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.
Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)
Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.
Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.
Luulen, että tarvetta olisi sellaiselle palvelulle, jossa pt:n tapainen tulee ihan kädestä pitäen näyttämään, miten elintapoja muutetaan terveellisemmiksi. Hän asuisi määräajan asiakkaan kotona ja eläisi tämän kanssa "samaa elämää", näyttäisi, missä menee pieleen ja opastaisi, mikä on terveellisempi tapa.
Näitä kommentteja kun lukee, niin tuntuu, että tietoa on, mutta ei ole kykyä, halua, pontta, jaksamista, mitä ikinä, puuttua omaan elämäänsä. Sanotaan, että on käyty ravitsemusterapeutilla ja valmennuksissa, mutta onko niistä otettu oppia, sitä ei täällä moni tarina kerro. Todennäköisesti ei. Tieto ei auta, jos ei sitä pysty soveltamaan käytäntöön omassa elämässään. Monilta puuttuu aloitteellisuus, omatoimisuus. Sitä ei voi kaataa kehenkään toiseen ulkoapäin, mutta ehkä rinnalla kulkeminen auttaisi joitakuita saamaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Esimerkiksi tuttua lautasmallia haukutaan ja parjataan, ettei se toimi ja että se on surkea ja huono ja sairastuttaa ihmisen, mutta noudattavatko sen arvostelijat sitä itse?
Itsensä huijaaminen on helpompaa kuin ehkä mikään muu. Luulla tekevänsä jotain, mutta todellisuus onkin muuta. Siksi olisi hyvä, jos joku syyllistämättä, halveksimatta, haukkumatta ja parjaamatta tulisi vaikka kuukaudeksi asumaan elämänmuutosta yrittävän luokse ja näyttäisi mahdollisuuksien rajoissa, mitä hänen elämässään pystyisi tekemään toisin, jotta terveys kohenisi. Näyttäisi, ei valmentaisi, ei kehottaisi tekemään, ei neuvoisi, ei opastaisi, vaan ottaisi kädestä ja kulkisi siinä vierellä. Tehdään näin tämä, yhdessä. Saattaisi alkuun, ja kun asiakkaan omat siivet kantavat, päästäisi irti.
Olkaa hyvä, ottakoon joku kopin tästä mukana kulkemisen liikeideasta.
En haluaisi olla ikävä, mutta ihan rahastustahan tuo on nykyaikana, kun kovat hormonipohjaiset laihdutuslääkkeet on markkinoilla. Niillä laihtuu lähes kaikki, ja se on nykyaikaa - ei itsensä kidutus.
Miksi sitten lihavia enää onkaan, kun näitä lääkkeitä on?
Miksi terveelliset elämäntavat = itsensä kidutus?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ylipainohan nähdään (itse) usein "kurveina joita miehet rakastaa", ei miehet mitään normaalipainoisia tai hoikkia (="luusäkkejä") halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!
Uusimman tutkimuksen mukaan painoa pitäisi kehottaa pudottamaan vain, jos prosessiin saa asianmukaisen tuen. Epäonnistuneet yritykset vaikeuttavat myöhempää laihtumista.
On ollut useissa medioissa tästä.
Sanokaa mitä sanotte mutta olen sitä mieltä että mielellä ja henkisellä hyvinvoinnilla on huomattavasti suurempi merkitys painoindeksiin ja terveyteemme kuin mitä osaamme vielä ymmärtää.
Muistan jo ajat sitten edesmenneen iäkkään mummoni sanoneen usein että
"onnelisiin ei rasva tartu".
En nuorena ymmärtäny mitä takotti mutta nyt ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.
Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)
Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.
Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.
Luulen, että tarvetta olisi sellaiselle palvelulle, jossa pt:n tapainen tulee ihan kädestä pitäen näyttämään, miten elintapoja muutetaan terveellisemmiksi. Hän asuisi määräajan asiakkaan kotona ja eläisi tämän kanssa "samaa elämää", näyttäisi, missä menee pieleen ja opastaisi, mikä on terveellisempi tapa.
Näitä kommentteja kun lukee, niin tuntuu, että tietoa on, mutta ei ole kykyä, halua, pontta, jaksamista, mitä ikinä, puuttua omaan elämäänsä. Sanotaan, että on käyty ravitsemusterapeutilla ja valmennuksissa, mutta onko niistä otettu oppia, sitä ei täällä moni tarina kerro. Todennäköisesti ei. Tieto ei auta, jos ei sitä pysty soveltamaan käytäntöön omassa elämässään. Monilta puuttuu aloitteellisuus, omatoimisuus. Sitä ei voi kaataa kehenkään toiseen ulkoapäin, mutta ehkä rinnalla kulkeminen auttaisi joitakuita saamaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Esimerkiksi tuttua lautasmallia haukutaan ja parjataan, ettei se toimi ja että se on surkea ja huono ja sairastuttaa ihmisen, mutta noudattavatko sen arvostelijat sitä itse?
Itsensä huijaaminen on helpompaa kuin ehkä mikään muu. Luulla tekevänsä jotain, mutta todellisuus onkin muuta. Siksi olisi hyvä, jos joku syyllistämättä, halveksimatta, haukkumatta ja parjaamatta tulisi vaikka kuukaudeksi asumaan elämänmuutosta yrittävän luokse ja näyttäisi mahdollisuuksien rajoissa, mitä hänen elämässään pystyisi tekemään toisin, jotta terveys kohenisi. Näyttäisi, ei valmentaisi, ei kehottaisi tekemään, ei neuvoisi, ei opastaisi, vaan ottaisi kädestä ja kulkisi siinä vierellä. Tehdään näin tämä, yhdessä. Saattaisi alkuun, ja kun asiakkaan omat siivet kantavat, päästäisi irti.
Olkaa hyvä, ottakoon joku kopin tästä mukana kulkemisen liikeideasta.
En haluaisi olla ikävä, mutta ihan rahastustahan tuo on nykyaikana, kun kovat hormonipohjaiset laihdutuslääkkeet on markkinoilla. Niillä laihtuu lähes kaikki, ja se on nykyaikaa - ei itsensä kidutus.
Miksi sitten lihavia enää onkaan, kun näitä lääkkeitä on?
Miksi terveelliset elämäntavat = itsensä kidutus?
Kaikki eivät ole vielä ajan hermoilla. Uskon että yleistyy. Ja jokainen tavallaan - minä en pysty sellaisiin kitukuureihin tai liikuntaan jolla laihtuisin niin että motivaatio pysyy kasassa. Jos jollakin toimii, hieno homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ylipainohan nähdään (itse) usein "kurveina joita miehet rakastaa", ei miehet mitään normaalipainoisia tai hoikkia (="luusäkkejä") halua.
Miehet? Eikö miehistä vielä suurempi osa ole ylipainoisia kuin naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ei nyt kannata mennä toiseen äärilaitaan.
Ei lihavuutta ihannoida varmaan missään eikä kukaan (paitsi jotkut friikit joille se on joku ihme fetissi).
Mutta
Lihavuudesta on tehty hyväksyttävämpää kehopositiivisuuden turvin. Lievää ylipainoa (n 5-10 kg) pidetään normaalina.
En usko että kehopositiivisuus on ratkaiseva tekijä lihavuuden hyväksymisessä vaan yksinkertaisesti se että niin suuri osa ihmisistä on vähintään lievästi ylipainoisia.
Siihen katunäkymään tottuu ja alkaa pitää tilannetta jotenkin normaalina.
Nuoret, jotka eivät ole eläneet meikäläisen tavoin esim 60-70-luvuilla , jolloin lihavia oli todella paljon vähemmän, pitävät tietenkin nykytilaa normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ylipainohan nähdään (itse) usein "kurveina joita miehet rakastaa", ei miehet mitään normaalipainoisia tai hoikkia (="luusäkkejä") halua.
Höpö höpö.
Teillä ei selkeästikään ole mitään kompetenssia komentoimastanne asiasta.
Ja huom. Kaikki asiat eivät aina liity miehin !
Alue: Aihe vapaa
Lisäksi yhteiskunta, joka ei arvosta tervettä nukkumista. Uni on aivan tavattoman tärkeää ihan kaikelle. Oli silmiä avaava ja hiuksia nostattava teos tämä:
https://www.tammi.fi/kirja/matthew-walker/miksi-nukumme-unen-voima/9789…