Lue keskustelun säännöt.
Nina Kuhta ja tohtori Kiminkinen puhuvat painosta: en tiedä mitä ajatella?
26.11.2022 |
"Kuhta kuvailee itseään kehopositiiviseksi, joka suhtautuu ylipainoon realistisesti, epäterveenä asiana. Kuhdan mukaan on olemassa myös vääränlaista kehopositiivisuutta, joka ihannoi lihavuutta. Voitaisiin tukea positiivisen kautta, ettei anneta painon vain mennä. Kyllä lihavuuden voi ottaa aina puheeksi rakentavasti, jos on huolissaan, mutta jatkuva neuvominen ja dieettien tuputtaminen eivät auta, siitä menee pää sekaisin. Kyllä lihavuus on oma vika, ainakin minun tapauksessani. Ei kukaan ole sitä ruokaa, rasvaa ja sokeria minun suuhuni tunkenut. Se on valinta. [...] Lihavuusepidemian taakka kansanterveydelle on merkittävä. Yle Perjantain illan toinen vieras maalaislääkäri Tapani Kiminkinen luettelee pelottavan listan riskejä. Jos mitään ei tehdä, niin arvioidaan, että vuonna 2040 enää kolmasosa miehistä on normaalipainoisia ja viidesosalla on kakkostyypin sokeritauti, joka on käytännössä valtimotauti. On siinä kaikkea muutakin: syöpää, korkeaa verenpainetta, rasvamaksaa. Lihavat ihmiset tuppaavat kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin. Kiminkisen mukaan lääkäri, joka ei sano potilaalle mitään ylipainosta, syyllistyy hoitovirheeseen. Ei ole tervettä lihavuutta, Kiminkinen lataa."
(https://yle.fi/a/74-20006186)
Yle Perjantain jaksossa oli kyllä "painavaa" asiaa. Kehoni on minullekin arka pala ja vaikea paikka, vaikka paljon olenkin elämänhallinnan ja huonon syömisen syistä pystynyt parantamaan. Samaistuin aika paljon tuohon, mitä Kuhta sanoi - että tarvitsee asiallisia mutta suoria neuvoja, muttei niitä iänikuisia ihmedieetti- ja kaikki muuttu silmänräpäyksessä kun vaan teet näin ja noin -"naistenlehtiohjeita". Kehopositiivisuudella on kyllä rajansa. Minulle esimerkiksi se liikkumisen tooooosi hidas aloittaminen oli helpompaa, kun olin oppinut edes vähän tykkäämään vartalostani ja hyväksymään itseni.
Miten teillä muilla? Kuinka paljon omakuva tai tunteet vaikuttavat esmes juuri tuohon syömiseen? Pelottaako paino? Minua pelottaa, sanon suoraan. En ole enää ihan nuori, enkä halua päätyä vanhana ihan avuttomaan kuntoon.
Kommentit (208)
Ohjelmassa esiintynyt Sofia oli ihana. Silmäni kostuivat, kun kuuntelin hänen tarinaansa. Ja mikä perhe hänellä, mies vierellä rakastavana.
Onko muita, jotka eivät pidä tuosta Kiminkisestä? Ihmettelin, ettei hän tässä ohjelmassa puhunut seksistä, joka on hänen mielestään suunnilleen edellytys kaikelle hyvälle ja toisaalta ainoa olennainen merkki siitä, että asiat ovat hyvin. Hänestä paistaa asenne, että tärkeintä on naisen ja miehen parisuhde, jossa on seksiä, ja kaikki muu on epätervettä: yksinäisyys, seksitön parisuhde, jossa hyvä kumppanuus, samansukupuolisten parisuhde...
Olen entinen lihava, jolla on nyt vielä normaalipainoisena lihavan identiteetti. En ole koskaan ollut sairaalloisen lihava, kuten nuo ohjelmassa esiintyneet, vaan ylipainoa on ollut ehkä noin 30 kg enimmillään. Se on näkynyt ja tuntunut. Olen silti aina jaksanut liikkua ja tykännyt liikunnasta. Paino ei ole minua koskaan pelottanut, mutta olen kokenut huonommuutta sen takia. Vieläkin luikin senänvieriä pitkin, kun kuljen ihmisten ilmoilla. Vaikka olin lihavana näkymätön, halusin muuttua vielä näkymättömämmäksi, ja nykyään haluan edelleenkin olla näkymätön, vaikka joskus huomaan, että minut on nähty. En halua tulla nähdyksi.
Ylipaino on hyvä näkymättömyysviitta, mutta en silti halua kantaa sitä enää.
Paradoksaalista on, että minulle sysäys terveellisempään elämään ja nykyisiin hyviin elämäntapoihini tuli ventovieraan miehen huomiosta, vilpittömästä positiivisesta kommentista, hyvästä kohtelusta, aidosta hyväksynnästä. Lähes naiivilta tuntui se tapa, millä mies jutteli minulle niin kuin olisin ihan tavallinen nainen, jota ei tarvitse katsoa inhoten ja vältellen. Tunteet todella vaikuttavat: aloin nähdä itseni arvokkaana, vaikka peilikuvasta en pidä vieläkään, yhtään, mutta ventovieraan miehen ansiosta näin itseni ihmisenä, jota pitää alkaa kohdella paremmin, siis minä itse ansaitsen itseltäni parempaa kohtelua. Ja se parempi kohtelu on terveellinen elämä, terveellinen ruokavalio ja terve määrä lisää liikuntaa. (Mies ei ollut, ei ole eikä tule osaksi elämääni, vaan kohtaaminen oli ohimenevä ja elämässäni käänteentekevä. En edes tiedä hänen nimeään.)
En ole koskaan ollut sellainen tunnesyöjä, joka syö suruunsa, iloonsa, palkinnoksi tai rangaistukseksi. En tiedä, miten vaikeaa sellaisesta olisi oppia pois, varmaan paljon vaikeampaa kuin minun väärästä syömisestäni, joka oli yksinkertaisesti väärä määrä väärää ruokaa.
Ikää on yli viisikymmentä ja olen hyvässä kunnossa ja voin hyvin. Silti minulla on, kuten kommentin alussa kirjoitin, edelleen lihavan naisen identiteetti ja halu paeta ihmisiä, ihmisten katseita, huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, inhottavaa se seksin mainostaminen.
Eikö Ullaa hävetä kun mies on seksiaddikti?
Niinkuin Selänteen Sirpa.
Kaikkien täytyy tietää miten niillä peitto heiluu.
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Joo, inhottavaa se seksin mainostaminen.
Eikö Ullaa hävetä kun mies on seksiaddikti?
Niinkuin Selänteen Sirpa.
Hengittämisen, syömisen ja juomisen sekä nukkumisen jälkeen seksi on tärkein asia mitä ihminen tekee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Todellakin on vaarallista olla vaan vähän lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Todellakin on vaarallista olla vaan vähän lihava.
Ei todellakaan ole sellaiselle jolla ei ole muita riskitekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, inhottavaa se seksin mainostaminen.
Eikö Ullaa hävetä kun mies on seksiaddikti?
Niinkuin Selänteen Sirpa.Hengittämisen, syömisen ja juomisen sekä nukkumisen jälkeen seksi on tärkein asia mitä ihminen tekee
Mutta silti ei sitä tarvitse koko ajan mainostaa. Yksi sananlasku on "siitä puhe, mistä puute", joten mites se Kiminkisen itsensä laita on?
Täällä toine joka ei ole koskaan pitänyt tuosta Kiminkisestä. Hänellä lienee itsrllä joku sairaus kun hölöttää suu vaahdossa jotain täysin epäolennaista, puhuu kokoajan päälle jne. Ällöttävä tyyppi.
Mutta se on nyt sivuseikka, hän on ainoita jotka uskaltaa ottaa lihavuuden julkisesti esille.
Tässäkin keskustelussa huusi poissaolollaan muut lihavuutta edistävät ja laihtumista hankaloittavat tekijät kuin tuo ruoka ja liikunta.
Esim stressi. Voimakas stressihormooni sotkee koko elimistön, lisää ja ylläpitää matala-asteista tulehdusta kehossa. Se itsessään jo lihottaa. Sitten usein stresaantuneet ovat väsyneitä, he syövät määrällisesti enemmän, keho huutaa ravintoa jotta jaksaisi enemmän ja enemmän. Stressaantunut ja/tai surullinen ihminen usein lohduttaa itseään jollain hyvällä. Naiset usein suklaalla, pullalla, jäätelöllä tms. Stressaantuneena ja uupuneena ihminen liikkuu normaalia vähemmän. Ja näin on kierre vlmis.
Sitten me muut sairaudet jotka hidastaa aineenvaihduntaa, esim kilpirauhasen vajaatoiminta joka on ymmärrettyä yleisempää keski-ikäisillä naisilla.
Suoliston kunto. Jos suolisto on sekaisin, kaikki kalorit imeytyy kehoon.
Sitten on vielä se elimistön kemikalikuormajoka sotke hormoonit. Tästä puhutaan todella harvoin, koska sitä on kai erittäin vaikea tutkia eikä asiaa ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota noin, onkos se nyt niin, että jos ei ole lihava, ei kuole, mutta jos on lihava, kuolee?
Olenkohan katsonut samaa ohjelmaa, kuin moni muu tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pipopäinen nalle kirjoitti:
Onko muita, jotka eivät pidä tuosta Kiminkisestä? Ihmettelin, ettei hän tässä ohjelmassa puhunut seksistä, joka on hänen mielestään suunnilleen edellytys kaikelle hyvälle ja toisaalta ainoa olennainen merkki siitä, että asiat ovat hyvin. Hänestä paistaa asenne, että tärkeintä on naisen ja miehen parisuhde, jossa on seksiä, ja kaikki muu on epätervettä: yksinäisyys, seksitön parisuhde, jossa hyvä kumppanuus, samansukupuolisten parisuhde...
Itse vierastan häntä samoista syistä. En ole koskaan nähnyt häntä lupsakkana ja helposti lähestyttävänä vaan asenteiltaan vanhanaikaisena ja alentuvana. En ole saanut hänestä myöskään erityisen hienotunteista kuvaa vaan vaikuttaa ihmiseltä, joka töksäyttää filtteröimättä kaiken mitä sylki suuhun tuo.
Olen entinen ylipainoinen, joka pätkäpaaston ansiosta sai painonsa normaalialueelle. Kun aloitin kolme vuotta sitten, BMI oli 30. Nyt se on ollut jo pitkään 22. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä ja toisaalta kun keho oppii "tykkäämään" paastosta, ei se enää kaipaakaan jättiannoksia, huvin vuoksi napostelua tai jokaviikkoisia sipsinmässäysorgioita. Olen kokenut pätkäpaaston joustavana ja käytännöllisenä painonhallintakeinona. Rauhallisempina kausina tuntuu luontevalta pitää tiheämmin esim. vuorokauden paastoja, kun taas aktiivisempina aikoina 16/8 -malli tarpeen vaatiessa sovellettuna sopii paremmin.
Pätkäpaasto ei tietenkään sovi kaikille, kuten ei mikään muukaan syömistapa tai ruokavalio. Ehkä ylipainokeskusteluissa pitäisi enemmän tuoda esille eri vaihtoehtoja laihdutukseen ja painonhallintaan liittyen. Pelkkä "syö salaattia ja liiku enemmän" harvemmin auttaa ketään. Painoa sillä saa toki pois mutta pidempiaikainen painonhallinta on asia erikseen. Lihavuuskeskustelua leimaa vielä myös ikävä käskyttämisen ja syyllistämisen sävy, mikä ei sekään ole hyvä motivaattori. Osa lannistuu ja pahimmillaan lihoo lisää. Toiset taas kieltäytyvät uhmakkaina edes harkitsemasta painonpudotusta, vaikka se heille terveellistä olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan katsonut samaa ohjelmaa, kuin moni muu tässä ketjussa.
Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toine joka ei ole koskaan pitänyt tuosta Kiminkisestä. Hänellä lienee itsrllä joku sairaus kun hölöttää suu vaahdossa jotain täysin epäolennaista, puhuu kokoajan päälle jne. Ällöttävä tyyppi.
Mutta se on nyt sivuseikka, hän on ainoita jotka uskaltaa ottaa lihavuuden julkisesti esille.Tässäkin keskustelussa huusi poissaolollaan muut lihavuutta edistävät ja laihtumista hankaloittavat tekijät kuin tuo ruoka ja liikunta.
Esim stressi. Voimakas stressihormooni sotkee koko elimistön, lisää ja ylläpitää matala-asteista tulehdusta kehossa. Se itsessään jo lihottaa. Sitten usein stresaantuneet ovat väsyneitä, he syövät määrällisesti enemmän, keho huutaa ravintoa jotta jaksaisi enemmän ja enemmän. Stressaantunut ja/tai surullinen ihminen usein lohduttaa itseään jollain hyvällä. Naiset usein suklaalla, pullalla, jäätelöllä tms. Stressaantuneena ja uupuneena ihminen liikkuu normaalia vähemmän. Ja näin on kierre vlmis.
Sitten me muut sairaudet jotka hidastaa aineenvaihduntaa, esim kilpirauhasen vajaatoiminta joka on ymmärrettyä yleisempää keski-ikäisillä naisilla.
Suoliston kunto. Jos suolisto on sekaisin, kaikki kalorit imeytyy kehoon.
Sitten on vielä se elimistön kemikalikuormajoka sotke hormoonit. Tästä puhutaan todella harvoin, koska sitä on kai erittäin vaikea tutkia eikä asiaa ymmärretä.
Plus synymässä saadut eri ominaisuudet, kuten se että oma lapseni stressaantuneena ei saa syötyä, kun minä taas en saa nukuttua, ja energiavähyys ilmenee jatkuvana nälkänä.
Vierailija kirjoitti:
Tota noin, onkos se nyt niin, että jos ei ole lihava, ei kuole, mutta jos on lihava, kuolee?
Näinhän sitä yritetään väittää. Tärkeintä olisi tietää oma riskitekijät ja miten niihin voi vaikuttaa. On täysin turhaa ampua isolla tykillä kukkakärpäsiä, kun pitäisi olla jo tiedossa että jos ihmisellä on esim. hormoniherkkä rintasyöpäsuku, niin silloin hänen ei kannata syödä itse hormoneja, ja mikäli verenpainetautia niin silloin pitää kiinnittää huomio niihin omiin verenpaineisiin.
Mun verenpaineet oli aamulla mitatessa 98/58, ja pulssi 52, vaikka olin juuri juonut aamukahvin ja syönyt leivän. Olen lihava, mutta ei minulla ole taipumusta korkeisiin verenpaineisiin.
Mä mietin tuota ns näkymättömyyttä. Itse olin juuri sukujuhlissa ja olen runsaasti ylipainoinen
Sain kuulla jatkuvasti painostani huomautuksia. Olin vielä panostanut pukeutumiseen ja lahjaan, se ei auttanut. Mielummin olisin ns näkymätön.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toine joka ei ole koskaan pitänyt tuosta Kiminkisestä. Hänellä lienee itsrllä joku sairaus kun hölöttää suu vaahdossa jotain täysin epäolennaista, puhuu kokoajan päälle jne. Ällöttävä tyyppi.
Mutta se on nyt sivuseikka, hän on ainoita jotka uskaltaa ottaa lihavuuden julkisesti esille.Tässäkin keskustelussa huusi poissaolollaan muut lihavuutta edistävät ja laihtumista hankaloittavat tekijät kuin tuo ruoka ja liikunta.
Esim stressi. Voimakas stressihormooni sotkee koko elimistön, lisää ja ylläpitää matala-asteista tulehdusta kehossa. Se itsessään jo lihottaa. Sitten usein stresaantuneet ovat väsyneitä, he syövät määrällisesti enemmän, keho huutaa ravintoa jotta jaksaisi enemmän ja enemmän. Stressaantunut ja/tai surullinen ihminen usein lohduttaa itseään jollain hyvällä. Naiset usein suklaalla, pullalla, jäätelöllä tms. Stressaantuneena ja uupuneena ihminen liikkuu normaalia vähemmän. Ja näin on kierre vlmis.
Sitten me muut sairaudet jotka hidastaa aineenvaihduntaa, esim kilpirauhasen vajaatoiminta joka on ymmärrettyä yleisempää keski-ikäisillä naisilla.
Suoliston kunto. Jos suolisto on sekaisin, kaikki kalorit imeytyy kehoon.
Sitten on vielä se elimistön kemikalikuormajoka sotke hormoonit. Tästä puhutaan todella harvoin, koska sitä on kai erittäin vaikea tutkia eikä asiaa ymmärretä.
Tässä oli monta hyvää huomiota.
Itsellä oli aikoinaan just tuo tilanne että pitkän antibioottikuurin ja voimakkaan pitkäkestosen stressin takia elimistö ja suolisto ihan sekasin. Söin ravintoterapeutinkin mukaan muuten ihan terveellisedti puhdasta itsetehtyä ruokaa ja annoskoko oli oikea. Aamupala vaan usein jäi liian vähäiseksi tai kokonaan väliin.
Stressaantuneena ka uuvuksissa söin välipalalsi töissä (monta x viikossa) suklaapatukan tai jotain muuta suklaista koska se tuo mielihyvää. Myös pullaa ja muita leivonnaisia meni lohdutuksena.
Tein pitkiä päiviä joten söin usein banaania kun se on helppo ottaa mukaan autoon tai käsilaukkuun, lotonakin vedin vielä toisn banskun. Banskuhan on lähes pelkkää sokeria.
Corona aikana kevyttä ulkoilua vaille kaikki liikunta jäi 2 vuodeksi. Istuin koneen ääressä kotona 10h työpäiviä.
Lihoin ns silmissä.
Nyt kun stressitekijä on poistettu ja stressi helpottanut, erilaista liikuntaa tullut elämään (vaikkakin kohtuu kevytyä, olen jo 52v) olen alkanut laihtumaan.
Olen lisännyt aamupalaani huomattavan määrän protskua (ennen amiaiseni oli pelkkää kahvia ja jotain hyvin hiilaripitoista), olen myös syönyt maitohappobakteereja ym suoliston kuntoa parantavia ruokia. Hiilarit minimiin, ei mitään puuroja, ei pastaa eikä riisiä. Perunasta en voi kokonaan luopua, mutta olen vähentänyt sitäkin. Ja valiteytavadti lähes kaikki muu makea poi. Mutta eipä enää tee mielikään.
Paino tippuu hitaasti mutta tippuu kuitenkin, noin 1-1.5 kg /kk. (Ylipainoa oli lähtökohdassa n 30kg)
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!